Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[forell]

Jaa, että tuli mutta sekainen viesti ; )

Noo kirjoitin kyllä pitemmänkin viestin, mutta se meni taivaantuuliin ja tein sitten typistetyn version ja ehkä se jäi ontuvaksi. No yrtän uudesti lyhyesti selkokielellä.

Ei suinkaan tuollainen tarkoitukseni ollut, vaan aattelin, olisiko Kyllikki kotimenomatkalla joutunut väijytyksi ja joku astunut tielle eteen. Silloin Kyllikki olisi tehnyt tönkkijarruksen uhan edessä, kääntynyt ympäri ja lähtenyt vimmatusti pakoon. Jos Kyllikki silloin pakeni hämärtyvän metsän suojiin ajamalla pyörällä esimerkiksi sitä kärrytietä, mikä johti sinne turpeenottopaikkalle.

Tuollainen kärrytie on vaikea ajaa, jos ilta vielä hämärtyy, etenkin jos koettaa paeta mahdollisimman nopeasti. Jos Kyllikin pyörä hipaisi puunkylkeen, kun oli taajametsäinen alue. Ohjaustangon osuessa puunkylkeen, ranne murtuu ja ohjaustanko teilaa vatsan ja kasvot iskeytyy joko pyöränrunkoon, ohjaustankoon, kivensryrjään tai puunrunkoon. (Siitä tulisivat ne keskusteluissa tulleet mainitut vammat).
Tuollaiseen kaatumiseen voi menehtyä hetikin tai jos loukkaantuu pahoin, niin pääsee vielä jatkamaan pakomatkaa kävellen, tuskien ja kipujen kanssa.

Tuo oli vain tapahtumakuvitelma itse onnettomuudelle. Mikäli häntä joku ajoi takaa ja kuka lie Kyllikin hautasikin, niin korjasi pyörän pois ja peitti muutkin jäljet. Syntyisihän tuosta 'teoriasta' montakin kysymystä, mutta kysymykisä ja ehdotuksiahan täällä on viljelty. Kuka pyörän korjasikin ja upotti Lellunsuohon, niin pyörä olisi ollut onnettomuuden seurauksena jo Lellunsuon likellä.

[eskapisti]

Forell, tästä herää heti vähintään kaksi kysymystä: Miksi Kyllikki olisi lähtenyt ajamaan pakoon metsään kun hän olisi tuossa sinun versiossasi voinut vain kääntyä ympäri ja lähteä ajamaan paljon helpompi kulkuista tietä pitkin pakoon? Itsekin olen maalta kotoisin, mutta eipä mieleeni tulisi missään tilanteessa paeta uhkaajaa metsikköön kärryteille pyörällä, jos tarjolla on kunnon tie.

Jos nyt oletetaan, että Kyllikki olisi jossain hetkellisessä sekopäisyydessä lähtenyt ajamaan potentiaalista uhkaajaa pakoon pyörällä metsään ja kuollut tässä selittämässäsi ihmeellisessä onnettomuudessa, niin minkä vuoksi potentiaalinen uhkaaja näki vaivaa upottaa pyörän ja haudata ruumiin? Aika riskaabelia, jos itsellä ei ollut muuta osaa tapahtumiin kuin seisoa uhkaavan näköisenä tiellä. Kolmantena kysymyksenä tietenkin herää, että miksi tämä tapahtumasarja ei ole jättänyt yhtään todistetta? Tällä ei ilmeisesti olekaan yhtään todistetta, vaan se on puhtaasti mielikuvituksesi tuotetta, mikä on kai sinänsä ok kun sitä muutkin täällä paljon harrastavat, mutta se ei auta sentin vertaa tämän oikean surman kulun pohdinnassa tai ratkaisussa.

[J.Maybrick]

Jos Kyllikki silloin pakeni hämärtyvän metsän suojiin ajamalla pyörällä esimerkiksi sitä kärrytietä, mikä johti sinne turpeenottopaikkalle.
Tuollainen kärrytie on vaikea ajaa

Vielä tarkemmin: mahdoton ajaa. Sille kärrypolulle ei olisi voinut pyörällä paeta. Ainoa mahdollisuus olisi ollut jättää pyörä sikseen ja lähteä pakoon jalkaisin tai taluttaa pyörää. Tuo metsä yleensäkään ei ollut mitään juoksuystävällistä maastoa, eikä ole vieläkään, vaikka maasto on kuivempaa nyt. Ainoastaan rämpimiseen sopivaa. Marjamiehet siellä pystyivät liikkumaan, kun ei ollut kiirettä mihinkään.

[elli72]

Miksi tosiaan olisi metsään paennut kun käytettävissä oli hyvä tie kuten pari aikaisempaa kirjoittajaakin tuossa mainitsee. Tietä myöten jos olisi paennut, olisi myös ollut mahdollisuus siihen että joku olisi tullut vastaan ja olisi saanut huudettua apua. Onko Forell tuossa sinun teoriassasi hautaaja ja stalkkeri eri ihminen? Se tekisi tuosta vielä erikoisemman.

[strangelove]

Katoamispaikalta kärrytielle oli matkaa lähes kilometri.

[forell]

Ei mulla teoriaa, vain ajatuksen pirstaleita.
Joskus mielikuvitus on hyvä apu, kun ei muuta keinoa/totuutta ole ja joskus useiden henkilöiden mielikuvitusten kautta voi lähestyä totuuttakin.

Mutta kun luettueni en löytänyt mitään turman aiheuttajaa, niin tutkailin ajatuksissani noita mahdollisia havaintoja. Jos noihin nojataan.
Maantiellä oli kamppailun jälkiä. Noinhan kerrottiin ja urat olisivat olleet raahatusta pyörästä. Kun kerrottiin Kyllikin pelkäävän kotiinpaluumatkaansa, niin on oletettavaa, että Kyllikki kohtasi sen, mitä aavistikin kohtaavansa tai sitten se oli yllättävä akuuttitapaus. Mutta joku kumminkin siellä oli, auto, koira tai ihminen.

Mahdollisuuksina on, että Kyllikki lähestyi kohdetta, jopa meni sen luo. Tai Kyllikki koetti väistää, mutta tuli töytäisemisen kohteeksi, ehkä kaatui tai ei, tai väisti ja jatkoi matkaa.
Yksi mahdollisuus, että kääntyi ja pakeni. Noinhan Kyllikki teki hiihtoaikaankin (Ei sitä uskalla aina suorinta tietä.. tyyliin taisi sanoa).
Toki selvin olisi ollut palata kirkonkylälle takaisin ja etsiä suojapaikka yöksi sieltä. Mutta jos Kyllikillä oli kuitenkin halu päästä yöksi kotiin, niin houkutus kokeilla nopeampia keinoja.
Jos vastassa olisi ollut auto, niin autolla olisi tavoittanut ja metsätie houkuttelisi suojaan, minne paeta.
Jos vastassaolija oli jalan, niin hämärtyvä metsä antaa yllättävän hyvän suojan ja samalla olettaa, että uhka ei seuraisi metsään. Voihan metsässä odotellakin jonkin aikaa ja jatkaa matkaa kun vaara on ohi.
Vanhat pyörät olivat leveärenkaisia ja tasapainoisia, että niillä poljettiin huonojakin polkuja ja pahimmat kohdat talutettiin. Mutta kun oletettiin, että hautapaikalta pyörä Lellunsuolle, niin voisihan sitä vaihtoehtoisestikin kuvitella liikesuuntaa toisinkin päin.

Kyllikin ruhjeista mainittiin, että kasvoissa voimakas painautuma. Lyöty putkella tai kangella.. huh.. tai kepakolla. Ihminen voi lyödä toista mihin vaan, vaikka takaraivollekin, leukaperiin nyrkilläkin, mutta jos lyödään kasvoihin, niin lyöjällä pitää olla valtavaa vihaa kohdetta kohtaan. Siksi epäilisin enneminkin onnettomuutta. Jos käsi osuu puunrunkoon, niin se voi murtua ja ohjaustanko kääntyä pitkittäin. Oliko Lellunsuon pyörässä ohjaustanko oikeaan suuntaan, jos oikea ranne murtunut.

Eikös vatsassa ollut pisto myös. Epäiltiin oksan pistäneen haudassa??
Ohjaustanko voi tehdä ruhjeen. Ei kaatumisessa tarvitse menehtyä. Loukkaantuneenakin voi liikkua pitkiäkin matkoja ja kadottaa ne matalat kävelykengätkin. Ja ajettaessa pyörällä huonolla polulla putoilee tavaratkin.

[eskapisti]

Forell, suosittelen, että luet Tiede-lehden artikkelin "Murha ratkeaa laboratoriossa", niin ei tarvitse arvuutella ainakaan sellaisia seikkoja, jotka ovat jo tiedossa. Jutussa kerrotaan muun muassa männynoksasta ja kasvoihin kohdistuneesta vammasta.

http://www.tiede.fi/artikkeli/129/murha ... ratoriossa

[J.Maybrick]

Ylläolevan linkin Tiede-lehdestä:

Ensimmäisenä etsintäpäivänä, 10. lokakuuta, löydettiin metsänistutusalueelta noin kilometrin päästä pyörän upotuspaikasta Kyllikin kenkä, jonka sisään oli tungettu hänen kaulaliinansa. Liina oli revitty rikki, ja siinä oltiin näkevinään selviä hampaanjälkiä. Sen uskottiin olleen Kyllikin suussa. Kengässä oli myös poikki leikattu miesten puuvillatrikoosukka. Kenkä sisältöineen oli sidottu mustalla moneen kertaan kantapään yli nyöritetyllä villalangalla.

Missä on nyt tuo kenkä ja huivi sekä miesten sukka? Kyllikin pyörähän annettiin isälle, joka sen puhdisti huolellisesti kaikista mahdollisista jäljistä. Vieläkö noista vaatekappaleista olisi löydettävissä jotain...
tuohon aikaan todisteita käsiteltiin melko välinpitämättömästi, niitä luovutettiin omaisille muistoksi ja vastaavaa.

[strangelove]

Missä on nyt tuo kenkä ja huivi sekä miesten sukka? Kyllikin pyörähän annettiin isälle, joka sen puhdisti huolellisesti kaikista mahdollisista jäljistä. Vieläkö noista vaatekappaleista olisi löydettävissä jotain...
tuohon aikaan todisteita käsiteltiin melko välinpitämättömästi, niitä luovutettiin omaisille muistoksi ja vastaavaa.

Miesten sukka, tai se mitä siitä oli jäljellä, on ainakin rikosmuseossa. Oletan myös kengän ja huivin olevan poliisin tallessa, koska nehän ovat todistusaineistoa.

Valitettavasti esineistä on turha edes etsiä jälkiä tekijästä. Niitä saattoi pidellä käsissään vaikka kuka, eikä esineihin koskeneista pidetty minkäänlaista listaa. Voi vain kuvitella kuinka monen ihmisen käden kautta ne poliisille kulkivat. Varmaan jokainen etsintäketjuun kuulunut halusi tutkiskella tavaroita, eikä kukaan ymmärtänyt niitä eristää. Jos jonkun epäillyn sormenjälki tai dna sattuisikin tavaroista löytymään, niin eihän se todistaisi muuta kuin että hän on koskenut niihin jossain vaiheessa.

[forell]

Luin tuon tiede-artikkelin ja ei tuossa mitään kummempaa ollut kuin pelkkää arvailua. Kasvoihin olettettua lyöntiä siinä kummasteltiin, no sitähän se tuli mullakin ihmeteltyä.

Männynoksa oli toisaan vatsassa tuon kirjoituksen mukaan. Jostakin luin täällä keskustelusta, että kun hauta löytyi, että siellä oli melkoinen liikehdintä, ennen kuin saatiin jonkunkaanlainen järjestys. Tuossa tilanteessa männynoksan vatsassa olo jälkeen päin saattoi olla arvailua. Eikös se oksa kiskaistu jo haudan löytöhetkellä.

Jos männynoksaa työntää raakaan maahan niin se ei hevin mene maahan ainakaan lähes puoleen metriin. Jos maa liikutettu, niin sitten ehkä paremmin. Hautaamisen yhteydessä sen oksan voisi sijoittaa vatsaan, mutta jos se siinä jonkunkaan ajan, niin maa alkaa puristaa oksaa kiinni ja se ei aivan pienellä nykäisyllä irtoa jostain neljästäkymmenestä sentistä. Se pitää kyllä voimalla riuhtaista. Jos haudan läpi tarkoituksella yrittäisi oksan työntää niin, että se osuisi vatsaan, niin pitää olla tarkkaa työtä. Kuusen näreen vähän kuin seivästämällä voisi saada maahan menemään syvemmällekin, mutta männynoksa on melko herkkä katkeamaan. Jossain filmissä Åken kädessä se oksa oli ainakin melko heiveröinen.

Miksi se oksa olisi pitänyt olla vatsassa. Vai oliko se vatsassa ollut pisto kuitenkin muu jälki ja se oletettiin vain olleen oksan jälki. Kippura-asento viittaisi vatsan tuskiinkin.

[krais]

Aake Jermon kirjan Murha ei vanhene koskaan mukaan kun haudan löytäjä nykäisi oksan pois haudan päältä, seurasi mädän haju. Samassa kirjassa Jermo sanoo oksan puhkaisseen vatsanpeitteen. Jermon kirja ei ole kaikilta osin kaikista luotettavin lähde, mutta en muista kenenkään kiistäneen tätä yksityiskohtaa aiemmin.

[strangelove]

Kyllä tuo asia on selvitetty ihan perinpohjin. Tutkijat tekivät jopa kokeita ihmisten ruumiilla. Tuoreen ruumiin vatsanpeitteiden lävitse mänty ei mennyt. Professori Unto Uotila tuli siihen tulokseen, että mänty oli isketty Kyllikki Saaren suohaudalle aikaisintaan 2-4 viikon kuluttua hänen kuolemastaan.

[forell]

Tuon kokeen voisikin uskoa. Puun oksa painamalla ei ole kovin tehokas lävistäjä, vaikka olisi teroitettukin ja usein teroitettuunkiin kärkeen tarttuu maahan painaessa lisäksi maata, sammalta. Mutta eikös se ollut jo mätänemistilassa jo tutkiessa. Voiko siitä sitten niin tarkoin päätellä, miten jälki vatsakudoksen läpi on syntynyt.

Oliko tuo hautapaikan maa aivan pelkkää turvetta ja kunttaa. Silloin se tietenkin uppoaa jonkunlainen puutikkukin, mutta eikös sitä maata viiltämällä aukaistu, että ei kai se pelkkää sammalta voinut olla. Jos siinä kaivetussa maaperässä on vähänkään kovempaa sidemaata niin puun painamista voisi kokeilla ensi kesänä. Parikymmentä settiä saattaa mennä, mutta eihän se sitä estä, etteikö reijäntekoa oksalle olisi rautapiikillä voinut avittaa. Mutta jos aivan pehmeää suota, niin sitten se kyllä saattaa upotakin.

Miten se kivi siellä haudassa. Oliko se maassa makaava kivi, ilmaantunut kaivamisen esteeksi vai oliko se vieritetty kivi.

[jarmo.janis]

Täällä joku toi esille minunkin mielestä melko epäuskottavan vaihtoehdon siitä, että Kyllikki olisi itse sitä huonkuntoista kinttupolkua ajaen paennut. Nopeasti katsoen tämä voidaan tyrmätä.
Mutta tilanne muuttuu oleellisesti jos tekijällä olikin käytössään joku moottorikäyttöinen kulkupeli, jota vastaan kyllkki pyörineen ei olisi tarjonnut mitään vastusta. Tekijä sen sijaan olisi joutunut jalkamieheksi Kyllikin mahdollisesti paetessa sille huonokuntoiselle tielle. Tällöin maastoa tuntenut, ja paniikkiin joutunut, Kyllikki olisi ainakin teoreettisesti voinut yrittää sieltä ajaen harhauttaa tekijää. Tälle versiolle mä näen ainoastaan sen mahdollisuuden että tekijällä olisi ollut jotain millä ottaa Kyllikki kiinni etumatkalta. Tässä versiossa Kyllikki ei ole muistanut ja/tai ymmärtänyt sitä kuinka huono se reitti on.

Ja siitä puunoksasta.
Äsken katselin materiaalia mieleeni mahdollisesti tulleen ajatuksen tukemiseen tai hylkäämiseen (ei selvää näyttöä, joten ideastani ei sen enempää) niin siinä yhteydessä törmäsin kahdestakin kohtaa mainintaan siitä, että tikku/oksa oli tökätty vasta kuolemanjälkeisten prosessien alkamisen jälkeen kun prosessit olivat jo huomattavan pitkällä. Mielestäni tekijällä on täytynyt olla aikaa ihan runsaasti huomioiden se mitä on esitetty.

[forell]

Pystyttiinköhän tutkimuksissa vielä toteamaan, että oliko se oksan jättämä jälki nimen omaan oksan tekemä. Jos se jälki olisi ollut ennen hautaamista, niin silloinhan siinä olisi ollut verta esimerkiksi. Oliko mätänemistila niin pitkällä, että tuliko tuohon kiistelemätön tieto.

Eihän tuota onnettomuusmahdollisuus ole itseselvyysehdotus, mutta se jotenkin olisi ehkä käsitettävissä, miksi Kyllikki haudattiin salaa. Jos joku aiheutti Kyllikille onnettomuustilanteen, mutta hänellä ei ollut siihen kuitenkaan se tarkoitus, että noin pahoin kävisi. Niin vaihtoehdoksi voisi nousta salahautaus, jos tilanteen aiheuttaja ei kuitenkaan tuntenut olevansa tapaukselle syyllisenä ja altistua tutkimuksille. Omaatuntoakin voisi tyynnytellä ajatuksella, että se oli onnettomuus.

Tuollaisiakin tapauksia on ollut, missä pyöräilijä on menehtynyt tieltä ajaessa ojaan. Oliko tuo hautapaikalle menevä polku (oliko se Lallunsuontie) yhtä heikko pyörällä liikkumiseen.
Maantie tietenkin olisi mahdollinen, mutta auto ainakin tekisi enemmän ruhjeita ja pyöräkin romuuttuisi ja eihän tuolla autoja liiemmin nähtykään. Lisäksi auto on epäoleennainen, jos Kyllikki jo pelkäsi kotiinpaluuta. Jos taas Kyllikki itseajaen olisi kaatunut, niin miksi olisi salahaudattu.