GinGurifin kirjoitti:VoDKa kirjoitti:Kuuhullu kirjoitti:
On sitten aito tai ei, mutta harvinaisen ahdistava video. En ole saanut pois sitä ajatuksistani tämän päivän aikana.
Minusta tuo video oli huonosti toteutettu, mutta nuo lauseet oli yllättävän tutunkin kuuloisia. Ei ehkä tappamiskohdat, mutta muuten. (Ja terve vaan, Suomi24:n ja Muropaketin porukat, seuraavana lisää lainattavaa! Suorastaan hot stuff.)
...Ne ihmiset, jotka ovat ottaneet jo ensimmäiset askeleet, ovat liian heikkoja kääntymään enää takaisin. Alamäki on alkanut, avunhuudoista tulee yhä enemmän kuuluvia, mutta yhteiskunta ei siltikään halua ottaa niitä tosissaan. Ymmärrän ahdistuksen ja tilanteen, jossa Pekka-Eric koki olevansa, ymmärrän miksi hän päätyi tuohon tekoon, niin kamalaa kuin se onkin.
Maailmassa on takuulla paljon Pekkaakin vahvempia ihmisiä, jotka kestävät kaiken pahan mitä maailmalla on tarjottavana, hymyilevät elämän ehtoolla ja katoavat elämästämme. Pekka-Eric koki elämisen liian raskaaksi, ihmiset ymmärtämättömiksi ja hämmennyksen muuttuessa vihaksi alkoi kasvamaan erilaisia suuntauksia vihan purkamiseksi, kunnes paineita oli vain liikaa ja jossain tuolla syvällä mielessä tuli hiljainen kehoitus tehdä tuo teko...
...Minusta on surullista, että Auvinen joutui nurkkaan, josta ei nähnyt ulospääsyä. Ehkä hänen päässään oleva pieni ääni kuiskasi: Tapa ne! Ne ovat vain alhaista sakkia! Tapa ne ja itsesi! Sen jälkeen olet onnellinen!...
Viha sisällä syö ihmistä. Samoin yksinäisyys, puhumattomuus. Kun eläin ajetaan nurkkaan, se tekee epätoivoisia tekoja.
Anteeksi nyt vain, mutta minusta Auvinen on hyvin kaukana mistään "uhrista", joka "joutui" nurkkaan. Itse hän itsensä sinne ajoi. En halua vähätellä teidän omia kokemuksianne ja tuntemuksianne, mutta mielestäni tuollainen Auvisen tuntojen myötäeläminen, hänen "heikkoutensa" ymmärtäminen ja "hämmennyksen" psykologisointi on suoraan sanottuna ns. täyttä bullshittiä.
Teillä oli/on ollut itsellänne ahdistavaa, ja olette kokeneet osin samoja tuntoja - mutta mitäs sitten? Te ette ole ketään tappaneet. Jokainen ihminen kokee joskus vihaa ja ahdistustakin, ja eritoten teini-iässä nämä tuntemukset voivat olla hyvin voimakkaita. Mutta silti te ettekä me emme ole tappaneet, ylivoimainen enemmistö ihmisistä ei näin tee.
Kyse ei ole mistään hämmennyksestä ja heikkoudesta pahan maailman edessä, vaan siitä, että Auvinen oli luonnehäiriöinen murhaaja, henkilö joka kopioi surkean ideologiansa ties mistä netistä, ihaili vastaavaa luuseripohjasakkaa rapakon toiselta puolelta ja perusteli ontuvilla videoillaan ja näennäispoliittisilla manifesteillaan tappohaluaan, jonka syynä on todennäköisemmin psykopatian rajoilla liikkuva väkivaltainen narsistinen luonnehäiriö kuin "avunhuudot" tai "yhteiskunnan ymmärtämättömyys". Yhteiskunnassakin on korjaamista, mutta sitä ei voi syyttää tämänkaltaisesta, ei nyt eikä koskaan. Auvisen mieltäminen "tilanteeseen luisuneeksi uhriksi" lähinnä loukkaa sekä hänen oikeita uhrejaan että ihmisten (jopa Auvisen) kykyä tehdä itse omat ratkaisunsa ja valintansa.
Eikä Auvinen ollut lähelläkään sitä todellista kurjuutta ja ahdistusta, jossa tässä yhteiskunnassakin hyvin monet jo elävät. On ihan toista olla pseudoälykäs "hyvän perheen lapsi", joka voi potea ja päteä nettityttöystävilleen ja pullistella asefetissinsä lumoissa, kuin olla vaikkapa pitkäaikaistyöttömän yh-äidin köyhä lapsi, joka kokisi esim. perheväkivaltaa ja näkisi päihteiden väärinkäyttöä koko ajan. Mutta jälkimmäiset ihmiset eivät olekaan aina lehtien palstoilla tai YouTubessa, eivätkä suorita massamurhia vaan tekevät korkeintaan itsemurhan tai syyllistyvät pienempiin rikoksiin ja rötöksiin, joten eipä heille löydy kovasti ymmärtäjiä tai tilanteen parantajia.