Sirpa

[visitor59]

Bellin verkkoteoreema on oikeastaan syy siihen että vertaan mailmankaikkeutta tietokoneeseen - eli koska hiukkaset "muistavat" erilaisia kombinaatioita joihin ovat osallistuneet, niin kysehän olisi nimenomaan muistista joka sisältää kaiken tiedon mailmankaikkeuden jokaisen osan tapahtumista. Vaikkapa niin että kun ajattelu perustuu tiettyjen hiukkasten kombinaatioihin, niin siihen osallistuneisiin hiukkasiin tallentuu tieto tapahtumasta, siis kuten bittisarjoihin tietokoneessa.

Kysymys olisi siis nimenomaan vain siitä osaammeko vastaanottaa sitä tietoa, ja miten pystymme suodattamaan sieltä sen meille oleellisen osuuden ( tuohon väliin kaipaan edelleen sitä "ohjelmaa" ) - sen lisäksi on tietysti kysymys siitä miksi koemme ajan.

[Sirpa]

Kuten tieteelliseltä kannalta - koska ei ole aikaa - ja se mitä visitor edellä hahmottelee - vaikuttaa siltä, että meillä on koko kohtalomme hallussa jo etukäteen ja koko ajan, niin ymmärrän hyvin sen viisaan, joka joskus on sanonut elämäntehtävästämme, että se on löytää tuo tehtävä.

Siis löytää se oma tie ja oma paikka, jota sitten kulkea eteenpäin kohti päämäärää varman vankkumattomasti. Voisi olettaa, että näin ainakin selviäisi täällä pallolla pienemmin harmein?! Mutta kuka tuon "tietokoneohjelman" sitten meille valitsi ja miksi?

Mutta olen miettinyt myös sitä, että jos emme nyt noudata sitä - emme tiedosta sitä "tulevaa ajatuksen virtaa" tai emme vain muuten halua noudattaa sitä - vaan teemme tuolla edellä visitorin mainitsemia valintoja "väärin", niin mitä siitä seuraa?

Vai voimmeko valita "väärin"?

Visitor kirjoittaa:

Ajan puuttuminen tarkoittaisi esim: elämän olevan todellissudessa tieto syntymästä hautaan ja kaikesta siltä välillä - mukaanlukien kaikki valintojen eri tulokset - kaikki se samassa kuvakaappauksessa .... tai "ohjelma" joka kykenee generoimaan kaiken sen tiedon mikä siinä elämän mittaisessa kuvakappauksessa on.

Nyt sitten tulee idean "hölmö" osuus:
Mietitään että tuo ohjelman generoima tietomäärä on piirretty elokuva - elokuvaan on jo piirretty kaikki mahdolliset "ruudut" - joten siinä ei ole oikeasti aikaa. Nyt sille "piirretylle" hahmolle ohjelmoidaan "tietoisuus" ja "äly" .... syntyy keinoteollisuus jossa on aika, koska hahmo oman käsityksensä mukaan siirtyy "elämässään" eteenpäin ruutu kerrallaan.

Entä jos menee vääriä ruutuja?

Visitor, mihin kohtaan laitat tunteet - mikä merkitys niillä on järjestelmässäsi?

[visitor59]

Kuten tieteelliseltä kannalta - koska ei ole aikaa - ja se mitä visitor edellä hahmottelee - vaikuttaa siltä, että meillä on koko kohtalomme hallussa jo etukäteen ja koko ajan, niin ymmärrän hyvin sen viisaan, joka joskus on sanonut elämäntehtävästämme, että se on löytää tuo tehtävä.

Mutta olen miettinyt myös sitä, että jos emme nyt noudata sitä - emme tiedosta sitä "tulevaa ajatuksen virtaa" tai emme vain muuten halua noudattaa sitä - vaan teemme tuolla edellä visitorin mainitsemia valintoja "väärin", niin mitä siitä seuraa?

Vai voimmeko valita "väärin"?

Oikeastaan ajattelen siis että meillä hallussa kaikki mahdolliset kohtalomme etukäteen - eli se mitkä "ruudut" meille omien valintojemme mukaan eteen tulevat ... Meidän tehtävämme olisi siis löytää se "paras" reitti.

Mutta ajattelen että esim. koko ihmiskunnallakin on useita erilaisia "reittejä", joihin taas vaikuttaa jokaisen henkilökohtaiset valinnat omassa elämässään. Miten sen sanoisi ... meillä on mielestäni kollektiivinen vastuu sen lisäksi että vastaamme oman elämämme valinnoista.
Eli voimme esim. oikeasti tuhota maapallon ja koko ihmiskunnan siinä samassa.

Visitor, mihin kohtaan laitat tunteet - mikä merkitys niillä on järjestelmässäsi?

Minä rinnastaisin ne aika pitkälti tekoihin - esim. halu auttaa hädässä olevaa on pitkälti sama kuin konkreettinen auttaminen.

[Sirpa]

Oikeastaan ajattelen siis että meillä hallussa kaikki mahdolliset kohtalomme etukäteen - eli se mitkä "ruudut" meille omien valintojemme mukaan eteen tulevat ... Meidän tehtävämme olisi siis löytää se "paras" reitti.

Miten "paras" reitti määritellään? Mikä se on?

Psykologisesti ajatellen teko edellyttää aina tunnetta, joka laukaisee käyttäytymisen ja vastaavasti on merkittävää, että tilanteet tulkitaan oikein, jotta tunne joka siitä syntyy on kohdallaan, jotta seuraava reaktio, käyttäytyminen on tilanteen kanssa yhdenmukainen. Joten periaatteessa tunteet heittelevät meitä noihin ruutuihin ja vaikuttavat siihen, että minkä ruudun valitsemme.

Minä ajattelin, että se "paras reitti" voisi olla sellainen, että jos astuu "väärään ruutuun", "tuntuu pahalta", ja jos astuu oikeaan ruutuun "tuntuu hyvältä", ja jos väärä valinta tuo huonon olon tai huonon seurauksen, niin sitten pyrkii korjaamaan omaa käytöstään tai välttämään asiaa, joka ei vain tuntunutkaan hyvältä, ja korjaa reittivalintaa.

Sopiiko tämä tähän ruutu -juttuusi?

[visitor59]

Sopiiko tämä tähän ruutu -juttuusi?

Ajattelen sen olevan hyvin pitkälti noin - ehkä lisäisin tuohon vielä sen "oikeudenmukaisuuden" - eli että pyrkii siihen etteivät omat valinnat myöskään vahingoita muita tai anna itselle kohtuutonta hyötyä muiden kustannuksella - mutta tavallaan sekin mahtuu tuohon "huonoon oloon" - koska sehän sellaisista valinnoista yleensä seuraa.

Mutta sitten näihin reitteihin liittyy varmaan paljon muutakin - koska ainakin minulla on itselläni kokemus tilanteesta jossa "väärään" ruutuun joutuminen vain kumottiin - eli asia tapahtui - mutta sitä seurasikin ruutu (vaihtoehtoinen?) -jossa se ei ollut tapahtunut.

[Sirpa]

Mikä sitten on se komponentti meissä joka tekee sen huonon olon tai hyvän olon tai sen oikeudenmukaisuuden tunteen ja tarpeen? Mistä ne tulee?

Itse olen kokenut todella rajun mystisen ja täysin fyysisen "väärään ruutuun joutumisen estämisen", jolla vältyin auto-onnettomuudesta. Mitään niin rajua "kohtalon puuttumista peliin" en ennen sitä enkä sen jälkeen ole kokenutkaan!

Auto yksinkertaisesti kieltäytyi menemästä sinne minne halusin, ratti alkoi vain voimakkasti tärisemään ja auto ajoi hetken matkaa vastakkaiseen suuntaan. Kun sain auton hallintaani ja palasin takaisin, siellä oli todella paha risteysonnettomuus - ilman tuota tapahtumaa olisin ilman muuta ollut yksi niistä autoista.

[visitor59]

Mikä sitten on se komponentti meissä joka tekee sen huonon olon tai hyvän olon tai sen oikeudenmukaisuuden tunteen ja tarpeen?

Itse olen kokenut todella rajun mystisen ja täysin fyysisen "väärään ruutuun joutumisen estämisen", jolla vältyin auto-onnettomuudesta. Mitään niin rajua "kohtalon puuttumista peliin" en ennen sitä enkä sen jälkeen ole kokenutkaan!

Nämä on nyt ihan tällaisia MUTU asioita, mutta itse ajattelen sen hyvän olon olevan tulosta eräänlaisesta yhteyden tunteesta universumiin tai kaikkeuteen - kuulumista johonkin - ja tunnetta oikealla paikalla olemisesta. Mitä heikommaksi se yhteys menee - niin vastaavasti sen huonommalta tuntuu.

Minunkin tapaukseni muuten liittyi auto-onettomuuteen - olimme autossa kahdestaan + koira kun epäonnistuneen ohituksen vuoksi auto suistui tieltä hyvin jyrkkään rinteeseen. Me molemmat näimme tapahtuman jossa automme lensi yläviistosta päin suurta koivua - ja murskaantui lähes täysin - pimeys - ja automme seisoo paikallaan täysin tyhjällä tiellä käyden tyhjäkäynnillä - MITÄ ??? oli meidän molempien ensimmäinen reaktio ...

[Sirpa]

Katopa, metkaa - ihan saman tyyppinen kokemus!

Minä myös oletan, että jos astuu oikeaan ruutuun ja onnistuu jopa astumaan tuossa ruudussa ihan optimioikeaan kohtaan, niin syntyy juuri tuo mainitsemasi kokemus ja on hyvin kiinni "Bellin piuhoissa", siitä se sitten onkin enää vain yksi "heitto" PSI-ilmiöihin, ja pääsee hakkeroimaan, heh.

Psykologia, joka on vanha sielutiede - niin sieluksihan sitä sanottiin, joka sanattomasti viestitti oloillaan; yritti saada ihmisen kuulemaan jotakin, tunnistamaan olemisensa. Sitten taisi psykologia hukata koko tällaisen osan ihmisrakennelmasta, ja Freudin tullessa kuvioihin teki omastatunnostakin superegon, ja otti enää huomioon vain; emotionalisfyysissosiaalisen ihmisen - tai jotakin sinne päin - mutta myöhemmin tuo kadonnut sielukin sitten palautettiin tietämäni mukaan, ja ensimmäisen kerran luin tästä "palautuksesta" 90-luvulla filosofi Eeva-Riitta Ollilan jonkin haastattelun yhteydessä.

Tämä palautus kyllä antaa psykologiaan ihan sen puuttuvan palasen, kun aikaisemmin koin psykologian aivan liian "suljettuna järjestelmänä" - niin nyt siitä tulee se taho myös universumiin tai vaikkapa aistien ulkopuolisiin kokemuksiin.

Puhuin aikaisemmin levitoivasta Teresa Cepada y Ahumadasta, joka joutui kirjoittamaan kirjan inkvisiittorille kokemuksistaan, ja hänen kirjansahan on tällainen "sielututkimus", jossa hän selittää, että miten se sielu, jolla ei ole puhekykyä yrittää sitten ihmiselle näitä oloja viestitellä.

Luin aikoinaan kahden tiedemiehen haastettelun, jossa he totesivat, että jos huoneeseen tulee sudenkorento, joka hahmottaa vain sen huoneen, niin miten se voi ymmärtää parkkipaikalla olevat autot, toiset kaupungit, toiset maat jne. Ja he totesivat kuin yhdestä suusta, että me olemme tällaisia oman elämämme, maailmamme sudenkorentoja. He molemmat olivat kokeneet ihmeen - ellei sitten useampia; Torsti Lehtinen enkelinmuodossa, joka toi hänelle viestin muistaakseni äitinsä kuolemasta tai vakavasta sairastumisesta toiseen maahan, ja Lehtinen kertoi kokemuksen olleen niin voimakas, että hän sanoi sen muuttaneen koko hänen elämänsä suunnan. Antti Eskola puolestaan kertoi nähneensä pahuuden ruumillistuneena. En oikein enää muista, että miten hän sitä kuvasi.

Mutta molemmat totesivat elämästä kuitenkin ja sen tapahtumista; että ovatko asiat vain sattumaa, vaiko ihmeellistä sattumaa vai peräti ihmeitä.

Mutta yhdestä asiasta olen aivan varma - joku niitä viestejä lähettääkin, jos me sitten olemme niitä vastaanottomia - ihan vaikka ihmeenkin muodossa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Eskola
http://fi.wikipedia.org/wiki/Torsti_Lehtinen

[visitor59]

Oletko koskaan miettinyt olisivatko lapset jotenkin kykenevämpiä vaistoamaan sen yhteyden ?
Vaikkapa siinä vaiheessa kun ajattelu toimii vielä kuvien ja tunteiden avulla eikä sanoina - eli olisiko niin että siirtyessämme sanalliseen ajatteluun menetämme tietyn joustavuuden.
Muistan itse pystyneeni käyttämään kumpaa tahansa tapaa vielä n. 6 vuotiaana - ja jopa - verranneeni niiden etuja toisiinsa, mutta koulun alettua kuvallinen ajattelukyky hyvin nopeasti unohtui.

[visitor59]

Vähän selvennyksenä tuohon edelliseen ...

Tarkoitin siis sitä, että on erilaisia tapoja ajatella - jos yrittää ratkaista esim. matemaattista ongelmaa niin ajattelee yhtälöillä, vieraassa maassa jonka kielen osaa, vaihtaa ajattelun sille kielelle jne.

Eli mikä mahtaa olla se oikea "kieli" ajattelulle kun haluaa noita "Bellin piuhoja" ymmärtää. Kun sen oikealla paikalla olon voi tuntea, niin voisiko se viitata siihen että muutenkin niiden ymmärtäminen olisi helpompaa tunteiden avulla kuin logiikalla ja sanoilla ?

[TiiaStiina]

...
Ajan puuttuminen tarkoittaisi esim: elämän olevan todellissudessa tieto syntymästä hautaan ja kaikesta siltä välillä - mukaanlukien kaikki valintojen eri tulokset - kaikki se samassa kuvakaappauksessa .... tai "ohjelma" joka kykenee generoimaan kaiken sen tiedon mikä siinä elämän mittaisessa kuvakappauksessa on.

Nyt sitten tulee idean "hölmö" osuus:
Mietitään että tuo ohjelman generoima tietomäärä on piirretty elokuva - elokuvaan on jo piirretty kaikki mahdolliset "ruudut" - joten siinä ei ole oikeasti aikaa. Nyt sille "piirretylle" hahmolle ohjelmoidaan "tietoisuus" ja "äly" .... syntyy keinoteollisuus jossa on aika, koska hahmo oman käsityksensä mukaan siirtyy "elämässään" eteenpäin ruutu kerrallaan.

/ Osalainaus http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 05#p584243

Tuossa oli jotain tuttua: koettuani taannoin suuren menetyksen päätin, että siirryn vain ruudusta toiseen, ruudut ovat kaikki aivan yhtä lähellä, nyt vain jokin osa minusta koluaa läpi ne ruudut joista puuttuu se juttu, mutta so what. En ole ruudun vanki.

[Sirpa]

Oletko koskaan miettinyt olisivatko lapset jotenkin kykenevämpiä vaistoamaan sen yhteyden ?
Vaikkapa siinä vaiheessa kun ajattelu toimii vielä kuvien ja tunteiden avulla eikä sanoina - eli olisiko niin että siirtyessämme sanalliseen ajatteluun menetämme tietyn joustavuuden.
Muistan itse pystyneeni käyttämään kumpaa tahansa tapaa vielä n. 6 vuotiaana - ja jopa - verranneeni niiden etuja toisiinsa, mutta koulun alettua kuvallinen ajattelukyky hyvin nopeasti unohtui.

Otitpa esille mielenkiintoisen asian - nimittäin tästä on tieteellistä tutkimusta. Kyse on aivojen painosta suhteessa aivonesteeseen - eli kyse ei olisikaan siirtymisestä ns. sanalliseen ajatteluun - vaan siitä, että lapsen aivot kelluvat "kevyemmin" aivonesteessä, ja tässä nähdään pointti lapsen kykyyn hahmottaa sellaisia asioita, joihin aikuinen ei pysty, kun aivot jo painavat kallonpohjaa.

[Sirpa]

Vähän selvennyksenä tuohon edelliseen ...

Tarkoitin siis sitä, että on erilaisia tapoja ajatella - jos yrittää ratkaista esim. matemaattista ongelmaa niin ajattelee yhtälöillä, vieraassa maassa jonka kielen osaa, vaihtaa ajattelun sille kielelle jne.

Eli mikä mahtaa olla se oikea "kieli" ajattelulle kun haluaa noita "Bellin piuhoja" ymmärtää. Kun sen oikealla paikalla olon voi tuntea, niin voisiko se viitata siihen että muutenkin niiden ymmärtäminen olisi helpompaa tunteiden avulla kuin logiikalla ja sanoilla ?

Luulen, oletan .... että otat tässä esille ns. viisaan mielen käsitteen. Olet oikeassa.

"Tietää tietämällä tai tuntea tuntemalla ei ole pointti, vaan tunnemielen ja järkimielen yhdistelmä, koska tunteita ei voi säädellä vain järkeilemällä, eikä niitä myöskään voi synnyttää järkeilemällä, vaan mielet on yhdistettävä, ja viisaas mieli on se osa ihmistä, joka tietää ja kokee totuuden, ja se osa joka tietää jonkin olevan totta.

Viisaus syntyy, kun yhdistetään erilaisia tapoja tietää; tietää tarkkailemalla, tietää analysoimalla, tietää kokemalla ja tietää intuitiivisesti, jolloin viisaalla mielellä on yhteys välittömään tietämiseen merkityksen kautta ilman, että sitä pitää analysoida järjellä.
Jokaisella on viisas mieli, mutta kaikki eivät ole siitä tietoisia. Mutta kukaan ei ole aina viisaan mielen tilassa."

Tämä on referointi eräästä psykologisesta tekstistä, joka sopii mielestäni juuri tähän esittämääsi kysymykseen - oletan.

[Sirpa]

...
Ajan puuttuminen tarkoittaisi esim: elämän olevan todellissudessa tieto syntymästä hautaan ja kaikesta siltä välillä - mukaanlukien kaikki valintojen eri tulokset - kaikki se samassa kuvakaappauksessa .... tai "ohjelma" joka kykenee generoimaan kaiken sen tiedon mikä siinä elämän mittaisessa kuvakappauksessa on.

Nyt sitten tulee idean "hölmö" osuus:
Mietitään että tuo ohjelman generoima tietomäärä on piirretty elokuva - elokuvaan on jo piirretty kaikki mahdolliset "ruudut" - joten siinä ei ole oikeasti aikaa. Nyt sille "piirretylle" hahmolle ohjelmoidaan "tietoisuus" ja "äly" .... syntyy keinoteollisuus jossa on aika, koska hahmo oman käsityksensä mukaan siirtyy "elämässään" eteenpäin ruutu kerrallaan.

/ Osalainaus http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 05#p584243

Tuossa oli jotain tuttua: koettuani taannoin suuren menetyksen päätin, että siirryn vain ruudusta toiseen, ruudut ovat kaikki aivan yhtä lähellä, nyt vain jokin osa minusta koluaa läpi ne ruudut joista puuttuu se juttu, mutta so what. En ole ruudun vanki.

Totta, mielenkiintoinen havainto. Määrätyissä tilanteissa me vain ryhdymme kelaamaan myös menneitä ruutuja "jos" sanaa käyttäen, entäpä jos... Ja yhä uudelleen ja uudelleen - seuraava vaihtoehto, jälleen "jos". Ja taas ja taas. Halusimme tai emme. Miksi tuo kelaaminen? Mitä etsimme? Kohtalolle vaihtoehtoa, vaiko itsellemme? Mikä saa meidät palaamaan takaisinpäin?

-----------------

Tämä ei liity TiiaStinan asiaan, mutta annan neuvon: kun joka hetki ja aina ihminen koittaa tehdä parhaansa ja sen mihin pystyy, ja jos tämän jälkeen tapahtuu jotakin - ihan mitä tahansa - niin ihminen itse tietää tehneensä kaikkensa ja parhaansa sinä hetkenä ja sen ikäisenä kuin juuri silloin oli sekä niillä kokemuksilla, jotka silloin omasi - sen enempää ei yhdeltäkään ihmiseltä voida koskaan vaatia.

[Sirpa]

Padlock kirjoittaa Ulvila-osion Ari Auer -ketjussa:

on edelleen kuin 1600-luvun noitavainojen aikaan, samalla tavalla lasten kertomukset ovat "tärkeitä":

http://fi.wikipedia.org/wiki/Noitava..._valtakunnassa

"Ruotsin valtakunnan suurin noitaoikeudenkäyntien sarja sai alkunsa syksyllä 1667 Åsenin kylässä Itä-Taalainmaalla, kun 11-vuotias paimentyttö Gertrud haki kuttuja saarelta, jonne ne olivat karanneet. Koska Gertrudin pikkuveli ei ollut uskaltanut hakea kuttuja, olivat lapset riidelleet ennen kuttujen hakemista. Todennäköisesti veli levitti kertomuksia Gertrudin suorittamasta taikuudesta kuttujen takaisin saamiseksi, koska alueelle levisi huhuja siitä, että Gertrud olisi kävellyt vetten päällä kuttuja saarelta hakiessaan. Asiaa ryhdyttiin tutkimaan papin toimesta, ja pitkällisen kiistämisen jälkeen Gertrud tunnusti noituuden ja kertoi noitasapatista Blåkullassa (suom. ”Sinikukkula”, Kyöpelinvuori). Aluksi harkittiin kuolemantuomiota, mutta lopulta Gertrud sai katumusharjoituksia.[28]

Lähtökohtana olivat tarinat, joita varsinkin lapset ja nuoret kertoivat. Niissä mentiin lentämällä Blåkulla-nimiseen paikkaan, jossa syötiin, juotiin ja tanssittiin. Saatana antoi pidoissa ruokaa ja vahti, että kaikki saavat syödäkseen. Siellä heidät myös kastettiin uudelleen ja vihittiin toisilleen tai Blåkullan asukeille tai Saatanalle. Kerrottiin myös, kuinka Blåkullassa tapahtui orgioita, joissa oltiin sukupuoliyhteydessä Saatanan ja muiden Blåkullan-kävijöiden kanssa. Kertomusten mukaan osa lapsista myös synnytti siellä myös olentoja, joilla oli eläinten ja ihmisten piirteitä.[28]

Kertomukset Blåkullasta ja yksinkertaiset tarinat saivat kuitenkin koko ajan uusia piirteitä. Esimerkiksi kun vartiomies Håkanin anoppi Kerstiniä syytettiin vartiopäällikkö Anders Olofssonin vaimon lehmän kuolemasta, katsottiin lehmän kuoleman syyksi se, että Kerstin ratsasti kyseisellä lehmällä Blåkullaan. Noituussyytöksiin liitettiin tämän jälkeen myös maaginen maitovarkaus.[28]

Erittäin tyypillinen piirre Ruotsin noitaoikeudenkäynneissä oli lapsitodistajien runsas määrä. Syynä lapsitodistajien käyttöön oli se, että Pohjois-Ruotsiin (Norrlanti) perustettu erityinen noitakomissio päätti ensimmäisessä Gävlen kokoontumisessaan asettaa lasten todistukset etusijalle. Myös erityisiä noitien näyttäjiä ilmaantui. Noitaoikeudenkäyntien seurauksena teloitettiin arviolta kolmisensataa ihmistä. Suuri noitaprosessi päättyi vihdoin vuonna 1676 viranomaisten asetettua vastustamaan sitä.[28]"

Lasten murhasyytteet äitiänsä kohtaan paljastuvat pian valheiksi.

No, totta kai ne ovat valheita, mutta onko kukaan edes todellisuudessa kuullut mitään lasten puhuvan - itse olen ylipäätään näissä false flageissä kyyninen, että onko koko lapsia edes olemassa?! Älkää nyt, luoja varjelkoon, uskoko kaikkea mitä teille kerrotaan!

Kyllä nämä tarinat on suoltanut ihan täysin operaation johto, mutta hämmästyttää tietysti, että miksi on ollut mentävä jopa näin pitkälle kiusatakseen suomalaisia. Kyllä täytyy olla päässä jo vikaa sielläkin suunnalla.

Enpä ole maata nähnyt - tai edes kuvitellut olevan - jossa kansalaisia pistetään näin halvalla, ja vedetään kölin alta tämän tästä myös poliitikkojen toimesta. Kai kansa vain saa sitten mitä on ansainnut, mutta sääliksi käy tämä sairas peli niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät kykene näkemään sen lävitse. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaiset turvajärjestelyt tälläkin jengillä on, nimittäin minfoäänestyksestä huolimatta on paljon ihmisiä, jotka näkevät lävitse ja ovat lopen kyllästyneitä tähän suomalaisten huijaamiseen. Mikään ei ole tässä sitä miltä se täältä palstalta katsottuna näyttää! Älä unta näe, että mikään Anneli Auer todellisuudessa on edes missään vankilassa.

Tällä voidaan tehdä ihan psyykkisiä vaurioita, kun tätä samaa sontaa veivataan tosikoille vuodesta toiseen. Toivon mukaan jossain vaiheessa joku edes joutuu edesvastuuseen.

90-luvun pankkikriisi oli jo moraalittomuudessaan pohjanoteeraus, kun varastettiin ihmisten omaisuus ja tuhottiin perheiden elämä oikein massamurhana, ja tällä manipuloinnilla nyt sitten nitistetään suomalaisten mieli. Voi, voi.

Mutta älä luota minkään paljastumiseen - ne voivat jatkaa tätä vaikka kuinka kauan lisäten vain tehoa uudelleen ja uudelleen - tämä uudelleen alkanut näytös oli jo varoittava esimerkki siitä - niin ettei Suomessa ole tämän manipuloinnin jälkeen enää ainoatakaan tervepäistä ihmistä. Mutta niillä itsellä on jo suojana uudet mielenterveyslait ja aseistetut vartijat - pohjalla on sellainen roska, ettette pysty hurjimmissa unelmissannekaan kuvittelemaan.

Ainoa keino on suojautua, ja välttää lähtemästä keskustelussa syvälliselle tasolle - voi olla mukana, mutta kehittää kuitenkin riittävä etäisyys. Ja ylläpito on banneineen ihan samassa leikissä mukana, koska on tarkoitus särkeä ihmisten oikeudenmukaisuuden kokemus - he tarvitsevat tulevaisuudessa massaa, jolla ei ole tunteita. Tällaiset palstat on sitä varten, ja sen vuoksi bannataan kaikki ajattelevat ihmiset ja suositaan kaikkea rääväsuista ja negatiivista ainesta, ja suositaan myös kiusaamista. Suurin osa uutisista on tehty myös ihan tähän samaan tarkoitukseen - aiheuttamaan ihmiselle huonoa oloa ja pahaa mieltä, samoin erilaiset ohjelmaformaatit.

Nimimerkillä: en ole koskaan katsonut televisiota, enkä katso.