Kuhmosta löytyi tuntematon vainaja

[NancyDrew]

Interpol tehostaa Kuhmoniemen vainajan tunnistamista

Kuhmon poliisi ja KRP tutkivat syksyllä 2010 Kuhmoniemeltä löytyneen vainajan tapausta kolmisen viikkoa ennen kuin asia nousi laajemmin julkisuuteen.

Kuhmoniemen pohjoislaidasta löytyi 11. päivänä syyskuuta 2010 miesvainaja, jonka DNA viittaasi jatkotutkimuksissa voimakkaasti Keski-Eurooppaan.

Tarkempi löytöpaikka oli Kuhmoniemen pohjoislaidalla Kierinniementien sivuhaaran varressa. Vainajan löysi kuhmolainen mies.

Poliisin mukaan vainajan DNA osoitti todennäköiseksi kotipaikaksi Etelä-Saksan, Pohjois-Italian, Sveitsin, Pohjois-Espanjan tai Ranskan. DNA on lyhenne deoksiribonukleiinihaposta. DNA sisältää ihmisen solujen geneettisen materiaalin.

Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikkö on tällä viikolla keskustellut Interpolin tutkijoiden kanssa. Miehestä tehty aikaisempi kansainvälinen kysely ei tuottanut tunnistamistuloksia.

Interpol on maailman laajin kansainvälinen poliisiorganisaatio. Siihen kuuluu 190 jäsenmaata.

KRP:n uhrintunnistusyksikkö kertoi Kuhmolaiselle, että asia on juuri nyt ollut esillä tapaamisessa Interpolin kanssa. Koska miehen hampaissa on niin erikoinen tuntomerkki kultatäytteistä, niin tehostetun tunnistamistoiminnan jälkeen suomalaiset tutkijat uskovat tehostetun tunnistamisen kautta parempaan läpimurtoa henkilöllisyyden selvittämiseksi.

Tunnistusta kaipaava vainaja on mies, iältään 40-65 vuotta ja pituudeltaan noin 180 senttiä. Vainajalla oli pääsävyltään harmaat, lyhyeksi leikatut hiukset ja takahampaissa oli 8 kultatäytteistä hammasta.

Löytöhetkellä vainajan yllä oli vaalea kauluspaita ja vaalea hihaton aluspaita. Mukana on ollut mahdollisesti kirkkaansininen vyölaukku, kassi, reppu tai vastaava.

Poliisi toivoo havaintoja tuntomerkkeihin sopivan henkilöstä.

Lähde: Kuhmolainen

[kid]

Hyvä, että jotain tehdään tämänkin osalta! Aina se kovasti tuntuu, että tapaukset suljetaan cold case -kansioihin, vaan ehtiihän ne meidänkin poliisit. Jeee!

[Helmie]

Jes, kannattipa avata tämä ketju kun oli tuollaisia uutisia. Toivottavasti Interpolilta kyseleminen toisi tulosta.

[MEG]

HS-Nyt liitteessä 3.1 2014 On Kuhmon vainajasta kirjoitus ja nim. Härän haastattelu.

[Cassandra]

Pikaisesti silmäilin tuon jutun, ja oli kyllä härkämäistä tekstiä

[Linda]

http://nyt.fi/a1305767815923

Tuossa linkki, jutun kopioinnin jätän toiselle halukkaalle,
minun kone ei halua olla yhteistyössä jutun kopioinnin suhteen.

[WalkingDisaster]

Murhaharrastaja ei saa rauhaa ennen syyllisen selviämistä

Henkirikokset
3.1.2014 @ 6:30 | Päivitetty 3.1.2014 @ 16:48 Petteri Ala-Kivimäki <URL> nyt.fi/a1305767815923

Korpit antoivat vinkin.

Hiekkatien päässä on järvi ja sen rannassa mökkejä.

Mökkiläiset ihmettelivät, kun korpit huusivat metsässä yhdessä ja samassa paikassa. He kertoivat korpeista eräälle metsästäjälle, joka pyysi kaveriaan selvittämään syyn.

Kun korpit kiertävät samalla paikalla, se on jahtimiehille selvä merkki.

Mies ajatteli, että löytäisi metsästä hirvenraadon tai vastaavan haaskan, sillä
alueella oli liikkunut susia ja karhuja.

Mies käveli kohti korppeja. Hän näki tumman möykyn kuusen edessä.

Mies luuli sitä hirven pääksi, mutta sitten hän vilkaisi sivulle ja huomasi kylkiluita.

Se olikin ihminen.

Mies lähti pois, ettei sotkisi paikkoja ja soitti poliisille.

Oli syyskuun 11. päivä vuonna 2010 Kuhmossa.

Kuuma kesä, kärpäsen toukat ja ahmat olivat jättäneet jäljelle vähän.
Vainajalla ei ollut käsiä eikä jalkoja. Oli vain pää ja vartalo, joka oli verhottu reiälliseen hihattomaan aluspaitaan ja kauluspaitaan. Alavartalosta muistuttivat vain lonkkaluut. Tummanruskeasta kallosta irvistivät hyväkuntoiset hampaat. Niissä oli kahdeksan kultapaikkaa.

Siitä on jo yli kolme vuotta, kun kuhmolainen mies lähti selvittämään, mikä niitä korppeja kiinnostaa Kuhmonniemen Keltaisenvaaran pohjoispuolella. Mutta hän ei vieläkään tiedä, kenet hän löysi. Eikä tiedä kukaan muukaan.

Kuka vainaja on?

Mies. 40–65-vuotias ja noin 180 senttiä pitkä. Dna-määritysten mukaan hän ei ole suomalainen, vaan todennäköisesti Etelä-Saksasta, Sveitsistä, Itävallasta tai Pohjois-Italiasta.

Löytöpaikka on harvennettua metsää. Noin kahdeksanmetrinen kuusi, jonka vieressä vainaja oli, on alueen isoimpia puita. Kuuselta on kymmeniä metrejä mökkitielle ja muutama kilometri isommalle tielle.

Kuhmon keskustaan ja Koulukadun poliisiasemalle on linnuntietä matkaa alle viisi kilometriä.

Löytöhetkellä metsässä oli vihreää, nyt lumi painaa kuusen oksia.

Näissä vaaramaisemissa ei ole oikein mitään erityistä. Ei olla vielä edes kunnolla korvessa.

Kirjailija Veikko Huovisen kuuluisa teos Havukka-ahon ajattelija sijoittuu Lentualle, noin kymmenen kilometriä pohjoiseen täältä. Lentualla Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen tutki luontoa etelästä tulleiden maisterien kanssa. Tässä vainajassa riittäisi Pylkkäselle pohtimista.

Miksi keskieurooppalainen torso makasi kuhmolaisessa metsässä?

Sitä ihmettelee ylikonstaapeli Reijo Kaivosaarikin Kuhmon poliisiasemalla.

”Kuin taivaasta tipahtanut”, ylikonstaapeli Kaivosaari kuvailee.

Mies oli ilmeisesti pötköttänyt kuusen juuressa, oksien alla ja ison kiven vieressä kuin pienessä luolassa. Sieltä eläimet olivat raahanneet häntä.

”Vähän kuin hän olisi mennyt nukkumaan ja suojaan. Outo paikka”, ylikonstaapeli Kaivosaari miettii.

Mies ehti olla kuolleena viikkoja, korkeintaan pari kuukautta.

Miehen kuolinsyytä ei ole pystytty määrittelemään, mutta poliisi ei epäile rikosta.
Hän saattoi saada sairauskohtauksen samoiltuaan metsässä. Kesä oli kuuma.

Käsien ja jalkojen puuttumisesta poliisi syyttää ahmoja. ”Niitä on nähty siellä.”
Vainajan läheltä löytyi kivennäisvesipullo ja sen korkki, puukahvainen pihviveitsi, kolikoita, kaksi metallisolkea ja vetoketjullinen riekale kirkkaansinistä tekonahkaa, joka on luultavasti pala vyölaukkua. Sekä valkoinen mainossytkäri, jossa lukee sinisellä n-cut24.

Kauluspaidassa oli saksankielistä tekstiä.

Takahampaiden kultapaikkojen perusteella hän oli varakas.

Vyölaukun väri viittaa hyvään itsetuntoon.

”Ei ihan jokaisella miehellä ole tuon väristä laukkua”, ylikonstaapeli Kaivosaari tuumii.

Siinä kaikki.

Muita merkkejä miehestä ei ole.

Lähistöltä ei löytynyt hylättyä kulkuneuvoa. Mökkiläiset eivät tiedä hänestä mitään. Majoituspaikoissa ei ollut mitään tietoja moisesta matkustajasta. Mistään ei ole löytynyt laukkuja tai löytötavaroita, jotka voitaisiin yhdistää vainajaan.

Metsä on käyty koirien kanssa läpi laajalta alueelta, turhaan.

Ehkä jossain on ahman piilottamat jalat ja jaloissa housut ja housujen taskussa lompakko ja lompakossa henkilötiedot.

Kukaan ei ole häntä kaivannut.

Jos joku olisi raahannut hänet metsään piiloon, valinta olisi ollut omituinen. Mökkitieltä olisi joutunut kulkemaan ylämäkeen, kun tien toisella puolella olisi ollut alamäki ja tiheämpää metsää.

Kuhmo on syrjäinen paikka. Lähin isompi kaupunki on Kajaani, jonne on puolentoista tunnin ajomatka. Tänne on vaikea tulla sattumalta.
Kuin taivaasta tipahtanut. Todellakin.

Ylikonstaapeli Kaivosaari tuo mieleen tv-sarjojen leppoisan kyläpoliisin. Ruskeat silmät ovat alakuloiset mutta lempeät, ja mustien työkenkien tärkein ominaisuus on mukavuus.

Hän aloitti poliisina 1976.

”Tämä on uran ensimmäinen, joka on jäänyt mysteeriksi. Aina on löytynyt, jos ihmisiä on hävinnyt. Kollegatkin siitä aina kyselevät.”

Jostakin päin maailmaa puuttuu yksi mies.
 
Ei poliisin tarvitse näitä arvoituksia yksin ratkoa.

Satojen kilometrien päässä Kuhmosta eräs mies on erittäin kiinnostunut tästä tuntemattomasta vainajasta. Hän on nimimerkki Härkä.

Hän ei halua esiintyä omalla nimellään. Se johtuu hänen harrastuksestaan. Kuusikymppinen Härkä harrastaa murhia. Tai siis murhien ja muiden rikosmysteerien selvittämistä.

Hän on eräänlainen omaksi ilokseen toimiva yksityisetsivä.

Kännipuukotukset tai huumerikokset Härkä jättää väliin. Tapauksessa pitää olla jokin arvoitus.

”Mitä enemmän aikaa tapauksesta kuluu, se ikään kuin paranee.”

Härän mukaan Suomessa on noin kuusikymmentä aktiivista amatöörietsivää. Yle esitti juuri heistä kahdeksanosaisen tv-sarjan Murharyhmä – tosielämän sherlockit.

Internetissä suosituin rikosaiheinen keskustelupalsta on Murha.info. Internetin ensimmäinen rikosaiheinen keskustelupalsta oli Muurala. Se viittasi Espoon Bodominjärveen, jonka rannalla murhattiin kolme nuorta kesäkuussa 1960.

Bodominjärven kolmoismurha nousi uudelleen esiin 2004, kun telttaseurueen neljättä jäsentä Nils Gustafssonia syytettiin teoista. 2005 oikeus totesi Gustafssonin syyttömäksi.

Gustafssonin syyttäminen aloitti valtavan julkisuusmyllyn ja synnytti rikosaiheiset keskustelupalstat Suomeen.

Härkä kyllästyi Murha.infon riitoihin ja perusti muutaman nimimerkin kanssa oman rikospalstan Hejacin marraskuussa 2009.

Hejacissa on parikymmentä jäsentä, noin 200 nimimerkkiä ja päivässä 600–700 lukijaa. Kannattaa toivoa, että nämä luvut eivät nouse.

”Uudet tapaukset tuovat uusia jäseniä. Esimerkiksi Ulvila.”

Juuri Ulvilan murha veti Hejaciin eniten kävijöitä.

51-vuotias Jukka S. Lahti surmattiin yöllä kotonaan Ulvilassa joulukuussa 2006. Tekohetkellä kodissa olivat Lahden vaimo Anneli Auer ja heidän neljä lastaan.

Ensin poliisi etsi taloon tunkeutunutta miestä, mutta marraskuussa 2010 Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Anneli Auerin elinkautiseen miehensä murhasta. Ulvilan tapauksessa on riittänyt keskusteltavaa, sillä joulukuussa 2013 Anneli Auer tuomittiin elinkautiseen vankeustuomioon miehensä murhasta – jo toisen kerran.

Härkä tarjoaa kotonaan Fazerin mustikkapiirakkaa. Hän osoittaa ikkunaan.

”Katso, oravia.”

Taaempana näkyy vanha kivikirkko ja hautausmaa.

Pöydällä on suurennuslasi.

On Härän vuoro kysyä.

”Oletko muuten kuullut Ulvilan häke-nauhaa?”

En, mikä se on?

”Hätäkeskusnauha.”

Onko se julkinen?

”Ei, mutta se on mulla tuolla koneella.”

Härkä säätää radion hiljaiseksi ja laittaa Ulvilan murhan soimaan kannettavalta tietokoneeltaan.

Täällä on joku tappaja, tulkaa nopeesti.

Mitä siellä nyt tapahtuu?

Joku tuli ikkunasta sisään ja hakkaa puukolla mun miestä, muakin on hakattu.

Meillä on myös neljä lasta täällä.

Anneli Auer puhuu hätäkeskuksen naisen kanssa. Taustalta kuuluu miehen valitusta. Jukka S. Lahden kuolinhuuto.

Se lähti juokseen mun perään, se aikoo tappaa mun mieheni, se on vielä hengissä.

Nyt hiljeni.

Neljä ja puoli minuuttia kestävä hätäkeskusnauhoite on musertava. Oli murhaaja kuka tahansa, nauhalla kuolee perheen isä, jonka pieni tyttö huutaa kauhusta ja pyytää hädissään apua.

Hätäpuhelu on niin järkyttävä, että keskusrikospoliisin äänitutkija leikkasi siitä aluksi lapsen huudon pois, jotta pystyi kuuntelemaan sitä toistuvasti.

Tapaus kiehtoi Härkää niin, että hän yritti vieläkin lähemmäksi. Hän halusi ostaa Hejacin käyttöön tuolin, jolla Anneli Auer istui oikeudenkäynnissä. Laamanni Martti Juntikka kieltäytyi tarjouksesta.

”Sata euroa olisin maksanut.”
 
Ulvilan murhan seuraaminen ei aluksi edes houkuttanut Härkää. Hän tutki silloin toista tapausta.

Pääsiäisenä 2007 Orivedeltä löytyi hakkuuaukealta tuntematon vainaja. Nainen oli myrskyn kaataman puun juurikuopassa Oriveden keskustan ja Tampereentien välissä, lähellä ABC-huoltoasemaa.

Naisesta kirjoitettiin paljon keskustelupalstoilla ja lehdissä.

Kuukausia kului, mutta mitään ei selvinnyt. Nainen ehdittiin jo haudata 2008 Oriveden hautausmaalle. Puuristissä luki Metsätyttö. Viranomaiset kaivoivat jäännökset ylös 2009.

Amatöörietsivät ovat toisinaan tehokkaampia kuin poliisi.

Härkä auttoi selvittämään, kuka ilmeisesti hypotermiaan kuollut nainen oli. Härkä kyseli Jämsästä majoitustietoja, ja sieltä tärppäsi. ”Vaikka ei niitä tietoja olisi saanut antaa.”

Härkä vihjasi asiasta Oriveden poliisille, mutta täkyyn ei tartuttu.

”Vasta keskusrikospoliisi noteerasi vihjeeni.”

Apu-lehti teki aiheesta jutun, ja vähän sen jälkeen poliisi ilmoitti, että Orivedeltä löytynyt vainaja oli saksalainen nelikymppinen nainen.

Kun naisen henkilöllisyys varmistui 2010, Härkä matkusti Saksaan.

”Olin naisen isän vieraana vajaan viikon. Ylen Poliisi-tv olisi halunnut tehdä siitä erityisjakson, mutta naisen isä kielsi.”

Härkä avaa salkun ja ottaa sieltä valokuvan.

”Tässä hän on isänsä kanssa. Kaunis nainen.”

Naisen tunnistamista vaikeutti se, että hän näytti ikäistään nuoremmalta. Etsittiin parikymppistä, vaikka hän oli nelikymppinen.

Isä kertoi, että toimistossa työskennellyt nainen oli katkaissut yhtäkkiä suhteensa perheeseen, ystäviin ja poikaystävään 2000-luvun alussa ja muuttanut pois. Isän mukaan tyttären elämässä mikään ei ollut ennakoinut katoamista.

On yhä täysi arvoitus, miksi saksalaisnainen oli Suomessa ja Orivedellä. Tuttujen ja sukulaisten mukaan naisella ei ollut siteitä Suomeen, jonne hän tuli todennäköisesti Englannista.

Suomessa kukaan ei ole kertonut edes nähneensä naista, vaikka hän vietti Suomessa ainakin pitkän viikonlopun.

Nainen oli saapunut Jämsään helmikuun puolivälissä, perjantaina. Hän tuli Jämsästä Orivedelle linja-autolla maanantaina, mutta hänen kassinsa löytyi tiistaina pihapenkiltä rautatieasemalta, jonne on linja-autoasemalta neljä kilometriä matkaa.

Kassi virui Oriveden poliisin löytötavaravarastossa puoli vuotta, kunnes poliisi keksi, että se saattoi kuulua tuntemattomalle naisvainajalle.

Laukussa oli lähinnä alusvaatteita, kosmetiikkaa ja pari pientä palasta Saksan passista. Naisen tuoksu oli Hugo Bossin Deep Red.

Lenkkeilijä huomasi vainajan metsässä puolitoista kuukautta sen jälkeen, kun nainen oli saapunut linja-autolla Orivedelle. Poliisi ei pystynyt määrittämään kuolinaikaa.

Juurikuopassa naisen ympärillä oli kolme puolen litran pulloa, vissyä, vettä ja spriteä. Hänellä oli mukanaan aski kallista amerikkalaista ja aski halpaa saksalaista tupakkaa.

Saksassa nainen oli harrastanut vaellusta. Orivedellä hän oli pukeutunut kaupunkivaatteisiin.

Nainen oli polvillaan, sammakkoasennossa. Naisen Orivedelle saapumisen aikoihin pakkasta oli parikymmentä astetta, mutta talvitakki oli irrallaan hänen vieressään, samoin sarjakuvakirja Calvin and Hobbes eli Lassi ja Leevi.

Hänen altaan löytyivät käsilaukku, silmälasit, taskulamppu, käsilaukku ja lompakko, jossa oli vähän rahaa. Takin taskussa oli kynnenkokoisia palasia Jämsä–Tampere-bussilipusta.

Naisen elimistössä oli pieni määrä antihistamiinia ja alkoholia.

Löytäjän mielestä näytti siltä, että nainen olisi nostettu paikalle.

Poliisin mielestä nainen oli itse hakeutunut mahdollisimman syrjään ja hävittänyt tahallaan kaikki henkilötietonsa. Hän halusi kadota.

”Juttu on vielä auki. Poliisin mielestä kyseessä oli itsemurha. Mutta olen sitä mieltä, että asiaan liittyy joku suomalainen henkilö, joka ei syystä tai toisesta kerro tietojaan.”

Naisella oli mukanaan myös mp3-soitin, jossa oli vielä hieman virtaa jäljellä.
Härkä sai Saksassa kuunnella, mitä musiikkia nainen kuunteli viime hetkinään.
Coldplayta, Beatlesia, Aha’ta, Procol Harumia.

Nyt Kuhmon torso on Härän pääjuttu. Se muistuttaa outoudessaan kovasti Oriveden tapausta: ehkä saksalainen vainaja suomalaisessa metsässä.

Alkuvuodesta 2010 Oriveden vainajan henkilöllisyys selvisi, mutta loppuvuodesta löytyi Kuhmon vainaja. Harrastajat käyttävät vainajista lyhenteitä kuin urheiluseuroista. Oriveden vainaja on OV, Kuhmon vainaja KV.

Härkä kertoo, että Kuhmon vainajan vierestä löytynyt mainossytkäri on kotoisin Pohjois-Saksasta.

”N-cut24 on ohutmetalliverstas.” Se sijaitsee pikkukaupungissa lähellä Hollannin rajaa ja Pohjanmeren rannikkoa.

Sytkäreitä on valmistettu 1 500 kappaletta, ja ne kaikki on jaettu kyseisen firman kautta. Siellä asiasta ei tiedetty mitään.

Härkä etsii pohjoissaksalaista teollisuusaluetta internetin karttapalvelusta.

”N-cut24:n vieressä on rekkaterminaali, josta on liikennettä Baltiaan.”

”N-cut24:llä on sisarfirma, jolla on kiinteistöbisnestä Välimeren alueella.”

Näitä johtolankoja on mietitty, mutta ne eivät taida viedä mihinkään.

Ehkä mies oli tullut vieraaksi Kuhmon kamarimusiikkifestivaalille.

”Ehkä hän oli jossain asuntoautolla liikkuvassa porukassa, ja jotain tapahtui. Sen takia hänestä ei jäänyt mitään majoitusjälkiä.”

Ehkä hän tuli sittenkin itärajan takaa. Ehkä hän suri menetettyä rakastaan, jonka kanssa oli käynyt löytöpaikalla, kun siellä oli vielä upeat järvimaisemat.

Ehkä hän tiesi liikaa.

Poliisi ei ehkä epäile rikosta, mutta Härkä ei sulkisi sitä pois.

Ehkä ja ehkä.

Yleensä Härkä käy paikalla, haastattelee aikalaisia ja tutkii paikallisten sanomalehtien arkistoja.

”Ihmiset saattavat puhua meille harrastajille helpommin kuin poliisille. Ne vähän pelkää puhua poliisille.”

Ikää on kuitenkin kertynyt, ja terveyskin on reistaillut. Kuhmo ja Saksa ovat kovin kaukana.

Härkä järjestää Kuhmoon oppaaksi Kukkahattusedän. Kolmekymppinen alan harrastaja haluaa esiintyä vain Hejac-palstan nimimerkillään.

”Seinä on vastassa joka puolalla. Tulee turnausväsymys, kun tapausta miettii”, Kukkahattusetä sanoo Kuhmossa.

Kuhmolainen ylikonstaapeli Reijo Kaivosaari on toiveikkaampi.

”Tämä ei vanhene koskaan. Tapaus on auki, kunnes se selviää. Hänet on varmasti ilmoitettu kadonneeksi jossain, mutta tiedot eivät ole vielä kohdanneet. Kyllä se jostain vielä putkahtaa esiin.”

Julkisuudesta on usein apua. Härän mielestä olisi erinomaista, jos tämä juttu julkaistaisiin saksaksi tai edes englanniksi Keski-Euroopassa.

Ylikonstaapeli Kaivosaari miettii, olisiko hammaslääkäreillä omaa lehteä, jossa vainajan kultapaikkaiset hampaat voisi esitellä.

”Jos joku hammaslääkäri tunnistaisi käsialansa tuosta.”

Hampaistaan Kuhmon vainaja tullaan lopulta tunnistamaan.

Keskusrikospoliisi on lähettänyt kansainvälisen poliisijärjestön Interpolin kautta kyselyn Kuhmon miehestä. Interpolissa on 190 jäsenvaltiota. Krp laittaa uuden kansainvälisen tiedustelun menemään, kunhan ehtii keskittyä taas tapaukseen.

Kuhmon vainaja odottaa jatkotoimenpiteitä pohjoissuomalaisen sairaalan kylmiössä.

Joskus arvoitukset ratkeavat kymmenien vuosien kuluttua.

Kuuluisa Bodominjärven kolmoismurha tapahtui kesällä 1960. Härkä oli kiinnostunut murhamysteereistä jo vuotta aiemmin, pikkupoikana.

Tulilahden leirintäalueella Heinävedellä murhattiin kaksi nuorta naista kesällä 1959.

”Se jäi nuorena poikana päähän, kun vanhemmat ja tuttavat juttelivat tuoreeltaan tapauksesta. Luin Tulilahti-juttuja ja sitten kaikenlaisia juttuja, jotka liittyivät rikoksiin.”

Tulilahden murhia ei ole selvitetty. Härällä on vahva epäily syyllisistä.

”Mulla on kontakti, joka tietää kaikennäköistä, jopa todennäköiset tekijät. Mutta jos möläyttää nimiä, voi saada kunnianloukkaussyytteen, vaikka ne olisi jo kuolleita.”

Mutta Härkä tietää.

[Harpo]

Kiinnostava viesti yllä olevan jutun kommenttiosiossa:


NÄHNYT..
4.1. 0:40
ILMOITA ASIATON VIESTI
mistä saa Härän yhteystiedot?
Kesällä 2010 kävi salaperäinen ulkomaalaisen oloinen mies monesti Kuhmon vapaaseurakunnan
tilaisuuksiss ja lähti aina yöhön kävelemään itsekseen, häntä ei näkynyt enää syksyllä - vain heinäkuussa viikon -pari
JUST NÄIN (0)EI NÄIN (0)VASTAA

[teppo]

Vyölaukun väri viittaa hyvään itsetuntoon.

”Ei ihan jokaisella miehellä ole tuon väristä laukkua”, ylikonstaapeli Kaivosaari tuumii.

Tähän pikkudetaljiin täytyy puuttua, koska tulkinta voi viedä ihan eri uralle. Tuo voi olla retkeilykäytössä ihan tavallinen juomavyö, jonka yläosassa on tasku pikkutavaroille, tms. Ne värit ovat mitä ovat eikä niillä ole samanlaista tyylistatement-luonnetta kuin vastaavan väristä kapistusta julkisella paikalla kanniskellessa.

[porilainen]

Tämä linkki voi kiinnostaa monen yhtäläisyyden vuoksi: ikä, paikka, ajankohta, vaaleansininen ulkoilutakki, jäkälätutkimus maastossa ja saksalaisuus.

http://www.utaj.fi/koulu/ylaaste/talvik ... uraan.html

[Juliet Jones]

Mielenkiintoinen linkki, mutta ainakaan Peter Scholzia ei ole ilmoitettu kadonneeksi netissä ja näyttäisi olevan muutenkin aktiivisessa tilassa.
https://www.google.fi/search?q=thomas+u ... ner+schule

Niinikään Michael Knöbel vaikuttaa aktiiviselta, ja käsittääkseni tuolla retkellä ei muita aikuisia ollut Hampurin Steiner koulusta.
https://www.google.fi/?gws_rd=cr&ei=P_b ... ner+schule

[Petteri]

Kuhmoniemen vainaja tunnistettu

Keskusrikospoliisi on selvittänyt Kuhmoniemeltä syksyllä 2010 syntyneen vainajan henkilöllisyyden. Kyseessä on saksalainen vuonna 1952 syntynyt mieshenkilö. Tunnistus tehtiin DNA-näytteiden perusteella. DNA on lyhenne deoksiribonukleiinihaposta. DNA sisältää ihmisen solujen geneettisen materiaalin.

Muita tietoja keskusrikospoliisilla kyseisestä miehestä ei vielä ole. KRP tiedottaa tunnistuksen myös Saksan poliisille.

Kuhmoniemen kylän pohjoislaidasta löytyi 11. päivänä syyskuuta 2010 miesvainaja, jonka DNA viittaasi jatkotutkimuksissa voimakkaasti Keski-Eurooppaan.

Tarkempi löytöpaikka oli Kuhmoniemenllä Keltasenvaaran pohjoispuolella metsäpalstan reunassa Kierinniementien sivuhaaran varressa. Vainajan löysi kuhmolainen mies.

Poliisin arvioi selvitysten ja tutkimusten jälkeen, että miehen DNA osoitti todennäköiseksi kotipaikaksi Etelä-Saksan, Pohjois-Italian, Sveitsin, Pohjois-Espanjan tai Ranskan.

Viime toukokuussa KRP lisäsi yhteistyötä tutkimuksissa Interpolin kanssa. Miehestä tehty aikaisempi kansainvälinen kysely ei tuottanut tunnistamistuloksia. Miehellä oli 8 hampaassa kultatäytteet.

Löydetty mies oli pituudeltaan noin 180 senttiä. Vainajalla oli pääsävyltään harmaat, lyhyeksi leikatut hiukset.

http://www.kuhmolainen.fi/Uutiset/11948 ... tettu.html

[Petteri]

Kuhmosta vuonna 2010 löydetty vainaja tunnistettu

Kuhmon Kuhmonniemen maastosta syyskuussa 2010 löydetty vainaja on tunnistettu. Tapausta on tutkittu Oulun poliisilaitoksella kuolemansyyntutkintana, eikä asiassa epäillä rikosta.

Vainaja on vuonna 1952 syntynyt mies Saksasta. Tunnistuksesta vastasi Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikkö.

http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/home. ... 9F00412D8B

[kid]

Saispa tietää mitä se siellä metsässä teki! Mikä näillä saksalaisilla on, kun tulevat meitin mettiin kuolemaan? (Vitsi, vitsi... joskin mauton.)

[Bee_in_the_light]

Kiinnostaisi tietää, kuinka henkilö tunnistettiin.