Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1520
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
Viesti:

Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Äkillinen vaara

Kuva
Gallaudet yliopisto

Lukuisat oppilaat Gallaudetin kuurojen ja kuulovammaisten yliopistossa koillis-Washington, D.C.ssä huomasivat yhtenä torstaina, että Eric Plunkettin ovi Cogswell Hallissa oli kiinni. Kun se pysyikin kiinni koko syyskuun 28.:n päivän vuonna 2000, jotkut alkoivat huolestua. Ne, jotka tunsivat 19-vuotiaan seurallisen pojan Minnesotasta, tiesivät, miten epätavallista käytöstä tämä oli häneltä. Eric piti mielellään ovensa auki, jotta näkisi, ketä siitä kävelisi. Hän kutsui usein muita huoneeseensa ensimmäisen kerroksen läntiseen siipeen ja antoi heidän vapaasti lainata hänen musiikki- ja videokokoelmastaan.

Kuva
Eric Plunkett

Manny Fernandez kertoo Washington Postissa, että elokuun akateemisen orientoitumisen aikana Eric oli liittynyt kampuksen kahvilassa asuntolan muiden poikien joukkoon: Thomas Minchin, Joseph Mesa Jr.:in ja Benjamin Varnerin. Viittomakielellä kommunikoivat nuoret päättivät alkaa kutsua siipeään nimellä Wild, Wild West. Heistä tuli ystäviä. Kaikki viihtyivät koulusta. Kaikilla ystävyksillä oli suuria tavoitteita; kuka halusi kokiksi, kuka kirjanpitäjäksi, kuka asianajajaksi, kuka puolestapuhujaksi parantaakseen kuurojen maailmaa ja heistä kaikkien unelmat vietiin kauhealla tavalla.

Kun Eric ei ilmestynyt ilta-aterialle, yksi oppilas, Joseph Mesa Jr., kertoi asuntolavalvoja Thomas Kochille haistavansa pahaa hajua, joka kulkeutui suljetusta huoneesta. Kello kahdeksan tienoilla Koch meni itse katsomaan, mutta ei nähnyt mitään epätavallista. Ericillä oli kuitenkin aivoperäinen halvaus ja oli mahdollista, että hän oli sairas tai kaatunut. Kun Koch koetti kahvaa ja huomasi oven lukituksi, hän pääsi yleisavaimella sisään. Huoneessa oli niin pimeää, ettei siellä nähnyt mitään, joten hän käynnisti valot.

Hän näki edessään videopelejä, kirjoja ja valokuvia onnellisesta perheestä ja niiden keskellä Ericin makaamassa lattialla. Kun Koch uskaltautui lähemmäs, hän näki mustelmia Ericin kasvoissa mustelmia, kuin tätä olisi hakattu. Poika ei liikkunut, joten Koch perääntyi ja ilmoitti koulun henkilökunnalle. Niin epätodennäköiseltä kuin se näyttikin koulussa, jossa useimmat oppilaat kohtelivat toisiaan kuin olisivat yhtä perhettä, näytti siltä, että Eric Plunkett oli murhattu.

Alustava tutkimus

Viranomaiset saapuivat eristämään huoneen ja valmistautuivat käymään läpi todisteita ja kuulustelemaan oppilaita. Ericin kasvoissa ja kaulassa olevan mustelmat näyttivät siltä kuin häntä olisi hakattu tuolilla, joten he etsivät jotakuta, jonka kanssa pojalla olisi ollut riitaa. Koska kampus sijaitsi lähellä kyseenalaista naapurustoa, sen turvallisuudesta huolehdittiin poikkeuksellisen hyvin. Oli siis todennäköisintä, että toinen oppilas tai henkilökunnan jäsen oli tehnyt henrikoksen - joku, jolla oli pääsy asuntolaan. Mutta tutkijoiden tuli silti pitää mielensä avoimina.
Vaikka oppilaat tarvitsivat magneettista avainta päästäkseen sisään, he päästivät joskus ihmisiä, jotka sanoivat unohtaneensa omat korttinsa - onhan sellainen luonnollista. Määrätietoisen ulkopuolisen ei siis olisi vaikea päästä sisään niinkään turvalliseen rakennukseen. Sillä hetkellä suunnilleen kuka tahansa saattoi olla epäilty.

Kuva
Eric Plunkett

Perjantaina oppilaille kerrottiin Ericin kuolemasta ja kriisiryhmä tuki niitä, jotka tarvitsivat apua käsitelläkseen ikävät uutiset. Useilla oppilailla oli heti teorioita. Homo-opiskelijoiden kampusryhmä uskoi Ericin surman olevan viharikos. Eric oli allekirjoittanut olevansa Lambda Societyn (seksuaalivähemmistöjä tukeva oppilasjärjestö) sihteeri ja koulussa oli jo sinä vuonna ollut homovastaisia välikohtauksia. Koulun virkailijat ja poliisit eivät kuitenkaan uskoneet tähän selitykseen.
Rikoksessa vaikutti olevan kyse jostain henkilökohtaisemmasta.

Muistotilaisuus pidettiin ja Ericin useat ystävät, mukaanlukien Joseph Mesa ja Thomas Minch asuntolasta, sanoivat muutaman sanan siitä, kuinka jäisivät kaipaamaan häntä. Kaikki sanoivat, että Eric rakasti seikkailuja ja oli halukas ottamaan haasteita ja riskejä. Jopa kouluun tuleminen hänen aivohalvauksensa valossa oli merkinnyt haastetta ja he arvostivat hänen rohkeuttaan.

Kuva
Gallaudet-yliopiston kyltti

Tähän aikaan Gallaudetissa oli noin 2000 opiskelijaa. Perustuskirjalla, jonka Abraham Lincoln oli allekirjoittanut 1864, yliopisto on ainoa neli-vuotinen koulu maailmassa, jossa on räätäliopintoja ja palveluja kuuroille ja kuulovammaisille. Kampusta oli pitkään pidetty turvallisena paikkana nuorisolle, joka koki usein ennakkoluuloja ja syrjintää kuulevien maailmassa. Monista oli etuoikeus saada olla siellä, Ericistäkin oli ollut.

Toimittajat löysivät Ericin perheen, toivoen saavansa tietää lisää pojasta ja tämän järkyttynyt äiti muisteli surulla hänen viimeisiä sanojaan äidille: "Älä minusta murehdi".

Koko koulu suri ja oppilaat vastailivat halukkaasti etsivien kysymyksiin, mutta tilanne paheni pian, kun yhdestä heistä tuli avainepäilty.

Väitetty tunnustus

Freshman (ensimmäisen vuoden opiskelija) Thomas Minch, 18, oli tullut Gallaudetiin Greenlandista, New Hampshiresta ja ystävystynyt nopeasti Ericin kanssa. Kahden kuuron vanhemman lapsella Minchilla oli veli ja viisi serkkua, jotka olivat myös kuuroja ja hän usein innosti normaalisti kuulevia opettelemaan viittomakieltä. Hän oli odottanut innolla pääsyä Gallaudetiin ja oli järkyttynyt ja suruissaan Ericin murhan vuoksi. Minch oli jopa auttanut Ericin muistotilaisuuden järjestämisen kanssa ja postannut omistuskirjoituksen hänelle nettisivuilleen. Mutta sitten poliisi saapui tiistaina kuulustelemaan häntä.
Toinen oppilas kertoi Ericin ja Minchin tapelleen vain vähän ennen kuin Eric tapettiin.

Tulkin avustuksella etsivät kyselivät Minchiltä hänen suhteestaan Ericiin. He tulivat siihen johtopäätökseen, perustuen rikosteknillisiin todisteisiin ja Minchin vastauksiin, että riidan seurauksena Minch oli tappanut Ericin. Minch myöni riidelleensä Ericin kanssa murhaa edeltävä päivänä ja jopa lyöneensä tätä; kun hän oli sen kertonut, kuulustelu supistettiin (curtailed). Minch pidätettiin ja hän sai syytteet toisen asteen murhasta. Muut oppilaat, joiden mielessä yhä pyöri Ericin kurja kohtalo, eivät olleet uskoa hirveitä uutisia. He kokoontuivat ryhmään osallistuakseen hänen kuulemiseensa ja Minchin muualla asuvat epäuskovat vanhemmat lensivät sinne myös. He vakuuttivat, ettei heidän poikansa ollut murhaaja ja kieltäytyivät uskomasta huhuja, että poika olisi tunnustanut.
jarmo.janis
Vic Mackey
Viestit: 1982
Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
Paikkakunta: kaakkois suomi

Re: Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Viesti Kirjoittaja jarmo.janis »

Minulla on niin mittava kokemus erilaisista sisäoppilaitoskouluista ja niiden asuntoloista, joissa olen ruumiillisen vammani tähden opiskeluaikoina asunut, että tiedän ettei kuva ja tilanne aina ole niin kaunis kun henkilökunta antaa ymmärtää. Eliittikoulu voi olla eliittikoulu rehtorille ja muille päätöksentekijöille, ja siltä ulospäin näyttää, mutta oppilaille se ei aina sitä ole.
Toisiaan vastaan juonittelevia ryhmiä ja kiusaamista esiintyy myös erityisoppilaitoksissa.
Esimerkkinä eilen katsomani pahoista pahin sarjan jakso, jossa käsiteltiin Shoko Asaharaa. Hän oli se, korkein totuus lahkon johtaja, joka järjesti tokion metron 12 tappaneen ja 1000 vammauttaneen sariini iskun. Shoko Asaharan näkökyky oli klaukooman takia alentunut mutta parempi kuin muiden saman sokeiden koulun oppilaiden, ja sitä hyväksi käyttäen hän alkoi kiusata toisia ja sai heitä valtansa alle.

Sitä vaan että onko oppilaiden välit kertomassasi tapauksessa tutkittu niin hyvin kun se on tarpeen.
Voisi sanoa että moni kakku päältä kaunis.
nöyhtä
Vähänniinkuharrastaja
Viestit: 96
Liittynyt: To Marras 20, 2008 5:56 pm

Re: Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Viesti Kirjoittaja nöyhtä »

Jatkoa kaivataan :wink:

Aloin itte tuota enkuksi lueskella, mut tällä kielitaidolla jää aina niin kovin paljon epäselväksi. Mielenkiintoinen aloitus, eikä millään malttaisi odottaa loppua :)

Tuohon kuinka hyvin oppilaiden välit on tutkittu, ei kai voi sanoa muuta, kuin et on lähes mahdotonta saada koko totuutta ihmisten väleistä esiin, etenkin kun yksi osapuoli on kuollut. Tutkia voidaan ja johtopäätöksiä tehdä, mutta muuta ei sitten juuri olekaan.
jarmo.janis
Vic Mackey
Viestit: 1982
Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
Paikkakunta: kaakkois suomi

Re: Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Viesti Kirjoittaja jarmo.janis »

Mikä mulle tuli mieleen uutena asiana on uhrin välit koulun henkilökunan kanssa. Onhan tämä siis aivan karmea ajatus, mutta näillä tiedoilla en sulkisi koulun henkilökuntaankaan kuuluvaa pois syylliseksiepäiltyjen joukosta. Varsinkin jos tekoon sopivaa liikennettä koulun alueelle/alueelta ei olla havaittu. Tekijä on ihan hyvin voinut jäädä tekopaikkana olevan koulun hallinnassa oleviiin tiloihin siksi, koska hänellä oli luvallinen syy siihen. Tekijä, ollessaan mahdollisesti sisäpiiriläinen, on voinut hyödyntää asioiden sotkemiseen tietoa siitä että uhrilla ja toisella oppilaalla oli aiemminollut tappelu.

Kenellä on ollut mahdolisuus päästä asuntolaan/huoneistoon yleisavaimella huomaamatta ?
Asuntolanvalvojalla/valvojilla
edit. tekstiä lisätty.
Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1520
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
Viesti:

Re: Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Hirveän kiva nähdä, että on hienoja ajatuksia herättänyt tämä.
Varsinkin näin jälkeenpäin voi olla hirveän vaikea lähteä arvioimaan muiden ihmissuhteita; esim. ulkopuoliset voivat luulla kahdesta ihmisestä näiden olevan ystäviä, vaikka he itse eivät niin kokisi. Tuo on ihan varteenotettava ajatus, että tekijä olisikin koulun henkilökunnasta.

Todisteiden jäljet

Ymmärrettävästi monet opiskelijat ja heidän vanhempansa olivat huolissaan turvallisuudesta. Murha asuntolassa oli harvinainen asia ja nyt Gallaudetissa oli ollut niitä kaksi. Edellisen kahden vuoden aikana, U. S. Department of Educationin keräämien tilastojen mukaan vuodesta -97 vuoteen -99 on ollut 53 henkirikosta yliopistojen kampuksilla ympäri maata ja vuonna -99 vain kolme yhdestätoista valtakunnallisesta henkirikoksesta sattui asuntolassa. Eric Plunkettin äiti, joka oli saapunut kaupunkiin, laittoi liikkeelle aloitteen, etteivät oppilaat lähtisi koulusta, koska se vain sekoittaisi tragedian. Siitä huolimatta jokunen oppilas lähti.

Kuva
Gallaudet yliopiston logo

Poliisi kuulusteli nopeasti lukuisia oppilaita saadakseen tietää, jos joku oli sinä yönä nähnyt Cogswell Hallissa vieraan, erityisesti lähellä Benjaminin huonetta. He halusivat myös tietää, kuka oli aiheuttanut palohälytyksen, vaikka oli selvää, että Benjamin oli ollut kuolleena ainakin päivän. Tutkintaa vaikeutti se, että kaikkiin kuulusteluihin tarvittiin viittomakielen tulkki. Poliiseilla ei totisesti ollut aikaa, mutta prosessi oli hidas.

Rikospaikasta oli selvää, että hyökkääjä oli haavoittunut, joten etsivät tutkivat, kellä olisi tuoreita haavoja. He myös pitivät silmällä Benjaminin pankkitilejä, sillä vaikutti siltä, että pojan shekkivihko oli viety. Ja se kannatti.

Pankkitilitiedoista näkyi, että hän oli käynyt Riggs-pankissa perjantaina 2. helmikuuta lunastamassa shekin. Etsivät, tietäen, ettei se voinut olla Benjamin, pyysivät pankin videonauhoja. Nähtyään ne, he tiesivät, miltä rikollinen, joka todennäköisesti oli murhannut, näytti. Heidän täytyisi vain tunnistaa hänet. Shekin aiherivillä luki "käytetty kannettava". Benjaminin huoneessa ei kuitenkaan ollut kannettavaa, ei käytettyä, eikä uutta.

Salaisen palvelun käsiala-asiantuntijat sanoivat, että shekin oli kirjoittanut joku muu kuin Benjamin - ilmeisesti Joseph Mesa, yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelija, joka oli asunut Cogswell Hallissa. Hän osoittautui nuoreksi mieheksi pankin valvontakameravideolla. Poliisi meni pidättämään hänet.

Kymmenen päivää murhan jälkeen heillä oli epäilty ja opiskelijoiden ja henkilökunnan kauhuksi, hänet liitettiin molempiin henkirikoksiin. Hän oli asunut asuntolassa Eric Plunkettia vastapäätä ja ollut yksi niistä, jotka olivat pyytäneet asuntolavalvojaa käymään katsomassa Plunkettia. Jo nämä seikat tekivät hänestä potentiaalisen epäillyn.

Tunnustus

Mesa, 20 vuotta, oli kotoisin Barrigadasta, Guamista. Hänen ruumiissaan oli todisteita tuoreista haavoista ja hänen sormenjälkensä sopivat niihin, jotka löydettiin Benjamin Varnerin huoneesta. Hänen käsialansa sopi shekistä löytyneeseen kirjoitukseen.
Poliisi odototi verianalyysejä, mutta ei ollut epäilystäkään siitä, että he olivat napanneet sarjamurrhaajan. Jos häntä ei olisi otettu kiinni, hän oli luultavasti tappanut taas, kuten suurin osa rikollisista, jotka tekevät murhan rahaa saadakseen ja luikkivat tiehensä.

Kuva
Joseph Mesa

Lukuisten kuulustelujen jälkeen Mesa myönsi rikokset.
"Ollakseni rehellinen sinulle", hän sanoi etsivälle, "minä tein sen".

Tarina, jota hän kertoi poliisille yli neljä tuntia ja jonka hän myöhemmin joiltain osin kiisti, meni näin: hän meni Benjamin Varnerin huoneeseen aamuyhdeksän jälkeen perjantaina 1. helmikuuta ryöstääkseen hänet. Benjamin oli siellä ja Mesa kysyi, oliko Benjaminilla shekkivihkoa. Hän huomasi myös 4-tuumaisen kuorimaveitsen Benjaminin mikroaaltouunin vieressä. Mesa sanoi tarttuneensa veitseen ja puukottaneensa toista poikaa kaulan takapuolelle. Kun tämä lyyhistyi lattialle, Mesa viilsi hänen kurkkunsa. Sitten hän varasti tämän shekkivihkon ja kirjoitti itselleen 650 dollarin shekin. Hän myönsi tappaneensa myös Eric Plunkettin ja sanoi molempien vaikuttaneen helpoilta kohteilta.

Vaikka tässä tarinassa ei huomioitu sitä, että Benjaminia oli puukotettu 17 tai 19 kertaa kehon eri puolille, oli kuitenkin selvää, että Mesa oli kertonut ainakin osittain totuuden: hän oli Cogswell Hallin tappaja.

Poliisi meni tutkimaan Mesan huoneen, joka oli nyt viereisessä Krug Hallissa, jonne hän ja muut Cogswellin asukkaat olivat muuttaneet murhan jälkeen. Ei kestänyt kauaa, kun he löysivät veriset Niken kengät ja joitain veren tahrimia vaatteita, jotka he takavarikoivat. He myös löysivät molempien uhrien luottokortit. Analyysien jälkeen kävi ilmi, että kengät sopivat veriseen jälkeen, joka havaittiin Benjaminin huoneen ulkopuolella.

Yhteisön suru

Kuva
Mesan lakimies, Ferris Bond

Mesan lakimies, Ferris Bond, väitti, että hänen asiakkaansa tulisi vapauttaa, koska tällä ei ollut rikosrekisteriä ja tämä oli palvellut yhteisöä. Tuomari kieltäytyi päästämästä Mesaa vapaaksi: Mesan täytyisi jäädä vankilaan alustavaan kuulemiseena asti, koska jos hänet päästettäisiin perheensä luo Guamiin, oli vaara, että hän poistuisi maasta. Sitäpaitsi todisteet viittasivat vahvasti siihen, että hän oli surmannut kahdesti, joten yhteisön turvallisuus oli ensisijainen huoli.

Mesan perheelle ilmoitettiin ja hänen isänsä täysin tyrmistynyt ja hämmentynyt. Hänen poikansa ei ollut väkivaltainen, hän vakuutti. Kuinka syytteet voisivat olla totta? Kaikki toiveet pojasta, joka oli kärsinyt kuuroutensa vuoksi, olivat murskattu.

Molempien uhrien perheille ilmoitettiin Mesan pidätyksestä.
Ericin sisko kauhistui ymmärtäessään nähneensä Mesan yhtenä iltana tämän huoneessa. Sisko oli turissut Ericin kanssa netin kautta videokameran kanssa ja nähnyt taustalla jonkun pojan liikkuvan. Sisko oli kysynyt, kuka se oli. Eric vastasi toisen pojan olevan "minun kaverini". Vain muutama päivä myöhemmin Mesa, joka myönsi selvitelleensä, kuina helppoa olisi päästä huoneeseen, tappoi Ericin saadakseen tämän luottokortin.

Kuva
Eric Plunkettin sisko, Erin Plunkett

Yliopiston puheenjohtaja I. King Jordon sanoi medialle:
"Gallaudetissa tunnetaan selvästi helpostusta, kun joku on pidätetty tästä kauheasta rikoksesta. Lisäksi on myös surua."

Kuva
Yliopiston puheenjohtaja I. King Jordon

Benjamin Varnerin muistotilaisuudessa ystävät puhuivat hänen toiveestaan matkustaa ympäri maailma ja muuttaa maailmaa paremmaksi. Hänen äitinsä ja siskonsa tulivat sinne San Antoniosta saakka. He sanoivat, että Benjamin olisi halunnut heidän antavan anteeksi tappajalleen, joten he olivat tehneet niin.
"Hän antoi anteeksi sillä hetkellä, kun elämä lähti hänen ruumiistaan", sanoi Dianne Varner. "Hän oli vain puhdasta raskautta."

Kuva
Benjamin Varnerin äiti, Diane Varner

Muutama vuosi aiemmin Benjamin oli kääntynyt muslimiksi tutkittuaan maailman uskonnot läpi ja hän noudatti rituaaleja samalla tarmolla, jota sovelsi opiskeluihinsa, saaden lähes 4.00:n keskiarvon. Hän oli tutoroinut muita ja näyttänyt muille hyvää esimerkkiä halustaan oppia. Hänen äitinsä ei voinut olla muistamatta, kuinka poika oli itkenyt äidin tuodessa hänet kouluun elokuussa. Hän oli valmistautunut huolellisesti, kuten hänen tapansa oli, mutta äiti ja poju olivat läheisiä ja poika kertoi, että tulisi kaipaamaan äitiä. Äiti vakuutteli pojalle, että kaikki tulisi olemaan hyvin. Sitten he erosivat, kyynelehtien. Äiti oli kuullut pojan itkevän aulassa, tämän kävellessä pois. Poika laittoi hänelle sähköpiostia joka ilta, joista yhdessä hän oli jopa maininnut tavanneensa guamilaisen pojan Joseph Mesan.

Molempien vanhempien uhrit olivat surun murtamia siitä, etteivät olleet voineet suojella poikiaan ja samalla iloisia pidätyksestä. Se toi jotain järkeä tappojen järjettömyyden keskelle.

Joka tapauksessa, perhe oli helpottunut. Thomas Minch vapautettiin syytteistä ja hänet toivotettiin tervetulleeksi takaisin kouluun. Hän kieltäytyi kutsusta.

Cogswell hallin tappaja

Kuva
Gallaudet yliopiston Cogswell Hall

Se, että tappaja tuli yhteisöstä, joka oli enemmän perhe kuin useimmat kampukset pystyivät olemaan, tuntui erityisen haavoittavalta.
"Se vain satutti meitä niin paljon, kun emme odottaneet sitä", opiskelija kirjoitti toimittajan muistilehtiöön.

Oppilaat, jotka tunsivat mesan, eivät voineet vieläkään uskoa uutisia, huolimatta hänen pidätyksestään ja odottavasta oikeudenkäynnistä. Yksi kertoi toimittajalle olleensa samassa lukiossa Mesan kanssa ja uskoneensa, ettei tämä ollut sellainen henkilö joka voisi tappaa ketään, mutta toiset sanoivat, että hän oli ollut usein vaikeuksissa. (Tarkoittaako se, että on tappaja..? suom. huom.) Entienn huonekaveri oli jopa nähnyt hänen pöllivän rahaa muilta oppilailta. Mesa oli silti ystävällinen ja kunnioittavainen ja häntä yleisesti pidettiin mukavana jätkänä. Oppilaiden oli vaikea miettiä tyyppiä, joka oli vannonnut omistautuvansa kuurojen asialle ja silti sitten vain etsinyt oikeaa henkilöä tapettavaksi ja miettinyt parasta tapaa tehdä se. Hän ei aikonut vain ryöstää, mitä hän ilmeisesti oli jo tehnyt tekemättä tarkempia tutkimuksia asuntolassa. Nyt hänen mielessään oli ollut murha.

Mutta kävi ilmi, että Mesa oli kerran keskeyttänyt koulun edellisenä vuonna. Hän oli ottanut toisen oppilaat luottokortin ja käyttänyt useita tuhansia dollareita. Mutta hänet oli päästetty takaisin kouluun. Ja tämä ei ollut ainoa häiritsevä asia, joka paljastui ennen oikeudenkäyntiä.
jarmo.janis
Vic Mackey
Viestit: 1982
Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
Paikkakunta: kaakkois suomi

Re: Sarjamurhaaja kuulovammaisten koulussa

Viesti Kirjoittaja jarmo.janis »

En lainaa "Valoviikatteen" pitkää viestiää, mutta totean vain lyhyesti että.
Tuo mitä tekijästä on kerrottu, ja minlkä toit esille, on niin moneen kertaan luettu ja dokumenttifilmeissä nähty. Tuollainen osaa näytellä kilttiä ja kunnollista niille joiden läsnäolesa se on hyvä, mutta ei sitten enää nille, joista voi pahaa tekemällä hyötyä. Kun joku kysyy tuollaiselta "oletko tehnyt jotain pahaa henkilölle X", niin tuollainen vastaa "en minä mitään ole tehnyt, nähnyt tai kuullut", vaikka olisi koko jutun pää perkele. Tyypilinen Jekyll & Hyde tyyppi. :twisted:
Vastaa Viestiin