Mitähän ennen vanhaan sanottiin tekosyyksi, kun ei ollut tietokonepelejä, hevimusiikkia, roolipelejä, leffoja tai muuta?ShipWreck kirjoitti:Juuri näin. Kyllä se itse varsinainen ongelma on aina jossain muualla kuin peleissä, elokuvissa, musiikissa jne. Valitettavasti nämä viihdemuodot voivat toimia yllykkeenä, joka lopulta kääntää kupin nurin.Tampereen Tyttö kirjoitti:Todellisuudentaju kun heittää, kaikesta voi saada yllykkeitä ja kaikessa nähdä ns "merkkejä".
Kun asiat on hyvillä kantimilla, pystyy erottamaan elämän ja pelin.
Koskee myös netti chattailua.
Ratkaisu ei siis ole kieltää tietynlaista viihdettä kokonaan. Valvonta on kuitenkin aina paikallaan.
"Kyllä Titus Claudius on varmasti viettänyt liikaa aikaa Circus Maximuksessa, kun meni tappamaan naapurinsa gladiaattorin atraimella."
"Shakinpeluu pitää kieltää, Jacob von HuijzinNevada suunnitteli kollegansa murhan niin kylmäverisesti, että sen voi selittää vain shakki."
"Tuo Mozartin musiikki on saatanasta, noin kevytmielinen jampatus villitsee alimpia vaistoja ja johtaa siveettömyysrikoksiin."
"Ugh!Krah! Grrgag! (=> Neljä-Kiveä pesi eilen itsensä joessa, ennen kuin löi kivenmurikalla Kaksi-Tammen hengiltä - vedessä asuu demoni!)"
Valvontakin on veteen piirretty viiva. Elokuviin ja peleihin voi laittaa ikärajat - mutta kirjoihin ei, vaikka esim. Raamattu on täynnä massamurhia, insestiä, uhrauksia, joukkotuhoa, petoksia, raiskauksia, kehotuksia tappaa noitanaiset ja muuta vastaavaa mahdollisesti vahingollista. Ja musiikin sensurointi/valvonta taas olisi naurettavaa. Ei rankinkaan musiikki johda veritekoihin eikä Saatana tule äänilevyltä antamaan subliminaalisia käskyjä, soitettiin biisiä sitten etuperin tai takaperin. Ihmisestä kasvaa täysin terve yksilö, vaikka tämä kuuntelisi pienestä pitäen Slayeria.