Henkirikos Sininauhasäätiön asuntolassa-Hki,Vallila 19.9.13

[kallesanteri]

Olien eräänä kesänä töissä "Ensisuoja ja hoitokodissa". Sitten menin samaan työhön seuraavanakin kesänä. Samat äijät olivat samassa jamassa kuin aikaisempanakin kesänä. Eli pääasiassa juopottelivat. Ja kun oikein väsy iski, pyysivät päästä kuivalle puolella. Siellä vähän aikaa huilausta ja läskisoosia ni alkoivat äijät kuntoutumaan -sitten alkoikin taas viina maittaa. Turvallinen kiertokulku

Noiden kahden vuoden aikana ei siellä kukaan raitistunut.

[ajanpatina]

Olien eräänä kesänä töissä "Ensisuoja ja hoitokodissa". Sitten menin samaan työhön seuraavanakin kesänä. Samat äijät olivat samassa jamassa kuin aikaisempanakin kesänä. Eli pääasiassa juopottelivat. Ja kun oikein väsy iski, pyysivät päästä kuivalle puolella. Siellä vähän aikaa huilausta ja läskisoosia ni alkoivat äijät kuntoutumaan -sitten alkoikin taas viina maittaa. Turvallinen kiertokulku

Noiden kahden vuoden aikana ei siellä kukaan raitistunut.

Niin sanotut katkopaikat ja kuntouslaitokset toimivat puhtaasti nimensä mukaisesti.
Päihteidenkäyttäjät hakevat ja saavat niissä uutta voimaa.., juomiseen, kuten narkkaamiseen.

[Tuomion Pasuuna]

Mitä noille alkkiksille sitten pitäisi tehdä? Siis sellaisille, joilla ei ole erityistä halua raitistua. Teljetä johonkin pakkohoitoon pysyvästi niin ettei ryyppääminen ole fyysisesti mahdollista?

[Atlanta]

Mitäkö tehdä? Ei mitään. Niitä on ollut sakissamme aina ja tulee olemaan. Ja uusia tulee, kun entiset kuolee, koska ihmisten päihteiden käyttö alkaa en tistä nuorempana. Toki heille pitää maksaa työttömyyskorvaus tai toimeentulotuki kuten muillekin, mutta turha hyyssääminen pois.

Ajanpatinan kanssa paljon samaa mieltä, mutta se, ettei uskoon tulo raitista. Ei sairaus sillä parane. Jos sinulla on esim syöpä, ei rukous tai uskoon tulo tai olo auta. Se pitäää hoitaa. Uskon avulla muka raitistuneet ovat kyllä selvinpäin, muttei kuitenkaan raiittiita. J a aina pitää muistaa, että raitistunut alkoholistikin on vain yhden ryypyn takana.

Se, mitä kallesanteri mainitsi, pitää täysin paikkansa. Se vaan antaa kuvan siitä, miten kova ja paha sairaus alkoholismi on.

[ajanpatina]

Mitä noille alkkiksille sitten pitäisi tehdä? Siis sellaisille, joilla ei ole erityistä halua raitistua. Teljetä johonkin pakkohoitoon pysyvästi niin ettei ryyppääminen ole fyysisesti mahdollista?

Se on oikein hyvä kysymys, johon vastausta on vaikea antaa. Mikä olisi se viisasten kivi, josta oikean vastauksen löytäisi.?

Suomen laissa on mahdollisuus puuttua alkoholistin elämään ja pakottaa tämä hoitoon, mutta sitä ei vain tehdä nyky-yhteiskunnassa. Aivan samoinhan on mielenterveysongelmaistenkin kohdalla. Laki sallisi, mutta ei hoitoon kuin aivan ääritapauksissa. Nyt säästetään, eikä mikään saisi maksaa, jotta mania riittäisi EU:n kriisimaille ja tietty suurpääoman avittamiseen tukiaisina, ym vastaavaan.
Koska hoitopakkoa ei käytetä, niin yhteiskunta sairastuu entistä enemmän ja kuljemme näin entistä syvempään allikkoon lakien liberalisoitumisen myötä, laittomuuden saadessa entistä enemmän sijaa. Tulevaisuutemme ei nykynäkymällä näytä ruusuiselta. Ei todellakaan.

[ajanpatina]

Ajanpatinan kanssa paljon samaa mieltä, mutta se, ettei uskoon tulo raitista. Ei sairaus sillä parane. Jos sinulla on esim syöpä, ei rukous tai uskoon tulo tai olo auta. Se pitäää hoitaa. Uskon avulla muka raitistuneet ovat kyllä selvinpäin, muttei kuitenkaan raiittiita. J a aina pitää muistaa, että raitistunut alkoholistikin on vain yhden ryypyn takana.

Minä tiedän monia eri ihmisiä, jotka ovat raitistuneet uskoon tulon myötä, joista tunnetumpia on Veikko Hursti, Lauri Jakkila, sekä Purtsi Purhonen. Kaikki nämä ovat nyt jo delanneet ja delasivat uskossa Jeesukseen. Monet muutkin ovat selvinneet, kuten "Kurekin", joka nykyään on Lähetysseurakunnan pastori.

Uskoon tulo on oikeesti vahva pointti selviytymiseen raittiuteen. Mutta, sekin on totta, että moni uskoon tullut on langennut takaisin entiseen menoon. Osa sortuu ja nousee kenties useidenkin lankeemusten jälkeen takaisin uskon tielle. Osa taas sortuu lopullisesti viinan kiroihin.

Alkoholismi, kuten narkomaniakaan ei ole sairaus, vaan riippuvuus. Aivan kuten pelihimo, seksiriippuvuus... Kyse on näissä kaikissa riippuvuudesta, ei suinkaan sairaudesta.
Hengellisesti ilmaistuna, kyse on synnistä, johon ihminen on sortunut ja hänestä on tullut synnin orja, kuten Sanassa asia ilmaistaan.

Rukouksella voidaan todellakin parantaa ihmisiä, siinäkin asiassa olen kanssasi täysin eri mieltä. Olen itse nähnyt tapauksia, useitakin. Ihmeparantumisiakin on ja tapahtuu. Se taas, miksi joku paranee, joku taas ei, siihen en osaa vastata. Mutta, vaikka joku ei paranisikaan, vaikka kuinka hänen puolestaan rukoiltaisiin, niin ei se tarkoita, että Jumala olisi hänet hylännyt. Jumala toimii eri ihmisten kautta ja kanssa eri tavoin ja syytä emme me tiedä, eikä ole meidän asia edes sitä tietää.

Minä olen vierestä nähnyt täysin sekopäisen narkkarin uskoon tulon ja toipumisen sen jälkeen ja hän levytti myöhemmin kaksikin CD-levyä hengellistä musaa.

Rukouksessa on oltava kuitenkin usko Jeesukseen ja ellei sitä ole, niin rukous on tyhjä. On uskottava, että Jumala on ja Jeesus on syntiemme sovittaja ja Hän myös oikeesti on kanssamme joka päivä ja auttaa meitä vaikeuksissamme. Rukouksessa viemme asiamme Jumalan eteen Jeesuksen nimessä ja Herra vastaa ajallaan. Mutta on ymmärrettävä se tosiasia, ettei Jumala ole meidän hallittavassamme vaan päin vastoin, annamme itsemme Jumalan käsiin ja luotamme, että Hän pitää meistä huolen.., kaikessa.

Sanassa on näinkin; "Hädän päivänä avuksi huuda minun nimeäni, niin minä haluan sinua auttaa, mutta muista, sinun tulee kunnioittaman minua".

[Hemmo]

Ajanpatinan kanssa paljon samaa mieltä, mutta se, ettei uskoon tulo raitista. Ei sairaus sillä parane. Jos sinulla on esim syöpä, ei rukous tai uskoon tulo tai olo auta. Se pitäää hoitaa. Uskon avulla muka raitistuneet ovat kyllä selvinpäin, muttei kuitenkaan raiittiita. J a aina pitää muistaa, että raitistunut alkoholistikin on vain yhden ryypyn takana.

Minä tiedän monia eri ihmisiä, jotka ovat raitistuneet uskoon tulon myötä, joista tunnetumpia on Veikko Hursti, Lauri Jakkila, sekä Purtsi Purhonen. Kaikki nämä ovat nyt jo delanneet ja delasivat uskossa Jeesukseen. Monet muutkin ovat selvinneet, kuten "Kurekin", joka nykyään on Lähetysseurakunnan pastori.

Uskoon tulo on oikeesti vahva pointti selviytymiseen raittiuteen. Mutta, sekin on totta, että moni uskoon tullut on langennut takaisin entiseen menoon. Osa sortuu ja nousee kenties useidenkin lankeemusten jälkeen takaisin uskon tielle. Osa taas sortuu lopullisesti viinan kiroihin.

Alkoholismi, kuten narkomaniakaan ei ole sairaus, vaan riippuvuus. Aivan kuten pelihimo, seksiriippuvuus... Kyse on näissä kaikissa riippuvuudesta, ei suinkaan sairaudesta.
Hengellisesti ilmaistuna, kyse on synnistä, johon ihminen on sortunut ja hänestä on tullut synnin orja, kuten Sanassa asia ilmaistaan.

Rukouksella voidaan todellakin parantaa ihmisiä, siinäkin asiassa olen kanssasi täysin eri mieltä. Olen itse nähnyt tapauksia, useitakin. Ihmeparantumisiakin on ja tapahtuu. Se taas, miksi joku paranee, joku taas ei, siihen en osaa vastata. Mutta, vaikka joku ei paranisikaan, vaikka kuinka hänen puolestaan rukoiltaisiin, niin ei se tarkoita, että Jumala olisi hänet hylännyt. Jumala toimii eri ihmisten kautta ja kanssa eri tavoin ja syytä emme me tiedä, eikä ole meidän asia edes sitä tietää.

Minä olen vierestä nähnyt täysin sekopäisen narkkarin uskoon tulon ja toipumisen sen jälkeen ja hän levytti myöhemmin kaksikin CD-levyä hengellistä musaa.

Rukouksessa on oltava kuitenkin usko Jeesukseen ja ellei sitä ole, niin rukous on tyhjä. On uskottava, että Jumala on ja Jeesus on syntiemme sovittaja ja Hän myös oikeesti on kanssamme joka päivä ja auttaa meitä vaikeuksissamme. Rukouksessa viemme asiamme Jumalan eteen Jeesuksen nimessä ja Herra vastaa ajallaan. Mutta on ymmärrettävä se tosiasia, ettei Jumala ole meidän hallittavassamme vaan päin vastoin, annamme itsemme Jumalan käsiin ja luotamme, että Hän pitää meistä huolen.., kaikessa.

Sanassa on näinkin; "Hädän päivänä avuksi huuda minun nimeäni, niin minä haluan sinua auttaa, mutta muista, sinun tulee kunnioittaman minua".

Minä en teidän uskovien asioita halua kuunnella, mutta toivon, että ette mene henkirikoksen uhreja heti kirstun ääreen käännyttämään.
Henkirikoksiinkin uskovaisuus toimii Annalin ainut moka oli että hän ei ollut kirkkokuorossa.

[Samuli]

Voi tsiisus mihin tämäkin keskustelu on ajautunut... Minä tässä yhtenä päivänä tuota uskonnollisuutta mietiskelinkin. Että kun ihmisillä on ajanvietteitä, harrastuksia, tykätään hengailla samanhenkisten kanssa. Niin onko tuo uskokin tavallaan harrastus? No ei, elämäntapa se on! Näin varmasti kohta jostain kajahtaa. Mutta otetaan nyt vaikka joku partio esimerkiksi. Tapaaminen ehkä kerta viikkoon, muu aika elellään partio-opin mukaan: ollaan ystävällisiä kanssaihmisille ja autellaan vanhuksia kadun yli. Samahan se uskovaisillakin on. Sunnuntaina kirkkoon tai sinne oman srk tilaisuuteen tapaamaan niitä samanhenkisiä. Muu aika elellään hurskaana oppeja noudattaen.

Ero kai lähinnä on siinä, ettei partiolaiset tunne tarvetta käännyttää muita samaan leiriin. Free will, voisi sanoa. Ne liittyy, jotka tahtoo, ei niitä tarvi kotoa lähteä hakemaan ja käännyttämään. Sama se olisi, jos minun oven taakse tulisi joku bandiitti tmv, että kyllä tää kuule on sun juttu! Samalla lailla karsastaisin hänenkin "kosiskelujaan" kuin tämän uskovaiskäännyttäjän.

[Atlanta]

Se, olenko uskovainen tai en, ei kuulu tähän.
Olen sanonut, että alkoholismi on sairaus, joka tarvitsee hoitoa. Riippuvuus päihteistä on sairauden oire.
Olen myös kirjoittanut, ettei ketään voi väkisin raitistaa. Pitää olla oma halu. Ja ne, jotka haluavat dokata, voivat minun puolestani tehdä sen, mutta omin voimin.
Ei veronmaksajia saa pakottaa siihen, että he maksavat näitten juoppojen elämisen ja auttavat heitä tekemään hidasta itsemurhaa.
Asunto ei auta, ellei itse halua.
En usko pelkän uskoon tulon raitistavan. Ei todellakaan, mutta ehkä halun raitistua saa sitä kautta.
Ja edelleen, jokainen saa elää kuten haluaa, mutta yhteiskuntaa ei saa rasittaa.

[Atlanta]

Lisään vielä sen verran, että tiedän muutaman täydellisen ateistinkin raitistuneen. Ovat olleet vuosia raittiina ja ovat edelleen ateisteja. J a se on heidän
vakaumuksensa ja kunnioitan sitä. En ole ketään käännyttämässä.
Ja tiedän valitettavasti lapsesta asti uskossa olleita, joista on tullut alkoholisteja. Eli:uskonto ei mitään auta.
Ajatellaan asiat asioina.
Mutta yhteiskunnan rahojen dokaaminen on väärin. Juokoon omiaan.

[ajanpatina]

Minä en teidän uskovien asioita halua kuunnella, mutta toivon, että ette mene henkirikoksen uhreja heti kirstun ääreen käännyttämään.
Henkirikoksiinkin uskovaisuus toimii Annalin ainut moka oli että hän ei ollut kirkkokuorossa.[/quote]

Tarkoitukseni ei millään muotoa ole tehdä tästä "uskovien" foorumia. Mutta pakko oli Atlantalle selvittää minun näkemykseni hengellisen puolen jutuista, koska olemme niistä eri mieltä. Sinällään hengelliset jutut eivät varsinaisesti tänne kuulu, mutta joissakin tapauksissa sitäkin puolta on välillä käsiteltävä, kun silleen kohilleen sattuu.

[ajanpatina]

Voi tsiisus mihin tämäkin keskustelu on ajautunut... Minä tässä yhtenä päivänä tuota uskonnollisuutta mietiskelinkin. Että kun ihmisillä on ajanvietteitä, harrastuksia, tykätään hengailla samanhenkisten kanssa. Niin onko tuo uskokin tavallaan harrastus? No ei, elämäntapa se on! Näin varmasti kohta jostain kajahtaa. Mutta otetaan nyt vaikka joku partio esimerkiksi. Tapaaminen ehkä kerta viikkoon, muu aika elellään partio-opin mukaan: ollaan ystävällisiä kanssaihmisille ja autellaan vanhuksia kadun yli. Samahan se uskovaisillakin on. Sunnuntaina kirkkoon tai sinne oman srk tilaisuuteen tapaamaan niitä samanhenkisiä. Muu aika elellään hurskaana oppeja noudattaen.

Ero kai lähinnä on siinä, ettei partiolaiset tunne tarvetta käännyttää muita samaan leiriin. Free will, voisi sanoa. Ne liittyy, jotka tahtoo, ei niitä tarvi kotoa lähteä hakemaan ja käännyttämään. Sama se olisi, jos minun oven taakse tulisi joku bandiitti tmv, että kyllä tää kuule on sun juttu! Samalla lailla karsastaisin hänenkin "kosiskelujaan" kuin tämän uskovaiskäännyttäjän.

Samuli: Kyllä meitä ihmisiä kosiskellaan monissa asioissa, kuten vaalien alla eri puolueet. Puoluemainoksia tulee postiluukun täydeltä, enkä tasan ole niitä pyytänyt lähettään itselleni. Eri mainokset myös tuputtavat tuotettaan, palveluaan, ym muuta jos minkäkin median välityksellä.
Median kautta meille tuputetaan mitä moninaisempia "tutkimuksia" totena kuin mielipiteitä, jos mistäkin, joten kyllä tuputtajia on itse asiassa hirveästi kauheasti kamalasti paljon enemmän kuin "uskoaan" tuputtajia.
Kirjoitukseni ei täällä ollut tarkoitettu miksikään "uskon tuputtamiseksi", vaan eriävä mielipiteeni Atlantan mielipiteeseen ja vastineesta nyt tuli hiukka pidempi. Mutta anteeksi en aoi pyydellä mielipidettäni.

[ajanpatina]

Lisään vielä sen verran, että tiedän muutaman täydellisen ateistinkin raitistuneen. Ovat olleet vuosia raittiina ja ovat edelleen ateisteja. J a se on heidän
vakaumuksensa ja kunnioitan sitä. En ole ketään käännyttämässä.
Ja tiedän valitettavasti lapsesta asti uskossa olleita, joista on tullut alkoholisteja. Eli:uskonto ei mitään auta.
Ajatellaan asiat asioina.
Mutta yhteiskunnan rahojen dokaaminen on väärin. Juokoon omiaan.

Huomaan, että sinulla on isoja aukkoja hengellisten asioiden tiedoissa. Mutta tämä foorumi ei ole oikea paikka näistä keskustella, saatika vääntää mitään juupas´, eipäs´ kirjoittelua, joten siitä puolesta ei sen enempää.

Olemme lähtökohtaisesti kuitenkin ihan samaa mieltä, ettei yhteiskunta ole velvollinen makseleen vastikkeetonta "tuettua juomista".

[i_i]

Mitä noille alkkiksille sitten pitäisi tehdä? Siis sellaisille, joilla ei ole erityistä halua raitistua. Teljetä johonkin pakkohoitoon pysyvästi niin ettei ryyppääminen ole fyysisesti mahdollista?

Mä näkisin, että paras tapa olisi tarjota heille vaatimaton, mutta kuitenkin inhimillinen asumus ja mielellään samassa yhteydessä mahdollisuus kunnolliseen ruokaan silloin tällöin ja välttämättömät terveys- ja sosiaalipalvelut suht. helposti saataville. Hyysäämistähän se vähän on, mutta ei sekään oikein sivistyneeseen yhteiskuntaan sovi, että huonoimmassa jamassa olevat ovat ihan heitteillä, koska "itse niin haluavat" (=ei ole motivaatiota/kykyä/voimavaroja nousta sieltä pohjalta). Eivät tuollaiset pienet yhteiskunnan tarjoamat edut tuosta elämäntavasta vielä niin houkuttelevaa tee, että tarvitsisi pelätä uusien tyyppien sen takia sille tielle ajautuvan...

[kakkosurpo]

Olet varmaan oikeassa tossa ettei noi "etuisuudet" te tosta elämäntavasta houkuttelevaa, mutta mutta.
Ei ne ainakaan te siitä vähemmän houkuttelevaa. Kyllä jokainen joka deekuksi tai narkkariksi alkaa niin tietää mikä on lopputulos, elinkaari lyhenee, olosuhteet elämälle huononee, perhesuhteet katoaa, kaveripiiri muodostuu vastaavista. On kuitenkin ihmisiä jotka eivät arvosta elämäänsä ollenkaan, ja heillehän tällainen on mahdollisuus. Ruokaako niille yhteiskunnan piikkiin? Miksi? Nehän on eläkkeellä suurinosa, hankkikoon safkansa eläkerahoista mikäli ryyppäämiseltä tai narkkaamiselta jää rahaa. Jos ei jää niin kyllä nälkä opettaa tavoilleen, ja jos ei opeta niin kuolema korjaa vain vähän aikaisemmin. Asuntola on ihan jees, sijoituspaikka kyseiselle asuntolalle ei sitten olekkaan.
Se on elämän suurimpia valintakysymyksiä et kuinka meinaat elämäsi elää, valinta on sinun, ei yhteiskunnan.