Korjaan muutaman kohdan tekstistäsi, koska näyttää olevan epäselvyyttä.Bou kirjoitti:Lapset pitää lisäksi ruokkia, vaatettaa (usko pois, kuluttavat ja kasvavat ulos vaatteistaan ja kengistään ihan samalla lailla kuin muidenkin lapset) ja saattavat tarvita puhelimia ja varmaankin harrastavat jotakin , on urheiluseura- tai soittotuntimaksuja, harrastusvälineitä (ps. nekin tuppaavat jäämään ajan myötä pieniksi...) Kuljetella tarvitsee varmaan, kuinka kauan lie tarvitsevat erityistä apua, terapiaa ym. Kaikennäköinen lomailu ja liikkuminen on tuollaisen göörin kanssa extrakallista. Tämän kaiken yllä olevan kun sitten kaiken vähennät näistä hulppeiksi mainituista tuloista niin eipä siitä kadehdittavaa jää.
Sijaisperheelle maksettava korvaus koostuu hoitopalkkiosta + kulukorvauksesta. Hoitopalkkio on yksinkertaisesti sijaisvanhemmalle maksettava korvaus lapsen hoidosta. Kulukorvaus puolestaan on tarkoitettu kattamaan lapsen tavanomaiset kulut, kuten, ruoka, vaatteet ja muut menot (sähkö, vesi, puhelinlaskut jne.). Ja oikeudessa kuullun mukaan nämä kaksi ovat Ari Auerille yhteensä 8 000 - 9000 euroa kuukaudessa (kolmesta lapsesta).
Kun sijoitus alkaa, sijaisperheelle myönnetään käynnistämiskorvaus, jolla ostetaan lapsille esimerkiksi sängyt, kirjoituspöydät, kirjoituspöydän tuolit, lipastot, lamput jne. Käynnistämiskorvaus oli 1.1.2012 lukien enintään 2780,96 euroa lasta kohden.
Kulukorvauksen lisäksi sosiaalitoimi korvaa lapsen yksilöllisistä tarpeista johtuvat menot, kuten terapiakäynnit ja muut kuin tavanomaiset terveydenhuollon kustannukset. Tämän lisäksi kaupungin sosiaalitoimi myöntää muita avustuksia sijaisperheelle, esimerkiksi alle 18-vuotiaan harrastusta tuetaan hyvinkin avokätisesti (tämähän on vain hyvä asia). Myös esimerkiksi pyörän ostoa tuetaan (täällä 300 eurolla). Jos lähdetään lomalle niin sosiaalitoimisto voi osallistua lapsen matkakustannuksiin. Myös lapsen opiskelukustannuksissa tuetaan. Jos lasta tarvitsee kyyditä esimerkiksi harrastuksiin, niin sijaisvanhempi saa asianmukaiset kilometrikorvaukset. Koska sijaisvanhempi ei voi pitää niin sanottua lomaa, hän saa lomat kerran vuodessa rahana.
Paljon on myös kyse siitä, mitä sijaisvanhempi älyää pyytää.