Manner esittää, että valehtelusta löytyy todisteita ”ex verbis” (tästä toisaalla).
Mutta ei tässä kaikki (kunpa olisikin): ohessa Tampereen yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) lausunto esitutkintapöytäkirjaan – etp on päivätty 13.01 .2010:
Tämä 30.11.2009 annettu oikeuspsykiatrinen lausunto on täysin virheellinen ja tahallisesti harhaanjohtava. Sitä on vinoutettu suuntaan mikä tekee mahdolliseksi esittää, että Auerin ja Lahden välillä olisi ollut tuona yönä riitaa.LIITE 34 ........... .. .............. .... ... ..... . .... .......... . ... ... .. ..... 646 - 660
VSSHP/TYKS Lasten psykiatrian klinikan, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausunto Exxxx Axxxxxn puhutteluista, jotka päivätty 09.03.2007 ja 30.11.2009.
Axxxxx Auerin (tyttären) videopuhuttelut VSSHP/TYKS:n Lastenpsykiatrian
klinikalla, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian laitoksen tiloissa:
1 käyntikerta vanhempien makuuhuoneen ovella:
A Auer kertoo puhuttelussaan, että herännyt isän ja äidin ( Jukka Lahti ja Anneli Auer) kovaääniseen keskustellun ja menneensä ensimmäisen kerran katsomaan olohuoneen ja vanhempien makuuhuoneen väliselle oviaukolle ja nähnyt, että isä istui sängyn reunalla ja äiti oli puolittaisessa makuu-asennossa sängyllä. Makuuhuoneessa oleva terassin oven lasi oli ollut ehjä. Isä Jukka Lahti oli käskenyt A:n mennä nukkumaan. (Vahv. Zem.)
II käyntikerta vanhempien makuuhuoneen ovella:
A oli mennyt omaan huoneeseensa ja jonkin ajan kuluttua oli alkanut kuulumaan kovaa ääntä ja tämän johdosta oli A mennyt uudelleen toisen kerran katsomaan vanhempien makuuhuoneen ovelle, jolloin huomannut, että terassin oven lasi oli rikki. Isä Jukka Lahti oli seisonut sängyn päädyn vieressä ja äiti ollut edelleen sängyssä peitteen alla. Isä Jukka Lahti oli käskenyt Amandan mennä nukkumaan. Amanda oli mennyt takaisin omaan huoneeseensa vuoteeseen. Isän ja äidin makuuhuoneesta oli alkanut kuulua "kurjia ääniä j a huutoa". Äänet A yhdisti isään ja äitiin, ei kenenkään ulkopuoliseen. (Vahv. Zem.)
III käyntikerta vanhempien makuuhuoneen ovella:
Jonkin ajan kuluttua A kertoo menneensä katsomaan kolmannen kerran vanhempien makuuhuoneen ovelle ja nähnyt isän Jukka Lahden makaavan makuuhuoneen lattialla. Lattialla isän Jukka Lahden vieressä oli ollut veitsi. A ei ollut nähnyt äitiään missään. A:n mennessä takaisin olohuoneeseen, oli äiti ollut keittiössä puhelimessa. (Vahv. Zem.)
Miten niin virheellinen ja harhaanjohtava?
Koska siinä todetaan, että tyttö kävi kaksi kertaa takkahuoneen ovella ennen äidin tekemää hätäpuhelua: ensimmäisellä kerralla lattialla ei olisi ollut lasia, toisella kerralla lasia oli.
Kuitenkin ensimmäisestä 01.12.2006 tehdystä haastattelusta lähtien on ollut selvää, että tyttö on käynyt takkahuoneen suunnassa vain kerran ennen äidin poistumista huoneesta:
ensin niin, että äiti oli vuoteella, isä sängyn päädyssä jalkeilla. Tällöin, ensimmäisellä kerralla, lattialla oli jo niin paljon lasia, että tyttö ei mennyt lähemmäs.
Tytön tullessa toisen kerran huoneestaan äiti oli juuri menossa soittamaan hätäpuhelua, ja takkahuoneessa isä oli ”lattialla” takan edessä - ”maas” (ei siis jalkeilla):Koskinen: Oliks se ikkuna sit jo rikki?
Axxxxx: Oli. Kun mä tulin kattoon ensimmäisen kerran, se oli jo rikki.
Lapinniemi: Siel oli niit lasinsirui? Sä muistat?
Axxxxx: Joo. (Kuuleminen 01.12.2006.)
Kolmas kerta oli se, kun tyttö näki isänsä verilammikon keskellä ja kirkaisi, mitä ennen (tai minkä jälkeen) hän näki huppumiehen poistuvan ikkunasta.14.08 Koskinen: Sit sää tuut uuden kerran kattomaa, nii äiti oli puhelimes.
Axxxxx: No, sillo iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli menos just puhelimee.
Koskinen: Joo.
Nämä kolme käyntikertaa toistuvat samansisältöisinä ja samassa järjestyksessä jokaisessa kuulemisessa vuosina 2006 ja 2007 sekä 2009.
Paitsi yhden kerran vuoden 26.8.2009 kuulemisessa (jolloin tyttö oli viety kotoaan sairaana ja äidin tietämättä). Tällöin johdattelu on ilmeistä:
Tässä on siis mainittu – ensimmäisen ja ainoan kerran – ”ensimmäinen kerta”, jolloin tyttö olisi kuullut ääniä ja mennyt takkahuoneeseen päin, ja hän olisi nähnyt isän sängyn jalkopäässä, äidin vuoteella ilman että lasia olisi ollut lattialla.K: Nii mut mitä sä muistat nyt
A: Ni ... iskä ja äiti oli kai siin ja ei näkyny mitää ihmeellist
K: Ei näkyny mitään ihmeellist. Kysyik sää iskält ja äidiltä mistä se mist ne lasinlasinsirpaleet oli?
A: Ei siel kai aluks ollu niit lasinsirpeleit, mut sit vast ku mää oli pari kertaa juossu siel nii sit vast. Toisel kerral ne lasinsirpaleet oli tääl sit mää ihmettelin mut iskä oli noussu ja iskä oli ihan hädissään näkönen ja mää lähdin äkkii omaan huoneeseen.
– –
Elikkä sää heräsit semmoseen paukkeeseen ja sit sää kävelit sää näytit, et sää kävelit sin kattomaa tohon olohuoneen ja takkahuoneen rajalle ja voiksää vielä kertoo MarinalIe mitä sää sit sillon muistat nähneesi?
A: Ekal kerra?
K: Ekal kerral.
A: Okei. Sillo ei ollu mitää ihmeellistä äiti ja iskä oli heränny mut ne oli ihan tavallisina ja ei tuo ei ollu lasii eikä mitää (Kuuleminen 26.8.2009, vahv. Zem.)
Mutta kaikkiaan tyttö sanoo aina käyneensä kaikkiaan kolme kertaa. Tämä hämmentää kuulijoita:
K: Sit tota noin nyt me ollaan oIlan nyt totanoin siin neljäs kerta mä menen nyt ensiks nää kerrat läpi vaiks siin välillä on tapahtunu. Se neljäs kerta ku sä menit niin niin sä sanoit et sä näit et se tappaja nii
A: Se oli sil kolmannel kerra kans mää en ole ollu siel neljättä kertaa
(Kuuleminen 26.8.2009, vahv. Zem.)
Kuulijat eivät kuitenkaan ota uskoakseen tätä tytön jokaisessa kuulemisessa toistamaa seikkaa:
Kuulijoilla on siis laskut sekaisin – mutta heidän kannaltaan onnellisella tavalla: mitään ”neljättä kertaa”, jolloin tyttö olisi nähnyt isän verissään lattialla ja ulkopuolisen poistuvan, ei siis loppujen lopuksi ollut - ainakaan sitä ei kirjata oikeuspsykiatriseen lausuntoon.K: Okei. Mitä sää näit siäl?
A: Se oli muistaaksenj pimeetä
K: Pimeetä
A: Kai ei sil sit paljon näkyny
K: Mut sillon ku sä olit neljännen kerra tossa niin siin on ollut hirveesti verta
A: NYÖKKÄÄ
(Kuuleminen 26.8.2009, vahv. Zem.)
Sen sijaa kirjataan ”ensimmäinen kerta” ja ”toinen kerta” ja "kolmas kerta", jotka antavat vaikutelman yltyvästä riidasta: ensin ääniä ja lasi ehjä, sitten rysähdys ja lasi rikki, mutta vanhemmat kaksin takkahuoneessa - ja kolmannella kerralla uhri lattialla.
Näin synnytetään tarina.
Selvä peli. Paitsi että tuo TYS:in lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen yksikön lausunto on ristiriidassa kaikkien tytön aikaisempien ja myöhempien kuulemisten kanssa.
Eikä liene tarpeen muistuttaa, mikä oli TYSin saman yksikön (minkä auktoriteettia lukuisat kirjoittajat muistavat painottaa) rooli tytön ja lasten myöhempien puheiden tulkinnassa...