Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)

[Veristi]

^Hetkonen! Eikös se ollut niinkin, että nämä samaiset sukulaiset kertoivat Annelin piristyneen Jukan kuoleman jälkeen? Eli tämä ei nyt kyllä ollenkaan sovi yhteen noiden spekulatsionienne kanssa... Kenenkäs kallot tässä nyt ovatkaan kutistuneet?

[Elizzza]

Kyselisin, tietääkö kukaan, piristyvätkö sarjamurhaajat kun ovat saaneet tekosensa tehtyä? Jotain tyydytystä ja nautintoa siitä varmasti saa kun jatkavat.
Olen itse kokenut läheisen kuoleman ja ei todellakaan piristänyt! Ystävät huomasivat tämän ja kävivät piristämässä, vasta aika paranteli ja toki ystävien osuus oli tärkeä.
Varmasti moni minfolaisista on kokenut läheisen kuoleman ja kohdannut muita kokeneita, minä en ole kertaakaan huomannut piristyneisyyttä.

[MissHolmes]

Mun ''kyökkipsykologialla'' Annelin piristymisessä on kysymys enemmänkin siitä, että Anneli koki Jukan syyski möykkyihinsä ja tilaansa. Jukan poistuminen kuvioista lisäsi Annelin itsetuntoa ja varmasti varsinkin alkuun tullut voiton tunne kohensivat entisestään Annelin mielentilaa.

Varmasti Anneli koki mieletöntä sisäistä riemua, kun tajusi, ettei JJ näe häntä syyllisenä.

Minusta kukaan ei voi selvinpäin surmata puolisoaan, jos viha tätä kohtaan ei ole jo patologista. Anneli vihasi Jukkaa ja Jukan poismeno oli Annelille helpotus. Huokuuhan niistä alkuaikojen lausunnoistakin se, ettei Annelilla kovin suurta tunnesidettä mieheensä ollut.

Ne ''Jukka oli paras ystäväni ja hieno isä'' -jutut tulivat vasta vuosia myöhemmin.

[Veristi]

MissHolmes tuossa ehtikin edelleni:

Anneliin ei voine soveltaa sarjamurhaajia koskevaa profilointia tai tekosyklejä. Piristyminen läheisen kuoleman jälkeen on epätavallista - kuten niin moni muukin psykologinen ilmiö Annelin kohdalla. Sitä selittävänä tekijänä voisikin oletettavammin pitää sitä hetkittäistä huojennusta, jonka Anneli lienee kokenut, kun sai vihdoin omaa aikaa, tilaa ja mahdollisuuden käyttää perheen varoja haluamallaan tavalla. Siihen en ota kantaa, oliko kyse suoranaisesta "riemusta", saati voitonriemusta.

En myöskään allekirjoittaisi sitä, että selvinpäin surmaamiseen liittyisi välttämättä vihan patologisoituminen. Odotan vieläkin todisteita siitä, oliko teko missä määrin ennalta suunniteltua vai oliko se raivon purkaantumista tilanteessa, jonka taustalla toki oli jotain perustavanlaatuista loukkaantumisentunnetta ja joka oli saattanut hiertää puolisoiden välisiä suhteita kauemminkin.

[MissHolmes]

Mä olen sillä kannalla, että itse surman Anneli on tehnyt jumalattoman raivon vallassa. En usko suunnitelmallisuuteen sanan mukaisesti. Toki Anneli on voinut ''herkutella'' ajatuksella siitä, kuinka kaikki olisi paremmin, jos Jukkaa ei olisi, mutta suunnitelmallisuus; minusta ei.
Jukka on minusta yksinkertaisesti saanut Annelin syystä tai toisesta niin suunnattoman raivon valtaan, että Annelilla on vaan niksahtanut viimeisen kerran.

Lavastushan on todellisuudessa suorastaan onneton. Jos Annelin järjellä olisi suunniteltu etukäteen, olisi hän todennäköisesti selvinnyt loppuun asti kuin koira veräjästä. Nythän hän hätäpäissään itse maalasi itsensä takkahuoneen nurkkaan; mikään ei osoita paikalla olleen ketään ulkopuolista.

Ja lapset. Jos Anneli olisi suunnitellut surmaa tarkasti etukäteen olisi hän eliminoinut sen, että lapset osaavat kertoa mitään. Minusta.

[Veristi]

^Tässä olen MissH:n kanssa samoilla linjoilla. Raivon vallassa oleminen on kuultavissa myös häketallenteen taustanauhaosiosta. Lavastuksen toteutukseen taas Anneli on käyttänyt aineksia, jotka dekkareitten lukijalle tulisivat ensimmäisenä mieleen: "todiste" siitä, että uhri on vielä elossa häkepuhelun aikana, suljetun huoneen mysteeri ja muutamia jälkiä ulkopuolisen paikallaolosta. Kaiken tämän on ehtinyt ajatella puukotuksen ja lopullisen astaloinnin välisenä aikana. Toisaalta teon ajoittuminen siihen hetkeen yöstä, kun lasten voi olettaa nukkuneen sikeimmillään, saattaisi viitata siihen, ettei Annelin suunnitelmien kannalta ole ollut tärkeää saada heitä pois paikalta. Pikemminkin päinvastoin: lasten sukulaisvierailu tms. juuri samaan aikaan, kun surma olisi tehty, olisi ollut entistä epäilyttävämpää.

[MissHolmes]

Minusta oleellinen kohta, joka kertoo suunnitelemattomuudesta on se, että Lapsi1 käy makuuhuoneessa ennen puukkopartyn alkua. Jos Anneli ei olisi ollut niin suunnattoman raivoissaan, olisi hänen kaiken järjen mukaan pitänyt tajuta, että lapset on hereillä ja ainakin jollain tasolla ''tilanteen tasalla''.

Sain muuten uskomatonta faktaa siitä kuinka tarkasti 3,5 vuotias voi muistaa yksityiskohtia ihan turhanpäiväisistä asioista.

[Veristi]

Lapsen muistiin saattaa piirtyä asioita, jotka lapselle itselleen tuossa ikävaiheessa ovat tärkeitä. Tässä tapauksessa juuri leikkejä, vaatteita, jäätelönsyöntiä yms.

Sellainen asia juolahti mieleeni, että ainakin ennen kehotettiin lukemaan kokeisiin ja tentteihin niin, että asiat ehtisivät unen aikana painua paremmin mieleen ja ne olisi helpompi kaivaa tarvittaessa muistista. Missäköhän määrin tällä saattaisi olla vaikutusta lasten muistamisiin? Miten vaikuttavat yölliset heräilyt, uudelleen nukahtamiset, yöunien vähiinjääminen jne.? Edesauttaako tällainen muistamista, koska tilanne on poikkeuksellinen, vai vaikeuttaako kokemuksen sirpaleisuus" mieleen palauttamista?

[jarmo.janis]

Mä olen sillä kannalla, että itse surman Anneli on tehnyt jumalattoman raivon vallassa. En usko suunnitelmallisuuteen sanan mukaisesti. Toki Anneli on voinut ''herkutella'' ajatuksella siitä, kuinka kaikki olisi paremmin, jos Jukkaa ei olisi, mutta suunnitelmallisuus; minusta ei.
Jukka on minusta yksinkertaisesti saanut Annelin syystä tai toisesta niin suunnattoman raivon valtaan, että Annelilla on vaan niksahtanut viimeisen kerran.

Lavastushan on todellisuudessa suorastaan onneton. Jos Annelin järjellä olisi suunniteltu etukäteen, olisi hän todennäköisesti selvinnyt loppuun asti kuin koira veräjästä. Nythän hän hätäpäissään itse maalasi itsensä takkahuoneen nurkkaan; mikään ei osoita paikalla olleen ketään ulkopuolista.

Ja lapset. Jos Anneli olisi suunnitellut surmaa tarkasti etukäteen olisi hän eliminoinut sen, että lapset osaavat kertoa mitään. Minusta.

Muistuttaisin kuitenkin ihan vertailun vuoksi että, suomessa on tehty muitakin murhia, joissa tekijä on luullut ottaneensa kaiken huomioon. Murhaa suunnitteleva ihminen on kuitenkin sen verran omituisessa mielentilassa, ettei häneltä onnistu kaiken maailman seikkojen huomioonottaminen riippumatta siitä kuinka hyvän muistilistan on itselleen suunnitelmaa varten tehnyt. Tunteet on sellainen juttu, ettei niitä voi tukahduttaa, ja murhaaja ei koskaan ole objektiivinen suunnitelmaa laatiessaan.

Ajatellaan nyt vaikka monikertamurhaaja Dennis Raderia. Kaikki meni ihan putkeen siihen asti, kunnes hän erehtyi käyttämään nykyaikaista tekniikkaa oman viestipelinsä käymiseen poliisin kanssa, se oli asia jota hän ei hallinut. Samoin voidaan ajatella että lavastaminen vaan teki Annelin kuviosta niin monimutkaisen että hän lopulta kompastui siihen. Anneli hermostuksissan myös antoi ristiriitaisia lausuntoja heti alussa tavalla, jonka olisi pitänyt saada kellot soimaan poliisien päissä (kyllä jollain soikin, mutta kukaan ei kuunnellut) Annelin jauhojen puhtauden suhteen jo heti alussa.

[MissHolmes]

Mulla on aina ollut aika oleellisena olettamana se, ettei Anneli olisi kuitenkaan ihan ''läpeensä paha''. Siksi en halua uskoa suunnitelmallisuuteen. Se tekisi minun silmissä teosta entistä pahemman.

Toisaalta nyt annetut lsh-tuomiot pistää väkisin miettimään, että syvällä sisälläkin on jotain peruuttamattomasti pielessä, eikä kyse voi olla vain normaalia rajummasta kilahduksesta.

Hirveän vaikea asia. Ja sen mä tässäkin jutussa haluaisin tietää: mistä hitistä ja kuinka syvältä se pahuus tulee?

[peikonlehti]

Mä olen sillä kannalla, että itse surman Anneli on tehnyt jumalattoman raivon vallassa. En usko suunnitelmallisuuteen sanan mukaisesti. Toki Anneli on voinut ''herkutella'' ajatuksella siitä, kuinka kaikki olisi paremmin, jos Jukkaa ei olisi, mutta suunnitelmallisuus; minusta ei.
Jukka on minusta yksinkertaisesti saanut Annelin syystä tai toisesta niin suunnattoman raivon valtaan, että Annelilla on vaan niksahtanut viimeisen kerran.

Lavastushan on todellisuudessa suorastaan onneton. Jos Annelin järjellä olisi suunniteltu etukäteen, olisi hän todennäköisesti selvinnyt loppuun asti kuin koira veräjästä. Nythän hän hätäpäissään itse maalasi itsensä takkahuoneen nurkkaan; mikään ei osoita paikalla olleen ketään ulkopuolista.

Ja lapset. Jos Anneli olisi suunnitellut surmaa tarkasti etukäteen olisi hän eliminoinut sen, että lapset osaavat kertoa mitään. Minusta.

AA on varmasti jotain hautonut mielessään, mutta kunnon suunnitelmaa hänellä ei ole ollut. Yksinkertaisesti järkevintä olisi toimittaa lapset yökylään ja käydä mieheen käsiksi vaikka tämän nukkuessa (ja sitten lavastaa ulkopuolisen käynti verisellä jalkineella yms, yms). Puukon tiuha käyttely puhuu raivotilan puolesta. Järki on alkanut pelata kun teko on tehty ja mies kuolleeksi luultu. Sitten soittelemaan hätäkeskukseen huppishemmosta. Lapset käsitellään sitten jälkikäteen.

Silti onnettomuudenkin lavastaminen on vaikeaa: lähinnä kai pitäisi saada umpijuopunut mies vesille ja tuupata tämä veneen laidan yli yön pimeydessä kaukana asutuksesta. Kotona tehdyn henkirikoksen aukoton lavastaminen on puolestaan melko mahdotonta. AA:ta suosi nyt että tutkinta lähti lapasesta. Siellä sitä häärättiin myös omalla pakastimella jne. jne.

[katiska]

"Rantakosken tekstiä".
Mutta miksi pojat (nyt jo melko aikuisia) todistivat Jensin puolesta pedofiliaoikeudenkäynnissä? Syyt ovat melko selviä: He pelkäsivät isäänsä. Ja he eivät halunneet aiheuttaa, vastaan todistaen, häpeää ennen kaikkea itselleen - mutta myös isällensä. Ja olivathan Jensin pojat päässeet myös pesälle.. Se että Jensin pojat kiistivät oikeudessa, ei ole minkäänlainen todiste Annelin (ja Jensin) puolesta. Vai onko uskottavaa että nyt jo miehen ikäiset Jensin jälkikasvu olisivat myöntäneet pedofilian? Leimaten itsensä? Uskottavaa ei ole myöskään heidän kiistämisensä, kun lapsista kuitenkin löydettiin pahoinpitelyistä ja pedofiliasta kertovia fyysisiä löydöksiä.

Kehtaatkin Rantakoski, vetää täysin syyttömät pojat tähän keissiin! Halveksin sinua! Olit sitten minkäsortin taivaanrannan maalari tahansa. Pojilla ei totisesti ole mitään pelättävää, ei enää. Ja oliko sitten pelätävää ennenkään, epäilen. Hyvän kasvatuksen saivat ja se on jättänyt jälkensä. Opiskelut suorituivat hyvin, ym. Ja mitä siihen ns. pahoinpitelyyn tuli niin eiköhän siinä pahoinpidelty isä! Kaksi raivokasta poikaa vastaan isä.Patoutumat purettiin nyrkein. Ei ole pojat olleet jalkaa pitämässä jos yleensä mitään LSH on laisinkaan edes tapahtunut.

[annaanna]

Todellakin katiska, mauttomuuden huippu.
Olet ehkä tietämätön palstan Lautamiesosiosta. Olen siellä koittanut kiinnittää ylläpidon huomion tuohon Rantakosken viestiin. Olen myös vasikoinut viestin. Mikäli viesti halutaan saattaa tutkintaan, se pitäisi varmaan taltioida. Itse tein niin, mutta aitouttahan en pysty todistamaan . Riittäiskö photoshoppaus?

Jens Kukka yritti kerran kertoa oman näkemyksensä asiasta asianajajansa välityksellä. En tiedä saako hän edes mitään kertoa, tai hänen läheisensä oikeusprosessista. Asia, josta en löydä mistään käytännön tietoa. Äärettömän vaikea ja raskas tilanne hänellä, kun oletan syytön olevan.

Niina Bergin uusimmassa blogikirjoituksessa kerrotaan, että Kukkaan otti ilmeisesti sen vapauttavan tuomion aikoihin yhteyttä tämä Auerin veli eli lasten eno. Ennen kuin lapset olivat alkaneet kummallisia kertomuksiaan kertoilla elokuussa (?).

Voiko tosiaan olla näin.

Mitä ihmeen asiaa hänellä olisi voinut olla Jens Kukalle ja onko asia esillä ollut oikeudessa. Onko sitä selvitetty. Enon tekemisiähän ei varmaan ole mitenkään tutkittu, onko tätä pikku yksityiskohtaa selvitetty. Onkohan asiasta mahdollista saada tietoa, yksityisviestilläkään?
Tieto yksityisviestistä näkyy sisäänkirjautuessa siellä oikeassa yläkulmassa.

Spekuloin.
Jonkilaisena sana sanaa vastaan tilanteena mahdollisesti esillä ollut, että toinen väittänyt yhteydenottoja olleen ja toinen ne kieltänyt. Jos koko lasten eno edes paikalla on ollut. Erittäin omituista totta ollessaan moiset yhteydenotot tuossa vaiheessa enon taholta.

Julkisuuteen ei kannata tulla kenenkään Jensin tunteva, siskonsa päälle sontaa ladataan täälläkin surutta, viimeksi muistaakseni tämä Taavettimme. Omankäden oikeutta käyttävät, ison kiven takaa huutelevat ja virtuaalisia kiviään viskovat ihmiset anonyymiyden turvin internetissä, omaavat aivan oman moraalin. Muiden kunnioittaminen ja ihmisarvoinen kohtelu tuntuu monelle olevan aivan vieras ajatus, kuten muutama päivä sitten täällä totesin. Välittömästi tullut esiin karseita esimerkkejä.

[Evil Lindros]

Mun kyökkipsykologiani sanoo, että ihmiset on niin fiksaantuneita Annelin syylliyyteen, että oikeaa murhaajaa varmaan naurattaa lukea näitä. Mutta hyvin se lavastus onkin toiminut. Mitä jos tämä kuuluisa huppumies onkin tullut sisään ikkunasta juuri siksi, että tiesi että kukaan ei pidä sitä todennäköisenä vaan väittää murhanhimoisen kotirouvan tarinaksi? Murhavälineiksikin on valikoitunut sellaiset välineet, mitkä sopii hyvin kotiväkivaltaan. Aluksi huppis on kokenut kauhunhetkiä, kun Annelia onkin uskottu ja ulkopuolista hyökkääjää on etsitty, mutta niin kuin monissa tapauksissa ennenkin, sitten on käännytty sisään päin ja alettu sovittaa veistä ja astaloa Annalin käteen ja saatu pakkomielle siitä, että sehän sopii. Täydellinen murha. Huppikselle. Mutta mikä oli motiivi? No, mikä on Annelin motiivi?

[Veristi]

Nokkelaa, EvilL, kieltämättä, heh heh. Tätä mahdollisuuttapa täytyykin kelata yön tunteina unta odotellessa...

Mutta siihen motiiviin. Kyllä se löytyy sieltä perhedynamiikan puolelta. Oletettavasti sieltä lasten kertomuksista on tulossa viitteitä siihen, että puolisoiden kesken olisi päädytty aiemmin jopa käsirysyyn asti. Eikös se Naakka yrittänyt todistella, että tietynlaiset asiat saavat loogiset persoonallisuustyypit varsin helposti raivoihinsa...? Juuri silleen kuin häkepuhelun taustalla soitetusta taustanauhastakin käy ilmi.

Jo avioliiton alkuaikoina on ollut Annelin tunnustuskertomusten mukaisesti ongelmia, jotka ovat hiertäneet suhdetta siitä lähtien. On ollut mustasukkaisuutta, loukkaantumista siitä, ettei Jukka aluksi halunnut edes erota vaimostaan ja naida Annelia, vaikka lapsi oli tulossa. Riidelty oli jo jossain tuttavapariskunnan bileissäkin. Sukulaisissa Anneli ollut tuppisuuna. Tähän päälle vielä epätyypilliset uranäkymät laman jäljiltä ja keski-iän kriisin mukanaan tuomat henkiset paineet. Ehkä jopa seksuaalista turhautumista. Siinä sitä tyytymättömyyttä kerrakseen yhdistettynä omaan luonteeseen. Tuskin epäuskottava tekijäkandidaatti.