Bruce ja Darlene itse tienanneita miljonäärejä, jotka näyttivät elävän amerikkalaista unelmaa Heillä oli 13-kerroksinen kartano yläluokkaisessa Libertyvillen asuinalueella Chicagossa, kolme lasta ja he olivat yhteisönsä suosittuja jäseniä. Heidän sukujuurensa olivat jäljitettävissä vuosisadan päähän.
Libertyvillen kyltti
Niinpä kukaan ei ollut valmistautunut siihen, mitä tapahtui 6. kesäkuuta 1980. Joku astui sisään parin makuuhuoneeseen ensimmäisessä kerroksessa, kun he nukkuivat ja ampui tuliaseella Darlenea silmien väliin. Hän kuoli heti.
Kun Bruce hytkyi hereille, häntä ammuttiin leukaan. Näytti siltä, että tapaja oli joko ampunut harhaan tai halunnut Brucen kärsivän, koska mies selvisi luodista. Niinpä tappaja löi hänen päätään lyttyyn aseen perällä ja sitten puukotti sydämen monta kertaa lihaveitsellä. Kaikki tämä tapahtui, kun Rousejen kolme lasta nukkuivat kerrosta alempana makuuhuoneissaan - kolmas lapsi nukkui vierastiloissa talon perällä.
Libertyvillen kaupunki järkyttyi käsittämättömän rikoksen raakuudesta.
Rousejen lapset, jotka olivat iältään 20, 17 ja 15, jatkoivat elämäänsä ja pian asettuivat asumaan kolmeen eri osavaltioon tutkijoiden taistellessa johtolankojen löytämiseksi. He saattoivat aavistaa, kuka sen teki, mutta
todisteista ei tullut seuraavaan 15 vuoteen.
Rousen perhe
Bruce ja Darlene Rouse avioituivat pian sen jälkeen, kun Darlene valmistui high schoolista. Hän sai ensimmäisen lapsensa, Kurtin, kun hän oli 18. Myöhemmin lapsia tuli vielä kaksi lisää - Billy ja tytär Robin.
Bruce Rouse
21-vuotiaana Brucesta tuli bensa-aseman omistaja ja hän alkoi tehdä työtä taukoamatta ostaakseen niitä lisää. Lopulta hänellä oli kokonainen ketju sekä osittain omistajuus kaapelitelevisiokanavasta ja useita maaomistuksia. 1975 perhe pystyi muuttamaan 13-huoneiseen kartanoon lähelle Des Plaines jokea Laken piirikuntaan, yhteen Illinoisin rikkaimmista alueista.
Omaisuuden kokoaminen yleensä vaatii uhrauksia, eikä Bruce Rouse todellakaan ollut siinä suhteessa poikkeus. Hän työskenteli usein yli 14-tuntisia päiviä, jolloin vanhemmuus jäi vaimon vastuulle. Lasten kasvatus osoittautui vaikeaksi: pojista Kurtista ja Billysta tuli huumeiden käyttäjiä ja he joivat säännöllisesti. Vain Robin näytti olevan hyvin ruodussa. Molemmat pojat riitelivät vanhempiensa kanssa, eivät kunnioittaneet auktoriteetteja ja heillä oli ongelmia koulussa. Lopulta Kurt ajettiin talon vierastiloihin, eikä hänellä ollut avainta päärakennukseen, jossa muu perhe eleli. Kurt kieltäytyi vanhempiensa ehdotuksesta liittyä armeijaan ja sensijaan norkoili siellä, minne häntä ei haluttu.
Darlene Rouse
Billy syntyi psykologisten ongelmien kanssa ja käyttäytyi usein raivoisasti. Hän riiteli usein Darlenen kanssa huume- ja alkoholiongelmastaan. Chicago Tribunen mukaan Darlene uhkasi heittää Billyä esineelle ja poika ivasi häntä: "Anna mennä, kerro isälle. Ei hän tee sille mitään."
Billyn käyttäytymisongelmat näkyivät yhtä lailla koulussa, jossa hän sortui vandalismiin. Lopulta hänet erotettiin ja laitettiin continuation school (koulu oppilaille, jotka eivät pärjää normaalissa koulussa ja joiden kohdalla on riski jäädä valmistumatta sieltä). Kaikesta tästä huolimatta teini-ikänen tuli hyvin toimeen isänsä kanssa. Joskus he työskentelivät yhdessä bensa-asemilla tai menivät metsästämään.
William (Billy) Rouse
Kauhea tapahtuma
5. kesäkuuta -80 oli ihan tavallinen päivä Rousen kotitalolla. Bruce lähti töihin ja otti Billyn mukaan auttamaan häntä asentamaan autoille spray maalauskoppeja. Tuona iltana Bruce meni rotariklubin tapaamiselle; Billy meni kotiin ja juomaan ja polttamaan hasista.
Darlene oli ravintolassa syömässä ja meni sitten pelaamaan bridgeä ystäviensä kanssa. Kun hän saapui kotiin klo 23, hän huomasi Billyn lasittuneet silmät ja alkoholin hajun. Tämä johti taas riitaan. Tällä kertaa Darlene uhkasi lähettävänsä Billyn armeijakouluun.
Bruce oli ollut kotona noin puolitoista tuntia, ja tavalliseen tapaansa, hän ei sanonut mitään poikansa huumeiden käytöstä. Kurt oli tyttöystävänsä kanssa omassa huoneessaan mainituissa vierastiloissa ja Robin oli makuuhuoneessaan. Sitten Rouset painuivat vuoteisiinsa. Sitten, noin klo 2:30 tappaja iski. Brucen ja Darlenen elottomat ruumiit lojuivat sängyissä kenenkään huomaamatta klo 8:30 asti, jolloin kauhea näky osui Robinin silmiin.
Kurt Rouse, vanhempi
Poliisi vastasi heti ja Robin ja Billy saattoivat virkavallan kotiinsa. Kurt oli yhä nukkumassa huoneessaan ja heräsi, kun poliisi tuli koputtelemaan hänen ovelleen. Kaikki heistä sanoivat, etteivät olleet kuulleet mitään, että yön ukkosen oli täytynyt peittää laukausten äänet alleen. Robin kuitenkin sanoi etsivälle, että toinen hänen veljistään oli syyllinen. Hän ei sanonut, kumpi.
Makuuhuoneen sisällä tappaja oli peittänyt ruumiit punaisella, valkoisella ja sinisellä peitolla. Etsivät tiesivät, että sellainen teko tyypillisesti osoittaa tappajan katuneen tappamista, eikä hän ole halunnut katsoa tekoaan. Se ei olekaan ihme - Brucen alaleuka oli ammuttu irti ja Darlenen pään yläosa oli poissa. Veri peitti seiniä, sänkyä ja lattiaa. Verivana jatkui myös yläkertaan, loppuen porrastasanteelle.
Robin Rouse, vanhempi
Todisteet
Kaikki kolme lasta pysyivät tarinassaan, etteivät olleet nähneet, eivätkä kuulleet mitään. He sanoivat, etteivät myöskään olleet kuulleet koskaan koiransa, mustan labradorin, haukkuneet mitään. Joten etsiville ei jäänyt yhtään todistajaa ja he keskittyivät keräämään fyysisiä todisteita, mistä vain saattoivat löytää niitä.
Bruceilla oli asekokoelma, joka oli kateissa. Tuliasetta, jolla Rouset oli tapettu, ei löydetty, ei myöskään veistä, jolla Brucea puukotettiin. Mikään muu talossa ei näyttänyt puuttuvan.
Tappojen motiivi ei ilmennyt teon motiiviksi. Kukaan ei ollut murtautunut taloon, eikä sitä ollut ryöstetty. Rouseilla oli yllään kalliita koruja ja Brucella oli 300 dollaria lompakossaan yöpöydällä.
Rikospaikka
Mutta ulkoa tutkijat löysivät jotain kiinnostavaa. Brucen auton oven ulkopinnalla oli verta ja tuulilasin pyyhkimet oli jätetty "päälle" tilaan. Myrskyilma ei ollut alkanut silloin, kun Bruce oli saapunut kotiin. Poliisi arveli, että lapset tiesivät enemmän kuin kertoivat, mutta eivät saaneet näistä puristettua enempää irti. Myöhemmin poliisit pyysivät heitä valheenpaljastustestiin, mutta he kieltäytyivät.
Sitten kuolinsyytutkijan selvitys koottiin ja lapset istuivat todistajanaitiossa, hiljaa. Samoin kävi määrittelyoikeuden kuulemisessa (grand jury, tuomaristo, joka päättää, nostetaanko syyte vai ei). Sukulaiset olivat hankkineet lakimiehet kaikille kolmelle ja kaikkia oli kielletty puhumasta viranomaisille. Tapauksen tutkinta pysähtyi, kun ei ollut mitään tutkittavaa. Etsivät tiesivät, että heidän pitäisi odottaa onnenpotkua, kuten tunnustusta tai murha-aseen löytöä.
Kaikki varmaan vielä tiedämme, miten iso homma on aina laatia tällainen toimiva tiivistelmä, mahdollisesti sieltä täältä poimittuine lisä-yksityiskohtineen, ja lähes aina vielä vieraalta kieleltä kääntäen... Kuvat ja kaikki. Valoviikate on kyllä ihan mestari näissä! Kiinnostaisi saada edes jotakin sellaista tietoa, joka selittäisi että miksi murhaaja teki mitä teki. En todellakaan itse googlaile tästä mitään, vaan odotan, josko Valoviikate viitsisi jatkaa.
