Sirpa, älä nyt sotke asioita. Joutsenlahti uskoi aluksi, että nauhalta kuului jopa murhaajan ääntä tarkoittaen varmaan, että puheääntä tai muuta ääntelyä. Tutkija sai sen mukaiset ohjeet - mahtoi olla rasittavaa, kun eihän sieltä kenenkään ulkopuolisen ääntelyä sitten kuulunutkaan. Edes Joutsenlahti ei enää ole väittänyt näin.
Puhelimessa ollut tyttökään ei sano kuulleensa kenenkään ulkopuolisen ääntä, ei edes juoksuaskelia. Ja jos ulkopuolinen olisi oikeasti juossut, eli ottanut useampia askelpareja peräkkäin Annelin perään, tytön olisi pitänyt nähdä huppu. Näin ei ollut. Tyttö sanoi (2009), että
"se ei juossut yhtään pitkälle, olisin nähnyt sen". Puhuttajat olivat ihmeissään. Kysyivät, onko äiti kertonut, että se juoksi hänen peräänsä. On, vastasi tyttö, mutta jatkoi, että kyllä hän sen "muutenkin" tiesi, että "mä vaan tiedän sen" (tmv).
Samalla tavalla oli Auer itse kertonut, että se
"lähti juoksemaan mun perääni", mutta (niin kuin sivusta seuraaja) lisäsi (2006), että
"ei se varmaan pitkälle mennyt"...Valehtelija vaihtaa näkökulmaa juurikin noin. Ensin hän oli kertomuksensa subjekti, minä juoksin, se juoksi mun perään. Mutta sitten, vain sekunnin päästä: kertojana oli edelleen Auer, mutta yhtäkkiä hänen kertomuksestaan tuleekin objekti, luomus, ja näkökulma on vaihtunut. Nyt se olikin yhtäkkiä ulkopuolisen kertojan, sen joka keksii tarinaa Joutsenlahdelle.
Kertomuksen "Auer" oli muuttunut
vale-Aueriksi 
, fiktiivisen kertomuksen objektiksi, jolle valehtelija-Auer keksi tapahtumia...

Joutsenlahti oli jo pyörällä päästään, mutta ei tietenkään sitä itse huomannut. Auer huomasi, ja niin ei mikään enää estänyt häntä jatkamasta harhautuksiaan.