8-vuotiaan Eerikan murha, Helsinki 2012

[jarmo.janis]

Joo, ajattelin jo eilen, että ympäripyöreää on... Ylipäätään ongelmallista tämä moniammatillisuus: kenelläkään ei ole lankoja käsissään, palaveerataan toisten viranomaisten ja aikuisten kesken, liikaa jätetään asioiden selvittelyä toisen viranomaistahon vastuulle jne. Tässä tapauksessa eniten omaa ihmetystäni herättää tuo perhetukikeskuksen ja lastenpsykiatrian kyvyttömyys havaita väkivallan merkkejä. Lapsi oli sentään pitkähkön aikaa perhetukikeskuksessa, joten kyllä häneen olisi pitänyt jonkinlainen kommunikaatioyhteys pystyä luomaan siinä ajassa. Jokin tuossa terveydenhuollon ja sosiaalipuolen yhteydenpidossa tökkii...

Se mitä nyt sanon ei ole puolustus virheitä tehneitä kohtaan, mutta kävipähän mielessä seuraavaa.
Koska Sirpa "Nadjan" kusetus sillä, että hän on lääkäri, meni kerran nin hyvin läpi niin kaipa ne, jotka päätöksiä teki, ajatteli että koska perheessä on "lääkäri" niin siellä sitten "tiedetään" asiat omastakin takaa. Niiden toiminta jotka olivat saaneet selville kuka Sirpa "Nadja" oikeasti ole eivätkä tehneet mitään homman lopettamiseksi, on sen sijaan anteeksiantamatonta. Jo pelkästään sillä, että Sirpa "Nadjan" oikean henkilöllisyyden ja hänen asioidensa oikean mallin tietäneet olisivat tehneet oikeat asiat oikeassa järjestyksessä, oltaisiin homma voitu pysäyttää jo lähes alkuunsa. Tarkiahan (lehtitieto tältä päivältä) jo ainakin kertaalleen jossain puhuttelussa uhattiin poliisitoimilla, mutta jonkun käsittämättömän syyn tähden tehtiin ei tehdä mitään päätös.

[holmesin haamu]

Hyvä juttu että jos nuo uudet säädökset pureutuisivat tähän ongelmaan tarkemmin.

Tulee myös mieleen että oli hyvä juttu, ettei julkinen media lähtenyt revittelemään tietoja Tarkin lastensuojelutyötaustasta (koska tämä olisi voinut vaikuttaa todella paljon ihmisten ajatuksiin yleisestä luottamuksesta lastensuojelutyötä kohtaan). Siltikin ehkä ihmetyttää että miten noi vahva itsensensuuri pääsi läpi suomalaisessa julkisessa mediassa (yhtäkään lehtijuttua yms. en ole nähnyt aiheesta mainittavan, vaan kaikki nämä tiedot löytyvät netistä).

Kyse on tietenkin paljon laajemmasta ongelmasta kuin pelkästään yksittäistapauksesta. Ehkäpä näillä viranomaisohjeilla pystytään jatkossa toimimaan tarkemmin ja puututaan herkemmin tapauksiin.

Siltikin itseäni kyllä ärsyttää tämä suomalainen mentaliteetti, että mitään ei tehdä ennen kuin tapahtuu jotakin todella ikävää...

[holmesin haamu]

Se mitä nyt sanon ei ole puolustus virheitä tehneitä kohtaan, mutta kävipähän mielessä seuraavaa.
Koska Sirpa "Nadjan" kusetus sillä, että hän on lääkäri, meni kerran nin hyvin läpi niin kaipa ne, jotka päätöksiä teki, ajatteli että koska perheessä on "lääkäri" niin siellä sitten "tiedetään" asiat omastakin takaa. Niiden toiminta jotka olivat saaneet selville kuka Sirpa "Nadja" oikeasti ole eivätkä tehneet mitään homman lopettamiseksi, on sen sijaan anteeksiantamatonta. Jo pelkästään sillä, että Sirpa "Nadjan" oikean henkilöllisyyden ja hänen asioidensa oikean mallin tietäneet olisivat tehneet oikeat asiat oikeassa järjestyksessä, oltaisiin homma voitu pysäyttää jo lähes alkuunsa. Tarkiahan (lehtitieto tältä päivältä) jo ainakin kertaalleen jossain puhuttelussa uhattiin poliisitoimilla, mutta jonkun käsittämättömän syyn tähden tehtiin ei tehdä mitään päätös.

Luulempa ettei tämän Nadjan tausta paljon edes kiinnostanut tai ollut kovin tärkeässä roolissa.

Eiväthän sos.työntekijät tietääkseni aktiivisesti kysele, vaikkapa naisen miestuttavuuksista tai miehen naistuttavuuksista. Aikaisemmin oli vain nykyisellä huoltajalla suurin merkitys.

Eli tämä on se uusi piirre ohjeistuksissa, että tuohonkin asiaan puututtaisiin jatkossa tarkemmin.

On myös aika turhaa syyttää ulkopuolisia siitä, että heidän olisi pitänyt epäillä miehen uuden kumppanin olevan vaarallinen. Näitä tapauksia on "lukuisia", joissa epäillään uutta kumppania ties mistä hirveyksistä pelkästään oman edun tavoittelun takia.

[maija turjukka]

Tuo oikeusministeriön työryhmän selvitys on kokonaisuudessaan luettavissa netissä. Tässä linkki:

http://www.oikeusministerio.fi/fi/index ... htumat.pdf


En itsekään ole vielä koko selvitystä lukenut, mutta ainakin sen huomasin, että keväällä 2012 Eerika itse oli toivonut saavansa jäädä asumaan perhetukikeskukseen. Kotioloista kysyttäessä hän ei kuitenkaan ollut halunnut niistä kertoa.

Syksyllä 2011 on lastensuojelupalaverissa ollut puhetta väkivaltaepäilyjen ilmoittamisesta laki- ja perintäyksikköön, mutta epäilyilmoitusta ei kuitenkaan tehty.

Koko raporttia ei varmasti kannata tänne kopioida, mutta ainakin nuo yllä mainitsemani seikat ilmenevät molemmat raportin sivulta 23, tässä kopio:

Väkivaltaepäilyjen käsittely

Helsingissä lasten pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien ilmoitusten
käsittely on pysyväisohjeen mukaan keskitetty Sosiaaliviraston laki- ja perintäyksikköön. Yksikössä arvioidaan, onko epäily rikoksesta sillä tavoin perusteltu, että poliisille
on tehtävä tutkintapyyntö. Tarkoitus on, että lapsen asioita hoitavien työntekijöiden ei
tarvitse jäädä pohtimaan, onko epäily perusteltu vai ei. Sosiaalityöntekijä siis ilmoittaa
epäilynsä laki- ja perintäyksikköön, jossa arvioidaan lapseen kohdistuneen epäilyn vakavuutta ja sitä seuraavia toimia.
Lapsen tapauksessa kaltoinkohtelun ilmoittaminen poliisille nousi esille isän kanssa
käydyissä neuvottelussa marraskuun lopussa 2011. Epäilyä ei viety laki- ja perintäyksikköön.

Lapsen tapaaminen ja lapsen mielipiteen selvittäminen

Lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti. Lasta tavattiin säännöllisesti lastensuojeluasiakkuuden aikana. Tapaamisissa työntekijöille muodostui lapsesta kuva, jonka mukaan tämä oli iloinen ja puhelias. Havainnot avohuollon
sijoituksen ajalta olivat samankaltaisia ja lapsen raportoitiin ottavan hyvin kontaktia aikuisiin. Kotiasioista puhuttaessa lapsi pyrki vaihtamaan puheenaihetta. Avohuollon sijoituksen päättyessä keväällä 2012 lapsi sanoi haluavansa jäädä perhetukikeskukseen
asumaan.

Lastensuojelulain mukaan lapselle tulee hakea edunvalvoja käyttämään lapsen puhevaltaa huoltajan sijaan tapauksissa, joissa huoltaja ei syystä tai toisesta pysty toimimaan
puolueettomasti lapsensa edunvalvojana. Edunvalvojan tehtävänä on selvittää monipuolisesti lapsen toivomus ja mielipide sekä määrittää lapsen etu. Tässä tapauksessa edunvalvojan sijaista ei haettu

Ylempänä tällä sivulla Veristi ihmettelee lastensuojelun ja terveydenhuollon yhteistyön toimimattomuutta. Siitäkin työryhmän raportissa on selvä mainita:

Lastenpsykiatria
Lastenpsykiatriseen konsultaatioon lapsi pääsi lokakuun lopussa 2011 muutamassa päivässä isän esiin tuomien käyttäytymisongelmien, muun muassa itsensä vahingoittamisen
vuoksi. Lapsi kertoi, että hänellä on mielessä kurjia asioita, joita ei saa unohtumaan
vaikka haluasi, mutta ei halunnut kertoa niistä. Hän myös kertoi, ettei vahingoita itse-
ään. Tilanteen välitön ja perusteellinen selvittäminen nähtiin välttämättömäksi tekemällä sekä perhearvio että lapsen tunne-elämän tutkimukset. Lapsi siirrettiin näitä varten
polikliinisiin tutkimuksiin.

Tutkimukset aloitettiin marraskuussa 2011 sisältäen ehdotettujen perusteellisten tutkimusten sijaan joitakin isän tapaamisia ja lapsen yksilötapaamisia. Ensitapaamisella isä
ja lapsi olivat molemmat paikalla. Tutkimusten aikana lastensuojelu sijoitti lapsen avohuollon tukitoimena sijoituspaikkaan. Lastenpsykiatria ei tehnyt yhteistyötä lastensuojelun kanssa selvittelyn aikana.
Lapsi tuli merkintöjen mukaan omiin psykologin tapaamisiinsa mielellään eikä olisi halunnut niiden loppuvan. Merkintöihin on kirjattu, että lapsi sanoi kotiasioiden olevan
salaisuus, mutta sitä ei kirjattu lääkärin merkintöihin.

Loppulauselmassa todetaan lapsen oireilun loppuneen sijoituksen myötä. Suunnitelmiin
oli kirjattu jatkotyö perheneuvolassa. Perheneuvolan merkinnöissä oli maininta, että
lapsen hoidosta vastannutta lastenpsykiatria oli konsultoitu keväällä 2012 oireilun pahennuttua ja että hän olisi suositellut tehostetumpaa vanhemmuuden tukea. Tästä ei ole erikoissairaanhoidon potilaskertomuksessa merkintää.

[mummo59]

Lapsiparka.

No toivoa antaa poliisin rikostutkinnalle se, että tuon raportin mukaan lastensuojelu on tehnyt ainakin yhden rikoksen.
Äitipuoli esiintynyt viranomaisille väärällä henkilöllisyydellä, mikä on rikos.
Äitipuoli hyväksytty lapsen hoitajaksi, silti lastensuojelusta ei ilmoitettu poliisille tästä rikoksesta eri toten, kun äitipuolen omat lapset oli huostaanotettu.

Askolan mummo on raportin mukaan huseerannut lastensuojelun palavereissa mukana. Varmasti on vaikuttanut päätöksiin, mutta voidaanko siitä saada koskaan näyttöä?!

Toisaalta onhan lastensuojelu vitkutellut anteeksiantamattoman kauan ennen kuin Eerika on huostaanotettu äidiltään.

Henkiset vammat ovat ihan yhtä pahoja kuin fyysiset.

Pahalta tuntui lukea, että Eerika äidillä asuessaan oli päiväkodissa apaattinen, ei ollut kavereita ja hakeutui aikuisten syliin.

[maija turjukka]

Tänään on julkistettu sosiaali- ja terveysministeriön selvitysryhmän loppuraportti lastensuojelusta ja sen kehittämisestä. Työryhmä antaa rapotissaan peräti 54 lastensuojelun kehittämiseen tähtäävää ehdotusta. Niissä sitä riittääkin lukemista pitkäksi aikaa.

Selvitysryhmän ehdotukset ja laatusuositusluonnos lähtee lausuntokierrokselle syyskuun loppuun asti, myös kansalaiset saavat sanoa sanansa ehdotuksista otakantaa.fi -palvelussa.

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1858792#fi

http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1858958

http://www.stm.fi/c/document_library/ge ... -26810.pdf

[suruinen]

Tässäkin saivat sakkoja, mahtaakohan tässä Eerika-jutussa tulla sakkojakaan? Viranomaiset tekivät väärin ja eivät ryhtyneet toimenpiteisiin riittävän ajoissa Eerikan turvaamikseksi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013062 ... 1_uu.shtml

"Käräjäoikeus katsoi, että taloyhtiön isännöitsijä ja hallituksen puheenjohtaja eivät olleet ryhtyneet ajoissa riittäviin toimenpiteisiin katon puhdistamiseksi."

Laitan toisen linkin. Hyvä mielipidekirjoitus.

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide--- ... 5879991/68

Eerika olisi ansainnut enemmän

Perheväkivalta on saanut karulla tavalla etunimen. Nimi on Eerika. Kahdeksanvuotias helsinkiläistyttö kuoli isänsä ja äitipuolensa pitkään jatkuneen pahoinpitelyn seurauksena.

Tutkimuksen mukaan viime vuonna isä tai äiti kohteli väkivaltaisesti lähes joka toista alle 12-vuotiasta lasta.

Eerikan tarina on järkyttävä ja syvältä koskettava. Pikkutyttö jäi kovin yksin biologisen äitinsä ja joidenkin muiden hätähuudoista huolimatta. Viranomaiset eivät syystä tai toisesta ottaneet Eerikaa vakavasti. Tyttö kärsi henkisesti ja fyysisesti, sulkeutui ja lopulta kuoli.

Viranomaisten kannalta tapaus on todella vakava. Vastuut selvitetään varmasti hyvin tarkasti.

Eerika on vakava tapaus koko elämisemme kannalta. Emmekö me osaa huolehtia läheisistämme, apua tarvitsevista ja hätähuutoa kiljuvista? Yleistää ei pidä, mutta Eerika ei ole sittenkään yksin.

Poliisi tilastoi vuonna 2011 7 500 lapseen kohdistunutta väkivaltarikosta. Se merkitsee keskimäärin 20 lapseen kohdistunutta, ilmoitettua väkivaltatapausta jokaisena vuoden päivänä. Lähes vuorokauden jokaisena tuntina Suomessa pahoinpidellään lasta.

Oikea luku on valitettavasti paljon suurempi. Läheskään kaikki tapaukset eivät päädy poliisille asti.

Tutkimuksen mukaan isä tai äiti kohteli väkivaltaisesti lähes joka toista alle 12-vuotiasta lasta viime vuonna. Joka toista! Suomessa!

Kymmenen lasta kuolee vuosittain väkivallan seurauksena. 300 lasta vammautuu.

Luvut ovat tyrmääviä. Jokaisen takana on pieni lapsi, oma eerikansa. Jokaisen väkivaltaa kokeneen lapsen elämään lyödään loppuelämän kestävä leima. Pahimmillaan elämä jää pahasti kesken.

Tiedän Eerikan isästä vain sen, mitä olen lehdistä lukenut. Silti tunteeni häntä kohtaan ovat häkellyttävän voimakkaat.

Tunnen syvää vihaa. En tiedä, kertooko se hyvää minusta. Tekisi mieleni kuitenkin väittää, että enemmän se kertoo Eerikan isästä, Toukosta.

Miehestä, joka jo aiemmin oli syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Miehestä, joka silmittömästi tappoi naisystävänsä kanssa oman lapsensa.

Miehestä, jota en sääli ja jolle en pysty toivomaan mitään hyvää.

Viha on musertava tunne. Olisiko sittenkin tärkeää edes vihata lapsia pahoinpiteleviä aikuisia? Vihakin kertoo välittämisestä. Se voittaa kirkkaasti välinpitämättömyyden.

PÄÄTOIMITTAJALTA | PEKKA LAKKA. Kirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.

[reimareipas]

Täytyi käydä oikein tarkistamassa linkki että voiko tuo pääkirjoitus olla totta. Enemmänkin vaikutti jonkun kouluttamattoman purkaukselta, tai kännissä kirjoitetulta. Linkki ei toiminut mutta löysin kuukkelista. Eli uskottava se on.

Tuntuu siltä että Lakka ei ole vaivautunut edes vilkaisemaan äskettäin julkaistua raporttia. On totta, että kovin harvat ilmaisivat huolensa Eerikan tilanteesta. Mutta se johtuu siitä, että nämä eivät luultavasti olleet selvänäkijöitä. - Tuskinpa äitipuolen henkilöllisyydestä tietävä lastensuojelutyöntekijäkään olisi vain tyytynyt raportoimaan asiaa eteenpäin jos olisi epäillyt vaaratilannetta. Eiköhän hän siinä tapauksessa olisi soittanut poliisille tai edes esimiehelleen.

Mitä tulee noihin tapettujen lasten tilastoon, uskoisin että ne suurimmalta osaltaan koskevat ns. perhesurmia joiden ennakoiminen on todella vaikeaa. Ne perheet kun kai aika harvoin edes ovat lastensuojelun asiakkaita. Voisi tietysti ajatella että ne ovat merkkejä siitä, että yhteiskuntamme on sairas. Mutta kun niitä on jonkun viisaan mukaan ollut aina, ennen ehkä vielä enemmänkin, niin-

Mutta Lakka siis tarjoaa lääkkeeksi vihan. Ja vihan nimenomaan Eerikan isää kohtaan. Mielenkiintoista. Varmaan hän nyt tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi koska kykenee löytämään vihalleen sen ainoan oikean kohteen. Voi pyhä yksinkertaisuus

[holmesin haamu]

Tuntuu siltä että Lakka ei ole vaivautunut edes vilkaisemaan äskettäin julkaistua raporttia. On totta, että kovin harvat ilmaisivat huolensa Eerikan tilanteesta. Mutta se johtuu siitä, että nämä eivät luultavasti olleet selvänäkijöitä. - Tuskinpa äitipuolen henkilöllisyydestä tietävä lastensuojelutyöntekijäkään olisi vain tyytynyt raportoimaan asiaa eteenpäin jos olisi epäillyt vaaratilannetta. Eiköhän hän siinä tapauksessa olisi soittanut poliisille tai edes esimiehelleen.

Mitä tulee noihin tapettujen lasten tilastoon, uskoisin että ne suurimmalta osaltaan koskevat ns. perhesurmia joiden ennakoiminen on todella vaikeaa. Ne perheet kun kai aika harvoin edes ovat lastensuojelun asiakkaita. Voisi tietysti ajatella että ne ovat merkkejä siitä, että yhteiskuntamme on sairas. Mutta kun niitä on jonkun viisaan mukaan ollut aina, ennen ehkä vielä enemmänkin, niin-

Mutta Lakka siis tarjoaa lääkkeeksi vihan. Ja vihan nimenomaan Eerikan isää kohtaan. Mielenkiintoista. Varmaan hän nyt tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi koska kykenee löytämään vihalleen sen ainoan oikean kohteen. Voi pyhä yksinkertaisuus

En ole tuota loppuraporttia lukenut, mutta kun luki niitä julkisuudessa olleita tietoja niin oli tehty vähintään 5-10 lastensuojeluilmoitusta eri tahojen kautta kuten koulun, naapurien jne. ja niihin ei oltu reagoitu mitenkään.

Ei tavan kansalainen paljoa tilanteelle voi tehdä kuin ilmoittaa vaikka sinne poliisille tai sos.viranomaisille tapauksesta.

Tuskin kukaan ajattelee että jos vaikkapa ryöstöstä ilmoittaa poliisille, niin itse menee supersankarin roolissa estämään ryöstöjen tapahtumiset. Silloin pitäisi myös viranomaisten toimia tarkemmin. Eikä tässä tapauksessa niin tunnuttu tekevän.

Kaikenlainen kuritus ei tosiaan ole mitään väkivaltaa tai hakkaamista. Toki yksikin tälläinen tapaus on liikaa, mutta joillakin ihmisillä tuntuu menevän normaali kuritus sekaisin. Viimeksi esim. rehtori Penttinen puhui HS:ssä, että minkäänlaisia kuritustoimia ei pitäisi käyttää vaan aina pitäisi vain "puhua mukavia".

Eihän noita surmia voi kyllä mitenkään suoranaisesti estää. Yhteiskunta stressaa varsin paljon ja varsinkin muut ihmiset. Tietyllä lailla tälläiset "juorupalstatkin" toimivat yhtenä osana tuota stressikoneistoa.

[Black Faraday]

Laitan toisen linkin. Hyvä mielipidekirjoitus.

Suruinen: lainaamasi kirjoitus on Kymen Sanomien päätoimittajan kolumni.
Tässä vastaus siihen:

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide--- ... 5948429/69

[holmesin haamu]

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide--- ... 5948429/69

Pidän varsin mahdottomana että puolitutut voisivat asiaan mitenkään puuttua tai edes läheisemmät tutut.

Mutta jos tehdään lukuisia ilmoituksia eri tahojen kautta siitä että selvästikin alaikäinen tyttö kärsii pahoista ongelmista, niin kyllä silloin voi vastuuta laittaa ainakin virkakoneiston piikkiin joka jättää nämä ilmoitukset täysin huomioimatta.

[suruinen]

Älkää tarttuko lillukanvarsiin. Kolumnipa hyvinkin. Sorry! Mutta viha on yksi tunteistamme kuin myös suru, ilo jne. Siihen on jokaisella oikeus, mutta kuitenkaan se ei tarkoita, että tekisimme toisillemme pahaa. Suon tuon vihan tunteen kolumnin kirjoittajalle ja itse sen ymmärrän. Nuo vastaajat siihen, hm, lukekaapa tarkemmin keitä "tuttuja" ne ovat. Joka tapauksessa Eerikan tapauksessa on myönnetty, että virheitä tapahtui. On turha jossitella, vaan myöntää ne jo vihdoin. Lapsen etu menee aina edelle kaiken muun, näin vanhempana ajattelen ja minun on vaikea ajatella, että tämä tyttö ei saa nauttia näistä kesäpäivistä! Mutta hänen on nyt hyvä olla. I hope so.

[suruinen]

loppuraportissa myönnetään. Moni taho tiesi.

Toteamukset
1. Lapsi eli koko elämänsä ympäristössä, joka oli lapsen kehityksen kannalta
haitallinen. Ratkaiseva käänne oli lapsen sijoittaminen isälleen. Isän luona
lapsi joutui kärsimään psyykkisestä ja fyysisestä väkivallasta, joka lopulta
johti kuolemaan.
2. Kuolinyön tapahtumiin ei ensihoidon, pelastustoimen ja poliisiin välittömillä toimenpiteillä ollut mahdollista vaikuttaa. Poliisi tunnisti tapahtuneen
mahdolliseksi henkirikokseksi, mikä voidaan katsoa onnistumiseksi. Ainakin alkuvaiheessa tapahtunut olisi ollut mahdollista tulkita luonnolliseksi
kuolemaksi.
3. Huoltajuus siirtyi lapsen isälle ja myös isän naisystävän annettiin toimia
lapsen hoitajana, vaikka kummankaan taustoja ei selvitetty huolellisesti.
Isällä oli taustalla seksuaalirikos ja häiriökäyttäytymistä. Naisystävä puolestaan käytti väärää identiteettiä ja taustalla oli mielenterveysongelmia ja
omien lasten huostaanotto. 4. Useat lapsen isän väittämät ja naisystävän identiteetti oli havaittu paikkansa
pitämättömiksi. Tietoja ei kuitenkaan koottu yhteen, eikä niistä muodostettu
kokonaiskuvaa.
5. Lapsesta tuli huolestuneita viestejä useilta eri tahoilta. Naapurit, koulu, tapaamispaikka ja lapsen äiti esittivät vakavan huolensa ja tekivät lastensuojeluilmoituksia. Ilmoituksissa oli myös selviä merkkejä kaltoinkohtelun
mahdollisuudesta.
6. Koulussa tunnistettiin lapsen vaikea tilanne ja epäiltiin fyysistä kaltoinkohtelua. Koulun tekemät lastensuojeluilmoitukset lastensuojeluun eivät johtaneet riittävän nopeisiin toimiin. Koulu toimi yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa.
7. Terveydenhuollon kaikillatasoilla väkivallan selvittäminen jäi puutteelliseksi. Väkivaltaa ei selkeistä merkeistä huolimatta osattu epäillä. Lapsen
kuulemista ei toteutettu asianmukaisesti ja monipuolisesti. Lapsen näkökulma välittyi lähinnä aikuisten kertoman perusteella. Useissa selvityksissä
on havaittu puutteita sosiaalitoimen jaterveydenhuollon valmiuksissa tunnistaa lapsiin kohdistuva väkivalta ja puuttua siihen.
8. Helsingin sosiaalitoimessa päätöksenteko rikosilmoituksen teosta lastensuojelutapauksessa oli sijoitettu laki- ja perintäyksikköön, jolloin päätöksenteko rikosilmoituksen tekemisestä oli etäällä lapsen tilanteen parhaiten tuntevien työntekijöiden käsistä.
71
9. Kotiutettaessa lapsi perhetukikeskuksesta todettiin, että kotitilanne ei ole
muuttunut paremmaksi, mutta silti lapsi kotiutettiin epävakaaksi tiedettyyn
ympäristöön. Olemassa olevista tiedoista ja suuresta huolesta riippumatta
voimakkaampiin toimenpiteisiin ei ryhdytty. Näyttää siltä, että perheen tukemisen ajatus, vanhempien oikeuksienkunnioittaminen ja perheen yksityisyyden suoja saattavat käytännön päätöksentekotilanteissa ylittää lapsen
edun.
10. Viranomaisten yhteistyö oli tässä tapauksessa puutteellista. Tieto lapseen
kohdistuneista toimenpiteistä ei kulkenuteri tahojen välillä, eikä myöskään
kumuloituvaa tietoa kyetty käyttämään päätöksenteossa. Toimijoilla voi olla epäselvyyttä siitä, mitä omaan tehtävään lastensuojelun tukitoimijana
kuuluu.
11. Johtamisjärjestelmä on moniportainen ja sektorivirastot toimivat erillään.
Palveluprosesseissa ja niiden toimivuuden varmistamisessa on puutteita.
12. Nykykäytännössä lastensuojeluilmoituksen tekijät, esimerkiksi koulu, eivät
ilmoituksen tehtyään saa tietoa asian etenemisestä. Ilmoitusten sisältö ja
niiden lukumäärä jäävät ilmeisesti myöslastensuojelussa huolellisesti analysoimatta, eikä kokonaiskuva selkene.
13. Suomessa on länsimaisittain paljon perheen sisäistä kuolemaan johtavaa
väkivaltaa. Tapauksista oppiminen jää kuitenkin vähäiseksi, koska tapauksia ei rikostutkinnan lisäksi selvitetä systemaattisesti, kuten esimerkiksi
Ruotsissa.
5.2 Tapahtuman syyt
Lapsi asui kahden luonnehäiriöisesti käyttäytyvän aikuisen kanssa. Lapsen isä ja tämän
naisystävänsä eivät olleet kykeneviä huolehtimaan lapsesta. Kotioloissa lapseen kohdistui fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa. Lapsi kuoli väkivallan seurauksena.
Yhteiskunnan turvamekanismit lapsen suojelemiseksi osoittautuivat riittämättömiksi.

Lapsen huoltajuus annettiin hänen isälleen ilman riittäviä selvityksiä.
Keväällä 2011 sosiaalityöntekijät tapasivat lapsen isän ja lapsen isänäidin, jotka esittivät
lastensuojelun asiakkuuden lopettamista.
Isän jälkikäteen kertoman mukaan hänen naisystävänsä määräsi syksyllä 2011 lapselle
erilaisia rangaistuksia käyttäytymishäiriöidenvuoksi. Rangaistuksia olivat esimerkiksi
juoksuttaminen pitkiä aikoja ympäri asuintaloa ja tiukat rajoitukset WC:n käytössä.
Lapsi aloitti koulun elokuussa 2011. Hän ei perheen väitettyjen muuttoaikomusten
vuoksi mennyt lähimpään alakouluun, vaan noinkolmen kilometrin päässä olevaan kouluun. Matkat hän teki pääosin kävellen tai pyöräillen. Koulussa lapsi ei oireillut, hänellä
oli ystäviä ja oppiminen edistyi hyvin, yli keskitason. OpettajaElokuussa koulussa havaittiin lapsessa epätavallisia mustelmia ja hiustenlähtöä. Huomiota kiinnitettiin myös toistuviin
myöhästymisiin. Mustelmista ja hiustenlähdöstäkerrottiin terveydenhoitajalle, joka tutki lapsen. Opettajaa huoletti koulumatkojen käveleminen, jonka lapsi kertoi olevan isän naisystävän hänelle määräämä rangaistus. Isä vahvisti lapsen kertomuksen opettajalle. Huoli
lapsesta vietiin kuraattorille, joka tapasi lasta useita kertoja. Lapsi oli iloinen ja kertoili
asioistaan, mutta vaikeni kotiasioista kysyttäessä. Ensimmäisen luokan laaja terveystarkastus toteutettiin elo-syyskuussa, jolloin todettiin uusia epätavallisia mustelmia ja raapiumia. Tämä ei johtanut toimenpiteisiin. Syyskuussa 2011 lapsi oli lastentautien tarkastuskäynnillä, jossa todettiin jatkotutkimusten tarve. Nämä jäivät kesken lapsen siirryttyä marraskuussa lastenpsykiatrian asiakkaaksi. Lähete lastenpsykiatriaan tuli terveyskeskuksesta, jonne isä oli vienyt lapsen
psyykkisten oireiden jakoulusta toistuvasti esitetyn huolen vuoksi. Selvitykset aloitettiin marraskuussa 2011 ja lopetettiin tammikuussa 2012. Niiden aikana ei kiinnitetty
huomiota pahoinpitelyn mahdollisuuteen. Käynneillä lapsi vaikutti itsenäiseltä ja hän
jutteli mielellään asioistaan. Kotiasioista lapsi kieltäytyi toistuvasti kertomasta sanoen
niiden olevan salaisuus. Isälle ehdotettiinjatkotuen hakemista vanhemmuuteensa perheneuvolasta. Lastenpsykiatria eitehnyt yhteistyötä lastensuojelun eikä koulun kanssa.
Naapurit kiinnittivät huomiota lapsen mustelmiin ja juoksemiseen pihalla ja tekivät lapsesta kaksi lastensuojeluilmoitusta syksyllä 2011. Äidille ja lapselle sovittuja tuettuja tapaamisia oli alkuvuodesta 2011 alkaen. Tapaamisten ohjaajien mukaan lapsi ja äiti kommunikoivat asianmukaisesti ja heidän suhteensa
oli lämmin. Äidillä ja tapaamispaikassa oli huolta lapsen naarmuista helmikuussa 2011.
Myös lapsen epäsiisteyteen kiinnitettiinhuomiota. Toukokuussa äiti soitti tapaamispaikkaan ja kertoi huolensa isän naisystävän mielenterveyden vaikutuksesta lapseen.
Äitiä kehotettiin ottamaan yhteyttä lastensuojeluun. Muutama päivä myöhemmin tapaamispaikka lähetti tukistamisjäljistä raportin lastensuojeluun.
17
Syyskuussa 2011 tapaamispaikka teki lastensuojeluilmoituksen, jonka etenemistä se
pyrki seuraamaan. Lastensuojelu ei kuitenkaanantanut tietoja asian etenemisestä salassapitovelvollisuuteen vedoten.
Syksy 2011: sijoitus avohuollon tukitoimena
Lastensuojelu tapasi isää säännöllisesti ja oli yhteydessä kouluun, mutta ei järjestänyt
lapselle tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa. Koulu tiedusteli sekä lapselta että isältä
syytä hiustenlähtöön ja mustelmiin. Selityksetolivat ristiriitaisia. Marraskuussa kotikäynnillä isä sanoi lapsen aiheuttavan naarmuja itselleen. Sosiaalityöntekijät saivat lastenpsykiatrisesta konsultaatiovastauksesta tietoonsa, että lapsen käyttäytymisoireet olivat vakavampia kuin isä oli kotikäynnillä antanut ymmärtää.Marraskuun lopulla pidetyssä neuvottelussa isälle kerrottiin, että lastensuojelu voi arvioida tutkintapyynnön tekemistä poliisille, mikäli on perusteitaepäillä lapseen kohdistuvan väkivaltaa.
Lastensuojelu päätti sijoittaa lapsen avohuollon tukitoimena perhetukikeskukseen. Perhetukikeskuksessa lapsella eihavaittu käyttäytymishäiriöitä tai muitakaan oireita. Osittain tähän perustuen lastenpsykiatriassa päätettiin lopettaa tutkimukset ja suositella jatkokäyntejä perheneuvolassa. Myöskään perhetukikeskuksessa lapsi ei suostunut puhumaan kotiasioistaan. Sijoitusaikana isä huolehti paljolti lapsen kuljetuksista kouluun.
Äiti haki syksyllä 2011 lapsen yksinhuoltajuutta, jolloin käräjäoikeus määräsi väliaikaismääräyksellä lapsen asumisen isälle ja tuetut tapaamiset äidille. Perheoikeudellisten
palvelujen sosiaalityöntekijät aloittivat olosuhdeselvityksen joulukuussa 2011. Selvityksen yhteydessä tavattiin molemmat vanhemmat ja isän naisystävä. Olosuhdeselvitykseen huhtikuun alussa 2012 kirjattujen johtopäätösten mukaan äiti ei saanut esimerkiksi
lapsen terveydentilaan ja lääkärikäynteihin liittyvää tietoa lapsen asuessa isän luona.
Vanhemmilla oli erimielisyyttä myös lapsen kutsumanimestä.
Perheneuvolakäynnit aloitettiinuudestaan helmikuussa 2012. Niissä lapsen todettiin
olevan apea, hiljainen ja vailla ystäviä. Lapsi kotiutettiin perhetukikeskuksesta keväällä 2012 neljän kuukauden jälkeen. Lastensuojelu olisi halunnut jatkaa lapsen sijoitusta epävakaan perhetilanteen vuoksi ja
koska tilanne ei ollut aikaisemmasta muuttunut. Huolta herättivät myös isän naisystävään liittyvät epäselvyydet, ahtaat asumisolosuhteet ja lapsen haluttomuus palata isän
luo. Lapsi päätettiin kuitenkin kotiuttaa isänja naisystävän vaatimusten vuoksi. Perhetukikeskuksesta oltiin yhteydessä kouluun jakehotettiin seuraamaanlapsen tilannetta
sekä olemaan mahdollisista havainnoista yhteydessä perhetukikeskukseen.
Kevät 2012: kotiutuksen jälkeinen aika
Perhetukikeskuksesta kotiuttamisen jälkeen huhtikuussa 2012 lapsen isän naisystävän
käyttämät kurinpitotoimet kovenivat. Lapsi sidottiin toistuvasti iltaisin sänkyynsä, käärittiin kankain ja pressuin siten, että hän ei voinut liikkua. Sitomista jatkettiin tarkoituksena ilmeisesti saada lapsi olemaan paikoillaanja hiljaa. Naapurit olivat kuulleet lapsenisän naisystävän olleen jo pitkään nöyryyttävä ja ankara lasta kohtaan. Naapureiden havaintojen mukaan lapsen isä ei aiemmin ollut erityisesti osallistunut tähän kurinpitoon,
mutta hänen roolinsa oli kevään mittaan käynyt aktiivisemmaksi.
Lapsen äiti toi esiin jatkuvan huolensa lapsen tilanteesta. Myös koulussa alettiin jälleen
huolestua, kun lapsen oireet ja ulkoiset vammat pahenivat huhtikuussa2012. Lapsessa
oli mustelmia, koulukirjoja oli leikelty, eikä lapsi osannut selittää syitä näihin asioihin.
Lapsen vammojen syntyä tiedusteltiin häneltä itseltään ja isältä. Selitykset olivat ristiriitaiset. Koulusta tehtiin lastensuojeluilmoitus huhtikuun loppupuolella 2012. Perheneuvolasta konsultoitiin lasta hoitanutta erikoissairaanhoidon lastenpsykiatria, joka kehotti
antamaan vanhemmille lisää tukea. Perheneuvola pyysi oman lääkärinsä mukaan työhön
perheen kanssa.
Ensimmäisten kouluviikkojen aikana kotiuttamisen jälkeen lapsessa havaittiin vammoja. Koulussa järjestettiin oppilashuoltopalaveri isän kanssa toukokuussa. Pari päivää
myöhemmin opettaja havaitsi lapsella poikkeuksellisen mustelman. Opettaja puhui seuraavana päivänä lapsen kanssa ja soitti isälle. Rehtori puhutti lasta perjantaina ennen
viikonloppua, mutta lapsi ei suostunut kertomaan mustelman syytä. Lastensuojelu sopi
samana päivänä uuden tapaamisen isän kanssaseuraavan viikon tiistaiksi, jolloin koulun
ja perheneuvolan piti olla mukana.
Seuraavana päivänä, lauantai-iltana ja lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, lapsen perusteellinen sitominen lakanoihin ja pressuihin johti lapsen kuolemaan. Pelastusyksikön
tullessa paikalle kurituksessa ja sitomisessa käytetyt tarvikkeet oli pakattu kasseihin ja
piilotettu. Poliisi löysi ne paikkatutkinnassa.
Syksystä 2011 lapsen kuolemaan mennessä koulusta, valvottujen tapaamisten ohjaajilta,
sekä naapureilta oli tullut yhteensä kuusi lastensuojeluilmoitusta, joissa viitattiin lapsen
rankaisemiseen ja vammoihin, kuten mustelmiinja irronneisiin hiuksiin. Lisäksi lapsen
äiti oli tehnyt viisi ilmoitusta vaihtelevin perustein kesän 2010 ja kevään 2011 v .......

Ja tosiaan äitpuolen taustojakaan ei selvitetty, vaikka niistä oli epäily ja se olisi pitänyt tehdä. Sekin myönnettiin jossain. Sorry jos teksti poukkoilee, kantsii lukea toi raportti. SALAISUUS se ei enää ole.

[holmesin haamu]

Vihan tunteen tässä tapauksessa on helppo ymmärtää. Kyse on 8 vuotiaasta (voisi verrata johonkin kissan/koiranpentuun), joka ei pysty tekemään yhtään mitään sille miten häntä kohdellaan. Jos ei omat huoltajat tai yhteiskunta suojele, niin silloin ei suojele kukaan.

Ei tuo loppuraporttikaan paljoa tunnu muuttavan tapahtumien kuvia. Ymmärrän senkin asian, että sos.viranomaisilla voi joskus olla vaikeuksia ottaa lasta kotoa pois. Mutta jos ei näin selvissä merkeissä sitä tehdä, niin silloin sitä ei varmaan tehdä missään tilanteissa.

Erikoista on toisaalta sekin että miten joku voi tehdä tuollaista. Vaikka nyt olisikin toinen ihminen manipuloimassa omia ajatuksia, niin siltikin teot tuntuvat varsin järjettömiltä. Eikä tämä Tarkkikaan tuntunut olevan mitenkään sekaisin ihmisenä, vaan törkeät kidutuksetkin tapahtuivat täydellisessä ymmärryksessä.

[mummo59]

Niin en tiedä miten nämä "perhetutu" kehtaavat puolustella Tarkin tekosia tai ylipäätään puuttuvat melkein täysin ulkopuolisina koko asiaan, tämän kissan kirjoituksiahan on netti pullollaan ja on oikein poliisilta hakenut Tarkille puolustusta!

Hänen omien snaojensa mukaan hän "perhetuttuna" on tavannut Eerikan kerran, Eerikan ollssa vauva!
Lisäksi muista asioista hän kirjoittelee "asiantuntijana" mollaten Eerikan äitiä ja kiillottaen Tarkin kuvaa täysin totuuden vastaisia.
Kuten, että Eerikan äiti ei tietenkään maksanut elatusmaksua, joten osaksi tämän vuoksi Tarkki joutui tekemään useaa työtä. Jos toisella vanhemmalla ei ole varaa tai hän jättää elatusmaksut maksamatta, Kela maksaa ne ja tarvittaessa perii sitten tältä maksamattomalta osapuolelta.

Monta vataa täysin totuudenvastaista asiaa löytyy hänen kirjoituksistaan.

Minäkin vihaan Touko Tarkkia, enemmän kuin tuota Laamasta.
Kun ajattelen miten tämä väittää, että Eerika on hänelle tärkeintä ja samalla kuitenkin kaikilla toimillaan vahingoittaa lastaan alkaen ihan siitä miten yrittää eristää lapsensa tämän äidistä.

Oma isäni kuvaisi Touko Tarkin tilannetta, että "karvahattu nosi päähän".
Vieras nainen menee oman lapsen hyvinvoinnin edelle.

Karmeinta on kuolinillan tapahtumat, en ymmärrä miten Kissakaan voi moisiin tekoihin SYYNTAKEISTA puolustaa tai enää sanoa ystäväkseen?

Eerika sidottiin ja käärittiin sohvalle lakanaan, hän itki peloisaan ja potki jaloillaan sohvan laitaa.
Laamanenlöi KOLME kertaa nyrkillä sidottua pientä lasta vatsaan.
ISÄ KATSELI VIERESSÄ!
Ei estänyt, ei tutkinut tarvitaanko lääkärin apua, ei lohduttanut.
Kun Eerika yhä itki tuskissaan ja kauhuissaan, Laamanen hutki häntä sähköjohdolla ympäi vartaloa (niin että iho rikkoutui) ja ainakin kolme kertaa jalkapohjiin.

Vieläkään ei isä estänyt, ei tutkinut tarvitaanko lääkärin apua tai lohduttanut.
Laitettiin lisää teippiä, laitettiin pressu.
Kun tyttö yhä ulisi kauhuissaan ja tuskissaan, laitettiin kasvot peittoon.
Ulinan jatkuessa, ISÄ teippasi suun ja sieraimet.
Kun Eerika hakkasi tuskissaan ja kauhuissaan päätään sohvan laitaan, ISÄ teippasi pään paikoilleen.

Eerika ulisi teippien alla, äänteli ja sen mitä sidonnalta pystyi vääntelehti.
ISÄ katseli Wallanderia ja lopulta puolilta öin kävi nukkumaan.

Koko tuon ajan Eerika oli noin vajaan metrin päässä isästään.
Tuskissaan, hapen puutteessa, kunnes sitten kolmen aikaan yöllä kuoli.

Todistettavasti tutkimusten mukaan, isä ymmärsi koko ajan mitä teki.

Ääretöntä julmuutta, mitä mikään Laamasen manipulointi yms ei voi puolustaa.

Ja kyllä se isä on koko ajan ollut tietoinen tapahtumista, kun on osannut tukan lähtöä ja kaikkea muutakin niin hyvin puolustella.