Maruna kirjoitti:En ole eläissäni sattunut seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi lapsia aikaisemmista suhteistaan. Silti minusta naisen/miehen, joka alkaa seurustella, jo ennestään jälkikasvua omaavan henkilön kanssa, on joko hyväksyttävä ns. "koko paketti" eli seurustelukumppani lapsineen (aiemmista suhteista) tai lopetettava seurustelu alkuunsa.
Uskon, että et ole seurustellut. Nimittäin jos olisit, et enää hokisi näitä mantroja "koko paketin hyväksymisestä." Aivan ilman omaa kokemusta ei nimittäin voi ymmärtää sitä pahimmoillaan aivan järjetöntä rumbaa, joka lasten tapaamisiin ja niiden säätämisiin liittyy.
Tähän Eerikan tapaukseen tämä ei kylläkään liity millään tavalla. En näe äitipuoleutta tässä suurimpana ongelmana, vaan kyseisen äitipuolen mielisairauden ja luonnehäiriön: yhtä julma hän on tiettävästi ollut myös omille biologisille lapsilleen.
Mitä sitten tulee tähän "koko pakettiin":
"Koko paketti" voi nimittäin hyvässä lykyssä (ja itse asiassa hyvin usein) tarkoittaa sitä, että huomaat äitipuolena olevasi vieras omassa kodissasi ja että tapaajalapsi on se, jonka pillin mukaan tanssitaan ja seuraava, jonka pillin mukaan tanssitaan, on miehesi ex-vaimo ja sen jälkeen tulee liuta muita ihmisiä (esim. miehen sukulaiset mielipiteineen) ja sitten vasta sinä.
Ja samaan aikaan olet kuitenkin se henkilö, joka vastaa kaikesta arjen pyörittämisestä: ruokit lapsen, huolehdit hänen perushoidostaan ja olet se käytännön äiti sillä erotuksella, ettei sinulla kuitenkaan ole sananvaltaa mihinkään lasta koskeviin asioihin. Sinulla on vain velvollisuuksia, ei oikeuksia.
Monet erolapset muistelevat, miten heillä oli lapsuudessa kokemus siitä, ettei äitipuoli heitä hyväksynyt. Monesti myös, kun asiaa tarkemmin muistelee, käy ilmi, että sen äitipuolen niskaanhan siinä huushollissa on se arki kaatunut.
Usein taustalla on täysin munaton etäisä, joka on ulkoistanut itsensä koko kuviosta siten että keskittyy vain oleskelemaan lapsensa kanssa ne tunnit, jotka lapsen kanssa jaksaa viettää. Ja koska on helpompaa viihdyttää lasta, niin siihen sitten keskitytään täysin rinnoin: monissa etäkodeissa tapaajalapsilla ei ole sääntöjä alkaen nukkumaanmenosta päätyen yleiseen käytökseen. Vanhempi keskittyy lähinnä pitämään lasten mielen hyvänä ja huolehtimaan siitä, että aina on kivaa, hauskaa ja mukavaa "kun niin harvoin nähdään." Onhan tämä toki helpompaa kuin se, että siellä toisessakin kodissa pyrittäisiin pysyttelemään ihan siinä tylsässä arjessa.
Äitipuoli hoitaa sitten kaiken muun.
Siis kysymys on erityisesti siitä, etteivät biovanhempi ja hänen uusi puolisonsa ole kykeneet sopimaan siitä miten heidän yhteisessä huushollissa eletään ja kuka kantaa kenenkin kersasta pääasiallisen vastuun. Harvemmin kyseessä on todellinen mustasukkaisuus tai inho lasta kohtaan (toki näitäkin löytyy, koska mielenköyhiä löytyy aina).
Kunhan nyt, Maruna, elät muutamankaan vuoden sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsi, niin ymmärrät nämä puheet paketeista. Kun muutaman vuoden ajan perut omat menosi yllättäen tai yhdessä puolisosi kanssa sovitut menot vaikka siksi, että miehesi ex-vaimo nyt päättikin siirtää tai muuttaa tapaamisia etukäteen sopimatta, hoidat koko huushollin kotityöt jotta miehesi saa keskittyä lapsensa kanssa puuhasteluun, ja kun muutaman vuoden kuuntelet haukkumisia mieheltäsi tai miehesi ex-vaimolta siitä, että olet puuttunut tapaajalapsen käytökseen, niin tule uudestaan kertomaan, miltä se paketti tuntuu.
