Harpo kirjoitti:
Se tunnustus oli minullekin pitkään pääsyy uskoa Annelin syyllisyyteen. Mutta jos sen faktan purkaa osiksi, se hajoaa. Niin kuin tänään oikeudessa on kuultu, puolustuksen mukaan Annelin ei esimerkiksi annettu itse kuunnella häke-nauhaa, vaan kerrottiin vain, mitä sieltä "kiistattomasti" kuuluu. Muun muassa "helvetti" ja "kuole". Sanottiin, että on mahdollista, että et itse muista tehneesi surmaa. Siihen päälle valvotut yöt ja ahdistus ja Annelin luonne, joka on taipuvainen uhkailun tai maanittelun sijaan lankeamaan juuri tuollaiseen järkeen vetoamiseen. Lopputulos: Jos ei muuta mahdollisuutta kerran ole, kai se sitten olin minä.
Itse en ole kuullut kenenkään vanhan, luotettavan poliisimiehen sen paremmin kuin kenenkään muunkaan poliisimiehen kuvailevan Annelin tunnustusta aidoksi ja vilpittömäksi. Minulle siitä ei sellaista oloa tule.
Sen sijaan tilanteen kuvauksesta tulee mieleen esimerkiksi John Grishamin tositapauksesta kertova kirja The Innocent Man (lieneekö suomennettu?), jossa syytön mies saatiin hyvin hatarilla aihetodisteilla kuolemanselliin. Avainasemassa oli tunnustus, jonka epäilty käytännössä antoi, koska ajatteli sen helpottavan akuuttia hätää, jonka poliisin painostus loi.
Ihmisellä on myös sisään rakennettu taipumus miellyttää auktoriteetteja. Sen on todettu vaikuttaneen lukuisiin vääriin tunnustuksiin. (Siksi on kai olemassa myös sarjatunnustajia, jotka tunnustavat syyttömänä vaikka mitä rikoksia.)
No, kaikki tuo ei tietenkään koske tätä keissiä, mutta kuvaa vain, että tunnustus ei ole niin yksiselitteinen ja yksioikoinen asia, miltä se kuulostaa.
Ja eihän se tunnustus ole mistään kotoisin, kun ei siinä kerrottu lainkaan mitä tapahtui. Ei se sovi tiedettyihin faktoihin tai jälkiin mitenkään. "Anneli ja Jukka tappeli keittiössä, ja sitten Jukka meni varmaan ulos ja sitten varmaan se jotenkin lukkiutu sinne ja sitten varmaan se rikko sen ikkunan ja tuli siitä reäistä sisään (jalkapuoli mies!) ja sitten varmaan luulin, että se oli huppumies." Siinä koko juttu=) Eihän AA edes kerro, milloin hän tappoi Jukan, ja millä tavalla, missä vaiheessa, minne hän kätki kaiken kaman, miten hän teki kaikki jäljet, miten sattuikaan olemaan spontaanisti suojavarusteet päällä ja miesten kengät jalassa, miten nauhoitteli murhaa, miksi hän meni soittamaan apua ja taas kerran tappamaan ymsyms.
Eikä hänessä ollut mitään jälkiä mistään tappelusta eikä Jukassa sen paremmin.
Annelin "tunnustus" oli semmoinen keskimääräisen antiannelistin tarina, missä ei ole mitään väliä, sopiiko juttu jälkiin, aikaan tai logiikkaan. Poliisit eivät halunneet kysyä tarkentavia kysymyksiä, koska oltaisiin havaittu, ettei murhaaja tiedä murhastaan mitään. Haluttiin vaan tunnustus ja sillä hyvä. Ajateltiin kai, että homma selviää myöhemmin.
Vielä tunnustuksen lopussakin Anneli höpisee, että muistan vain, että joku ulkopuolinen löi veitsellä, vaikka justiinsa on päässyt selittämästä, että minä ja Jukka siellä sitten varmaan vaan oltiin. Ihan samoin niitten lasien kanssa: poliisille sanoo, että varmaan on sitten kengät ollut jalassa, kun niin väitätte, ja kuitenkin muutamaa hetkeä myöhemmin kertoo, ettei voinut mennä takkahuoneseen, kun lattialla oli lasia ja oli paljaat jalat.
On se pikkasen omituista, jos syyttäjä nyt ajaa tuota tunnustusta spontaanista, pitkäaikaisesta riidasta läpi, kun heidän pääteemansa edellyttää suurin piirtein vuoden valmistelua ja aivan mielikuvituksellisen tarkan suunnitelman=) Puhumattakaan lentokyvystä ja yliääninopeudesta. Ja tulee kyllä ne taistelulajiharrastuksetkin hyvään tarpeeseen.
Tunnustuksen vääntämisessä käytettiin Sepon analyysiä siitä, että Anneli on "pehmeä" ja järkeilevä, eli yrittää sitten vaikka itse pinnistellen keksiä jonkun tavan, miten voisi olla murhaaja. Ei vaan keksinyt, ja sitten tajusi, ettei millään ehdi, että taustahan pitäs olla nauhoitettu että ehtisi. Tässä vaiheessa hän varmaan ihan itsekin helpottuneena tajusi, ettei ole voinut vain mennä sekaisin ja tappaa, vaan ei todellakaan ole voinut tappaa. Ja tämä on syyttäjän mukaan TODISTE siitä, että nauhoitus oli tapahtunut! Siinä on logiikka huipussaan.
Kun päästään sitä häke-nauhaa käsittelemään ja lasten juttuja, niin alkaa syyttäjä mennä hiljaisemmaksi.
