Xerxesin esimerkkitapauksista ei voi päätellä yhtään mitään konkreettista, niistä kun puuttuu täysin lääketieteelliset ja "muut" tarkkuudet. En ole vielä nähnyt, että betonilattialla puita sentään kasvaisi?
Gustafssonin vammat (ketju 2)
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
^ Ei todellakaan ole kikkailua, vammaenergialla on merkitystä. Esim. tapaturmapaikalla ensihoitajat jo pyrkivät selvittämään sen miten päänalueella olevat vammat ovat syntyneet. Ellei siis mitään ulkoista todennettavissa olevaa selkeää syytä ole nähtävissä.
Xerxesin esimerkkitapauksista ei voi päätellä yhtään mitään konkreettista, niistä kun puuttuu täysin lääketieteelliset ja "muut" tarkkuudet. En ole vielä nähnyt, että betonilattialla puita sentään kasvaisi?
Xerxes on kyllä ymmärtänyt lukemansa taas väärin. Tämä puusta putoamis esimerkki, sillä havainnollistettiin sitä vammaenergia vastaavuutta, että se vammaenergia vastaa esim kahden metrin korkeudelta puusta putoamista. Eli se nyt oli sellainen kansanomaisempi helpommin ymmärrettävissä oleva havainto esimerkki. 
Xerxesin esimerkkitapauksista ei voi päätellä yhtään mitään konkreettista, niistä kun puuttuu täysin lääketieteelliset ja "muut" tarkkuudet. En ole vielä nähnyt, että betonilattialla puita sentään kasvaisi?
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
^ Näistä kaatumisista suorilta jaloilta, esim asfalttiin tai betonialustalle. Niissä voi tosiaan olla seurauksena aivoverenvuoto. Ja siinä nämä vakavat oireet tulevat usein viiveellä esim vasta yöllä nukkuessa. Korkea ikä yli 65v. , alkoholi ja verenhyytymistä estävät lääkkeet, ovat usein myötävaikuttavina tekijöinä näissä vakavissa kuolemaan johtavissa kaatumis-tapaturmissa.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
> Xerxesin viestiin hypnoosikeskustelussa, vastattu täällä NGn vammat ketjussa!
NGn kotiuttamispapereissa luki," potilas toipunut vammoistaan hyvin ainostaan muistamattomuus on totaali". Eli aivovamma diagnoosi voidaan kijoittaa myös pelkästään oireiden mukaan. Ja kuten tiedämme henkilö voi olla muistamaton vaikka hänellä ei olisikaan todettu merkittävää aivovammaa.
NGn muistamattomuus oli laadultaan totaalista, joka viittaa jo vakavan aivovamman oireisiin. Kuitenkin kaikki NGlle tehdyt tutkimukset puhuivat merkittävää aivovammaa vastaan. Vertön aivoselkäydinnäyte antoi siitä vahvan viitteen. Eli on hyvin epätodennäköistä, että oireiltaan vakavaan aivovammatasoon kuuluva totaalinen muistamattomuus olisi näin mahdollista.
Siinä on suuri ristiriita. NG on toipunut tosiaan vammoistaan hyvin käveleväksi sairaskertomustietojen mukaan. Jo keskiviikkona lääkärit tiesivät kertoa äidille, että pojasta tulee terve, olihan edellipäivänä ti. 7.6 tehdyn aivoselkäydinnäytteen puhdas tulos siitä vahva osoitus.
NGlle tehty sähköinen EEG-tutkimus 16.6 jossa löydös on jäänyt epämääräiseksi ja epäselväksi joten sillä tutkimuksella joka tutkimus on epätarkka, sillä tutkimuksella ei voitu, kyetty myöskään selkeästi sitä mahd. aivavammaa osoittamaan. Ja kokeen tehnyt neurologi on päätynyt lausunnossaan, "että ei ole todettu aivovammaa, mikä asettaa kyseenalaiseksi muistiaukon tapahtumayön suhteen". Tehdyssä 17.6 PEG-tutkimuksessa eikä myöskään aivokammoissa todettu turvotuksen aiheuttamia siirtymiä joten senkin tulos oli normaali. Eli mitään viitteitä NGlle tehdyt tutkimukset eivät näin osoittaneet merkittäväntasoisesta aivoruhjeesta. Myöskään tehdyt aivojen tietokonekerros-magneettikuvaukset, eivät osoittaneet minkäälaista vanhaa arpeumaa jälkeä aivokudoksessa. Jos siellä aivokudoksessa olisi ollut aivoruhje, niin se olisi pitänyt näkyä jälkenä näissä uusissa kuvauksissa, sillä ne jäljet aivokudoksessa jäävät sinne aivoihin ikuisesti. Aivan kuten esim. NGllä on jäänyt ne ruhjeiden tuottamat arvetkin jälkinä kasvoihin.
Diffuusitasoista aivovammaa, EI NGllä ole todettu! Joten ne aivovamma-tyypin todennäköisyydet jäivät näin vain pelkiksi luonnontieteen tarjoamiksi mahdollisuuksiksi. Aivoruhjetasoinen aivovamma mahdollisuus on lääketieteen osoittamilla todennäköisyksillä kyetty sulkemaan pois 99.99% prosentin varmuudella.
NGn kotiuttamispapereissa luki," potilas toipunut vammoistaan hyvin ainostaan muistamattomuus on totaali". Eli aivovamma diagnoosi voidaan kijoittaa myös pelkästään oireiden mukaan. Ja kuten tiedämme henkilö voi olla muistamaton vaikka hänellä ei olisikaan todettu merkittävää aivovammaa.
NGlle tehty sähköinen EEG-tutkimus 16.6 jossa löydös on jäänyt epämääräiseksi ja epäselväksi joten sillä tutkimuksella joka tutkimus on epätarkka, sillä tutkimuksella ei voitu, kyetty myöskään selkeästi sitä mahd. aivavammaa osoittamaan. Ja kokeen tehnyt neurologi on päätynyt lausunnossaan, "että ei ole todettu aivovammaa, mikä asettaa kyseenalaiseksi muistiaukon tapahtumayön suhteen". Tehdyssä 17.6 PEG-tutkimuksessa eikä myöskään aivokammoissa todettu turvotuksen aiheuttamia siirtymiä joten senkin tulos oli normaali. Eli mitään viitteitä NGlle tehdyt tutkimukset eivät näin osoittaneet merkittäväntasoisesta aivoruhjeesta. Myöskään tehdyt aivojen tietokonekerros-magneettikuvaukset, eivät osoittaneet minkäälaista vanhaa arpeumaa jälkeä aivokudoksessa. Jos siellä aivokudoksessa olisi ollut aivoruhje, niin se olisi pitänyt näkyä jälkenä näissä uusissa kuvauksissa, sillä ne jäljet aivokudoksessa jäävät sinne aivoihin ikuisesti. Aivan kuten esim. NGllä on jäänyt ne ruhjeiden tuottamat arvetkin jälkinä kasvoihin.
Diffuusitasoista aivovammaa, EI NGllä ole todettu! Joten ne aivovamma-tyypin todennäköisyydet jäivät näin vain pelkiksi luonnontieteen tarjoamiksi mahdollisuuksiksi. Aivoruhjetasoinen aivovamma mahdollisuus on lääketieteen osoittamilla todennäköisyksillä kyetty sulkemaan pois 99.99% prosentin varmuudella.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
Lisään vielä yhden näkökohdan tähän ketjuun:
---------------------------------------------
Onko mitään viitteitä aivovammasta? Tietysti siihen sopivat oireet on yksi viite aivovammasta. Mutta on muitakin. Tässä katkelma Käräjäoikeuden tuomiosta neurologi Olli Tenovuon esityksestä.
" Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa."
Tällainenkin tieto on olemassa. Tuolloin tapauksesta oli kulunut jo 11 vuorokautta. Ehkä se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Ainakin TT-kuvauksessa näkyvistä aivoruhjeista suuri osa katoaa sen mittaustavan näkökentästä muutamassa viikossa erään tutkimuksen mukaan. Tuossa vaiheessa magneettitutkimus olisi ollut sopiva, mutta silloin ei sitä tutkimustapaa oltu vielä keksitty. Hieman vanhempiin aivoruhjeisiin magneettikuvaus on oikea tapa. Eri asia on, näkyykö edes magneettikuvauksessa pienehkö aivoruhje enää 44 vuoden kuluttua millään tavalla. Jotain pientä poikkeamaa voi hyvinkin näkyä, mutta siitä ei todennäköisesti saa selvää, mikä sen on aiheuttanut ja milloin.Tämä Tenovuon esille tuoma tieto on jäänyt vähälle huomiolle.
---------------------------------------------
Onko mitään viitteitä aivovammasta? Tietysti siihen sopivat oireet on yksi viite aivovammasta. Mutta on muitakin. Tässä katkelma Käräjäoikeuden tuomiosta neurologi Olli Tenovuon esityksestä.
" Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa."
Tällainenkin tieto on olemassa. Tuolloin tapauksesta oli kulunut jo 11 vuorokautta. Ehkä se olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Ainakin TT-kuvauksessa näkyvistä aivoruhjeista suuri osa katoaa sen mittaustavan näkökentästä muutamassa viikossa erään tutkimuksen mukaan. Tuossa vaiheessa magneettitutkimus olisi ollut sopiva, mutta silloin ei sitä tutkimustapaa oltu vielä keksitty. Hieman vanhempiin aivoruhjeisiin magneettikuvaus on oikea tapa. Eri asia on, näkyykö edes magneettikuvauksessa pienehkö aivoruhje enää 44 vuoden kuluttua millään tavalla. Jotain pientä poikkeamaa voi hyvinkin näkyä, mutta siitä ei todennäköisesti saa selvää, mikä sen on aiheuttanut ja milloin.Tämä Tenovuon esille tuoma tieto on jäänyt vähälle huomiolle.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
^ Aikalais neurologin lausunto. poikkesi käräjäoikeuden "lääketieetellisestä arviosta? Eli sen EEGn tutkimustulos kuitenkin oli, "ettei se epätarkaksi tiedetty tutkimus osoittanut sitä aivovammaa". Sen sijaan vahva viite, veretön.puhdas ja kirkas aivoselkäydinäyteen tulos osoitti selvästi, ettei sitä merkittävää aivoruhjetasoista aivovammaa ollut.
Ylipäätään jos lähdetään kikkailemaan näillä Diffuusitasoisilla solutason aivovammoilla joita syntyy eniten liikenneonnettomuuksissa joissa on nämä nopeuden ja kiihtyvyyden vastakkaiset suuret voimat kyseessä, ovat aivan eriluokkaa kuin mitä näissä matalaenergisissä pahonpitelyvammoissa on tämä vammaenergian tuottama voima..Ja jos kikkaillaan lisää näillä Diffuusi solutason vammoilla. Niin niissäkin tämä merkittävyys näkyy, jos kulkuyhteydet ovat mennet poikki vaikkapa esim. -omaisesti vikasliikenteisellä moottoritiellä, niin silloin esim sinne päämäärään pääsemisen kulku missä mm. tärkeä muistikeskus sijaitsee estyy ja näin matkanteko hidastuu. Joten ihmisen tärkeimmät toiminnot siirtyvät näin kulkemaan niitä hitaita kinttupolkuja pitkin. Silloin se kulku kistatta hidastuu ja matkanteko näin vaikeutuu. NG kuitenkn toipui vammoistaan hyvin, ja kykeni suoritumaan työelämän tuomista haasteista aina eläkeikään saakka.
Aiviruhje määritelmä=päähän kohdistunut ulkoinen väkivalta on niin voimakas, että aivokudoksen tulee aivoruhje. Eli aivoruhje syntyäksen vaati tietyn suuruisen energian, voiman. Suomalaisen tutkimuksen mukaan näissä matalaenergisissä pahoinpitely, tappeluvanmmoissa, kuin siis mitä oli nämä NGnkin vammat, mahdollisuudet saada jonkinasteinen aivovammaa ylipäätään on 1-2% prosentin luokkaa. Jos siis päähän kohdistuneen iskun seurauksena on tullut aivoruhjepesäke. kys aivoalue on siten siltä osin osittain menetetty, iskun aiheuttaman vamman jälki aivoissa on ja pysyy. Ja se vanha jälki on sieltä aivokudoksesta todennettavissa vielä näillä uusilla magneetti, tietokonekone kerros-kuvauksilla. Radiologin lausunnossa oli, ettei kuvauksissa todettu NGn aivoissa aivovamman jättämiä jälkiä. Joten NGn aivokudos oli säilynyt täysin koskemattomana.
Ylipäätään jos lähdetään kikkailemaan näillä Diffuusitasoisilla solutason aivovammoilla joita syntyy eniten liikenneonnettomuuksissa joissa on nämä nopeuden ja kiihtyvyyden vastakkaiset suuret voimat kyseessä, ovat aivan eriluokkaa kuin mitä näissä matalaenergisissä pahonpitelyvammoissa on tämä vammaenergian tuottama voima..Ja jos kikkaillaan lisää näillä Diffuusi solutason vammoilla. Niin niissäkin tämä merkittävyys näkyy, jos kulkuyhteydet ovat mennet poikki vaikkapa esim. -omaisesti vikasliikenteisellä moottoritiellä, niin silloin esim sinne päämäärään pääsemisen kulku missä mm. tärkeä muistikeskus sijaitsee estyy ja näin matkanteko hidastuu. Joten ihmisen tärkeimmät toiminnot siirtyvät näin kulkemaan niitä hitaita kinttupolkuja pitkin. Silloin se kulku kistatta hidastuu ja matkanteko näin vaikeutuu. NG kuitenkn toipui vammoistaan hyvin, ja kykeni suoritumaan työelämän tuomista haasteista aina eläkeikään saakka.
Aiviruhje määritelmä=päähän kohdistunut ulkoinen väkivalta on niin voimakas, että aivokudoksen tulee aivoruhje. Eli aivoruhje syntyäksen vaati tietyn suuruisen energian, voiman. Suomalaisen tutkimuksen mukaan näissä matalaenergisissä pahoinpitely, tappeluvanmmoissa, kuin siis mitä oli nämä NGnkin vammat, mahdollisuudet saada jonkinasteinen aivovammaa ylipäätään on 1-2% prosentin luokkaa. Jos siis päähän kohdistuneen iskun seurauksena on tullut aivoruhjepesäke. kys aivoalue on siten siltä osin osittain menetetty, iskun aiheuttaman vamman jälki aivoissa on ja pysyy. Ja se vanha jälki on sieltä aivokudoksesta todennettavissa vielä näillä uusilla magneetti, tietokonekone kerros-kuvauksilla. Radiologin lausunnossa oli, ettei kuvauksissa todettu NGn aivoissa aivovamman jättämiä jälkiä. Joten NGn aivokudos oli säilynyt täysin koskemattomana.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
Tuon tutkimuksen tuloksen on aikalaislääkärit aikoinaan arvioineet ja normaaliksi todenneet. Sikäli tuo hyvinkin häiriöherkkä tutkimus on yksittäisenä tutkimuksena jokseenkin merkityksetön. Se olisi ehdottomasti pitänyt uusia.Xerxes kirjoitti:Lisään vielä yhden näkökohdan tähän ketjuun:
---------------------------------------------
Onko mitään viitteitä aivovammasta? Tietysti siihen sopivat oireet on yksi viite aivovammasta. Mutta on muitakin. Tässä katkelma Käräjäoikeuden tuomiosta neurologi Olli Tenovuon esityksestä.
" Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa."
Tuossakin asiassa ja arvioinnissa neurologi Tenovuon olisi kannattanut pysyä totuudessa. Uskottavuus kärsii, kun jokaisessa maallikkolle vähänkin epäselvässä seikassa vedättää tietoisesti lautamiehiä. Se ei liene asiantuntijan tehtävä oikeudessa.
No toisaalta tuon voi tulkita niinkin, että oman asiantuntemuksen perusteella Tenovuo noita arvioitaan antoi. Siinä tapauksessa hänen tietonsa voidaan todeta kapea-alaisiksi ja vähäisiksi. Tosin ei hän mikään vammakirurgian erikoisosaaja ollutkaan.
Neurologi Olli tenovuo teki oman diagnoosin yli neljäktmmentävuotta vanhasta aivosähköfilmistä, missä hän näki aivovamman, minkä seurauksena uhri oli ollut tajuton tunteja, tokkurainen päiviä ja iänkaikkisesti muistamaton. Aikalaislääkärit eivät tätä aivovammaa aivosähköfilmissä erottaneet. Mielenkiintoista, eikö totta!
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
^ Niin ja tämän epävarman tutkimustuloksen jolla siis ei osoitettu tätä aivovammaa, kirjasi lausuntoonsa aikalaislääkäri joka oli neurokirurgi. Xerkes, olisiko kys. ollut peräti se sama "legenda" jota sinä olet täällä kovasti hehkuttanut? Niin ei kukaan ei edes aikalaislääkäri luota näin epätarkkaan tutkimukseen, ellei se tutkimus sitä aivovammaa selvästi osoita. Sen sijaan veretön , aivoselkäydin näyte, antaa vahvan viitteen siitä ettei sitä merkittäväntasoista aivovammaa todettu NGlle olleen.. Öhman nimen omaan perusti kantansa tähän tutkimukseen, ja totesi oikeudessa, "että on erittäin epätodennäköistä, että voisi olla näin pitkäkestoinen vakavan aivovamman totaalinen muistiaukko, ja aivoselkäydinnäytteessä ei kuitenkaan olisi verta?" Öhman oli kuitenkin se asiantuntijalääkäri, joka tekee omassa työssään päivittäin, hoitopäätökset aivovammapotilaiden hoidon tarpeesta.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
========================================Misri kirjoitti:^ Niin ja tämän epävarman tutkimustuloksen jolla siis ei osoitettu tätä aivovammaa, kirjasi lausuntoonsa aikalaislääkäri joka oli neurokirurgi. Xerkes, olisiko kys. ollut peräti se sama "legenda" jota sinä olet täällä kovasti hehkuttanut? Niin ei kukaan ei edes aikalaislääkäri luota näin epätarkkaan tutkimukseen, ellei se tutkimus sitä aivovammaa selvästi osoita. Sen sijaan veretön , aivoselkäydin näyte, antaa vahvan viitteen siitä ettei sitä merkittäväntasoista aivovammaa todettu NGlle olleen.. Öhman nimen omaan perusti kantansa tähän tutkimukseen, ja totesi oikeudessa, "että on erittäin epätodennäköistä, että voisi olla näin pitkäkestoinen vakavan aivovamman totaalinen muistiaukko, ja aivoselkäydinnäytteessä ei kuitenkaan olisi verta?" Öhman oli kuitenkin se asiantuntijalääkäri, joka tekee omassa työssään päivittäin, hoitopäätökset aivovammapotilaiden hoidon tarpeesta.
Entä mitä sanoi Öhman Käräjäoikeuden tuomion mukaan:
"... Aivosähkötutkimuksen 16.6.1960 mukaan Gustafssonilla on saattanut olla aivoissa vasemmalla puolella häiriöitä, mutta tämä tutkimus on epäspesifi, ja ilmakallotutkimuksessa 17.6. 1960 on voitu nähdä vain aivokammioiden mahdollisia litistymiä. Lisäksi molemmat tutkimukset on tehty suhteellisen pitkän ajan kuluttua vammasta. Mitään työkyvyn tai kuntoutumisen selvittäviä neuropsykologisia kokeita ei ole 1960 luvulla tehty. Puutteelliset kirjaukset ja röntgenkuvien puute ovat vaikeuttaneet johtopäätösten tekemistä. ..."
Poikkeaa radikaalisti awan tulkinnasta. Emme tiedä mitä kaikkia tietoja sen ajan lääkäreillä oli käytettävissään, mutta varmasti enemmän kuin 2000-luvun lääkäreillä. Heillä oli mm. röntgenkuvat, joita nykylääkärit eivät ole päässeet näkemään, koska nuo kuvat oli jo hävitetty. Lisäksi potilaan oireita on voitu seurata aivan vierestä, eikä vain teoriassa. Tuossa mainitaan myös "puuttuvat kirjaukset" - kaikkea, mitä havaittu on, ei ole suinkaan merkitty paperille. Lopputulos oli se, että kaiken havaitun mukaan diagnoosiksi tuli "aivoruhje" ja se on voimassa, vaikka awa ja Misri eivät sitä vahvista. Kummalla taholla lienee paremmat mahdollisuudet ja tiedot tehdä oikea johtopäätös? Yhdellä puolella awa ja Misri - toisella puolella potilasta hoitaneet pätevät aikalaislääkärit. Minä kallistun enemmän aikalaislääkärien puolelle.
-
Matlock
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1515
- Liittynyt: Pe Marras 02, 2007 5:18 pm
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
Tuosta muistiaukon pituuden ja aivovamman vakavuuden välisestä epäsuhdasta jauhaminen alkaa kyllästyttää. Ikäänkuin se muistiaukon pituus olisikin tärkein áivovamman vakavuuden arviointiperuste. Toisekseen en ymmärrä, mitä Gustafssonin pitäisi sairaalassa olosta kovin tarkasti muistaa. Eihän siellä tapahdu mitään sellaista mikä kiinnittyisi johonkin tiettyyn päivään vaan hiukankin tokkurainen ihminen saattaa sekottaa esim läheisensä vierailuajan monellakin päivällä. Olen itse ollut sairaalassa enkä pysty muutamia harvoja muistikuvia enää sijoittamaan ajallisesti.Misri kirjoitti:^ Öhman nimen omaan perusti kantansa tähän tutkimukseen, ja totesi oikeudessa, "että on erittäin epätodennäköistä, että voisi olla näin pitkäkestoinen vakavan aivovamman totaalinen muistiaukko, ja aivoselkäydinnäytteessä ei kuitenkaan olisi verta?" Öhman oli kuitenkin se asiantuntijalääkäri, joka tekee omassa työssään päivittäin, hoitopäätökset aivovammapotilaiden hoidon tarpeesta.
Mutta hyvä, että nyt arvostat Öhmania, kun aiemmin taisi olla pahnan pohjimmainen syyttäjäpuolen lääkäritodistajista
Pasilan mies.
-
Matlock
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1515
- Liittynyt: Pe Marras 02, 2007 5:18 pm
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
Eivät välttämättä näy vaan riippuu sijainnista, sehän täällä on jo moneen kertaan todettu.Misri kirjoitti:Jos siellä aivokudoksessa olisi ollut aivoruhje, niin se olisi pitänyt näkyä jälkenä näissä uusissa kuvauksissa, sillä ne jäljet aivokudoksessa jäävät sinne aivoihin ikuisesti. Aivan kuten esim. NGllä on jäänyt ne ruhjeiden tuottamat arvetkin jälkinä kasvoihin.
Diffuusitasoista aivovammaa, EI NGllä ole todettu! .
Etkä vieläkään ole vastannut kysymykseen, miten diffuusi aivovamma olisi 1960 tai 2004 havaittu.
Pasilan mies.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
Tutkimustulos on havaittu, ei kai sitä tutkimusta muuten olisi tehtykään. Siin ei ole havaittu mitään poikkeavaa, koska sitä ei ole kirjattu. Vai kuvitteletko Xerxes, että havaittiin paljonkin aivovammaa, mutta ei viitsitty kirjata papereihin? Ei kai sentään?Xerxes kirjoitti:Poikkeaa radikaalisti awan tulkinnasta. Emme tiedä mitä kaikkia tietoja sen ajan lääkäreillä oli käytettävissään, mutta varmasti enemmän kuin 2000-luvun lääkäreillä. Heillä oli mm. röntgenkuvat, joita nykylääkärit eivät ole päässeet näkemään, koska nuo kuvat oli jo hävitetty. Lisäksi potilaan oireita on voitu seurata aivan vierestä, eikä vain teoriassa. Tuossa mainitaan myös "puuttuvat kirjaukset" - kaikkea, mitä havaittu on, ei ole suinkaan merkitty paperille.
Kirjaaminen on varmasti kehittynyt noista vuosista, ja nykyisin myös löydös joka on aivan normaali mainitaan papereihin.
Tenovuo teki "diagnoosinsa" ilmeisesti ihan siitä samasta paperista kuin mitä aikalaislääkäritkin katsoivat. Ei se ollut mihinkään kadonnut.
Muistiaukko on mielenkiintoinen seikka tässä Gustafssonin aivovammaa arvioitaessa. Se on hyvin tärkeä ja olennainen seikka.Matlock kirjoitti:Tuosta muistiaukon pituuden ja aivovamman vakavuuden välisestä epäsuhdasta jauhaminen alkaa kyllästyttää. Ikäänkuin se muistiaukon pituus olisikin tärkein áivovamman vakavuuden arviointiperuste.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
^ Xerxes. Annat nyt tietoisesti harhaanjohtavaa kuvaa, näistä aikalais rtg-kuvista.
Todistaja A. Servo kuulusteltu 7.9.2004, kertoo toimineensa röngtenlääkärinä Töölön sairaalassa vuosina 1973-2004. Tutustututtuaan Gustafssonia koskeviin sairaalan hoitotietoihin todistaja kertoo PEG-tutkimuksen eli ns. ilmakallokuvausten tarkoituksena olleen sulkea pois pois aivojen alueen kasvaimet, verenpurkumat, surkastumiset tai esim. synnynnäiset kehityshäiriöt. Muutokset aivoissa esm. epäsymmetriat ja siirtymät nähtiin aivoihin ruiskutetettavan ilman ja röngtenkuvausten avulla. Tutkimuksen sivuvaikutuksena oli päänsärkyä ja pahoinvointia ja tutkimus lisäsi sairaalassaolo päiviä yleensä noin. viikon verran.
Viitaten Gustafssonille kys tutkimuksen tehneen röngtenlääkärin lausuntoon, todistaja toteaa lausunnon olevan huolellinen ja hoitokirjoista ilmenevän, että mahdollista aivovauriota on monella tapaa etsitty, mutta mitään viitteitä sellaisesta ei ole havaittu. ( lainaus etp NGn vammat)
Ihmisen aivot olivat samanlaiset vuonna -60, kuin vielä nykyäänkin. Mitään Xerxesin kuvaamia erityisiä "piiloireita" ei ole ollut joita ei olisi kirjauksissa mainittu. Oireet ovat aivovammoissa yhä ed. samat kuin -60 luvullakin.
Kyllä työkyvyn kartoituksesta kertoo nopea toipuminen vammoista, eikä mitään jälkioireita ole työhistorian ajalta todettu tässä uudessa tutkimuksessa mikä NGlle tehtiin. NG on erityikartoittamisista huolimatta, kyennyt täysipainoisesta toimimaan työelämässään nämä kuluneet vuosikymmenet.
Matlockin huuteluihin, vastaan älä tee vääriin perustein päätelmiä SANOMISTANI. Kirjoituksistani ilm se arvostus, että aivovammojen asiantuntintijan lausunto jota Öhman edustaa parhaiten siksi koska hän työssään tekee jokapäivä näitä aivovammapotilaiden hoitopäätöksiä, ja aivan varmasti osaa siinä työssään valita kokemuksensa mukaan ne parhaat tarvittavat tutkimusmenetelmänsä, mitä siinä työssään tarvitsee. Ja Diffuusitason aivovammasta, koetin jo antaa tuolla maallikonkin järjeen sovitetulla yksinkertaistetulla "moottoritie- ja kinttupolku" vertauksella, sellaisen vastauksen jonka kaikki kykenisivät ymmärtämään.
Todistaja A. Servo kuulusteltu 7.9.2004, kertoo toimineensa röngtenlääkärinä Töölön sairaalassa vuosina 1973-2004. Tutustututtuaan Gustafssonia koskeviin sairaalan hoitotietoihin todistaja kertoo PEG-tutkimuksen eli ns. ilmakallokuvausten tarkoituksena olleen sulkea pois pois aivojen alueen kasvaimet, verenpurkumat, surkastumiset tai esim. synnynnäiset kehityshäiriöt. Muutokset aivoissa esm. epäsymmetriat ja siirtymät nähtiin aivoihin ruiskutetettavan ilman ja röngtenkuvausten avulla. Tutkimuksen sivuvaikutuksena oli päänsärkyä ja pahoinvointia ja tutkimus lisäsi sairaalassaolo päiviä yleensä noin. viikon verran.
Viitaten Gustafssonille kys tutkimuksen tehneen röngtenlääkärin lausuntoon, todistaja toteaa lausunnon olevan huolellinen ja hoitokirjoista ilmenevän, että mahdollista aivovauriota on monella tapaa etsitty, mutta mitään viitteitä sellaisesta ei ole havaittu. ( lainaus etp NGn vammat)
Ihmisen aivot olivat samanlaiset vuonna -60, kuin vielä nykyäänkin. Mitään Xerxesin kuvaamia erityisiä "piiloireita" ei ole ollut joita ei olisi kirjauksissa mainittu. Oireet ovat aivovammoissa yhä ed. samat kuin -60 luvullakin.
Kyllä työkyvyn kartoituksesta kertoo nopea toipuminen vammoista, eikä mitään jälkioireita ole työhistorian ajalta todettu tässä uudessa tutkimuksessa mikä NGlle tehtiin. NG on erityikartoittamisista huolimatta, kyennyt täysipainoisesta toimimaan työelämässään nämä kuluneet vuosikymmenet.
Matlockin huuteluihin, vastaan älä tee vääriin perustein päätelmiä SANOMISTANI. Kirjoituksistani ilm se arvostus, että aivovammojen asiantuntintijan lausunto jota Öhman edustaa parhaiten siksi koska hän työssään tekee jokapäivä näitä aivovammapotilaiden hoitopäätöksiä, ja aivan varmasti osaa siinä työssään valita kokemuksensa mukaan ne parhaat tarvittavat tutkimusmenetelmänsä, mitä siinä työssään tarvitsee. Ja Diffuusitason aivovammasta, koetin jo antaa tuolla maallikonkin järjeen sovitetulla yksinkertaistetulla "moottoritie- ja kinttupolku" vertauksella, sellaisen vastauksen jonka kaikki kykenisivät ymmärtämään.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
=======================================Misri kirjoitti:^ Xerxes. Annat nyt tietoisesti harhaanjohtavaa kuvaa, näistä aikalais rtg-kuvista.
Todistaja A. Servo kuulusteltu 7.9.2004, kertoo toimineensa röngtenlääkärinä Töölön sairaalassa vuosina 1973-2004. Tutustututtuaan Gustafssonia koskeviin sairaalan hoitotietoihin todistaja kertoo PEG-tutkimuksen eli ns. ilmakallokuvausten tarkoituksena olleen sulkea pois pois aivojen alueen kasvaimet, verenpurkumat, surkastumiset tai esim. synnynnäiset kehityshäiriöt. Muutokset aivoissa esm. epäsymmetriat ja siirtymät nähtiin aivoihin ruiskutetettavan ilman ja röngtenkuvausten avulla. Tutkimuksen sivuvaikutuksena oli päänsärkyä ja pahoinvointia ja tutkimus lisäsi sairaalassaolo päiviä yleensä noin. viikon verran.
Viitaten Gustafssonille kys tutkimuksen tehneen röngtenlääkärin lausuntoon, todistaja toteaa lausunnon olevan huolellinen ja hoitokirjoista ilmenevän, että mahdollista aivovauriota on monella tapaa etsitty, mutta mitään viitteitä sellaisesta ei ole havaittu. ( lainaus etp NGn vammat)
Ihmisen aivot olivat samanlaiset vuonna -60, kuin vielä nykyäänkin. Mitään Xerxesin kuvaamia erityisiä "piiloireita" ei ole ollut joita ei olisi kirjauksissa mainittu. Oireet ovat aivovammoissa yhä ed. samat kuin -60 luvullakin.
Kyllä työkyvyn kartoituksesta kertoo nopea toipuminen vammoista, eikä mitään jälkioireita ole työhistorian ajalta todettu tässä uudessa tutkimuksessa mikä NGlle tehtiin. NG on erityikartoittamisista huolimatta, kyennyt täysipainoisesta toimimaan työelämässään nämä kuluneet vuosikymmenet.
Matlockin huuteluihin, vastaan älä tee vääriin perustein päätelmiä SANOMISTANI. Kirjoituksistani ilm se arvostus, että aivovammojen asiantuntintijan lausunto jota Öhman edustaa parhaiten siksi koska hän työssään tekee jokapäivä näitä aivovammapotilaiden hoitopäätöksiä, ja aivan varmasti osaa siinä työssään valita kokemuksensa mukaan ne parhaat tarvittavat tutkimusmenetelmänsä, mitä siinä työssään tarvitsee. Ja Diffuusitason aivovammasta, koetin jo antaa tuolla maallikonkin järjeen sovitetulla yksinkertaistetulla "moottoritie- ja kinttupolku" vertauksella, sellaisen vastauksen jonka kaikki kykenisivät ymmärtämään.
Joku ehkä antaa väärää kuvaa?
Todistaja Antti Servo on ollut röntgenlääkärinä Töölön sairaalassa vuosina 1973-2004, eli 31 vuoden ajan. Mutta hän ei ole ollut siellä v.1960. Hän on kyllä lukenut röntgenlääkärin lausunnon, mutta ei ole esittänyt siitä suoraa lainausta. Mitä lienee alkuperäisessä lausunnossa? Lieneekö röntgenkuviakaan enää Servon aikana ollut, ja onko hän tutkinut niitä rötgenkuvia. Melko varmasti ei, koska asia on tullut esille vasta 2003. Röntgenkuvien säilytysaika on mennyt ajat sitten umpeen. Niitä ei ole ollut käytettävissä. Tämä todistajan lausunto jää vähän ilmassa roikkumaan, koska ei ole alkuperäisiä röntgenkuvia eikä sen oikean röntgenlääkärin alkuperäistä lausuntoa suorana lainauksena. Vaikuttaa siltä, että näin ylimalkaista lausuntoa ei käräjäoikeus ole ottanut kovin painavana asiana huomioon.
Tenovuo on omassa puheenvuorossaan todennut, että "Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös aivosähköfilmissä 16.6.1960 (siis 11 päivää pahoinpitelystä) todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. ..... ..... ..... Tenovuon mukaan vuonna 1960 Gustafssonille tehdyllä röntgenkuvauksella ja ilmakallotutkimuksella ei aivovammojen olemassaoloa ole pystytty selvittämään. Viimeksi mainitussa menetelmässä ei ole voitu havaita erityisesti ns. diffuusia aivovammaa, jossa aivokudos on vaurioitunut solutasolla ilman tarkasti määriteltävää rajautumista tiettyyn aivoalueeseen. ..."
Eli pari huomautusta. Tenovuo on esittänyt hieman erilaista tietoa kuin Servo. Aivosähköfilmissä on siis esiintynyt poikkeavuutta. Se on fakta, jonka Servo on hypännyt yli. Lisäksi tuo aivosähköfilmi on otettu turhan myöhään, on kulunut jo 11 päivää tapahtumasta. Ja röntgenkuvat ovat kadoksissa, niitä ei enää ole käytettävissä. Näin tarkasteltuna Servon lausunto ei ole kovin painava... Se jää melko kevyeksi! Kyllä käräjäoikeus on harkinnut aivan oikein ja faktojen mukaan.
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
Ensiksi totean, että aivan ilmeisesti näistä nykylääkäreistä pätevin tällä osa-alueella on juuri psykiatrian dosentti neurologi Olli Tenovuo TYKS:stä. Hänhän on erikoistunut juuri aivovammoihin ja niiden diagnostisointiin ja hoitoon. Toiseksi totean, että aikalaislääkärit ovat päätyneet diagnoosiin "aivoruhje" , joka tarkoittaa vakavampaa aivovammaa kuin aivotätähdys. Nykylääkäreistä tällä alalla pätevin, Tenovuo, on päätynyt samaan tulokseen kuin aikalaislääkärit, joita edusti diagnoosin kirjoittanut hyvin tunnettu, arvostettu ja kuuluisa alan spesialisti neurokirurgi Niilo Karikoski, myöhemmin sotavammasairaalan ylilääkäri ja lääkintöneuvos. Tässä Tenovuo ja aikalaislääkärit olivat samaa mieltä - aivan kuten awa tuossa edellä kertoo. Tämä on totta. Olisiko tämä lipsahtanut awa:lta epähuomiossa, mutta totta se on. Alkuperäisen röntgenlääkärin alkuperäistä lausuntoa ei ole täällä nähty, ja röntgenkuvatkin ovat jo kadonneet.awa kirjoitti: .....
Tenovuo teki "diagnoosinsa" ilmeisesti ihan siitä samasta paperista kuin mitä aikalaislääkäritkin katsoivat. Ei se ollut mihinkään kadonnut.
..... ..... ..... .....
Muistiaukko on mielenkiintoinen seikka tässä Gustafssonin aivovammaa arvioitaessa. Se on hyvin tärkeä ja olennainen seikka.
Tämä syyttäjän kokoama (paperitiikeri ei kun) paperilääkärilääkäriryhmä ei voinut horjuttaa tätä alkuperäistä arviota, eli potilaan diagnoosia. Se on voimassa edelleen. Myös muistiaukko on ihmeellinen ilmiö. Ihminen saattaa keskustella, tai jopa liikkua, ja palattuaan muistiaukosta takaisin normaalitilaan, ei muista muistiaukon ajalta välttämättä mitään. Kummallista, mutta näin voi käydä ja on käynytkin aika usein, varsinkin sota-aikana. Tässä näyttää käyneen juuri niin. Tämä muistiaukko-asia menee muutamilla "yli ymmärryksen". He eivät voi tajuta näin monimutkaista asiaa. Hyvä awa, kuitenkin pari kultajyvää löytyi... Toivottavasti awa myös on samaa mieltä, mita tässä kirjoittaa!
Re: Gustafssonin vammat (ketju 2)
^ Tämän pätevyysasian voi jokainen arvioida itse, eikä siinä arvioinnissa tarvitse ottaa huomioon Xerxesin selkeää asenteellisuutta. Tuo Tenovuon lausuma osoittaa selkeästi hänen tietämyksensä tason. Kukaan oikea aivovamma spesialisti, ei tee aivovammadiagnoosia niin epävarman tutkimustuloksen mukaan. Vaan jos kys. EEG-tutkimus tuotti epävarman tuloksen, silloin asiansa osaava neurokirurgi kirjaa aina lausuntoonsa, että kys. tutkimus ei osoittanut aivovammaa. Lääketiede ei ole mitään juupas, eipäs arvausleikkiä, vaan lääketieteessä haetaan niitä varmuuksia. Eikä myöskään kikkailua aivovamma termeillä.