LSH-Hovi Turku kevät 2013

[Sirpa]

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että tuon poliisin jemmapaikan penkoi nimenomaan puolustus todistaessaan Auerin syyttömyyttä, joka sitten hoviin onnistuikin, ja Auer vapautettiin välittömästi ja yksimielisesti.

[zem]

Jos nyt puhutaan vain vanhimman lapsen tapauksesta, niin HO katsoi tämän tulleen
hyväksi käytetyksi (käytän nyt tätä sanaa) vaikka tämä itse kielsi hyväksikäytön valaehtoisena todistajana oikeudenkäynnissä.

Lisäksi ”lääkärintutkimuksessa A:sta ei ollut havaittu löydöksiä, jotka viittaisivat häneen kohdistuneisiin rikoksiin”, eli tyttö ollut ”koskematon” ja vailla muita vaurioita.
Normaalisti nämä toisiaan tukevat todisteet riittänevät kumoamaan syytteet (siis tältä osin).
Ei nyt.

Nyt on annettu tuomio muiden lasten kertomusten perusteella, joiden mukaan kuvassa oli ”taajaan harjoitettu ryhmäseksi” joissa ”toistuvat anaaliyhdynnät” (Hymy 2/2013).

Vanhin tyttö siis ei kertoisi näistä koska

A:n haastatteluihin perustuvan psykologisen lausunnon mukaan A:lla on voinut olla useita syitä olla kertomatta asioista, koska kaikella, mitä hän kertoisi, voisi olla ikäviä seurauksia joko hänelle itselleen tai jollekin hänen läheiselleen. (Ital. Zem.)

Mitä ”ikäviä seurauksia” tytölle itselleen voisi koitua ”kaikesta, mitä hän kertoisi”? Suhde äitiin kärsisi? Eikö kivuliaisiin anaaliyhdyntöihin (muiden lasten kertoman mukaan) pakotettu (ja siis raiskattu) vähät välittäisi kertomusten seuraamuksista - totta kai haluaisi rangaistuksen kaikille tekijöille? Myös siksi, että on nähnyt pienempiä sisaruksia kohdeltavan kaltoin mitä karmeimmilla tavoilla.

Traumatisoitunut uhri saattaa suojella tekijää (– tähän ilmeisesti viitataan), saattaa joskus jopa samaistua tekijään. Muistaakseni tätä pidettiin harvinaisena (en kykene paikallistamaan lähdettä.)

Kyetäkseen tekijän suojelemiseen tytön pitäisi lohkoa ja dissosioida persoonallisuudestaan äärimmäisen tuskalliset kokemukset ja tuoda esille vain lojaalisuus ja kiintymys äitiin (ja tämän lyhytaikaiseen miesystävään).

Ilmeisesti tytölle oletetaan siis dissosiatiivinen häiriö – onko tehty diagnoosi? Onko tehty DES-testiä, jolla dissoisioituneisuuden aste kyetään mittaamaan? Vai ovatko tämäkin tutkimus tarpeeton? Asiahan ei vaikuta loppuun käsitellyltä. (Rasta puhui Rorschach-testistä
hyväksikäytön paljastajana, on uudempiakin keinoja - hän tietänee lsh:n drastiset välittömät ja pitkäaikaiset somatoformiset ja psykoformiset seuraukset...)

Lisäksi: missä määrin otettiin selvää hyväksikäytön varsinaisista oireista – unettomuutta, painajaisia, dissosioitumista, ruokailutapojen muutoksia, nielemisvaikeuksia, mielialan äkillisistä muutoksia, outoja seksuaalisaiheisia piirustuksia, tarvetta puhua seksiin liittyvistä aiheista, pelkoa tiettyjä paikkoja tai ihmisiä kohtaan, pyyntöjä muille lapsille leikkimään seksuaalisia leikkejä, seksuaaliaktien jäljittelyä leluilla yms. yms. niiden vuosien aikana, jotka kuluneet teoista?

Ja OIKEASTAAN miksi ylipäätään psykologin lausunto täysvaltaisen todistajan valaehtoisen todistuksen arvosta? (Näillä nimittäin kyetään ”osoittamaan” melkein mitä hyvänsä, mm. dissosioituneisuus....)

”Useita syitä olla kertomatta”? Psykologin lausunto onnistuu muuttamaan – jälleen kerran – tytön lähestulkoon kanssatekijäksi... juttu erittäin kompleksinen, sama psykovalta jatkuu ja syvenee Käräjillä...

[peltirumpu]

Käykääpäs lukemassa Niina Bergin uusin bloggaus. Siellä on "tuoretta" tietoa lapsista löydetyistä arvista.

[rantakoski]

Ei voi unohtaa että ne viiltelyjäljet olivat vain yksi esimerkki minkä hovioikeus poimi noin 3000 sivun esitutkintamateriaalista sekä pitkästä tuomiolauselmasta pitkine tuomioineen.

Tuo on kuin että 'elefantin sijaan keskittyisi sen iholla olevaan kärpäseen', eli ei siis koko kokonaisuuteen.

Sitä paitsi, Bergin ollessa ainoa Annelin ns. sydänystävä, jota Berg kutsuu Annuksi, jonka Anneli on jollain oudolla tavalla saanut kiedottua kelkkaansa, (eiväthän he olleet kuin lyhyen aikaa naapureita ja kahvittelivat muutaman kerran,) ei mitään Bergin kirjoittamisia voi ottaa primaarisena lähteenä, eikä edes sekundaarisena, vaan värittyneenä tertiaarisena lähteenä.

Itse en luota Bergiin lainkaan. Täysin faktoiksi kelpaa vain primaariset lähteet.

[Evil Lindros]

Tapaus Ulvila on syy rekisteröintiini. Tässä ja muussakin tapaus Ulvilaan liittyvässä jutussa kaikista mielenkiintoisinta on se, että kukaan ei nähtävästi kuitenkaan tiedä mitään mistään. Ensin AA on tappanut miehensä ja sitten vielä käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lapsiaan julkisissa tiloissa, mutta kukaan ei tiedä mitään siitäkään eikä siitäkään ole jäänyt pitäviä todisteita todistajista puhumattakaan. Hovin lausumasta käy käytännössä heti ilmi, ettei pitäviä fyysisiä todisteita ole, koska sanamuoto on se, ettei A:ssa ole rikokseen viittavia löydöksiä, mutta rikoksen mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Tämähän on sama kuin sanoisi, että voi olla että on tapahtunut rikos, mutta voi olla ettei ole tapahtunut. Niin ja kerrotaan, että samoja löydöksiä on kuitenkin löytynyt B:stä, C:stä ja D:stä. Erona siis on se, että B, C ja D kertoo rikoksen tapahtuneen ja A kieltää. Eli toisin sanoen kaikkien kohdalla voi olla, mutta voi olla että ei - fyysisten löydösten perusteella. Eli tässä on sana sanaa vastaan ja on uskottu nuorimpien lasten puheet.

Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että vanhin tytär on jo vuosikausia kiistänyt kaiken. Täällä muissa jutuissa aina jaksetaan tuoda esiin sitä, ettei nuoret jaksaisi valehdella niin kauan, mutta vanhin tytär - ainoa joka on ollut tarpeeksi vanha myös Ulvilan murhan aikaan - kiistää tapahtumat edelleen. No, voi tietenkin olla että vanhasta muistista ja totusta tavasta johtuen valehtelee, mutta silloin pitäisi terapeuteilla tosiaan olla vielä enemmän syytä huoleen hänen kohdallaan eikä potkaista häntä terapiasta pois. En sitten kyllä tiedä, onko tuo pois potkaiseminen tottakaan, mutta jos vielä oikeudessa hänet tuomitaan valehtelijaksi, niin toivoisin ainakin kovasti hänelle kunnon terapiaa, koska se jos mikä on aika kova paikka. Ehkä sitten, jos saisi kunnon terapiaa, totuuskin tulisi ilmi viimein ellei se ole jo tullut.

Kaiken kaikkiaan kuvio muistuttaa kovasti Bodomin murhatutkimusta. On löydetty syyllinen, jonka on vaan pakko olla se oikea, koska ilmeisesti sillä on oikeat murhaajan piirteet, käytös ja kasvot ja sitten koetetaan väkisin tunkea kaikki saatu aineisto osoittamaan syyllisyyttä. Kuten Bodomissa niin tässäkin (sekä murhassa että tässä LSH-tapauksessa) on liikaa liikkuvia osia, jotka ei kokonaisuutena sovi, mutta kun valikoidaan mihin uskotaan, niin saadaan ne osat sopimaan.

Mutta ihmiset tuntuu tyytyväisiltä tuomioihin, koska tuomittu on syylliseksi sopiva jo vanhastaan ja jopa helpottuneilta, että nyt se on sentään tuomittu jostakin. Voihan AA syyllinen ollakin kaikkeen mistä häntä syytetään, mutta tässä kuviossa on silti jotain, mikä ei mene niin kuin on kerrottu ja sitten on lisäksi vielä kaiken salaiseksi julistaminen, mikä voi tietenkin tukea uhrien oikeusturvaa, mutta luultavasti samalla heikentää syytettyjen oikeusturvaa, koska onko kukaan valvonut, että molempien oikeusturva on nyt toteutunut ja kaikkea on käsitelty oikeudessa ja että asiasta on annettu totuudenmukainen kuva? Julkisessa käsittelyssä tämä toteutuu paremmin ja ainakin nousee helpommin meteliä, jos ei toteudu ja tapahtuu räikeitä vääryyksiä.

Jo aikanaan kävi mielessä, että ei ole varmastikaan ollut lapsille hyväksi asua ihmisen kanssa, jota epäillään heidän isänsä murhasta riippumatta siitä onko tämä syyllinen vai ei ja muistavatko lapset itse yöstä mitään vai eivät. Eikä ole ihme, jos eivät halua takaisin äidilleen.

[sisotalo]

Terapiaa on ollut liiankin kanssa kaille lapsille. Ongelmana on se ratkaiseva terapia tammikuussaa 2011, jonka tarkoituksena oli valmistaa lapset hovioikeuden tuomioon. Siitä Amanda suljettiin pois kun hänelle ei tämä ollut terapeuttinen kysmys. Hän oli murhan toinen todistaja yhdessä äitinsä kanssa. Valemustoilla ei olleut hänelle mitään käyttöä.

Katastrofi tuli kun hovioikeus vapautti äidin, jonka kolme lasta oli koulutettu elämään siinä uskossa, että äiti oli isän murhaaja. Kasvatusisä ratkaisi asian omaksi edukseen viemällä loppuun väärän terapian poliisin avulla.

[Sirpa]

Edelliselle kirjoittajalle.

Tai sitten Anneli Auer on vain koko näytelmässä stunttina, kuten tarinat oletetuista lapsistakin. En kokonaisuutena välttämättä näe yhteyttä Bodomiin, jossa kait jätettiin koko murhaajan osuus auki - tässä ainakin halutaan antaa kuva kahdenlaisten poliisivoimien mittelöstä; toiset haluaa selvittää Ulvilan murhan, toiset ei. Ja ensimmäiseen ryhmään lukeutuu tarinoiden mukaan ex-tutkinnanjohtaja, jonka tutkinta sanotaan estetyn korkealta taholta.

Kyllähän Bodomin oikeudenkäyntipapereissa selvästi lukee, että oikeus pystyi selvästi toteamaan Gustafssonin syyttömyyden, ja sen vuoksi tämä vuosia jatkunut manipulointi häntä vastaan vaikuttaa täysin maksetulta propagandatoiminnalta kuin eräässä toisessakin tapauksessa, johon myös liittyy Suomen KRP.

Gustafsson pidätettiin, kun Palo kirjoitti kirjansa, ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että Gustafsson tiesi/tietää todellisen murhaajan henkilöllisyyden, minkä vuoksi hänet oli kyseenalaistettava ihmisenä.

Tässä on se yhtymäkohta Anneli Aueriin ja Ulvilan murhaan - väitän mä.

Ja mielenkiintoista olisikin tietää, että mitä peliä Suomessa pelataan tätä kautta. Poliittistako, koska tuo Bodom kuvio pyöri KGB:n ympärillä? - Onhan tämä nyt aivan uskomaton maa, kun julkisestikin kirjoitetaan, että pääministerinä on toiminut KGB:n agentti, eikä yhdelläkään suomalaisella muljahda edes silmämunat päästä - kertoo jo, että miten kauas kansalaiset ovat etääntyneet todellisuudesta - samaa epärealismia edustavat myös täällä Ulvila-spekuloinnit.

[Evil Lindros]

No kieltämättä tässä tapauksessa tuntuu olevan omituisuuksia poliisitoiminnassa, mikä herättää halua ajatella, että joku olisi mahdollisesti sotkeentunut johonkin ja se olisi peitelty. Se osaltaan selittäisi varmaan myös kovan haluan ajaa Auerille joku tuomio mistä tahansa rikoksesta. Nauratti muuten, kun juuri vähän aikaa sitten tuli se X-Files -elokuva, jossa sen yhden miehen kodista pengottiin lapsipornoa ja se oli lavastusta. Netin kauttahan on mahdollista myös saastuttaa ihmisten tietokoneita vaikka millä, joten ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa turvassa rikoksilta ja rikollisilta, tuudittautuvat vähän väärään turvallisuuteen. Jos suututtaa väärät tahot, voi joutua vaikka millaiseen ruljanssiin poliisien kanssa, vaikka olisi miten syytön eikä olisi ikinä netistä lapsipornoa etsinytkään.

[alpo holisti]

Niina Berg haastatteli ansiokkaasti Anu Suomelaa.
Siinä pohdittiin mm. sitä, kuinka harvinaista on, että tekijä olisi yli nelikymppinen äiti.

AA:n miesystävän sai liki maksimituomion törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Nekin ovat harvinaisia.

Tässä hieman perspektiiviä:

Ville Hinkkanen
LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ
Tutkimus rangaistuskäytännöstä ja
seksuaalirikosten uusimisesta

http://www.optula.om.fi/Satellite?blobt ... cation/pdf

Jos ei jaksa lukea kokonaan, niin kts. esim sivu 24 (siis tutkimuksen sivunumero)
"3.7 Rikoksen tekijä ja uhrit"



lähde: Hinkkanen: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. OPTL:n tutkimustiedonantoja 92, 2009

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitut ovat tyypillisesti iältään
17–30-vuotiaita (kuvio 6). Keskimääräinen tekoikä on 34 vuotta (n=276,
keskihajonta 14,7 v). Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on luonteeltaan
aikuisiän rikollisuutta, jota esiintyy kaikissa ikäryhmissä – kuten rattijuopumukset ja törkeät huumausainerikokset. Ikä-rikos-käyrän huippu ei
ole hyväksikäytössä yhtä voimakas kuin esimerkiksi pahoinpitely- ja varkausrikoksissa, jotka ovat enemmän luonteeltaan nuorten rikollisuutta.

sivu 26:

Noin viidennes tuomituista rikoksista tehdään lapsen perhepiirissä, tekijänä
on joko lapsen vanhempi tai vanhemman uusi puoliso/seurustelukumppani.
Sukulaisten, ystävien ja tuttavien osuus rikoksista on noin puolet, ja 14
prosenttia tapauksista liittyy lapsen omaan seurustelukumppaniin. Täysin
vieraiden ja ennalta tuntemattomien rikoksentekijöiden osuus on 14 %
(n=175).

sivu 45

Mitä törkeämpi tekotapa, sitä pidempi rangaistus. Rikoksissa, joissa lapsi
on pakotettu tekoon ja vastaajan syyksi on luettu myös raiskausrikos, ehdottoman vankeuden keskipituus on 5 vuotta 11 kuukautta. Sukupuoliyhteyden sisältävistä rikoksista, jotka eivät sisällä pakottamista, tuomitaan
vankeutta keskimäärin 3,5 vuotta. Jos tekotapana on ainoastaan koskettelu,
on vankeusrangaistuksen keskipituus 2,5 vuotta.

ja jatkaa myöhemmin sivulla 90:

18.2 Tuomioiden perusteleminen
Vaikka lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat ratkaisut määrätään
pääsääntöisesti salassa pidettäviksi, eikä niiden tosiasiallinen lukijakunta
ole kovin laaja, tulisi perustelujen silti olla selkeitä ja johdonmukaisia.
Tutkimusaineistossa esimerkiksi käräjäoikeuksien tuomioista ei aina selviä
tarkasti, mitä vastaajalle on luettu syyksi.65 Jos syytteen teonkuvausta ei
hyväksytä sellaisenaan, olisi tuomiossa syytä ilmoittaa selväsanaisesti minkä teonkuvauksen mukaisesta rikoksesta vastaaja tuomitaan.
Hovioikeuksien perusteluista ei taas välttämättä ainakaan ensilukemalla
ilmene, miltä osin käräjäoikeuden perustelut ja syyksilukeminen hyväksytään ja miltä osin niitä on tarpeen muuttaa. Hovioikeus on muutoksenhakutuomioistuin, jonka tehtäviin kuuluu ottaa kantaa käräjäoikeuden ratkaisuun.
Erityisesti silloin, kun hovioikeus järjestää asiassa itse pääkäsittelyn, saatetaan tuomiossa esimerkiksi selostaa laajasti todistajien kuulemista hovioikeudessa toteamatta lopulta selkeästi, puuttuiko käräjäoikeuden tuomiosta
jotakin tai olisiko käräjäoikeuden tullut perustella ratkaisunsa toisin. (Ks.
myös Jäntti 2005, 152–.)

[rantakoski]

Tietääkseni erittäin moni voi tutkia lsh-oikeudenkäynnin, ja varmaan tutkinutkin, esim. Oikeuslaitoksessa kaikki hovioikeuden tuomarit ja heitä ylemmät tahot. Ihan myös Oikeusministeriö mukaan laskettuna. Supo voi saada paperit..

Ja Annelin kannalta esim. Eduskunnan oikeusasiamies, vai kukas se siellä olikaan, taisi olla oikeusasiamies, voi tarkastaa niin käräjien kuin hovinkin käsittelyn.

Kaiken tämän lisäksi niin käräjillä kuin hovissakin on ollut joitain ylimääräisiä henkilöitä mukana, viransa puolesta tarkkailijoita yleisössä - siis ihan pari. Ja sitten tietysti vanginvartijat.. yms. Eli kun sanotaan että on käyty suljettujen ovien takana, niin se ei tosiaankaan tarkoita että istunnoissa oli vain tuomarit, asianajajat ja syytetyt.

[rantakoski]

^ Alpo holisti, tuohon pitäisi ottaa virhemarginaali mukaan...

Sekä huomioida että vain jäävuoren huippu lsh-tapauksista päätyy oikeuteen asti.

Tai että niistä edes puhutaan kenellekään.

Niin tytöillä kuin pojillakin on varmaan vaikeaa puhua niistä kenellekään, mieluummin sulkee ne pois mielestä, ja on hiljaa loppuelämänsä. No tytöt puhuvat varmaankin poikia yleisemmin..

Ja sitten se vielä, että moni lapsi/nuori ei halua esim. vanhemmilleen tai sukulaisilleen, eikä itselleen häpeää.

Ja vielä sekin asia, että nainen lsh:n tekijänä on erittäin tabu koska se on äitimyytin vastainen. Ja erittäin vaikea asia lapsille. Ruotsissahan jäi juuri nais-pedofilia rinki kiinni. Ehkä Ruotsin tilastoja voisi soveltaa Suomeen, ja ristivertailla, ja vaikka Norjan ja Tanskankin kanssa.

Ei ole kenenkään meidän tai teidän vika että Anneli Auer lukeutuu näihin nainen-pedofiileihin, hän vain sattui jäämään kiinni. Ja tilastotieteen valossa tämä 'kohtalo' osui Anneli Aueriin, ja hän jäi kiinni - ei siinä sen kummempaa.

[Veristi]

Pakko kai tässä on muutamalla sanalla kommentoida noita Niina B:n blogikirjoituksia.

Ongelmallista Niinan kirjoituksissa on se, että niissä jo lähtökohtaisesti edetään siitä ennakko-olettamuksesta, että hänen ystävänsä on syytön lsh:hon. Sen sijaan, että hän lähtisi selvittämään, olisiko edes teoreettisesti mahdollista, että AA olisi syyllistynyt tekoihin, NB lähteekin liikkeelle nurinkurisesti yleisestä yksityiseen. Hän esittelee tutkimuskirjallisuutta, johon vastikään on itsekin vasta perehtynyt ja jossa tilastollisesti selvitellään, että äidit ovat harvinaisempia pedofiliasta tuomittujen keskuudessa. Tästä hän vetää nurinkuriset johtopäätökset siihen, ettei näin ollen AA:kaan voi olla...

Samoin hän tekee lasten kertomusten suhteen. Hän tuo esille todennäköisempiä tapoja saada "normaaleja" naarmuja ja arpia, ja vetää tästä mutkat suoriksi, ettei täten myöskään AA:n lasten arvet voi olla mitään "oikeita" pahoinpitelyn tai lsh-toimien arpia. Ainoana todisteenaan hänellä vaikuttaa olevan se, ettei joitain arpia ole ollut näkyvissä valokuvissa väitetyn tekoajankohdan ja myöhemmän lääkärintarkastuksen välillä. Noh, tuskin niitä valokuvia on suoraan siihen kämmenselkään zoomaten otettu tai niitä on voitu käsitellä tavalla tai toisella. Ei vakuuta.

Suomelan "asiantuntijuus" on myös oman kommentin arvoista. Hänellähän ei suinkaan ole kokemusta lasten kuuntelemisesta vaan hän on kaiketi keskittynyt kritisoimaan esimerkiksi psykologien todisteluja, samoin kuin eräiden muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tekemisiä.

Syntyy vaikutelma, ettei NB uskalla edes kuvitella mielessään, mitä lapsille on oikeasti voinut tapahtua. Jos tässä nyt todennäköisyyksillä haluaisi pelata - mitä Sirpa tosin aina on varoitellut - voisi pohtia, kuinka paljon (epä)todennäköisempää on se, että kolme lasta on yhtenevästi kertonut ikätasolleen sopimattomia yksityiskohtaisia asioita seksuaalisiin akteihin liittyen kuin että he olisivat keksineet tarinat jotenkin omasta päästään.

Rantakosken kanssa olen samaa mieltä siitä, että tämänluontoiset rikokset paljastuvat tavallista harvemmin ja kiinni jääneet ovat vain jäävuoren huippu, valitettavasti.

[peltirumpu]

Ongelmallista Niinan kirjoituksissa on se, että niissä jo lähtökohtaisesti edetään siitä ennakko-olettamuksesta, että hänen ystävänsä on syytön lsh:hon.

Eikös tämä pitäisi aina ollakin lähtökohtana? Tosin täällä on joillakin tapana pitää epäiltyä lähtökohtaisesti syyllisenä, syytettiinpä häntä sitten mistä tahansa ja millä perusteilla hyvänsä.

Niin kauan kuin kirjoittaa asiaa, ei tuon pitäisi ketään häiritä. Ainahan voitte esittää vastaväitteitä. Pitää muistaa sekin, että hänellä on aivan varmasti enemmän tietoa asiasta kuin kenelläkään täällä.

Samoin hän tekee lasten kertomusten suhteen. Hän tuo esille todennäköisempiä tapoja saada "normaaleja" naarmuja ja arpia, ja vetää tästä mutkat suoriksi, ettei täten myöskään AA:n lasten arvet voi olla mitään "oikeita" pahoinpitelyn tai lsh-toimien arpia.

Eli hän tuo näille täysin epäuskottaville kertomuksille uskottavamman ja luotevamman vaihtoehdon. Miksi se sinua häiritsee? Vähätelläänkö taas lasten kokemuksia, vai mistä oikein kiikastaa?

Ainoana todisteenaan hänellä vaikuttaa olevan se, ettei joitain arpia ole ollut näkyvissä valokuvissa väitetyn tekoajankohdan ja myöhemmän lääkärintarkastuksen välillä. Noh, tuskin niitä valokuvia on suoraan siihen kämmenselkään zoomaten otettu tai niitä on voitu käsitellä tavalla tai toisella. Ei vakuuta.

Vakuuttaako lääkärintarkastus? Lapset on tutkittu (myös iho) ennen kuin näitä väitteitä alettiin esittämään. Lasten ihojen on todettu olleen siisti. Myöskään vastaanottokodissa ei ole havaittu mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Peitepoliisi ei tehnyt väitteitä tukevia havaintoja, eivätkä lasten isovanhemmatkaan ole huomanneet mitään. Epäuskottavien kertomuksien tueksi on olemassa vain epämääräisiä, uv-valossa näkyviä arpia. Niin, ja yhden lapsen kämmenselässä paljain silmin näkyvä arpi, jonka hän väittää hänelle viilletyn vuonna 2007. Vuonna 2009 tehdyssä tarkastuksessa arpea ei ole havaittu, mutta vuonna 2011 se havaittiin. Arpi on siis syntynyt Annelin vankilassa olon aikana.

Eikö sinustakin ole perin outoa, että yhdeltä naapurin lapselta löydettiin peräti 55 arpea, joiden syntymiselle hän ei ole osannut kertoa mitään erityistä syytä?

Syntyy vaikutelma, ettei NB uskalla edes kuvitella mielessään, mitä lapsille on oikeasti voinut tapahtua. Jos tässä nyt todennäköisyyksillä haluaisi pelata - mitä Sirpa tosin aina on varoitellut - voisi pohtia, kuinka paljon (epä)todennäköisempää on se, että kolme lasta on yhtenevästi kertonut ikätasolleen sopimattomia yksityiskohtaisia asioita seksuaalisiin akteihin liittyen kuin että he olisivat keksineet tarinat jotenkin omasta päästään.

Outoa, minulle tuollaista vaikutelmaa ei synny. Todennäköistä on, mitä nimimerkki erämaaetsivä kirjoitti: "Yksi kertoo, toiset kuuntelevat, eläytyvät, uskovat". Näin näitä tarinoita on syntynyt jo vuosituhansia...

[Veristi]

Peltirumpu kaipailee nähtävästi hieman lisävalaistusta aiempaan kirjoitukseeni:

Ensinnäkään et halunnut ymmärtää, mitä ajoin takaa tuolla ennakko-olettamuksen ongelmallisuudella. On ihan eri asia ajatella, että syytetty on oikeudessa lähtökohtaisesti syytön, kunnes toisin todistetaan, KUIN että lähdetään perustelemaan ystävän syyttömyyttä perustelemalla sitä sillä, että teko on tilastollisesti harvinaista ja siten epätodennäköistä.

Lähtökohtana on pidettävä sitä, että on lapsia, jotka ovat kertoneet mitä ovatkaan kertoneet. He ovat esimerkiksi kertoneet heille tehdyistä teoista, joista sitten löytyy tarkemmassa lääkärintarkastuksessa jopa paljaalla silmällä näkymätön jälki juuri siitä paikasta, josta lapsi on kertonutkin.

Ainoa asia, jota NB yrittää siis kirjoituksillaan tehdä on HORJUTTAA lasten kertomusten uskottavuutta, ei selvittää sitä, mistä aineksista heidän kertomuksensa on rakentunut. Hänen tarkastelussaan ei siis edetä yksityisestä yleiseen vaan yleisestä yksityiseen.

--- Sori, joudun tässä välillä pitämään taukoa.

[Veristi]

Jatkan vastausta Peltirummulle:

Mikäli NB:llä on tapauksesta enemmän tietoa kuin meillä, avaa se mahdollisuuden kahteen epäilykseen: 1) hän on saanut vain Annelin häntä varten seulomia yksityiskohtia tapauksesta, tai 2) hän ei osaa analysoida materiaaliaan. Vaikka otettaisiin huomioon se, että hän ei luonnollisestikaan saa kertoa yksityiskohtia julkisesti, olisi hänellä silti mahdollisuus tehdä yksityisesti omia päätelmiään. Tähän taas hänellä ei ole ammattitaitoa, koska hänellä ei ole minkäänlaista kokemusta lääketieteestä tai psykologiasta. Sen sijaan on "todennäköisempää", että oman alansa ammattilaiset tuntevat oman tieteenalansa metodit ja tutkimustiedon.

Oma problematiikkansa on tietysti tämä oikeustieteilijöiden ja toisten tieteenalojen asiantuntijoiden välinen tiedollinen kuilu, joka jättää mahdollisuuden "elämänkokemukseen" vetoamiselle. Juuri sille, mitä NB:kin tässä yrittää tehdä. Eiväthän nämä blogikirjoitukset ole muuta kuin NB:n elämänkokemuksellisia pohdintoja, se tulee muistaa. "Uskottavampia ja luotettavampia" hänen esittämistään näkökohdista tulisi vain, mikäli hän osaisi perustella niitä vakuuttavammin.

Näitä väitöksiä siitä, että osa lasten arvista olisi syntynyt vasta AA:n vankilassaolon aikoina, en ymmärrä. Lapsi kuitenkin on kertonut niiden syntyajankohdasta aivan muuta ja osannut sijoittaa ne uskottavaan kontekstiin.

Se, että jotkut naapurin lapsista eivät ole osanneet selitellä kaikkia arpiaan, johtunee siitä, että niiden syntyyn ei ole liittynyt mitään niin dramaattista kuin AA:n lapsilla. Ne voivat hyvinkin olla sellaisia "normaaleja" arpia, joista NB:kin elämänkokemuksensa pohjalta puhuu. Tällöinkin olisi tärkeää kartoittaa se, millaisia harrastuksia lapsilla on ollut, millaisia pihaleikkejä tai vastaavia he leikkivät, eikä jättää kaikkea vain yleisen tason hyminäksi.

Varsin mielenkiintoista olisi yrittää keksiä, mistä kaikkialta ihan konkreettisesti lapset olisivat mahdollisesti voineet saada aineksia hyvinkin yksityiskohtaisiin kertomuksiinsa. Tuskin siinä riittää se, että on joskus jonkun alastonkohtauksen nähnyt telkkarista tai jonkin välinemainoksen lehtisestä.