Gustafssonin vammat on lueteltu tarkoin. Puolen tusinaa murtumaa kasvojen luissa - alaleukaluu poikki - korvan takana ohimon takana suuri ruhjehaava, jonka saatuaan potilas on taatusti ottanut lukua. Ei pidä valehdella "BOU". 2,5 viikkoa sairaalassa, jonka jälkeen tietysti pitääkin jo pystyä kävelemään vaikka siellä niemellä poliisien kanssa paikkoja näyttämässä. Eihän sairaalasta muuten pääse pois ellei kykene edes liikkumaan.
Lukekaa vammaluettelo uudelleen!
Kyseinen sairaala oli tuohon aikaan paikka, jossa oli Suomen paras tieto ja taito etenkin aivovammoista. Kyllä tuohon aikaan osattiin arvioida, oliko potilas lievästi vaiko vakavasti loukkaantunut - se on selvää. Sairaalalähteiden mukaan G oli nimenomaan vakavasti loukkaantunut.
Hieman kummastellen saa lukea näiden v.2004 koottujen syyttäjäpuolen lääkärien lausuntoja, etenkin hammaslääkäri-leukakirurgi Kontion. Sentään aivovammoihin erikoistunut Öhman myönsi oikeudessa aivovamman mahdollisuuden. Lisäksi poliisi vuoti lehdistölle tietoa tutkimuksista. Mm. niistä ulkomaisten laboratorioiden lausunnoista oli lehdissä väärää tietoa. Nehän eivät vahvistaneet syytetyn syyllisyyttä alkuunkaan. Pikemminkin asia oli päinvastoin - veritukimukset olivat eduksi syytetylle, sillä ne eivät todistaneet millään tavalla syytetyn syyllisyyttä, pikemminkin ne todistivat syytetyn puolesta. Lehdistö oli tässä ulalla, ja suuri yleisö oli sen mukana väärässä käsityksessä. Tuo teatteri ei mennyt läpi oikeudessa. Siellä oli pakko ottaa faktat mukaan arviointiin. Pelkät toiveet eivät riittäneet oikeudessa - ja se oli oikein. Minua henmkilökohtaisesti hävettää muutamien syyttäjäpuolen todistajien puolesta. Tulee mieleen teatteri. Kyllä v.1960 alan sairaala ja alan parhaat lääkärit osasivat arvioida, oliko potilas loukkaantunut lievästi vaiko vakavasti. Vuonna 1960 vastaus oli oikea - potilas oli vakavasti loukkaantunut. Vuonna 2004 sitä faktaa ei voitu muuttaa, vaikka yritys oli kova. Kaikkea sitä yritetäänkin - vieläpä oikeudessa.