Minusta tässä kuviossa on jotain perin kummallista. Lapset ovat useissa eri kohdissa kertoneet asioita, joita myös oikeus on pitänyt epätosina. Tästä huolimatta oikeus uskoi osan heidän kertomasta tarinasta. Amandan kohdalla on toisin. Oikeus piti häntä valehtelijana, koska hän kertoi tavanneessa Jensin vain pari kertaa, eikä osannut selittää vain uv-valossa näkyvien arpien syntyperää.Veristi kirjoitti: Sitten vielä ne mahdolliset naapurin lapsilta löydetyt naarmut: niihin on varmaan löytynyt muita selityksiä. Keskeistä on se, että kolmen lapsen arpiin on löytynyt omanlaisensa selitykset, mutta vanhin lapsi ei ole osannut antaa mitään selitystä, ei edes keksittyä.
Lasten kertomusten sisältöön taas on vaikea ottaa tarkemmin kantaa, kun ne ovat salaisia.
Lasten luotettavuus ei siis kärsinyt epäuskottavan tarinoinnin myötä, mutta Amandan luotettavuus kärsi. Miksi näin? Vaikuttaako siltä, että oikeus olisi jo etukäteen päättänyt ketä jutussa uskotaan? Mikäli Amandan todistusta ei olisi pystytty kyseenalaistamaan, olisi koko juttu kaatunut siihen. Hänestä oli pakko tehdä valehtelija.
Naapurin lasten arvista ei ole kerrottu julkisuuteen juuri mitään, joten emme tiedä osattiinko niiden syntymiselle antaa luotettava selitys vai ei. Mutta sen tiedämme, että lasten kertomuksen mukaan myös heitä olisi pahoinpidelty ja hyväksikäytetty tai jopa raiskattu, mutta oikeus kuitenkin totesi, että näin ei ole tapahtunut.
Tekikö oikeus siis sellaisen päätelmän, että kaikki lasten tarinat uskotaan niiltä osin, kuin kukaan ei pysty niitä epätodeksi osoittamaan? Eli syytös on totta siihen asti, kunnes syytetyt pystyvät syyttömyytensä todistamaan. Tältähän tämä vaikuttaa.
Vielä Amandasta hiukkasen. Oikeuden mukaanhan hänen on ollut PAKKO tietää, mistä arvet ovat syntyneet. Silti Amanda ei kertonut niiden syntyperää. Kysymys kuuluukin, osaako Amanda valehdella? Oikeuden mielestä osaa, jolloin tämä panee miettimään, miksei hän sitten valehdellut? Vain uv-valossa näkyvät arvet olisi ollut helppo selittää pois (kissa raapaisi, leikin saksilla / linkkuveitsellä, raavin, jne.) Valehtelu olisi tietenkin vaatinut pohjaksi tietoa arpien sijainnista ja muodosta. Mutta arvista tietävälle ihmiselle moisen selittäminen olisi ollut helppoa, jopa lapsellisen helppoa.
Oikeus piti Amandaa epäuskottava myös sen takia, että hän väitti tavanneensa Jensin vain muutaman kerran. Tähän kysymykseen pitäisi ehdottomasti saada lisätietoa. Mitä Amandalta on tässä kohtaa oikeasti kysytty? Ja mitä hän on oikeasti vastannut? Ihmettelen, miksi Amanda olisi valehdellut näinkin selvässä asiassa? Kaikkihan kuitenkin tiesivät, että hänen äitinsä seurusteli Jensin kanssa, joten totta kai hän on tavannut Jensin useasti.
Vai kysyttiinkö sittenkin, että kuinka monesti hän on tavannut Jensin kahden kesken tai ilman äitinsä läsnäoloa? Lasten mukaanhan hän oli Jensin kanssa toistuvasti yhdynnöissä. Jos näin on kysytty, uskon Amandan vastanneen tähän totuudenmukaisesti.