Gustafssonin vammat (ketju 2)

[Xerxes]

^ Onko kyseesä se sama vanha tutkimus 80-luvulta mitä sinä olet kiivaasti aiemmin vammakeskustelussa kaupitellut? Aivoruhje jättää ikuisen jäljen aivokudokseen. Ja se vanha jälki on nähtävissä ja MRI-kuvauksissa.

Tuo väite ei ole täyttä totta! Ei pidä paikkaansa. Jos jotain pieniä poikkeamia aivoissa nähdään vielä 44 vuoden kuluttua, niin ei voida sanoa, mikä ne aiheutti ja milloin. Niissä vähäisissä poikkeamissa ei ole päivämäärää, eikä kuvausta, miten ne ovat syntyneet.
-------------------------------------

Misrille! Miksihän käräjäoikeus on todennut seuraavaa, ja miksi mikään taho (syyttäjä, omaiset) ei ole valittanut päätöksestä. Jos tämä olisi väärä, niin kai siitä olisi valitettu! Mutta ei ole valitettu. Päätös on arvioitu oikeaksi eri tahoilla. Minusta tuo päätös näyttää loogiselta ja oikealta. Ja se on voimassa oleva päätös.

"Lääketieteellisen selvityksen perusteella on siten pidettävä täysin mahdollisena eikä millään todennäköisyydellä poissuljettuna sitä vaihtoehtoa, että Gustafsson on 5.6.1960 aamuyöllä saanut päähänsä kohdistuneen väkivallan seurauksena aivovamman ja että tämän aivovamman saatuaan Gustafsson on ollut ensin tajuton ja hänen tajunnantasonsa on vielä samana päivänä iltapäivälläkin ollut huomattavasti alentunut ja hän on ollut toimintakyvytön. Samalla tavalla täysin mahdollisena eikä millään todennäköisyydellä poissuljettuna on pidettävä sitä, että Gustafsson on saamansa aivovamman seurauksena menettänyt muistinsa noin neljän vuorokauden ajalta, eikä tämä muistiaukko ole palautunut. Aivovamman ja sen seurausten olemassaolo on siten otettava huomioon asiaa arvioitaessa, ja ne tukevat vahvasti johtopäätöstä, että surmaaja ei ole Gustafsson".

Aika erikoinen ilmaus: "... eikä millään todennäköisyydellä pois suljettuna ...". Tarkoittanee, että käräjäoikeus on ollut varma päätöksessään, eikä mikään osapuoli ole valittanut.

[Misri]

^ Olemattomalla aivoruhjeella ei voi olla syntyaikaa. Tuo 44-vuotta ei merkkaa mitään, koska aivoruhjeen jättämä jälki on aivokudoksessa iätön, sen on siellä ja pysyy. (MIR) ELI Mangeettikuvauksella kyetään se pieni hemosiderdiinin ympröimä jälki näkemään. Tai vastaavasti jos kyse ei ole ollut vuotavasta ruhjeesta, niin jälki näkyy enkefalomalasiana.

[Xerxes]

^ Olemattomalla aivoruhjeella ei voi olla syntyaikaa. Tuo 44-vuotta ei merkkaa mitään, koska aivoruhjeen jättämä jälki on aivokudoksessa iätön, sen on siellä ja pysyy. (MIR) ELI Mangeettikuvauksella kyetään se pieni hemosiderdiinin ympröimä jälki näkemään. Tai vastaavasti jos kyse ei ole ollut vuotavasta ruhjeesta, niin jälki näkyy enkefalomalasiana.

Epäilen Misrin asiantuntemusta tässä asiassa, eli epäilen että näkyvyys ei ole 100 prosenttinen 44 vuoden kuluttua. Näissä asioissa mikään ei ole noin ehdotonta kuin Misri olettaa ja esittää. Lisäksi Käräjäoikeuden tuomio puhuu "aivovammasta", ja tarkoittanee se sitä, että sen mielestä kysymyksessä voi olla myös muu kuin perinteinen aivoruhje, esim. diffuusi aivovamma, joka voi olla samaa vaikeustasoa kuin keskivaikea "aivoruhje", varsinkin kun 4 vuorokauden muistiaukko (alle viikon) viittaa nimenomaan "keskivaikeaan aivovammaan".

Miksi Misri väität sen viittaavan vaikeaan aivovammaan? Se on valetta. Myös Tenovuo määrittää sen "keskivaikeaksi aivovammaksi", ei esim. aivoruhjeeksi (Ehkä se sisältää myös aivoruhjeen, en tunne terminologiaa niin tarkasti). Tässäkin tapauksessa diagnoosi olisi oikea ajatellen hoidon tarvetta.

Misrille tiedoksi vielä, että juuri se mainittu tutkimus osoitti, että melko suppeasta aivoruhjeiden määrästä yksi aivoruhje katosi jäljettömiin. Tietysti sekin oli näkynyt aluksi jossakin vaiheessa, ensin TT-kuvauksessa, sitten Magneettikuvauksessa, ja sitten myöhemmin se oli kadonnut jäljettömiin. Vastaväittäjiä oli monta, mutta ei se vaikuta asiaan - määrä ei korvaa laatua - he eivät ehkä ymmärrä englantia - tai jurrittavat periaatteessa vastaan. Näin tutkimuksessa kerrottiin. Se on totta ja sen voi tarkistaa se, joka ymmärtää englantia. On tosi tyhmää väittää vastaan, koska tuo asia on todettu selväkielisesti tutkimuksessa. Kummallista jääräpäisyyttä. Luulisi faktatiedon menevän perille, mutta ei näytä menevän, jos se on vastoin omia kuvitelmia. Jos asia olisi niin kuin Misri esittää, olisi käräjäoikeuden tuomio voitu kumota vedoten väärään perusteluun, mutta käräjäoikeuden perusteltua kantaa ei ole voitu osoittaa vääräksi. Se on todettu aivan oikeaksi. Oikaistaan vielä yksi Misrin harhaluulo eli väärä tieto. Ne tarkasti todetut vammat, jotka ovat pätevien lääkärien luettelemat, eivät suinkaan ole "keskimääräisiä, tavanomaisia nakkikioskivammoja", vaan sieltä vakavammasta päästä. Sitä osoittavat vammaluettelot, hoitotiedot ja hoitoajat eri paikoissa. Ei tarvita lääkärin asiantuntemusta, kun voi todeta tämän aivan varmasti. Lääkäritodistajatkin voivat esiintyä oikeudessa "työnantajansa toiveiden suuntaisesti" kuten kuten esim. vakuutusoikeudenkäynneissä on havaittu. Tavanomainen nakkikioskivamma on sellainen, että "potilas silmämääräisesti tarkastetaan, haavat puhdistetaan, laastarit päälle, taputetaan olalle, ja toivotetaan hyvää kotimatkaa". Tällaisesta ei ole tässä tapauksessa ollut kysymys. Tilastoja on käytetty siinä rumasti harhautuksena. Se on vanha konsti ja näkyy läpi jo kauas.

[Misri]

^ Muistuttaisin vielä, että tämä Hirvensalon kokoama asiantuntija-ryhmä pyynnöstä tutki ja arvioio NGn vuoden 60 vammat uudelleen ja antoivat niistä omat lausuntonsa. Ja näitä tekemiään arvioita perustelivat oikeudessa asiantuntijatodistajina. Eli kys. ryhmän kanta oli yhtenäinen. Niistä vammoista yhteenveto:

" Kokonaisuutena Nils Gustafssonin vammoja ei voida pitää erityisen vaikeina, näyttöä merkittävästä aivoruhjeesta ei ole olemassa. Ala- ja yläleukaluun ja poskiluun murtumat sekä pään alueen ruhjeet sopivat pahoinpitelyvammoiksi. Sairauskertomusmerkintöjen mukaan potilas on toipunut vammoista verraten nopeasti lukuun ottamatta muistamattomuutta. Potilaan vammaprofiili ei vastaa sitä hengenvaarallisen vammautumisen kuvaa, mikä julkisuudessa on tähän mennessä annettu. Se, että röntgenkuvia ei ole enää käytettävissä, vaikeuttaa jossakin määrin kokonaisarviota. Kirjallinen dokumentaatio on kuitenkin selkeä, joten yllämainittuja johtopäätöksiä varten dokumentaation voidaan katsoa olevan riittävän.” (Liite 12)"

Mitään tutkimus-näyttöä tosiaan ei saatu sairaskertomusten perusteella, merkittäväntasoisesta aivovammasta vuonna -60, eikä sitä näyttöä myökään saatu näissä NGlle tehdyissä uusissa kuvaustutkimuksissakaan.

Jos päähän kohdistunut isku aiheuttaa aivruhjepesäkkeen aivoissa. Kyseinen aivoalue on osittain menetetty. Iskun aiheuttama vamma, jälki on aivoissa ja pysyy. Ja se vanha jälki on todennettavissa magneettikuvauksissa 99.99% varmuudella.

Sinä jäit kyllä yksin jankkaamaan tuon vanhan tutkimuksesi kanssa, mitään ei kadonnut taivaan tuuliin. Ne kaksi ruhjetta ei näkynyt tuoreutensa takia MIR-kuvissa, mutta ne näkyivät kyllä TT-kuvissa.

Diffuusi aksoniavaurioita ei ollut mahdollista kuvauksilla todeta vuonna 60, kuten varsin hyvin tiedät. Eikä sitä todettu myöskään uusissa mangettikuvauksissa. Joten tämä Dai--vamma jäi nyt vain luonnontieteen yhdeksi mahdollisuudeksi. Sellaista mitä ei ole lääketiellisin tutkimuksin koskaan voitu todea, siitä ei voi näin ollen antaa mitään asiantuntijalausuntoa, edes oikeudessa. Eli näitä mikroskooppisia solutasonvaurioita on hyvin vaikea todentaa nykyisinkin näillä TT ja MIR-kuvauksilla, joten se todentaminen jää näin pelkästään oireiden varaan.

[Xerxes]

MIHIN KOHTAAN AIVORUHJE SYNTYY?

"... Aivoruhje syntyy yleensä suoran iskun seurauksena, ja herkimmin aivojen pintaan iskukohdalle tai vielä tavallisemmin iskukohdan vastakkaiselle puolelle, jossa aivot heilahtavat suurimmalla voimalla vasten kallon luuta. Niinpä esimerkiksi takaraivolle kaatuminen usein aiheuttaa ruhjeet otsalohkojen alueelle. Toinen tärkeä tapa millä ruhjeet syntyvät on aivojen etuosien - ennen kaikkea otsa- ja ohimolohkojen - pohjaosien ruhjoutuminen kallonpohjassa olevia luuharjanteita vasten. Aivoruhjeet ovat usein molemminpuolisia. ..." [Huom! DAI syntyy usein liikenneonnettomuuksissa, mutta voi syntyä muutoinkin.]

---------------------------------------------------------

DAI-diagnostiikassa edes magneettikuvaus ei ole luotettava - suuri osa vaurioista jää näkymättä...

" ...Tietokonetomografia osoittaa diffuusin aksonivaurion ainoastaan siinä tapauksessa
että vaurioon liittyy hemorragisuutta jolloin TT-kuvissa voidaan erottaa
pienikaliberisia vuotoja siellä täällä aivoparenkyymissä. MRI on TT:tä huomattavasti
herkempi DAI-diagnostiikassa ja pystyy osoittamaan sekä hemorragiset DAI-leesiot
että myös ei-hemorragisia aksonirepeämiä. Yleinen näkemys kuitenkin on että
MRI:ssäkin suuri osa mikroskooppisista aivokudoksen vaurioista jää näkymättä. ..."

PARI HUOMAUTUSTA:

* DAI syntyy usein liikenneonnettomuuksissa, mutta voi syntyä muutoinkin.

* TT- kuvaus on melko tehokas tuoreiden aivoruhjeiden havaitsemisessa,
mutta jo muutaman viikon jälkeen suurin osa sen havaitsemista aivoruhjeista
on kadonnut sen näkökentästä. (Seurantatutkimus).

* Magneettikuvaus on tehokas vanhojen aivoruhjeiden toteamisessa,
mutta ei sekään ole 100 prosenttinen. Aivan tuoreiden aivoruhjeiden
etsimisessä magneettikuvaus on huono menetelmä. (Seurantatutkimus).

* DAI aivovammojen kuvauksessa myös magneettikuvaus on epäluotettava.
Kaikki DAI aivovamman vauriot eivät näy edes magneettikuvauksella.
(Asiantuntijan teksti Internetissä)

* On aivan luonnollista on, että jos aivovamman syntymisestä on kulunut jo
44 vuotta, niin sekä TT-kuvaus että MRI (Magneetti) kuvaus ovat jo vähintään
epäluotettavia. Ne eivät anna enää varmaa vastausta. TT-kuvaus soveltuu vain
melko tuoreiden aivovammojen tutkimiseen. MRI kuvauksessakaan kaikki
aivovammatyypit eivät välttämättä näy lainkaan, edes tuoreeltaan.

Tuohon Misrin esittämään lausuntoon totean, että käräjäoikeudessa Hirvensalo totesi, että "vakavan aivovamman mahdollisuutta ei missän tapauksessa voida varmuudella pois sulkea!". Olisiko kanta lieventynyt kun on tultu julkiselle paikalle käräjäoikeuteen?!

[Misri]

^ Niin oletatko, että olisi syntynyt pelkästään korkeaenerginen DAI - vamma mutta ei lainkaan aivoruhjetta, näillä matalaenergisillä vammoilla? Niin ja näistä Dai-vaurioista olisi hyvä tehdä vielä tasomääritys. Jos se vaurio on siellä vähemmänkäytössä olevalla "sivuraiteella", niin se ei vaikuta toimintakykyyn mitään.

Aivan Näillä nykyisillä TT ja MIR- kuvauksilla nämä mikroskooppiset DAI- tyyppiset soluvammat jäävä useimmiten näkymättä. TT on hyvä kun kys. on tuore aiovamma. MIR- Kuvausten kolmiulotteiset viipalekuvaleikkeet aivosta, niillä saadaan jo niin tarkkaa kuvaa käyttämällä erilaisia kuvaussekvenssejä, että vanhatkin pienet hemosiderdiinit ja engelfalomalasiat jäljet kyetään tarkasti näkemään.

Hirvensalo sanoi, että NGn pitkän tajunnantason ja neurologisten löydösten välillä on suuri ristiriita. Hirvensalon ryhmä, ei tosiaan sulkenut pois lievän aivovamman mahdollisuutta jossa siis otetaan hetken lukua.. Mutta sellaiseen merkittäväntasoiseen aivovammaan ei heistä kukaan yhtynyt, johon olisi liittynyt yli puolentunnin tajunnanmenetys. Koska sellaisen olisi täytynyt näkyä NGlle tehdyissä tutkimuksissa, ei vaan näkynyt vaikka kovasti sitä aivovauriota etsittiin aikoinaan?

[Xerxes]

Pienet kommentit tuonne väliin!

^ Niin oletatko, että olisi syntynyt pelkästään korkeaenerginen DAI - vamma mutta ei lainkaan aivoruhjetta, näillä matalaenergisillä vammoilla? Niin ja näistä Dai-vaurioista olisi hyvä tehdä vielä tasomääritys. Jos se vaurio on siellä vähemmänkäytössä olevalla "sivuraiteella", niin se ei vaikuta toimintakykyyn mitään.

Liekö syntynyt matalaenergisillä vammoilla vai korkeaenergisillä vammoilla tuo olotila. Vielä noin 7 tuntia iskuista potilas makasi aloillaan alentuneessa tajunnantilassa, ja sen näki moni silminnäkijä, aivan ilmeisesti potilas ei kyennyt liikkumaan (kävelemään). Ensihoidon antanut lääkäri arvioi potilaan olleen stupor-tilassa. Potilas vietiin paareilla ambulanssiin ja edelleen sairaalaan. Sairaalahoitoa 18 päivää pääosin neurologisessa klinikassa. Lehtitiedon mukaan potilas sai poistua sängystä vapaasti vasta 9 päivää sairaalaan tulosta, ei siis kävellyt omin avuin pitkin sairaalan käytäviä, kuten on väitetty. Sairaalan jälkeen hoitoa hammasklinikalla ja korvaklinikalla. Korvaan tehtiin leikkaus. Näitä klinikkakäyntejä jatkui aina helmikuulle 1961 saakka. Vuoden 2004 tutkimukset eivät enää muuta asiaa mitenkään - aikaa on kulunut liian kauan. Diagnoosikin on täydellisesti voimassa edelleen. Itse arvelen, että se on ollut pienehkö aivoruhje, joka on ollut vaikeasti havaittavassa paikassa, tai DAI tyyppinen aivovamma. Kyllä nuo vuoden 1960 hoitaneet lääkärit olivat erittäin päteviä. Siis kumotaan hassu ja halventava väite "nakkikioskivammasta". Ei suinkaan ollut sellaiset tavanomaiset nakkikioskivammat.

Aivan näillä nykyisillä TT ja MIR- kuvauksilla nämä mikroskooppiset DAI- tyyppiset soluvammat jäävä useimmiten näkymättä. TT on hyvä kun kys. on tuore aiovamma. MIR- Kuvausten kolmiulotteiset viipalekuvaleikkeet aivosta, niillä saadaan jo niin tarkkaa kuvaa käyttämällä erilaisia kuvaussekvenssejä, että vanhatkin pienet hemosiderdiinit ja engelfalomalasiat jäljet kyetään tarkasti näkemään.

Ei se ole varmaa olisiko enää näkynyt mitään 2004, vaikka v.1960 olisi heti tapauksen jälkeen jotakin näkynytkin, jos olisi tutkittu nykyisillä laitteilla, silloin ei ollut kunnon laitteita.

Hirvensalo sanoi, että NGn pitkän tajunnantason ja neurologisten löydösten välillä on suuri ristiriita. Hirvensalon ryhmä, ei tosiaan sulkenut pois lievän aivovamman mahdollisuutta

Mutta Hirvensalo totesi oikeudessa, että missään tapauksessa vakavan aivovamman mahdollisuutta ei voida täysin poissulkea. Huom! "vakavan".

jossa siis otetaan hetken lukua.. Mutta sellaiseen merkittäväntasoiseen aivovammaan ei heistä kukaan yhtynyt, johon olisi liittynyt yli puolen tunnin tajunnanmenetys. Koska sellaisen olisi täytynyt näkyä NGlle tehdyissä tutkimuksissa, ei vaan näkynyt vaikka kovasti sitä aivovauriota etsittiin aikoinaan?

Kukaan järkevä lääkäri ei voi sanoa varmuudella, kuinka pitkä mahdollinen tajuttomuusaika oli - kukaan ei ollut seuraamassa. Sen ajan laitteilla ei aivovammaa aina havaittu kuvauksissa, eikä sellainen tilanne ollut harvinaistakaan. Kuten huomataan, käräjäoikeus ei mennyt lankaan, vaan piti Tenovuon arviota parhaiten oikeaan osuvana, kuten käräjäoikeuden sanoista huomataan. Oikein. Ei ollut muuta mahdollisuutta, muuten olisi mennyt täysin farssiksi ja käräjäoikeus olisi munannut itsensä perusteellisesti.

[Xerxes]

KESKIVAIKEASSA AIVOVAMMASSA potilas on puolen tunnin kuluttua vammasta tajunnaltaan usein selvästi alentunut, mutta ei tajuton, tai hänen muistiaukkonsa kestää yli vuorokauden, mutta kuitenkin alle viikon. Vammaa pidetään vähintään keskivaikeana aina myös silloin, jos aivojen kuvauksissa on vamman aiheuttamia kallonsisäisiä muutoksia. Suurelle osalle keskivaikean vamman saaneista jää pysyviä oireita, mutta myös täysin oireettomaksi toipuminen on hyvinkin mahdollista. (Aivovammaliitto)

[Misri]

^ Merkittävässä aivovammassa jos potilas on vielä noin 7-tunnin kuluttua vammautumisestaan tajunnantasoltaan alentuneessa tajunnantilassa. Niin se merkitsee syvää tajuttomuutta tapahtuma-aikaan. Ja varmaan ymmärrät sen mitä se tajuttomuus tekee sille potilaalle, siis jos selviää edes hengissä lisäriski hapen puutteen ohella on, että tämä leukaluun murtuma saattaa aiheuttaa sille tajuttomalle akuutin tukehtumisvaaran, kun kielenkanta valuu kurkunpäähän estäen näin hengittämisen kokonaan. NG kuitenkin oli onnekas hengitti omin avuin, ei tarvinnut tehostettua hoitoa, ensitoimien jälkeen hänet laitettiin tavalliselle vuodeosastolle, jossa hoidettiin ei niin vakavia tapauksia. Ja JO keskiviikkona äiti sai kuulla valoisat uutiset lääkäreiltä, että pojasta tulee terve, ja kotiuttamispapereissa luki, potilas toipunut vammoistaan hyvin, ainoastaan muistamattomuus on totaali. Niin kuka sitä haluaisikaan muistella enää jälkeenpäin murhaajan rumaa naamaa. Oli kyllä NGn onni, että muisti pätkäisi just' tarkasti telttaan menon jälkeen.

Kyllä sen aivovamman tason määrittelee tajunnantaso, mitä pidempi tajunnataon alentuma-sen vakavampi aivovamma.

"Alkuhoito ja potilaan tutkiminen

Neurokirurgisen potilaan tutkimista ja tilaa ohjaa potilaan tajunnantaso, mutta vitaalielintoimintojen, hengityksen ja ventilaation turvaaminen ovat ensisijaisia potilaan selviytymisen kannalta. Kliininen tutkiminen koostuu hengityksen, reagoinnin, tajunnantason, pupillien ja ulkoisten vammojen arvioinnista sekä määrittelystä. Tämän tekee lääkäri. Hoitohenkilökunta avustaa tutkimisessa sekä valmistelee potilaan tarvittaviin toimenpiteisiin.

Potilaan tilaa seurataan 15–30 minuutin välein ja havainnot kirjataan tarkkaan ylös. Kaikista tilassa tapahtuvista muutoksista ilmoitetaan potilasta hoitavalle lääkärille, joka määrää mahdolliset tutkimukset ja hoidot".

[awa]

^Juuri noin.

Xerxes, Nils Gustafsson tupakoi osastolla vieruskaverinsa tarjoamia tupakoita hetimiten sairaalaan tultuaan, mutta ei kertomansa mukaan tiennyt kolmeen viikkoon sitä mitä hänelle itselle oli tapahtunut. Mihin aivovammaan tuollainen viittaisi?

[Misri]

^ Todella mielenkiintoinen tieto awa! Kas kummaa kun tätä tietoa ei ole mainittu Xerxesin "suuressa kirjassa", kaikki kaatumiset ja korvapolin hoidot on kyllä lueteltu siinä tarkoin.

[Xerxes]

^Juuri noin.

Xerxes, Nils Gustafsson tupakoi osastolla vieruskaverinsa tarjoamia tupakoita hetimiten sairaalaan tultuaan, mutta ei kertomansa mukaan tiennyt kolmeen viikkoon sitä mitä hänelle itselle oli tapahtunut. Mihin aivovammaan tuollainen viittaisi?

Keskivaikeaan!

Tupakointi tapahtui todennäköisesti torstaiaamuna, siis vasta viidentenä päivänä, ja todennäköisesti hän ei noussut sängystä sitä varten. Muistiaukko oli tällöin takanapäin. Samana päivänä hän yritti lähteä vessaan, mutta kaatui lattialle sängyn viereen. Hoitajat kiinnittivät hänet sänkyyn, niin että hän ei voinut poistua sängystä omin avuin. Hänelle annettiin kävelyharjoitusta kahden hoitajan tukemana, koska ei itse pysynyt pystyssä. Vasta 14. kesäkuuta 9 päivää sairaalaan tulon jälkeen hän sai ensimmäisen kerran poistua sängystä oma-alotteisesti. Ei siis suinkaan kirmaillut sairaalan käytävillä heti alusta lähtien kuten täällä on väitetty. Vaikeasti vammautunutkin voi polttaa tupakkaa, se tiedetään.

On luonnollista, että vältettiin kertomasta heti potilaalle hänen kavereidensa kuolemasta. Tuo kolme viikkoa on potilaan itsensä kertomaa ja se tieto voi olla epätarkkaa tietoa, ja liittyy vanhoihin muistoihin, jotka ovat ajan mittaan voineet kultaantua ja voivat poiketa tarkoista tiedoista.

Itse hyökkäyksestä G ei muistanut mitään. Vain Hypnoosissa hän kuvasi hyökkäystä, ja sekin kertomus saattaa olla alitajunnan kehittämä sepitelmä, kuten Lauerma epäili, eli ns. valemuistoja. Tämä muistaminen tapahtui vain hypnoosissa. Valemuistot ovat kertojalleen täyttä totta, nimestään huolimatta. Ne eivät ole valehtelemista, kute ehkä eräät tulkitsevat.

[Misri]

^ NGn pitkäkestoinen tajunnantason alentuma ja vakavan aivovamman muistiaukko ei sovi keskivaikean aivovammataulukon raameihin. Ylipäätään nämä taulukot ovat suuntaa antavia. Oireiden ja vamman välillä tulee olla kliinisesti looginen ja todennäköinen yhteys ja erotusdiagnostiset tekijät tulee huomioida. Hirvensalo painotti lausunnoissa juuri tätä kliinistä loogista todennäköistä yhteyttä, kun hän arvio todennäköisyyksillä katsottuna NGn vammatietoja. Eli NGn oireet eivät vastanneet neurologisia tutkimuksia. Aivovammapotilaan ensihoihossa on tärkeintä määritellä tajunnantaso siihen määritykseen on omat asteikkonsa kuten tiedät. Sairaskertomukseen on merkitty, "että potilas käveli jo muutaman päivän kuluttua". Hirvensalo viittaa omassa lasunnossaan myös tähän sairauskertomuksen tietoon, "että potilas on toipunut nopeasti käveleväksi". Näitä sekavia NGn omia kertomuksia emme voi ottaa vakavasti. Kotiuttamispapereissa luki, "että muisatamattomuus" oli edelleen totaali.

” Potilaan merkittävimmät vammat ovat sairauskertomusmerkintöjen perusteella aivotärähdys tai lievä aivoruhje, vasemman alaleukaluun ja yläleukaluun sekä poskiluun murtumat vasemmalla sekä ruhjehaavat vasemmassa poskessa, leuassa ja päänalueella ohimon seudussa. Merkittävää aivovammaa vastaan puhuu normaali selkäydinnestetutkimus, jossa ei todettu verta sekä negatiiviseksi jäänyt pneumoenkefalogrammilöydös. Kyseisen röntgentutkimuksen tarkkuus ei vastaa nykyisiä kuvantamistuloksia, mutta sillä on mahdollista havaita turvotuksen aiheuttama siirtymä aivokammioissa. Nils Gustafssonin PEG-tutkimuksessa siirtymiä ei todettu, mikä viittaa vähäiseen kallonsisäiseen vammaan. Potilaan nopea toipuminen tajuttomuudesta ja toipuminen käveleväksi eivät myöskään viittaa kovin merkittävään aivoruhjeeseen."


9.1 TÖÖLÖN SAIRAALAN HOITOTIEDOT VUODELTA 1960

Töölön sairaalan asiakirjojen mukaan Nils Gustafsson on tuotu poliklinikalle 5.6.1960 kello 14.00. Tulovaiheessa Gustafssonista on merkitty: ”unelias, reagoi jonkin verran puhutteluun, vastaa sanoin joista ei saa selvää jne”. Pulssi on suuri tasainen, säännöllinen 55 kertaa minuutissa, verenpaine 140/80. Hoitoasiakirjoissa ei ole merkintää, että potilaan mahdollista humalatilaa olisi tutkittu. (Liitteet 12 ja 14).

Töölön sairaalan röntgentutkimuksessa ei ole todettu kallovammaa. Alaleuassa vasemmalla on poikkimurtuma ja myös murtuma samalla puolella leukanivelen lähellä. Poikkimurtuman kohdalla ja vasemmalla korvan yläpuolella on ruhjehaavat, jotka on hoidettu ompelein. Alkutoimien jälkeen Gustafsson on siirretty osastolle kaksi, ja 7.6.1960 neurokirurgiseen klinikkaan. 17.6.1960 hänelle on suoritettu PEG-tutkimus (aivojen ilmatutkimus). Tutkimuksessa ei tullut esille aivovammaa. Gustafsson on kotiutettu 23.6.1960 merkinnöin ”potilas toipunut hyvin, mutta muistamattomuus on edelleen totaali”.

Tässä aikalaislääkärin todistus joka on hyvin kuvaava siitä, että makuutushoito oli sen ajan hoitokäytäntö. ( Ot. Tästä kys. todistaja Trouppista tuli vuonna 1974 kys. neurokirgisen klinikan ylilääkäri. ) Joten omakohtaista tietoa oli sen ajan hoitokäytännöistä kys. klinikalla.

Todistaja Henry Troupp (kuulusteltu 27.5.2004), kertoo olleensa Töölön sairaalan palveluksessa vuosina 1953-1994, ja toimineensa vuonna 1960 ko. sairaalassa neurokirurgian apulaislääkärinä. Troupp kertoo, ettei hän ole koskaan tavannut Nils Gustafssonia. Tutustuttuaan Gustafssonia koskeviin sairaalan tulotietoihin todistaja toteaa, että Gustafssonille tehtiin PEG-tutkimus, jonka tulos oli negatiivinen. Todistajan mukaan jos Gustafssonilla olisi ollut merkittävä aivoverenvuoto, olisi sen tai sen jättämän arven pitänyt näkyä tutkimuksessa. Edelleen todistaja kuvaa osastoa kaksi osastoksi, jossa hoidettiin myös potilaita joilla epäiltiin ei vakavaa aivovammaa. Viitaten Gustafssonin 7.6.1960 tapahtuneeseen siirtoon neurokirurgiselle klinikalle todistaja kertoo kyseisellä klinikalla vastaavana lääkärinä toimineen tapana olleen makuuttaa potilasta pidempään sairaalassa. Todistajan mukaan nykyään potilasta pidettäisiin sairaalassa vain lyhyen ajan ja se, että Gustafsson on ollut sairaalassa kolmisen viikkoa, ei anna oikeata kuvaa vamman laadusta.

Nämä sinut esittämäsi tietosi potilas NGsta ei perustu sairaalan tietoihin. Vaan ne ovat lähtöisin kirjasta, jossa tarkoitushakuisesti halutaan antaa tietynlainen väärä mielikuva lukijoille eli siinä kirjassa manipuloidaan tietoisesti lukijan mielikuvia tietyyn haluttuun omia tarkoitusperiä ruokkivaan suuntaansa. NGn äiti on kertonut kuinka NG oli jo niin pirteä keskiviikkona 8.6 aamupäivällä kun hän oli ollut vierailulla sairaalassa. NG oli siellä seurustellut jo muiden potilaiden kanssa, ja siihen seurusteluun kaiketi kuului myös sen ajan käytännön mukaan tupakointi. Ei ole epäilystäkäkään siitä, etteikö muut potilaat olisi olleet hyvin tietoisia tästä "kuuluisasta" potilaasta. Ja kun uteliaisuus on luontaista ihmisille, niin varmasti siellä potilaskeskusteluissa on puhuttu näistä murhista ja kärtetty tietoja murhatapahtumasta. Siihen on mahdoton uskoa, että NG olisi voinut olla siellä täysin tietämätön ja uutispimennossa näistä murhia koskevista tapahtumista.

Mikä sitten aiheutti NGlle tämän elinikäisen totaalisen muistiaukon? Koska elimillisperäiselle muistamattomuudelle, ei löytynyt loogista tutkimuksellista selittäjää.

Lauerma totesi, että ihmisellä on luontainen taipumus muistaa aina hengenvaaralliset tapahtumat.

- " Syynä voisi olla se, että hän olisi kokenut sietämätöntä häpeää alakynnessä olemisesta. Yleensä uhri kuitenkin muistaa hengenvaaralliset tilanteet, koska niistä voi oppia varomaan.
Lauerma piti hyvin epätodennäköisenä sitä, että Gustafssonilla olisi ollut molemmat muistikatkokset, etenkin kun elimellinen katkos on ollut poikkeuksellisen pitkä. Lauerman mukaan myös traumaattisen tilanteen torjuminen voi aiheuttaa psykogeenisen muistikatkoksen.

Syyttäjä kysyi Lauermalta myös, voiko muistikatkosta teeskennellä.

- Kyllä. Syynä on yleensä se, että sen avulla voi saavuttaa jotain etua, tämä vastasi".

[Kellarimies]

Ei ole ilmeisesti mitään faktoja potilaan mahdollisesta humalatilasta, jos sitä ei ole tutkittu? Harmi. Nils taisi itse kieltää olleensa päissään. Mutta eikös siellä ollut porukalla mukana kuitenkin viinaa? Meinaan, että ko. aineen kanssa tolskaaminen sekoittaa aina pakkaa ja voi olla vaikea tehdä selkoa tapahtumista jälkeenpäin.

[Misri]

^ Todella suuri puute, ettei NGlle tehty ensihoidossa alkoholimääritystä. Koska tiedetään se, että humalatila muistuttaa aivovamman oireta. Ja siten voi vaikeuttaa luotettavaa tajunnantason arviointia. Eli tämä väsymys ja uneliaisuus voi myöskin olla krapulan aiheuttamaa. Jopa niinkin pieni määrä alkoholia veressä kuin 0.2 promillea vaikuttaa jo ihmisen virtuaalitoimintoihin.