Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Nätti_Jussi kirjoitti:Se että lapset on laitettu lapuilta lukemaan raiskauksista ja saatananpalvonnasta videokameran edessä haiskahtaa erittäin vahvasti kusetukselta. Eikö hälytyskellojen jo pitäisi soida?
Ainakaan LSH-jutun lopputulemien pohjalta en epäilisi lasten kertomusten "ydinviestien" aitoutta. Miten kotiäiti Ulvilasta on sitten mennyt mukaan moiseen, sitä voi vain arvailla.
Per...ekerhon sivuihin olen sen verranut tutustunut, että tiedän ettei mokoma .....enempää jaksa kiinnostaa. Kuka tällää samalle sivustolle askartelu- ja leipomisvinkkejä sekä omia synnytyskuviaan melko mielenkiintoisesta perspektiivistä kuvattuina. Keskusteluketjut lähinnä ällistyttävät. Että kaikkea sitä maa päällään kantaa. Enkä ole edes kovin estoinen immeinen.
Pääsääntö on, että terapiasta on hyötyä ainoastaan silloin, jos ihminen ise haluaa siellä käydä. Minut työnnettiin sossun toimesta teini-ikäisenä terapiaan, joka oli mielestäni maailman turhin prosessi, vaikka olin todellakin sen tarpeessa. Lopetin sen silloin kesken. Vasta reilusti yli kolmekymppisenä itselleni oli terapiasta todellista hyötyä, kun olin saanut etäisyyttä menneisyyteeni riittävästi, että pystyin analysoimaan tapahtumia ja tunteitani.
Olisiko mitenkään mahdollista, että Anneli lopetti lasten terapiat silloin keväällä 2007, koska lapset eivät itse halunneet käydä siellä? Vai onko ainoa mahdollinen selitys, että näin toimii vain isän murhaaja?
Olen sitä mieltä, että perhe olisi tarvinnut (en tiedä saiko) sossun avohuollon tukitoimia murhan jälkeen ja terapiaa lisäksi tarpeen mukaan. Terapeutin vaihtaminen auttaa joskus, jos jonkun tietyn tyypin kanssa ei synkkaa. En lisäksi tiedä lasten terapioista, onko niissä jotain leikkiä ja piirtämistä, koska lapsilla ei ole käsitteitä kuvaamaan tunteitaan samalla tavalla kuin aikuisilla.
Jos lapset eivät nähneet isänsä murhaa ja murhaajaa (kolme nuorinta), vaan saivat vasta aamulla tietää, mitä oli tapahtunut, niin heitä tulisi terapiassa kohdella kuin keitä tahansa lapsia, joiden isä on kuollut. Suruprosessin voi läpikäydä myös ilman terapiaa, jos itse tapahtumasta ei ole jäänyt traumoja. Se, jos heille hoetaan, miten traumaattinen kokemus on ollut ja pyydetään muistelemaan itse murhaa, josta heillä ei ole mitään muistikuvia, on pelkästään haitallista. Samoin se, jos terapian tarkoitus on valmistella lapsia kohtaamaan tunteet siitä, että äiti on murhaaja, vaikkei poliisilla ole tästä mitään todisteita, on haitallista. Ainoastaan silloin, jos äiti tunnustaisi lapsille murhanneensa isän ja kertoisi tästä kaikki yksityiskohdat niin, ettei mitään aukkoja tarvitsisi mielikuvituksen keinoin paikata, voisi terapiasta olla hyötyä niiden tunteiden tunnistamisessa, joita äidin tunnustus herätti. Mutta jos äiti kiistää syyllisyytensä ja lasta silti terapioidaan pitämään häntä murhaajana, ollaan täysin hakoteillä. Ei siinä kukaan silloin eheydy.
Minusta nämä oikeusprosessit ovat kaikkinensa olleet lapsille hirveän haitallisia ja on ihme, ettei lastensuojelu ole niihin puuttunut. Ei lasten tarvitsisi missään oloissa todistaa äitiään vastaan. Todisteet pitäisi löytää ilmankin.
Aasianherhiläinen Vespa velutina on hieman pienempi kuin eurooppalainen herhiläinen. Tulokkaan erityistuntomerkki on keltaiset jalat.
Vespa velutina kirjoitti:
Olisiko mitenkään mahdollista, että Anneli lopetti lasten terapiat silloin keväällä 2007, koska lapset eivät itse halunneet käydä siellä? Vai onko ainoa mahdollinen selitys, että näin toimii vain isän murhaaja?
No onhan siihen sata mahdollista syytä että miksi joku äiti tai isä ottaa lapset terapiasta pois. Terapeutti ei miellytä, ei usko että terapiasta on hyötyä, terapia stressaa lapsia...
Vaikka nykyään kriisipsykologia ja terapia on suvaittava reaktio kaikkiin traumoihin ja sitä jopa jossain määrin tuputetaan, se ei ole hoitoa johon toisen voi pakottaa. Ja kuten hyvin sanoit, terapiasta ei ole hyötyä jos siihen ei ole motivoitunut.
Voin olla väärässä mutta käsittääkseni terapia saa kausittain voimaan huonommin, kun käsitellään tuskallisia asioita. Aikuisilla motivaatio ja ymmärrys riittää tällaisten kausien ylipääsyyn, mutta miten lapsilla? Ehkä lasten terapia eroaa aikuisten terapiasta mutta joka tapauksessa, tuskin ne mekanismit voi niin kovin erilaisia olla.
Terapioiden lopetus 2007 on ollut virhe, oli Anneli sitten syytön tai syyllinen.
LSH jutut on voineet lähteä lasten mielessä liikkeelle kun pohjalla on käsittelemättömänä isän murha ja siihen liittyvät tunteet. En voi ymmärtää mikä asia on ollut tärkeämpi, kuin lasten saaminen parempaan kuntoon henkisesti. Matkaa Halisista Tyksiin ei ole kuin pari kilometriä ja reitillä kulkee tiuhaan linja-autoja. Annelin vanhemmat asuu Tyksin lähellä, joten Annelillekkin olisi ollut paikka minne mennä terapioiden ajaksi ettei pidä ulkopuolella istua ja odottaa. Poikkeuksellinen käytäntö on sekin ollut, että lapset oltaisiin jopa taksilla haettu ja tuotu kotiin terapiasta. Mutta ei... Jos lapset on olleet ahdistuneita terapian jälkeen, ovat he varmasti saaneet jotain asiaa siellä purettua. Nyt nämä asiat on jääneet lasten sisälle, eikä kukaan tiedä miten ne sietä tulevat purkaantumaan ja koska.
Sijaisvanhempien luona asuessa aloitettu terapia on ollut PERHETERAPIAA. Siellä pyritään parantamaan perheen sen hetkistä tilaa, parantamaan sisarusten ja sijaisvanhempien välejä, löytämään ratkaisuja arjessa kohdattuihin ongelmiin. Merimatka on voinut olla terapeuttien suositus saada perhe tiiviiseen ympäristöön tiivistämään välejään. Lapset, irti arjen rutiineista, on ehkä saaneet enemmän vastuuta, yhdessä tekemistä ja huomiota merimatkalla, joten ovat alkaneet avautumaan askarruttavista asioista.
Perheterapiassa ei puida vanhoja juttuja, vaan keskitytään lähinnä nykytilanteeseen. Taustalla pitää olla isot salaliitot ja iso joukko kieroutuneita ihmisiä, jotta voidaan tehdä suunnitelma valemuistojen istuttamisesta lasten päähän. Lasten avautuminen tuli vasta perheterapian jälkeen, merimatkalla. Minusta on vastuutonta syyttää terapeutteja valemuistojen istuttamisesta, ja että LSH tuomio perustuisi vain terapeuttien ja sijaisvanhempien istuttamiin valemuistoihin.
Vaikka lapsilla olisi valemuistoja, on niiden synty paljon syvemmällä kuin perheterapiassa tai sijaisvanhemmissa. Voi kun lapset olisi saaneet tarvitsemaansa hoitoa heti Jukan surman jälkeen...
Minusta on outoa, jos perheterapiassa olisi ehdotettu merimatkaa lasten kanssa juuri silloin kun heidän oikea huoltajansa vapautuu vankilasta.
Alun perinhän lasten sijaisperheeseen sijoituksen oli tarkoitus olla väliaikainen järjestely Annelin tutkintavankeuden ja oikeudenkäynnin ajan. Sitten hän saikin elinkautisen.
Joka hovissa kumottiin.
Jos terapiaa annettiin, sen tarkoituksena olisi pitänyt olla välien tiivistäminen oikeaan äitiin.
Aasianherhiläinen Vespa velutina on hieman pienempi kuin eurooppalainen herhiläinen. Tulokkaan erityistuntomerkki on keltaiset jalat.
Gerbera kirjoitti:Terapioiden lopetus 2007 on ollut virhe, oli Anneli sitt
Noh, terapioiden lopettamiseen Anneli on ainakin ollut 100% "syyllinen".
Jos lasten jättäminen heitteille (=ilman terapiaa) on syynä LSH-muistoihin, niin siinäpähän Anneli ottaa kuokkaansa nyt, kjäh kjäh.
LSH-tuomio tulla päsähti jo, 7,5 vuotta linnaa ja kansakunnan sylkykupin asema. Annelihan voikin sitten vapauduttuaan muutta Ruåtsiin Zepan kanssa asumaan - koska Suomeen tuskin kannattaa jäädä. (Ellei Zeppa sitten tee mitä on luvannut eli pilaa Annelin tsäänssit vankilan jälkeiseen elämään tekemällä hänestä rikskändiksen Ruohtissakin...on se Zeppa vaan eri jätkä källimään toisten ihmisten elämät: ensin lapset, nyt sitten vielä äitikin!)
Ruotsalaiset kun suhtautuvat näihin pedofiileihin vielä suomalaisiakin nuivemmin. Kylmää kyytiä luvassa sielläpäin. (Siksihän mm. lasten turvaistuimet maksavat Ruotsissa paljon enemmän, koska kansakunta rakastaa lastensa suojelua: samasta tuolista voi nyhtää paljon enempi hintaa. Ekonoomi Auer sanoisi: kansan hintaherkkyys tuon segmentin tuotteille on vähäisempää Ruotsissa koska arvomaailma).
Murhastakin tulee elinkautinen ja vankilassa pääsee LSH-rikollinen sinne alimpaan kastiin. Annelilla voi olla kyljet mustelmilla aina ruokajonossa
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä: "Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
Caldera kirjoitti:Voin olla väärässä mutta käsittääkseni terapia saa kausittain voimaan huonommin, kun käsitellään tuskallisia asioita. Aikuisilla motivaatio ja ymmärrys riittää tällaisten kausien ylipääsyyn, mutta miten lapsilla? Ehkä lasten terapia eroaa aikuisten terapiasta mutta joka tapauksessa, tuskin ne mekanismit voi niin kovin erilaisia olla.
Terapiamuotoja on paljon erilaisia. En tiedä varmasti millaisessa terapiassa lapset ovat käyneet asuessaan vielä Annelin luona. Traumaterapia / kriisiterapia eri tulisi varmaan kyseeseen.
Lasten kanssa tosiaan työskennellään aika eri tavalla kun aikuisten kanssa ja vaatii pelisilmää enemmän että lopettaa esimerkiksi tietyn aiheen käsittelyn jos lapsi vaikka ahdistuu liian voimakkaasti tai ei jaksa keskittyä.
Gerbera kirjoitti:
Perheterapiassa ei puida vanhoja juttuja, vaan keskitytään lähinnä nykytilanteeseen. Taustalla pitää olla isot salaliitot ja iso joukko kieroutuneita ihmisiä, jotta voidaan tehdä suunnitelma valemuistojen istuttamisesta lasten päähän. Lasten avautuminen tuli vasta perheterapian jälkeen, merimatkalla. Minusta on vastuutonta syyttää terapeutteja valemuistojen istuttamisesta, ja että LSH tuomio perustuisi vain terapeuttien ja sijaisvanhempien istuttamiin valemuistoihin.
Vaikka lapsilla olisi valemuistoja, on niiden synty paljon syvemmällä kuin perheterapiassa tai sijaisvanhemmissa. Voi kun lapset olisi saaneet tarvitsemaansa hoitoa heti Jukan surman jälkeen...
Valemuistot ovat hyvin vaikea ja jossain määrin herkkä aihe. Jos siirryn yleiselle tasolle, niin esimeriksi Yhdysvalloissa tiedetään tapauksia joissa terapiassa tai vanhempien toimesta on juurtunut väärä käsitys esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsen päähän. Asia on vaikea sen takia että muistin normaaliin toimintaan kuuluu että menneisyys ikään kuin värittyy ja muuttuu, siihen sekoittuu tunteita ja asioita unohdellaan. On esimerkiksi varmaa että lapset eivät voi muistaa surmayön tapahtumia täysin "oikein" vuosia tapahtuman jälkeen.
Tavallaan lapset ovat olleet otollisia valemuiston syntymälle koska isän surma on varmasti aiheuttanut tunteita joita lapset eivät ole päässeet kiitos äitinsä käsittelemään. Tällainen ahdistus voi purkautua valemuistona jos siihen johdatellaan. En tiedä onko kuitenkaan luotettavaa ja laaja-alaista tutkimustietoa siitä miten todennäköistä tämä on. Siitä olen eri mieltä että valtavaa viranomaiskoneistoa valemuiston syntyminen ei kuitenkaan vaadi. Perheessä tai terapiassa herää epäilys, joku ehkä vahingossakin tukee tai johdattelee sopivaan suuntaan ja poliisi hoitaa lasten kuulustelut epäammattimaisesti tai tukee vahingossa tarinaa. Tästä tosiaan on ainakin Yhdysvalloissa ollut esimerkkejä.
Korostan, että nyt en viittaa että tässä tapauksessa näin olisi käynyt tai että tämä olisi tässä tapauksessa millään tapaa todennäköinen vaihtoehto. Koko pointti oli vaan että muisti ei ole kovin luotettava kapistus ja että valemuistoja todella on olemassa eikä niiden syntyminen välttämättä vaadi vuosikausien painostusta tai johdattelua vaan hyvin pienikin johdattelu voi riittää.
Asiasta kukkaruukkuun, myös vanhimman lapsen huppumieshavainto voi hyvin selittyä valemuistolla. Lapsi ei valehtele vaan uskoo todella nähneensä kuinka joku poistui talosta koska on ahdistunut, peloissaan ja traumatisoitunut isän kuolemasta ja äiti sanoo että mies oli talossa. Tätä kummempaa johdattelua ei todellakaan tarvitse olla havainnon takana. Kukapa olisi luotettavampi auktoriteetti kun oma äiti?
Vespa velutina kirjoitti:
Samoin se, jos terapian tarkoitus on valmistella lapsia kohtaamaan tunteet siitä, että äiti on murhaaja, vaikkei poliisilla ole tästä mitään todisteita, on haitallista. Ainoastaan silloin, jos äiti tunnustaisi lapsille murhanneensa isän ja kertoisi tästä kaikki yksityiskohdat niin, ettei mitään aukkoja tarvitsisi mielikuvituksen keinoin paikata, voisi terapiasta olla hyötyä niiden tunteiden tunnistamisessa, joita äidin tunnustus herätti. Mutta jos äiti kiistää syyllisyytensä ja lasta silti terapioidaan pitämään häntä murhaajana, ollaan täysin hakoteillä. Ei siinä kukaan silloin eheydy.
Nimimerkki tietävää paljon terapiasta. Nyt hän kuitenkin väistää todellisen tilanteen. Tammikuussa 2011 pitivät viranomaiset - kuten kaikki muutkin - selvänä, että äiti tuomitaan isän murhasta. Siinä tilanteessa käynnistettiin kolmen lapsen terapia, jotka olivat enonsa huostassa.
Ei siis voitu olettaa, että äiti olisi tunnustanut, eikä ollut mitään toivoa hänen syyttömyydestä oikeudessa. Eikö pitänyt valmentaa lapsia siihen, että he jäävät lopullisesti enon ja tämän vaimon hoitoon, jota nämä halusivat?
Täytyy vielä lisätä, että Amanda 16v, joka nyt itse todistaa oikeudessa oli itse kokenut kaikki murhayön tapahtumat, kun taas nuoremmat lapset olivat aivan tietämättömiä. Poikaa, joka murhan tapahtuessa oli 7 vuotias haastateltiin 2009-09-16 - kun äitiä jo vietiin vankilaan. Se on vakuuttava näyte siitä kuinka vähän poika tiesi murhayöstä. Valemuistolle oli siis tilaa.
Kts http://seppo-isotalo.blogspot.se/2013/0 ... stelu.html
Minusta on vaan inhottavaa, kun täällä Murha.Infossa monessa viestissä lukee, että LSH syytökset olisi lähtöisin perheterapiasta. Aivan kun sijaisvanhemmilla olisi ollut tarve ja suunnitelma kaapata lapset itselleen. En usko, että Suomesta löytyy viranomaisia jotka kaikki lähtisi tälläistä suunnitelmaa toteuttamaan. Kuinkahan mones yhteydenotto terapioihin olisi tuottanut tulosta kun kertoo tilanteen? Natsasko ekalla kerralla kun kukaan ei ole ilmoittautunut että arvaa mitä minulle ehdotettiin?
Uskon vakaasti sijaisvanhempien toimineen lapsille parhaimmaksi näkemällään tavalla. Suhteet sijaisvanhempiin ovat olleet tarpeeksi luottamukselliset vasta kesällä 2011, jolloin lapset ovat uskaltaneet puhua kielletyistäkin aiheista. Muistot ovat varmasti värittyneet ja osin muuttuneetkin kun niitä on monta vuotta pyöritetty oman pään sisällä ja sisarusten kanssa vain juteltu asiasta.
Jotain häikkää lapsilla on ehkä Annelin kanssa ollut, koska lapset eivät halunneet olla lopulta äidin kanssa tekemisissä. Eron hetki on tapaamisien varmasti ollut lapsille aina raskas, ero omasta äidistä. Lapset kuitenkin ovat todella lojaaleja omille vanhemmilleen, useat huostaanotetut lapset haikailevat omien vanhempien luokse vaikka kotona olisi asiat kuinka solmussa. Anneli on perhekerhon kautta antanut itsestään kuvan "täydellisenä kotiäitinä", mutta kuitenkaan ei pidä siivoamisesta, pyykinpesusta, eikä ruoanlaitosta, eli kotiäidin perustöistä. Eniten kuitenkin ihmetyttää, miten rauhallinen, järkevä ja rakastava äiti voi lyödä lastaan muovilautasella niin kovaa, että lautanen menee rikki. Tuosta tapauksesta on varmasti olemasssa jotain todisteita, koska Anneli on itsekkin myöntänyt näin tehneensä. Jonkin tukistamisen tai kädestä tarraamisen voin vielä ymmärtää, mutta en lapsen suoraa lyömistä.
Anneli on lapsineen varmasti tullut kivasti toimeen ja hyviäkin hetkiä on ollut. Jokin asia saa Annelin kuitenkin niin pahasti pimahtamaan, että on valmis vaikka omaa lastaan lyömään. Lapset on ehkä mielestään saaneet sijaisvanhenpien luota turvallisemman kodin.
^ Samaa mieltä - ja kun lisätään vielä, että äiti kukkaystävänsä kanssa on kahden oikeusasteen perusteellakin kyennyt lastensa törkeisiin raiskauksiin, pakottamiseen seksuaalisiin tekoihin, pahoinpitelyihin ja uhkailuun, niin jostakin ei-lapsen-mielestä nuo motiivit, tarpeet ja teot ovat lähtöisin. LSH-jutussa haettiin oikeutta lapsille.
Gerbera kirjoitti:Minusta on vaan inhottavaa, kun täällä Murha.Infossa monessa viestissä lukee, että LSH syytökset olisi lähtöisin perheterapiasta. Aivan kun sijaisvanhemmilla olisi ollut tarve ja suunnitelma kaapata lapset itselleen.
…
Uskon vakaasti sijaisvanhempien toimineen lapsille parhaimmaksi näkemällään tavalla.
…
Anneli on lapsineen varmasti tullut kivasti toimeen ja hyviäkin hetkiä on ollut. Jokin asia saa Annelin kuitenkin niin pahasti pimahtamaan, että on valmis vaikka omaa lastaan lyömään. Lapset on ehkä mielestään saaneet sijaisvanhenpien luota turvallisemman kodin.
Olen ollut yksinäni muistuttamassa terapiasta, joka aloitettiin lasten auttamiseksi tilanteessa kun äiti todennäköisesti tuomitaan isän murhasta. Se meni heti vikaan kun jätettiin Amanda pois, joka oli aina, joka tunsi murhayön tapahtumat.
Ei tässä terapiassa ollut mitään syytä kehitellä fantastisia seksijuttuja
- vaan yksinkertaisesti viiden kuukauden aikana tuli Auerin pojalle selväksi, että äiti on murhaaja ja siihen hän keksi itse tekotavan.
Sijaisvanhemmat tulivat heti apuun kun todellinen tilanne muutui niin, että äiti olikin syytön. He auttoivat poikaa täsmentämään fantasiansa ja jättivät sen syyttäjälle.
Puheet seksistä syntyivät pojan mielessä kun hän huomasi, että joutuisi äidin huostaan , äidin, josta hän oli tehnyt murhaajan.
Ei terapiaa anneta Ari Auerin asunnossa vaan laitoksessa. Sinne vietiin kaikki neljä lasta. Terapia ei kuitenkaan onnistunut kun sen tehtävä oli istuttaa lapsiin se, että äiti on murhaaja. Amandaan ei sellaiseen terapiaa voinut otta mukaan. Hän oli nähnyt murhaajan.
Gerbera kirjoitti:Minusta on vaan inhottavaa, kun täällä Murha.Infossa monessa viestissä lukee, että LSH syytökset olisi lähtöisin perheterapiasta. Aivan kun sijaisvanhemmilla olisi ollut tarve ja suunnitelma kaapata lapset itselleen.
Kiitä siitä nimimerkki sisotaloa.
Hän tosin pystyy monenlaisiin muihin iljettävyyksiin, varsinkin jos kohteena on lapset. Viime aikoina hän on tosin pysytellyt hiljaa saatananpalvonnasta, mutta eiköhän se Zepan kova kolmioteema taas kohta ala: Pedofilia - Saatananpalvonta - Uskovaisviha. Sillä akselilla Zepan jutut ovat 90%:sti: aina tähtäimessä lähimmäisen maksimaalinen nöyryttäminen mm. julkaisemalla tästä intiimejä faktoja blogissaan täydellä nimellä ja kotiosoitteella.
Luojan kiitos kaverilla ei ole enää sitä sanomalehteä, jonka kautta toitottaisi perversioitaan. Varmaan revittelisi siellä etusivulla noilla jutuilla.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä: "Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
