Ymmärrän tottakai, ettei jokaista karannutta teiniä voida lähteä etsimään kissojen ja koirien kanssa heti päivän karkuteilläolon jälkeen, mutta on käsittämätöntä ettei säännöllistä elämää viettävän ihmisen katoamiseen herätä muutamassa päivässä kunnolla.
Poliisitkin nauravat -50 luvun rikostutkinnan epäonnistumisille ja osaamattomuudelle pitäen nykyaikaa niin suurena ja ihmeellisenä, mutta siitä huolimatta kadonneesta kiinnostumattomuus mahdollistaa edelleen sen, että perus kännitappo voi jäädä selvittämättä jos kavereilla on sen verran älyä että siivoavat pahimmat jäljet pois ja vievät ruumiin jemmaan ja väittävät kaverin vaan häipyneen. Läpi meni ja kaikki uskovat, tai jos eivät usko, niin poliisi vähintään.
Sitten kun joskus vuosien päästä löytyy päätä tai jalkaa on poliisi taas ihmeissään; kenelle tämä mahtaa kuulua; ihan kuin nyt pääkallosta omaiset voisivat suoraan hihkaista että "juu, se on meidän Pirkko-Liisa". Ei kai nyt oikeasti voi olla niin hirveän vaikeaa ottaa katoamisilmoituksen kera vastaan vaikka hammasharjaa, selvittää dna:ta ja liittää se tietoihin. Teettäähän se töitä toki, mutta väittäisin kuitenkin että vähemmän kuin sen tuntemattoman pääkallon kantajan henkilöllisyyden kaivaminen sitten myöhemmin kun pitää kaikkien kadonneiden omaisten dna:t ottaa ja niitä verrata tähän yhteen löytöön, puhumattakaan inhimillisestä puolesta. Miltä mahtaa tuntua kadonneen omaisista näiden löytöselvittelyjen aikana; herää toivo mysteerin selviämisestä, eletään jännityksessä näytteiden tutkimisen aika ja pudotaan taas samaan epävarmuuteen takaisin. En soisi tälläistä lisärasitetta kenellekään, kadonneen omaisten kohtalo on muutenkin jo aivan tarpeeksi raskas ja järkyttävä.
En jaksa uskoa, että kukaan vastustaisi tälläistä rekisteriä. Onhan se totta että näin saattaisi joku pimeä, kadonneen aiemmin tekemä rikos ratketa "vahingossa", mutta siinä tapauksessa poliiseillakin saattaisi olla jopa motivaatiota etsiä kadonnut henkilö käsiinsä
