8-vuotiaan Eerikan murha, Helsinki 2012

[mummo59]

Maailmasta ei säälittävämpää raukkista löydy kuin Touko Tarkki. Viikonlopun Ilta-Sanomisa on sekä Laamasen että Tarkin valituksista Hoviin.

Mies on kiduttanut ja rääkännyt tytärtään 2 vuotta ja lopulta saanut tämän hengiltä ja yrittää kiemurrella asiasta irti.

Vierittää syyn täysin Laamaselle ja sanoo, ettei ole edes ymmärtänyt, että lapsen sitominen ja teippaaminen voisi vanhingoittaa tai tuoda kipua ja särkyä lapselle.

Uh, oksennus tulee.

[irmuska]

mummo59 samoilla linjoilla. Minä luen Toukon, kuten hänen avokkinsakin, ihmishirviöiden kastiin kuuluviksi. En voi edelleenkään ymmärtää, miten tässä tapauksessa on voitu tehdä niin karkea virhe kuin on tehty. Eikö muka Erikan sijoituspaikassa HUOMATTU eroa Erikan voinnilla siellä ja isällään?

Eikö kukaan muka huomannut KUNNOLLA miten lapselta puuttui tukoittain hiuksia? En voi mitenkään uskoa järjestelmän pettäneen niin pahasti kuin se ainakin muka petti. En edes ymmärrä miten muka on voitu sulkea silmät niin täysin lapsen hädältä.

Välinpitämättömyys vei Erikan, välinpitämättömyys ja kaksi hullua ihmishirviötä.

[TheBride]

Tämä on kyllä todella vastenmielin tapaus.

Mulle on jäänyt käsitys, että tämä Touko on ns. vähälahjainen, eli poikkeaa älyllisesti keskitasosta. Toki eihän se mitenkään oikeuta miten on kohdellut tytärtään, mutta voisi selittää miten avokin sepustus lääkäritaustasta meni läpi.

[Atlanta]

Tarkin henkisestä tilasta en tiedä, mutta kyllähän tuo avokin lääkärisepustus meni läpi lastensuojeluviranomaisillekin.
Miehiä on helppo uunottaa, mutta viranhaltijatkin.

[mummo59]

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkel ... oitu-estaa

[matlockb]

Tässä vielä artikkeli yo. linkin takaa:

Syyttäjä lehdelle: Eerikan surma olisi voitu estää

Paikalliset
26.9.2013 14:50

Helsinkiläisen 8-vuotiaan Eerikan surma keväällä 2012 olisi voitu estää, kertoo kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski LakimiesUutisissa.

Eija Velitskin mielestä lastensuojelun valitukset resurssipulasta ovat ontuva selitys siihen, miksi Eerikan pahoinpitelyihin ei puututtu. Eija Velitskin mukaan lastensuojeluviranomaisten pitää ilmoittaa poliisille, kun lastensuojeluun tulee ilmoitus, että lasta pahoinpidellään. Lastensuojelu ei itse tutki pahoinpitelyilmoituksia, vaan se on poliisin tehtävä.

Velitski kertoo LakimiesUutisissa, että poliisin mukaan tällaista puhelua poliisi ei Eerikan tapauksessa koskaan saanut.

Velitski ihmettelee lehtijutussa, miten Eerikan pahoinpitelyistä tehdyt kaksitoista lastensuojeluilmoitusta eivät johtaneet mihinkään. Vajaan vuoden sisällä lastensuojeluilmoituksia tekivät muun muassa koulu, naapurit ja tytön biologinen äiti.

Kolmea Helsingin sosiaalivirastossa työskennellyttä työntekijää epäillään parhaillaan syyteharkinnassa olevassa jutussa virkavelvollisuuden rikkomisesta.

LakimiesUutisten jutusta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat (IS 26.9.)

[maija turjukka]

Kun vielä vähän enemmän kaivaa, niin netistä löytyy luettavaksi se alkuperäinenkin LakimiesUutisten haastattelu... Siinä syyttäjä Velitski kertoo omasta osuudestaan mm. näin:

Kyyniseksi Velitski ei työssään ole ­tullut.

– Sen on ehkä aina tiennyt, että maailma ei ole kaikilta osin ihan hyvä.

Hän kertoo, ettei työhön voi suhtautua tunteella.

– On selvää, että kun sain Vilja Eerikan esitutkintapöytäkirjan, niin vedin muutaman kerran henkeä ennen kuin avasin sen, koska tiesin, että materiaali on kamalaa. Ensimmäisen kerran luettaessa se tuntui­ pahalta, mutta sen jälkeen oli pakko ottaa ammattiminä käyttöön ja hoitaa juttu. ­Sieluaan näihin ei voi pistää, tai juttuja ei pysty ajamaan.

– Ne on tekoja, joille ei voi mitään. Et saa sen pikkutytön kärsimystä pois. Voit vain tehdä parhaasi, että ihmiset, jotka tekoon ovat syyllistyneet, saisivat rangaistuksen. Keskityn siihen, että taistelen oikeuden­mukaisuuden puolesta. Että paha saa palkkansa.

Velitski onkin elementissään nimenomaan syyttäjänä.

– Minulle on hyvin tärkeää se, että syyttäjänä koen aina olevani oikeuden puolella.
En voisi toimia puolustus­asianajajana. Laki lähtee siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus puolustautua ja ­heidän tulee saada ammattilainen ­puolustamaan heitä. Mutta se on tehtävä, johon minusta ei ole.

Mikään tapaus ei ole liian paha.

– Ei ole sellaista juttua, jota en voisi syyttäjänä hoitaa. Jos sellainen olisi, niin se olisi ollut Vilja Eerikan tapaus.

http://www.lakimiesuutiset.fi/node/1453

[mummo59]

27. syyskuuta 2013



Pääkirjoitus 24.09. Jorma Tilander
Vaikeat ajat vaativat vaikeita päätöksiä - eivät huonoja
Hårda tider kräver svåra beslut - men inte dåliga
Kolumni 24.09. Susanna Reinboth
Kuoliaaksi vaietut faktat
Kolumni 24.09. Jukka Varviala
Suutarin frakki
Kolumni 24.09. Poliisipäällikkö
Alkolakko vai alkolukko?
Kolumni 24.09. Matti Norri
Advokaattien helmasyntejä 3



Juristi osana liiketoimintaa -seminaari
25.9.
Suomen Kansallismuseon auditorio klo 17–19.30, Mannerheimintie 34, Helsinki.
Juristin rooli yrityksen liiketoiminnassa ja miten juristi voi päästä mukaan liiketoiminnan ytimeen.


XLIII Lakimiespäivä
4.10.
Finlandia-talo, Helsinki.
Ilmoittautumiset 27.9. mennessä.

Ylempien toimihenkilöiden työsuhdepäivä
7.–9.10.
M/S Mariella, Helsinki–Tukholma–Helsinki.

Valmistujaistilaisuudet Helsingissä
17.10., 14.11. ja 16.12.
Tule tutustumaan vastavalmistuneiden etuihin ja edunvalvontaan Lakimiesliiton Ylähuoneelle.
Illan aikana kuulet ajankohtaista tietoa nuorten juristien työllistymisestä, palkkauksesta ja uramahdollisuuksista. Lisäksi saat tietää, mitä Lakimiesliitto tekee nuorten juristien hyväksi ja mitä sinä hyödyt Lakimiesliiton jäsenyydestä. Samalla tutustut vastavalmistuneisiin kollegoihin sekä Lakimiesliiton toimijoihin.


Aluetilaisuudet
Syksyllä 2013 Bryssel


Tulevia valmennuksia
- Esiintymistaito, Helsinki
- Ulkomaille töihin, Helsinki
- Yrittäjäksi?, paikkakunta tarkentuu myöhemmin


Tapahtumista tarkemmin:
www.lakimiesliitto.fi/palvelusi/tapahtumat







Oikeuden puolella
Tuuli Hongisto | 16.9.2013

Kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan murhan ja Laajasalon perhesurman oikeudenkäynneissä syyttäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski ei voisi kuvitella tekevänsä mitään muuta työtä. Enää.
Anna 1/1
Anna 2/5
Anna 3/5
Anna 4/5
Anna 5/5
Keskiarvio: 2.5
Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski rakastaa työtään.
– Kun minulta kysytään, mitä harrastan, niin työ on yksi harrastus, Velitski nauraa Helsingin oikeustalon kokoushuoneessa.
Hänen työnsä syyttäjänä sisältää rankkojen henki- ja väkivaltarikosten käsittelyä. Velitski on toiminut syyttäjänä esimerkiksi Laajasalon perhesurmien ja helsinkiläisen kahdeksanvuotiaan Vilja Eerika Tarkin surman oikeudenkäynneissä. Miten hän jaksaa – eikö syyttäjä koskaan ajattele, että joku tuomituista on täysi hirviö?
– En minä ihmisiä tuomitse, vaan tekoja. Jokaisessa ihmisessä on hyvät ja huonot puolensa, Velitski sanoo.
Mutta tulee eteen sellaisiakin juttuja, joissa on vaikea löytää ihmisestä hyvyyttä.
– Varsinkin isoissa seksuaalirikosjutuissa, kun näkee kärsimystä, jota on tuotettu useille ihmisille. Tai henkirikoksia, joissa teko on kohdistunut lapsiin.
Yksi Velitskin uran rankimmista tapauksista oli viime vuoden keväällä koko maata järkyttänyt tapaus, jossa kahdeksanvuotias Vilja Eerika Tarkki kuoli Helsingissä isänsä ja äitipuolensa pahoinpitelemänä.
Vilja Eerikan murha oli poikkeuksellisen raaka kokeneiden poliisien ja syyttäjänkin silmissä, Velitski kertoo.
– Tapauksen yksityiskohdat olivat niin sairaita, että niitä ei yksinkertaisesti ymmärrä. Kokeneet rikosasianajajatkin sanoivat, etteivät he muista näin pahaa tapausta. Tekotapa oli niin käsittämättömän raaka, etten tiedä, miten sellainen on voitu edes kehittää: kiinni sidottu kahdeksanvuotias lapsi on tapettu tukehduttamalla.
Erityisesti Velitskiä surettivat viranomaisten mahdolliset virheet. Hän teki tutkintapyynnön sosiaaliviranomaisten toiminnasta ja mahdollisista virkavirheistä. Haastattelua tehtäessä elo–syyskuussa valmistuva tutkinta oli edelleen käynnissä.
– Syyteharkinnan tästä tekee toinen syyttäjä, joka voi pysyä objektiivisena, koska katson, että olen niin sisällä murhajutussa.
Velitski kuitenkin ihmettelee tapahtunutta.
– Kaiken sen tiedon mukaan, mikä minulla on, ei olisi tarvinnut mitään muuta kuin noudattaa olemassa olevia ohjeita ja se olisi riittänyt. Teko olisi ollut estettävissä.

– Vilja Eerikan kehossa oli 89 ulkoisen väkivallan merkkiä oikeuslääketieteellisissä kuvissa. Luokanopettaja ja rehtori olivat tehneet lastensuojeluilmoituksia. Myös naapurit ja lapsen biologinen äiti tekivät ilmoituksia, Velitski kertoo.
– Kaiken kaikkiaan vajaan vuoden sisällä tuli kaksitoista lastensuojeluilmoitusta eri ihmisiltä, mutta ne eivät johtaneet mihinkään – sitä ei voi ymmärtää. Se oli kova paikka minulle, kun tajusin, että rääkkäys olisi voinut loppua jo lokakuussa 2011, jos oltaisiin toimittu silloin.
Mitä mieltä Velitski on tapauksen nostamasta keskustelusta?
– Ministeriöissä perustettiin työryhmiä tutkimaan tilannetta ja viranomaisten toimintaa. On hyvä, että perustetaan työryhmiä, mutta vielä parempi olisi, että noudatettaisiin olemassa olevia ohjeita. Se olisi riittänyt.
Resurssipula on Velitskin mukaan huono selitys.
– Kun lastensuojeluun tulee ilmoitus, että lasta pahoinpidellään, he eivät itse tutki asiaa, vaan se siirtyy poliisille. Heidän ei tarvitse kuin ilmoittaa. Poliisi sanoi, että yksi puhelu heille olisi riittänyt, mutta sitä puhelua ei koskaan tullut. Lokakuussa 2011 tuli ensimmäinen ilmoitus, ja niitä tuli talven aikana yksitoista lisää. Vilja Eerika kuoli toukokuussa 2012 ja vieläkään ei oltu soitettu poliisia, vaikka oli ollut koko talvi aikaa. Tätä nyt tutkitaan.

Kyyniseksi Velitski ei työssään ole tullut.
– Sen on ehkä aina tiennyt, että maailma ei ole kaikilta osin ihan hyvä.
Hän kertoo, ettei työhön voi suhtautua tunteella.
On selvää, että kun sain Vilja Eerikan esitutkintapöytäkirjan, niin vedin muutaman kerran henkeä ennen kuin avasin sen, koska tiesin, että materiaali on kamalaa. Ensimmäisen kerran luettaessa se tuntui pahalta, mutta sen jälkeen oli pakko ottaa ammattiminä käyttöön ja hoitaa juttu. Sieluaan näihin ei voi pistää, tai juttuja ei pysty ajamaan.
– Ne on tekoja, joille ei voi mitään. Et saa sen pikkutytön kärsimystä pois. Voit vain tehdä parhaasi, että ihmiset, jotka tekoon ovat syyllistyneet, saisivat rangaistuksen. Keskityn siihen, että taistelen oikeudenmukaisuuden puolesta. Että paha saa palkkansa.
Velitski onkin elementissään nimenomaan syyttäjänä.
– Minulle on hyvin tärkeää se, että syyttäjänä koen aina olevani oikeuden puolella.
En voisi toimia puolustusasianajajana. Laki lähtee siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus puolustautua ja heidän tulee saada ammattilainen puolustamaan heitä. Mutta se on tehtävä, johon minusta ei ole.
Mikään tapaus ei ole liian paha.
– Ei ole sellaista juttua, jota en voisi syyttäjänä hoitaa. Jos sellainen olisi, niin se olisi ollut Vilja Eerikan tapaus.

Syyttäjän työ on haastavaa, mutta Velitski on asian kanssa sinut. Hän lähti alalle hakemaan haasteita tehtyään uraa kymmenen vuotta toisaalla.
– Pohjakoulutukseltani olen merkonomi ja tein vaateteollisuuden palveluksessa töitä kymmenen vuotta. Lopulta totesin, että se ei ollut minun juttuni kuitenkaan.
Tekstiilialalla meni hyvin, mutta nuoruudessa herännyt kiinnostus oikeustieteeseen
poltteli mielessä.
– Jo murrosikäisenä olin ajatellut, että minusta tulee juristi. Sitten se unohtui – halusin nopeasti ammattiin. Kun sain mielenkiintoisen työpaikan, se imaisi mukaansa. Siihen aikaan tekstiilikauppa veti ja yrityksillä meni hyvin, mutta työ ei pidemmän päälle tyydyttänyt. Se oli myyntiä, markkinointia, kuvauksia ja näytöksiä.
Lopulta opinnot Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ajoittuivat keskelle ruuhkavuosia.
– Aloitin opiskelun syyskuussa ja tyttäreni syntyi marraskuussa.
Tutkinto valmistui työn ja perhe-elämän ohella viidessä ja puolessa vuodessa. Halu nähdä käytännön työtä sai Velitskin hakemaan jo toisena opiskeluvuotenaan korkeakouluharjoitteluun Helsingin käräjäoikeuteen. Kolmen kuukauden harjoittelu kuitenkin venähti seitsemäksi vuodeksi ja erilaisiksi työtehtäviksi.
– Tajusin työhaastattelussa, harjoittelupaikkaa hakiessani, mikä tulevaisuuden suunnitelmani on. Muistan aina, kun vastasin, että aion jäädä tästä talosta eläkkeelle.
Se tuntui hullulta, mutta jotenkin tiesin sen. Työ imaisi heti mukaansa, eikä se ole missään vaiheessa ollut puuduttavaa tai tylsää, hän kertoo.
– Käräjäoikeudelta siirryin Helsingin syyttäjänvirastoon. Ja tässä minä nyt istun. Tässä on riittävästi haastetta.

Kun kuuntelee tarinoita väkivallasta työkseen, miten ajatukset saa ohjattua työpäivän jälkeen muualle?
– Minulla ei ole tarvetta oikeastaan purkaa tätä kellekään. Kun teko on noin järkyttävä kuin Vilja Eerikan tapaus, niin totta kai se tuntuu pahalta. Mutta ei se tule uniin. Puramme asioita esitutkintaihmisten eli poliisien kanssa: puhumme keskenämme jutun auki, eikä se jää ihon alle.
Velitski käy myös kuntosalilla nollautumassa.
– Silloin, kun on ollut istuntosalissa yhdeksän tuntia putkeen, pitää lähtiessä tehdä jotain ihan muuta: lähteä ulos tai kuntosalille.
Kihlakunnansyyttäjä on opetellut siihen, ettei aina tarvitse suorittaa.
– On sellaisia päiviä, että en tee mitään. Tulen kotiin, avaan telkkarin ja katson, mitä olen sieltä nauhoittanut.
Hän pyrkii tietoisesti pois suorittamisesta.
– En todellakaan ota lomalle projekteja. Se tästä vielä puuttuisikin. En ole suunnitellut lomalle remontteja, ikkunan pesuja, kaappien siivousta tai mitään muuta.
Kaikesta näkemästään ja tehtäviensä vaativuudesta huolimatta Velitski ei saa tarpeekseen työstään.
– En voisi kuvitellakaan tekeväni mitään muuta, vaikka joitakin juttuja tekee yötä myöten.
Hänelle ei kertaakaan ole tullut sellaista tilannetta, että hän haluaisikin tehdä jotain eri työtä, eikä aamulla ole ollut sellaista oloa, ettei hän haluaisi lähteä töihin.
– Ei todellakaan. Olen hirveän onnellisessa asemassa, koska teen juuri sitä, mitä haluan tehdä.

KUKA
EIJA VELITSKI
• merkonomin koulutus vuodelta 1971
• oikeustieteen kandidaatti 1993, Helsingin yliopisto
• varatuomari 1995, Helsingin yliopisto
• Helsingin syyttäjänviraston apulaispäällikkö
• perhe: tytär
• harrastaa liikuntaa
• luki viimeksi Dostojevskin Idiootin uudestaan
Velitski mukana Lakimiespäivässä
Lakimiespäivä järjestetään 43. kertaa 4. lokakuuta. Päivässä kuullaan Tasavallan Presidentin tervehdys.
Eija Velitski on samassa tilaisuudessa asianajaja Geir Lippestadin ja tutkimusprofessori, ylilääkäri Hannu Lauerman kanssa puhumassa aiheesta "Pahan kosketus".
Ennakkoilmoittautuminen päättyy 27.9., jonka jälkeen mukaan voi ilmoittautua paikan päällä maksamalla osallistumismaksun käteisellä.
www.lakimiespaiva

[mummo59]

Vilja Eerikan tapauksen syyttäjä suomii virkamiesten selityksiä resurssipulasta

– Istuin äitienpäivän jälkeisenä aamuna työhuoneessa. Se oli hyvin kaunis aamu, syyttäjä EijaVelitski kertoo. Puhelin soi. Se tuli Helsingin väkivaltarikosyksiköstä. – Olisi yksi juttu, rikosylikomisario Juha Rautaheimo sanoi ja kertoi tulevansa käymään.

Vakavien väkivaltarikosten parissa työskentelevä Velitski tiesi jo tuolloin, että jotain pahaa olisi tulossa. Yleensä poliisit ilmoittavat rikoksista syyttäjälle lomakkeella.

Kahdeksanvuotias pikkutyttö, Vilja Eerika oli löytynyt helsinkiläisasunnosta kuolleena pressuun käärittynä.

Velitski kertoi häntä itseäänkin järkyttäneen tapauksen taustoista Lakimiespäivässä Helsingin Finlandiatalossa.

– Mitä pidemmälle tutkinnassa edettiin, sitä karmeammalta juttu alkoi näyttää, Velitski sanoi.

– Teko oli sellainen, jota ei ihmismieli tahtonut käsittäää

Jutun käsittely hovioikeudessa alkaa parin viikon päästä

Syyttäjä seurasi sermin takaa rekonstruktiota, jossa sittemmin murhasta tuomitut isä ja äitipuoli näyttivät teon. – Se ei tuntunut millään tavalla koskettavan heitä.

Lapsi oli tehnyt kuolemaa neljä tuntia. – Jokainen voi ajatella mitä pienen tytön mielessä on liikkunut. Toivottavaa on, että hän on menettänyt tajunsa.

Lapsen ruumiissa oli 89 pahoinpitelyn merkkiä. Niitä ei kuitenkaan ollut kaulasta ylöspäin tai ranteista alaspäin. Merkit pystyttiin peittämään vaatetuksella.

– Esitutkintamateriaali on paljon karmeampi kuin mitä julkisuuteen on annettu, Velitski sanoi.
”Resurssipula ei selitä”

– Miksi paha pääsi koskettamaan? Velitski kysyi. – Tytölle oli haettu apua monilta tahoilta. Pahoinpitelyn merkkejä oli havaittu jo syksyllä 2011. Tutkintapyyntöjä olivat tehneet koulun rehtori, naapurit ja oikea äiti.

– Kukaan ei ole pystynyt antamaan selitystä siihen, miksi lasta ei autettu.

Velitski kertoi, että sosiaaliviranomaisten laiminlyöntejä koskeva syyteharkinta on kesken.

– Vilja Eerikan olisi pelastanut se, että olisi noudatettu lakia. Miksi turvaverkko petti? On sanottu, että kyse on rahasta ja resurssipulasta.

– Ovatko virkamiehet turtuneet niin, että oikeaa hätää ei nähdä?

– Yhteiskunta on Vilja Eerikalle velkaa sen että selvitämme mitä olisi voitu tehdä, jotta hän olisi välttänyt vuoden kestäneeltä rääkkäämiseltä.

– Työryhmien perustaminen on sinänsä hyvä asia, mutta minun kysymykseni on se, että mikä on mennyt niin pahasti pieleen että 8-vuotias tyttö kuoli väkivaltaisesti, vaikka hänestä oli tehty kaksitoista lastensuojeluilmoitusta.

– Miten vastuullinen viranomainen toimii kun hätä on suurin? Resurssipula ei ole selitys, Velitski sanoi

– Mikä voi olla tärkeämpää tilanteessa, josta lapsesta saatu 12 ilmoitusta monelta taholta. Missä on toimintakyky? Missä on arvostelukyky? syyttäjä ihmetteli

[irmuska]

Niin, kyllähän tämä Eerikan tapaus on ehkä kuvottavin mitä ikinä olen itsekään kuullut. Lisäkuvottavuutta aiheuttaa juuri tuo, että ilmoituksia oli tehty runsain mitoin ja sittenkään asialle ei tehty mitään. Resurssit ei tätä selitä, välinpitämättömyys, typeryys ja idioottimaisuus toki selittääkin.

Samalla voi miettiä sitä, mitä tämä teki ihmisten suhtautumiselle lastensuojelua kohtaan. Jos kohta aiemminkin ihmisillä oli huono kuva lastensuojelusta niin kuinka paljon lisää se ryvettyi tässä? Puututaan mielellään mitä omituisimmista syistä kun joku vain ilmoittaa, oli se valhetta tai ei, vaan annapa olla kun olisi pitänyt oikeasti puuttua.

Suoraan sanottuna, enpä haluaisi olla Eija Velitskin housuissa ja voin vain kiittää onneani siitä, että kaikki Eerikan tapaukseen liittyvä tutkintamateriaali ei ole luettavissa. Lukisinhan minä sen ja itkisin sillä Eerikan kohtalo aiheuttaa edelleen suurta surua vaikka en edes lasta tai tämän sukulaisiaan tuntenut.

[manhiineen]

Edelleenkin, miksi isoäiti ei astu julkisuuteen selittämään miksi puuttui koko asiaan poikansa puolta pitäen, nyt kun kerran lopputulos on tällainen? Tuollaiselle vajaamieliselle toukolle täytyisi tehdä heti kastraatio ettei tuo saa enää yhtään jälkeläistä kidutettavaksi. Samaa tietysti toivon Nadja noita-akalle. Toivon totisesti että nuo hirviöt perseraiskataan joka päivä vankilassa jollain piikkisellä ja isolla ruosteisella putkella.

[Atlanta]

Tottakai äidit puolustavat lapsiaan, ovat nämä millaisia vain tai tehneet mitä hyvänsä. Se on luonnonlaki. Emo suojelee pentujaan.
Tarkin äiti on ehkä huomannut olleensa väärässä, joten ei tule julkisuuteen kertomaan mitään. Se, onko nolo tai häpeissään, en osaa sanoa.
Äiti halusi uskoa viimeiseen asti hyvää lapsestaan. Ja tosiasiahan on se, että aina se kauhea miniä on syyllinen kaikkeen. Sarjakuvissa on vaimon äiti paha anoppi, mutta tosielämässä se kylläkin on miehen äiti.
Tarkki on ns toipuva alkoholisti. Äiti varmasti yritti auttaa poikansa toipumista uskomalla, että tytön kasvattaminen auttaa. Mutta ei se auttanut. Lisäksi Tarkki on altis toisen vaikutuksille. Uusi vaimoke päätti ja määräsi mitä tehdään.
Erika-tyttösen äidin puheita ei uskottu, koska ilmeisesti Tarkin äiti oli takapiruna. Ei kai päihteitä käyttävän naisen puheita voi uskoa, saatettiin ajatella. Lapsen isä on raitis ja plaa, plaa, plaa.
Saiko tuo Tarkon äiti mitään rangaistusta, vai kärsikö seuraukset jotkut muut?

[Aizerbaidzan]

Tarkin ja Laamasen valituksia puidaan huomenna hovissa.

[kakkosurpo]

Niinhän ne hovioikeusneuvokset tekevät. Toivottavasti ovat järjissään ja pitäytyvät käräjäoikeuden tuomioissa, vaan eipä noista aina tiedä kuinka sitä lakia tulkitaan.

[Marokon Kauhu]

Niinhän ne hovioikeusneuvokset tekevät. Toivottavasti ovat järjissään ja pitäytyvät käräjäoikeuden tuomioissa, vaan eipä noista aina tiedä kuinka sitä lakia tulkitaan.

Voipi vähän tulla pala kurkkuun ja silmiä "kirveltää" hovissakin kun sensuroimattomana tämän jutun aineistoa käy läpi:

Oman lapsen pitkäaikainen kidutus ja lopulta murha.
Noita-akka piruna siinä toisena tappajana.

Varmaan nääkin uuvatit elättelee kaikenlaisia säätöjä mielessään.
Vielä vähän aikaa...