Oikeudenkäyntipäivien seurantaketju - syksy 2013

[MissHolmes]

Peltirumpu; Anneli on kertonut 2006-2007 kuulemisissa, joissa häntä kuultiin todistajana ja silminnäkijänä, että Jukalla oli tapana rankaista lapsia seisottamalla ulkona tai kylmässä suihkussa.
Epäselväksi on kuitenkin jäänyt kuka lopulta näitä rangaistuskonsteja todellisuudessa käytti; Jukkahan ei enää ole omaa kantaansa kertomassa ja Annelin suhtautuminen lapsiin noin muuten viittaa siihen, ettei hän ainakaan ole väliin kaiketi mennyt ja asiaan puuttunut.

Tästä samaisesta ''ulkona seisottamisesta'' on lähtenyt täällä liikkeelle epäily siitä, että surmayönäkin joku olisi ollut ulkona ''arestissa'' ja ikkunan rikkoutuminen olisi saanut alkunsa siitä.
Laittoiko Jukka mahdollisesti kiukuttelevan Annelin jäähylle? Heaven knows. Vai toisin päin?

[Polly]

Yritän päästä professori Santtilan tutkimuksen sisältöön puolueettomasti. Kun pohjaa päätelmänsä tieteellisesti tutkittuun tietoon, niin kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tutkia kokeellista tutkimusta: onko se tieteellisestä näkökulmasta validi. Nythän tilanne on se, että yleisö ei tuota tutkimusta pääse lukemaan. Joko en jostain syystä havainnut tuota tutkimusta siellä yliopiston sivuilla tai sitten sitä ei ole julkaistu laisinkaan. Sehän pitäisi laittaa muidenkin tutkijoiden luettavaksi ja arvioitavaksi.
Yliopistojen sivuilta voi etsiä itse kaikenlaista tieteellistä luettavaa, sieltä kyllä löytyy useita esim. psykologian tai sosiologian tutkimuksia myös sellaista peruskauraa aiheesta, mitkä ovat sellaisia asioita jotka vaikuttavat ihmisen havainnointiin. Sekä tieteellisen tutkimuksen perusteista. Suomalaisia tutkimuksia siis. Useita. Siksi en lähde avaamaan näitä aihealueita tähän.
Puita on paljon, metsää ei löydy. Miten sitä onnistuukin niin hyvin sekoittamaan asiantuntijat että alkavat väittelemään toistensa pätevyydestä? Ei voi muuta kuin ihailla tuota taitoa saattaa puurot ja vellit yhä uudelleen ja uudelleen sekaisin.

[peikonlehti]

Epäilen että kyseistä tutkimusta ei ole julkistettu.

Meille on nyt rantautunut tällainen jenkkimallinen oikeudenkäynti mediaseurantaa myöden. Asiantuntijoita voi marssittaa puolin toisin esille, jos vain rahaa riittää. Jos olet petkuttanut ostajaa omakotitalon kaupassa, saat varmasti palkattua tueksesi kosteusvaurioasiantuntijan, joka lausunnollaan osoittaa, että olet toiminut aivan oikein ja ostajan olisi itse pitänyt ymmärtää tarkastaa jokin asia. Ostajalla on oma asiantuntijansa, joka väittää täysin päinvastaista.

Jokainen joka on asioinut vakuutusyhtiön kanssa vaikkapa tapaturma-asioissa tietää hyvin, että oman lääkärisi lausunnolla ei ole mitään merkitystä kun vakuutusyhtiölle palveluksiaan myyvä lääkäri toteaa sinut täysin terveeksi tai tekee sen johtopäätöksen, että saamasi vammat ovat seurausta siitä, että kaaduit lapsena pyörällä.

[Tarantula]

Tutkimuksessa käytetyt tilat eivät olleet verrannolliset Tähtisentien asunnon kanssa. Omassa kodissa tilanne on myös erilainen kuin koepaikassa.

En nyt tiedä olenko tyhmä mutta voisiko joku selittää ihan perusteellisesti millä tavalla ja millä perusteella kuulohavaintojen laatu on erilainen omassa kodissa kun tutkimustiloissa?

Älkääkä vedotko maalaisjärkeen tai vastaavaan vaan kaipaisin loogisia, kuuloaistin toimintaan perustuvia faktoja.

[Tarantula]

Kirjoitin tuonne naapuriin aiemmin tänään siitä, kuinka pelko vahvistaa/valpastaa aiesteja.
Ainakin omasta kokemuksestani, enkä usko olevani poikkeustapaus.

Adrenaliinia erittyy pelkotilan yhteydessä ja tällä voi olla vaikutusta aistihavaintoihin. Adrenaliini aktivoi "flight or fight" -systeemiä.

[Teleksi]

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin asetelma on ollut sellainen, että otetaan joukko koehenkilöitä (lapsia?). Sitten laitetaan heidät kuuntelemaan joukko ääniä niin etteivät he näe äänen lähdettä. Sitten on kysytty lapsilta, että mistä äänestä oli kyse. Ja lapset eivät ole osanneet yhdistää tiettyjä ääniä tiettyyn äänilähteeseen. Siis esimerkkinä: on nauhoitettu ääni joka tulee lautasen rikkomisesta. Se on soitettu lapsille ja kysytty mistä ääni tulee. Lapset ovat todenneet, että "viulusta", "astianpesukoneesta", "Puuha Pete jaksosta".... Jolloin johtopäätöksenä on, että kokeeseen osallistuneet lapset eivät tunnistaneet rikkoutuvan lautasen ääntä. Josta pyritään yleistämään, että jos esim. kymmenen lapsen otos ei tunnista ääntä, niin ei Auerinkaan lapsi ole voinut tunnistaa kyseistä ääntä.

Tämähän on koeasetelma, mutta se ei ole vakavasti otettavaa tutkimusta. Se on puettu tutkimuksen muotoon sillä, että kokeen olosuhteet on vakioitu. Eli esim. lapset ovat samassa tilassa, äänen voimakkuus on aina sama, äänet tulevat aina samassa järjestyksessä, äänen aiheuttajaa kysytään joka kerta samalla tavalla jne...

Kokeellisessa asetelmassa on lähtökohtaisesti omat vahvuudet ja heikkoudet. Vahvuus on se, että voidaan tutkia tarkasti rajattua asiaa tarkasti rajatuissa olosuhteissa. Tämä on samalla asetelman heikkous. Esitetyllä tavalla toteutettu tutkimus irroittaa äänet kontekstista ja tutkittavan henkilön kokemusmaailmasta. Tutkittavien pienehkö määrä tekee myös mahdottomaksi yleistää. Eli tässä kontekstissa minulle tulee mieleen seuraavia duubioita:

Vaikka 100% koehenkilöistä ei tunnistaisi jotain ääntä, niin se ei tarkoita, etteikö Auerin poika olisi voinut tunnistaa. Samahan toimii monessa kohtaa Auerin puolesta - vaikka yksikään rekoon osallistuneista henkilöistä ei ottanut kiinni ikkunan yläreunasta, ei se sulje pois sitä vaihtoehtoa, että murhaaja otti. Eli ei se, että joku asia on hyvinkin epätodennäköinen johda siihen, että se olisi mahdoton. Eli Santtilan tutkimus on korkeintaan suuntaa antava.

Jos koehenkilöille on soitettu vain ääniä ilman mitään taustakertomusta, niin se vaikeuttaa äänen tunnistamista todella paljon. Tällä hetkellä kuulen kuinka talossani öljykattila pitää ääntä, jos kuulisin saman äänen jossain toisessa kontekstissa, en osaisi tunnistaa sitä öljykattilan ääneksi. Tämä pitää ottaa huomioon joko koeasetelmaa suunniteltaessa tai tuloksia tulkittaessa.

Tai jos kuuntelen jotain tiettyä "prosessia", niin pystyn tunnistamaan äänet paremmin kuin jos ne ovat irrallisia ääniä. Eli jos minulle kerrotaan, että seuraavaksi kuulet äänet, jotka syntyvät kun keitetään kattilallinen pastaa, niin pystyisin tunnistamaan äänet paremmin kun jos en tietäisi mitä tapahtuu. Kun ensin kuulen kolahduksen, pystyn tulkitsemaan, että se syntyy siitä kun aukaistaan kaappi, jossa pastat ovat. Jos en tietäisi mitä on tekeillä, en pystyisi välttämättä arvaamaan, että kyseinen ääni on kaapin kolahdus. Eli kokeen uskottavuutta lisää se, jos annettuihin ääniin on rakennettu joku kehyskertomus, joka auttaa koehenkilöitä mukauttamaan äänet kontekstiinsa.

Ja lopuksi, tärkeä muuttuja on se, että kuinka tuttu ääni on koehenkilölle. Meillä on esimerkiksi kaasuliesi ja tunnen hyvin äänen joka syntyy siitä, kun se menee päälle. Hyvin eri ääni kun jos laittaa sähkölieden päälle. Tai meillä ei ole vanhanaikaista kasettinauhuria, joten lapseni ei taatusti tunnistaisi ääntä joka syntyy kasetin kelauksesta. Eli toivottavasti koeasetelmaa rakennettaessa on huomioitu se, miten hyvin koehenkilöt tuntevat kyseisen äänen ja kuinka tuttu se heille on. Koska eri äänet saavat eri ihmisille eri merkityksen sen mukaan mikä kokemus heillä on kyseisestä äänestä. Esimerkiksi minun kännykässäni on herätysäänenä yksi biisi ja minun lapsilleni tämä biisi merkitsee sitä että on aika herätä. Mutta kun naapurin lapsi tulee yökylään, ei hän aamulla osaa antaa tätä merkitystä kyseiselle musiikille.

[Vespa velutina]

Eihän tuo testi mikään äänentunnistustehtävä ollut vaan "mitä viereisessä huoneessa tapahtuu?"-tehtävä eli tunnista kuuntelemalla, mitä koehenkilöt tekevät oven takana.
Jos ääninä esimerkiksi on ollut 1) veitsi otetaan laatikosta 2) supatusta ja hihittelyä 3) toisessa huoneessa hajotetaan ikkuna ulkoapäin 4) veitsi lyödään meloniin X kertaa 5) veitsi huuhdellaan keittiön altassa ja laitetaan takaisin veitsitelineeseen 6) nauhurin näppäilyääniä 7) pakastin avataan ja suljetaan, lankapuhelinta näppäillään 9) ja juoksentelua edestakaisin lasinsirpaleiden päällä kengät jalassa tai ilman
niin
kukaan koehenkilöistä ei ole älynnyt, että oven takana tapahtuu henkirikos, ei sen enempää aikuiset kuin ne 7-vuotiaatkaan.
Kun se lapsi kertoo kuulleensa murhan oven taakse. Normaaliperheissä pakastimia availlaan, puhelimessa juoruillaan ja kämpässä juoksennellaan ihan ilman murhaakin.

[Teleksi]

Väitätkö sinä vakavissasi, että lapsille on rekonstruoitu murha oven taakse ja sitten heiltä on kysytty että mitä siellä tapahtui? Ja sitten on oletettu, että heidän pitäisi vastata, että "siellä selvästikin tapetaan vesimelonia?

Jos näin on, niin koehan olisi pitänyt suorittaa niin, että ensin kuullaan äänet. Sitten heille kerrotaan, että viereisessä huoneessa tapettin vesimeloni ja sitten heidän pitäisi kertoa mitä äänet tarkoittivat.

[peikonlehti]

Santtilan tutkimus tehtiin vissiinkin niin, että mukana oli sekä aikuisia että 7 -vuotiaita lapsia (40+33 kpl?). Heidät taidettiin jakaa vielä kahteen ryhmään ja vertailla havaintoja.

Kokeellisessa asetelmassa on lähtökohtaisesti omat vahvuudet ja heikkoudet. Vahvuus on se, että voidaan tutkia tarkasti rajattua asiaa tarkasti rajatuissa olosuhteissa. Tämä on samalla asetelman heikkous. Esitetyllä tavalla toteutettu tutkimus irroittaa äänet kontekstista ja tutkittavan henkilön kokemusmaailmasta. Tutkittavien pienehkö määrä tekee myös mahdottomaksi yleistää.

Teleksi osuu mielestäni oikeaan. Tämä mielipide perustuu vain omaan kokemukseeni. Vähän samantyylinen asia kuin, että umpisokkona osaa omassa kodissaan monenlaista tehdä, mutta eipä vastaava onnistu oudossa ympäristössä.

Onko tällaisista kuunteluhavainnoista olemassa varteenotettavia tutkimustuloksia on asia erikseen. Santtila olisi varmasti lähteen maininnut.

Toisaalta selvää on, että lapsen muistikuviin on vaikuttanut kuultu ja nähty. Kenelläpä meistä ei olisi muistikuvia lapsuudesta, jotka perustuvat pelkkään valokuvaan tai vanhempien kertomaan. Näitä asioita kun kertaa vaikka vain mielessään, mielikuvat vahvistuvat.

[peikonlehti]

Jaa - ehtikin kaksi viestiä tulla välissä.

Ei kait kukaan meistä yhdistä laatikoiden availua ja veitsien kilahtelua, nauhurin näppäinten painelua, pakastimen avaamisen ääntä jne. henkirikokseen.

VV:lle.Hemmetti soikoon, meillä tapahtuu sitten kuulohavaintomurhia vähän väliä, kun nuoriso ramppaa yöllä jääkaapilla janojuoman perässä, pelaa tietsikkapelejä ja välillä lämmitetään pakastepizzaa. Supattelua ja hihittelyä siihen päälle.

Ainoa oudompi asia olisi ikkunan rikkoutuminen. Mutta ei kait sekään nyt ole ilmiselvä kuulohavainto murhasta? Tai melonin pistely veitsellä? Kuuluu varmasti tosi lujaa ja kaikki tietää, että nytpä pistellään arbuusia paloiksi.

[Teleksi]

Minusta tämä testi liittyy kyllä enemmän muistiin kuin kuuloaistiin.

Minun järjelläni tämä menee niin, että poika on kuullut ääniä ja sitten jälkikäteen rationalisoinut sitä, miten kuullut äänet linkittyvät tapahtumiin. Keskustelussa on kiinnitetty minusta liian vähän huomiota siihen, että lapsena hän on voinut linkittää äänet ja tapahtumat "väärin" eli tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Tuo koeasetelmahan olettaisi, että poika on tunnistanut äänet ja tapahtumaketjun jo murhayönä. Vaikka kai todennäköisempi on, että hän ei murhayönä on tulkinnut äänet eri tavalla ja sitten vasta ajan kanssa luonut uusia selitysmalleja kuulemilleen äänille.

Esimerkki: Oletetaan, että murhayönä poika on ollut pimeässä ja herännyt pelottaviin ääniin. Sitten hän on kuullut äidin ja siskon supatusta ja kikattelua. Murhayönä nämä äänet ovat kertoneet hänelle, ettei varmaan ole mitään pelättävää, kun äiti ja sisko supattelevat, jatkan siis nukkumista. Hänelle on jäänyt selvä muistijälki tästä kikattelusta. Sitten kun hänelle on selvinnyt asioiden oikea tila, hän on ruvennut miettimään asiaa uudelleen ja tullut siihen lopputulokseen, että itse asiassa supatus olikin merkki isän kuolemaan johtaneesta salaliitosta. Ajan kuluessa hän on muodostanut muistikuvistaan sellaisen version, joka sopii hänen käsitykseensä asioiden tilasta.

Eli minusta pitäisi ehdottomasti erottaa ne äänet joita poika kertoo kuulleensa ja hänen tulkintansa siitä mitä nämä äänet tarkoittavat. Koska vaikka poika olisi kuullut juuri ne äänet, joita hän kertoo kuulleensa, niin se ei välttämättä tarkoita, että hänen tulkinsa tapahtumista on oikea. Esim. hän tulkitsee nauhurin räpäämisen taustanauhoitukseksi vaikka nauhan räpääminen on voinut johtua vaikka siitä, että Anneli on nauhoittanut Jukan kanssa käymänsä riidan ja on halunnut sen deletoida ennen poliisin saapumista kun se on muuttunut todisteeksi häntä vastaan.

Minusta tämä on hyvin sama kuin se että vanhin tyttö kertoo murhaajan piilotelleen pesuhuoneessa - hän on jälkikäteen koittanut mielessään löytää selityksen näköhavainnoilleen. Hän ei nähnyt huppista, joten sen täytyi olla piilossa. Samalla tavalla poika on etsinyt selityksiä kuulohavainnoilleen. (Tämä asioiden "selittäminen" on minulle tärkeä todiste sen puolesta, että tyttö todella uskoi ulkopuolisen olleen paikalla).

[Kuolemannaakka]

Puolustus joutunee jopa kuvilla todistamaan, ettei esim sohvan taakse pääse ryömimään salakuuntelemaan=) Kyllähän nämä tarinat keksittyjä on, ja jokaisen pitäisi "yleisen elämänkokemuksen" perusteella se oitis äkätä. Realismin taju on kyllä hirveän hukassa monilla. Ei pystytä erottamaan mahdottomia, epätodennäköisiä ja todennäköisiä asioita. Todennäköisyyksien hahmottaminen on ihmisille tutkimustenkin mukaan vaikeinta.

"Todennäköisyyksien arviointi

Ihminen on hyvä löytämään säännönmukaisuuksia sellaisistakin tapahtumista, jotka ovat täysin satunnaisia. Ne esi-isämme, jotka kykenivät tehokkaasti havaitsemaan saalistajia tai saaliseläimiä, jäivät todennäköisesti henkiin. Ne jotka eivät huomanneet syy-yhteyttä vaikkapa vatsakivun ja tietyn tyyppisten hedelmien syönnin välillä selvisivät huonommin.

Pelkkä havainnointi tuottaa kuitenkin vain hypoteeseja ja johtaa helposti uskomuksiin, joilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Tämän vuoksi tieteellinen metodi korostaakin kokeiden merkitystä: hypoteesi pitää varmentaa vaikkapa kaksoissokkotestillä. Ilman tieteellistä metodia ajaudumme pseudotieteisiin kuten astrologiaan ja New Age~-ilmiöihin, joissa varmistamattomat hypoteesit hyväksytään sellaisinaan.

Tapahtumien todennäköisyyksiin liittyy paljon uskomuksia. Me ihmiset yleistämme sattumuksia ja helposti korostamme itseämme kohdanneita yhteensattumia. Ajatelkaamme vaikkapa ns. enneunia. Olettakaamme, että näemme (ja muistamme seuraavina päivinä) keskimäärin sata unta vuodessa. Oletetaan, että joka miljoonas uni vastaa likimäärin jotain lähiaikojen tapahtumaa. Suomen väestö näkee noin 500 miljoonaa unta vuodessa, joista kertyy 500 potentiaalista enneunta vuodessa. Kukaan ei tietenkään kerro tuttavilleen unista, jotka eivät vastaa tulevaisuuden tapahtumia, mutta luultavasti ainakin muutama näistä 500:sta "enneunesta" päätyy lopulta jonkin lehden palstoille. Ja kas kummaa, taas tuli uusi todiste unien ennustuskyvystä.

Kun ihminen virittyy seuraamaan ympäristöään tietyin odotuksin, löytää hän yllättävän paljon todisteita näkökulmalleen - ja unohtaa vastaesimerkit. Arkipäiväinen esimerkki tästä on autokauppa: jos ostan itselleni tietyn merkkisen auton, näen kohta liikenteessä ylen määrin samanlaisia autoja. Hyvä esimerkki on myös viereisten kassajonojen nopeus: moni pohtii, miksi aina joutuu hitaimpaan kassajonoon. Kummallisuutta voi selittää esimerkiksi seuraavasti: jos oman jononi kummallakin puolella on kassajono, on hyvin todennäköistä, että jompikumpi näistä on omaani nopeampi.

Osakemarkkinat tai uhkapeli on esimerkki kollektiivisesta harhasta. Häviäjät harvoin kertovat epäonnestaan mutta voittajat nousevat esille. Täten peliautomaatti ääntelee ja vilkuttaa valoja voiton sattuessa. Ihmisille saattaa siten tulla illuusio huomattavien voittojen mahdollisuuksista, vaikka todellisuudessa useimmat osakemarkkinoille tai uhkapeliin osallistujista häviäisivät panoksensa. Samaan ideaan perustuvat ketjukirjeet ja erilaiset "rikastu nopeasti"-huijaukset."

[Teleksi]

Meillä ainakin lapset ovat piilossa sohvan takana. Meillä on niin, että sohvan takana 2/3 matkalla on lämpöpatteri. Koska emme halua pitää sohvaamme kiinni lämpöpatterissa, niin se on selvästi irti patterista. Se 1/3 sohvasta jonka takana on pelkkää seinää on siis patterin + patterin ja sohvan välisen tilan päässä seinästä. Kun pitäisi lähteä hammaslääkäriin tms. epämiellyttävään paikkaan, käyn usein kaivelemassa nuorimmaiseni sieltä sohvan takaa pois. Edelleen nuorimmaiseni on vielä niin pieni, että hän menee ihan halpaan jos esitän etten tiedä hänen olevan sohvan takana. Hän saattaa sitten sanoa, että etpäs huomannut kun olin piilossa sohvan takana. Joskus en ole oikeasti tiennyt, mutta yleensä olen.

[Tarantula]

Olen nyt ihan pihalla siitä mitä Santtila on tutkinut.

Tämän mukaan siis oli vain tarkoituksena tunnistaa ääniä. En usko että kotiympäristö merkittävästi parantaa äänten tunnistettavuutta. Kyseessä siis olisi ilmeisesti valita äänet ja tunnistaa ne näytteiden joukosta, ei siis tunnistaa että onko kyseessä joku tietty ääni joka lähtee asiasta X.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/536555 ... tomyydesta

[Teleksi]

Tuon pohjalta koe olisi siis mennyt seuraavasti:

Otetaan keinopää, joka tässä edustaa siis Auerin poikaa. Laitetaan keinopää viereiseen huoneeseen ja tehdään 16 erilaista ääninäytettä. Sitten keksitään 16 lisä-ääntä. Listataan kaikki 32 ääntä. Soitetaan keinopään rekisteröimät äänet yksi kerrallaan koehenkilöille ja pyydetään heitä yhdistämään kulloinenkin ääni 32-kohtaiseen vaihtoehtolistaan. Tällä tavalla huomataan, että koehenkilöt osasivat yhdistää oven sulkeutumisesta tulevan äänen oikein, muilta osin heikommin.

Näidäen äänten joukossa olisi siis 1) veitsen ottaminen, 2) nauhurin käyttö, 3) ikkunan rikkominen, 4) takaoven avaaminen, 5) jääkaappipakastimen avaaminen.

Edelleen väittäisin, että näistä äänistä tunnistaisin omassa kodissani jokaisen paitsi nauhurin käytön, koska meillä ei ole sellaista. Minua kiinnostaa enemmän tulokset aikuisten osalta, koska koen että lapsille 32 vaihtoehtoa ovat liikaa - he eivät yksinkertaisesti muista noin montaa listattua ääntä. Varsinkin jos ne on tekstimuodossa, kun monen 7-vuotiaan lukeminen ei ole vielä niin sujuvaa - energia menee vaihtoehtojen lukemiseen ja itse ääni tuppaa unohtumaan.