Saattaa tänä päivänä tuntua oudolta, mutta 1970- ja 1980-luvun Ruotsi oli poliittisesti kovin erilainen kuin nykyään, vaikka sama puolue (SDP, tai oik. SAP) yhä edelleen on suurin puolue. 70-luku oli kylmän sodan kulta-aikaa, ja mielipiteet ja kannanotot aika polarisoituneita. Uhkia, kuviteltuja tai todellisia, nähtiin joka puolella, ja niitä vastaan piti valmistautua tai peräti taistella. Poliittisen kentän kummallakin äärilaidalla toimittiin aktiivisesti, ja kaiken pahan alku ja juuri oli valtaapitävä, Palmen johtama sosiaalidemokraattinen puolue (ja maan hallitus), jota pommitettiin surutta kummaltakin laidalta. 70-luku oli Ruotsissa poliittisesti kovin rauhatonta aikaa.
Olen tässä ketjussa maininnut Karl N. Alvar Nilsson’in kirjoittamasta kirjasta
Ondskan, hatet, mordet. Utrett och outrett - mordet i ett politiskt sammanhang. Sama mies on kirjoittanut vuonna 2010 kirjan
Kris i folkhemmet - Svensk politisk historia 1900 – 2010, jossa käydään läpi Ruotsin poliittista historiaa, kehitystä ja kriisejä viimeisen runsaan sadan vuoden aikana. Sivutaanpa siinä(kin) tietenkin lyhyesti Palmen murhaa, mutta mielenkiintoisempaa antia lienee kuitenkin äärioikeistoon liittyvä osuus. Se paljastaa kokonaiskuvan siitä, millaisessa ilmapiirissä vielä 70- ja 80-luvulla elettiin. Jos tämä vielä lisäksi liitetään Palmen murhaan, on selvää, että osia tuon aikakauden paitsi Tukholman poliisivoimista, myös muista yhteiskuntaluokista oli rankasti suuntaunut ääriaineistoon. Puhuttiin jopa elitistien liikkeestä.
Toinen klassinen (vaikkakin hyvin asenteellinen (värittynyt?) ja osittain virheellinen) teos tähän samaan suuntaan on ns. Vitboken l.
Mordet på Palme och polisspåret, jonka vuonna 1989 julkaisija KPML(r) toimittajinaan Teddy-John Frank, Roger Gross, Christer Ternrud, Olle Minell, Frank Baude ja Anders Carlsson, joista kaksi viimemainittua ovat myös kommunistisen puolueen viimeisimmät puoluejohtajat.
- KPML(r) on lyhenne kommunistisen puolueen aikaisemmalle nimelle Kommunistiska Partiet Marxist-Leninisterna (revolutionärerna). Puolue on kovin pieni, eikä sillä ole edustajia eduskunnassa, mutta sentään joitain edustajia kunnanvaltuutoissa. Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa puolue sai yhteensä vajaat 7 500 ääntä, ja edustajia kolmeen kuntaan.
Puolueen tunnetuin jäsen lienee näyttelijä Sven Wolter. Näyttelijä-koomikko Claes Malmberg’illä, samoin kuin juuri ajankohtaisessa Ruotsin ”Vain elämää”-sarjassa (Så mycket bättre) esiintyvällä ja viikonlopun isännällä rap-artisti Ken Ring’illä on kiinteät suhteet puolueeseen (tästä artistista voisi kenties jopa Suomen kulttuuriministerikin pitää). Lähes tasan kaksi vuotta sitten kuollut näyttelijä-koomikko Lasse Brandeby ei kuulunut puolueeseen, mutta liikkui ja toimi poliittisesti samalla äärilaidalla.
Puolueen tai ainakin saman aatemailman kannattajia 1970-luvulla olivat myös mm. toimittajat ja kirjailijat Jan Guillou ja Peter Bratt. Puolueen yksi suurimmista vihollisista oli tietenkin valtaa pitävä sosisaalidemokraattinen puolue / hallinto, ei niinkään oikeisto tai edes äärioikeisto.
Vitboken kuvannee ainakin sitä, millaisista lähtökohdista kirja on kirjoitettu. Äärivasemmisto kirjoittaa äärioikeistoon kuuluvien poliisien tekemisistä, eli eipä juuri välitetä peitellä henkilöitä tai siloitella näiden taustoja.
Kirja siis asettuu täysin ns. poliisiteorian kannattajaksi. Samoin kuin puolueen pää-äänenkannattaja, Proletären-lehti, joka omilla verkkosivuillaan on tapausta pitkään käsitellyt.
Kolmas hyvä lähde on myöskin vanha tuttu, l.
Granskningskommissionens betänkande i anledning av Brottsutredningen efter mordet på statsminister Olof Palme (Statens offentliga utredningar (SOU) 1999:88 ).
Siinäkin siis käydään läpi tätä poliisiteoriaa, kappaleessa 4 alkaen sivulta 271. Jo aikaisemmin oli tehty ns.
Norrmalmsutredningen, jossa pyrittiin selvittämään ko, poliisipiirin työntekijöiden yhteyksiä äärioikeistolaisiin piireihin. Myös Tukholman läänin ylin poliisijohto oli selvittänyt samaa asiaa.
Granskningskommissionen selvitys paljastaa yksikäsitteisesti sen, että Tukholman poliisivoimissa esiintyi organisoituja tahoja, jotka tunsivat suurta vastenmielisyyttä Palmea kohtaan. Eri asia on tietenkin se, että johtiko kyseinen asenne johonkin konkreettiseen toimintaan.
Päivää ennen Palmen murhaa kokoontui joukko poliiseja Tukholmassa ns.
Södermötet’teen, jossa olisi käyty läpi tulevan murhan yksityiskohtia. Samoin joitain päiviä ennen murhaa kokoontui Norrköping’issä ns.
Norrköpingsmötet’essä joukko tahoja, näiden joukossa poliiseja, keskustelemaan salaliitosta Palmea ja tämän hallitusta vastaan. Poliisien juhlassa Palmen murhaa seuranneena päivänä esintyneet ilon purkaukset ja maljan nostot tapahtuneelle on jo ketjussa aikaisemminkin mainittu.
Olen muistaakseni tästä jo aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kerrataanpa kuitenkin. Ns. Norrmalmspolisen (Norrmalmin poliisi) on yleisesti käytetty nimitys Tukholman poliisipiirille 1 (VD1, Vaktdistrikt 1), joka muodostuu kaupunginosista Stockholms city, Norrmalm ja Vasastan. Kyse on siis aivan Tukholman ydinkeskustasta, vanhakaupunki tai Södermalm ei siihen kuitenkaan kuulu.
VD1 oli kuuluisa siitä GVG-ryhmästä, joka muodostettiin piirin kahdesta eri partiovuorosta. G-vuoron GVG-ryhmä sai myöhemmin haukkumanimen pesäpalloliiga.
Koska ko. ryhmä aiheutti kovilla otteillaan pahennusta, kaikki GVG-ryhmät lopetettiin ja Tukholman vt. poliisimestari Sune Sandström päätti joulukuussa 1983 teettää selvityksen Norrmalmin poliisin tilanteesta. Selvitys (ns..
Norrmalmsutredningen) valmistui syyskuussa 1984 (
Norrmalmsutredningen. Slutrapport, Stockholms polisdistrikt, Ordningsavdelningen, Utredningen, Norrmalms VD, 1984-09-24.).
Itse selvitys käsittelee lähinnä pesäpalloliigan toimia, törkeimpänä esimerkkinä tietenkin yhteiskunnasta syrjäytyneen Rolf Machnow’in kuolema, jonka olettavasti aiheuttivat tämän kiinniottaneet poliisit Thomas Plitz ja Leif Tell.
Machnow’in kuolema ei aiheuttanut oikeudellisia seuramuuksia, ja 18.6.1984 Tukholman läänin poliisijohto päätti Hans Holmérin johdolla, ettei tapahtunut myöskään aiheuta kurinpidollisia toimia.
Varsinaisesta äärioikeistoyhteyksistä tehtiin poliisiylijohdon toimesta selvitys keväällä 1987, Holmérin saatua kenkää tutkinnan johdosta. Selvitys suunnattiin jälleen käsittelemään VD1:tä.
Kulttuurista kiinnostuneet voivat tutustua kirjaan
Samhällsbärarna, jonka Leif G.W. Persson kirjoitti vuonna 1982. Kirja käsittelee juurikin tätä Machnow’in tapausta sekä poliisin harjoittamia kovia otteita. Persson on itse kiistänyt, että kirja kuvaisi varsinaisesti pesäpalloliigaa, koska kirja on kirjoitettu jo 70-luvulla, mutta jo tuolloin poliisin keskuudessa esiintyi kovia otteita.
Kirjaan perustuen tehtiin myös elokuva
I lagens namn, jossa pääosaa, Norrmalmin poliisipiirin tarkastajaa esittää aikaisemmin mainittu Sven Wolter. Elokuva ilmestyi loppuvuodesta 1986, ja eräät poliisit ovatkin sitä mieltä, että kyseinen elokuva on yleisön mielessä suunnannut ajatukset tähän poliisteorian suuntaan.
Saman ohjaajan (Kjell Sundvall) vuonna 1998 ilmestynyt elokuva
Sista kontraktet käsittelee fiktiivistä Ruotsin pääministerin murhaa. Pääosaa siinä näyttelee Mikael Persbrandt.
Suosittelen kummankin katsomista.
Myös Jan Guillou on kirjoittanut liigasta kirjassaan
Reporter.
---
Jos palataan Tukholman poliisien oikeistoyhteyksiin, niin primus motorina on pidetty Kjell-Arne Karlssonia, s. 1947. Tämä oli perustamassa liikettä
Demokratisk Allians'ia vuonna 1967, ja toimi myöhemmin sen varapuheenjohtajana. Samassa liikkeessä oli mukana myös aiemmin mainittu Åkebring. 60- ja 70-luvun mielenosoituksissa Vietnamin sotaa vastaan Karlsson käytti sellaisia otteita mielenosoittajia kohtaan, että tämä sai kutsumanimen "elake Karlsson" (ilkeä Karlsson).
Karlsson muodosti yhdessä Åkebring'in kanssa 1970-luvun lopussa tiiviin parivaljakon, joka paljolti pyöritti ja ohjasi Norrmalmspolisen'in toimintaa. Pitkälti nämä päättivät keskenään, ketkä kelpaavat mukaan ko. piiriin muiden tultua savustetuksi ulos.
Vuonna 1985 Åkebring painostetaan poliisijohdon toimesta lopettamaan järjestämänsä toverijuhlat, mutta nämä jatkuivat myöhemmin eri paikassa eri nimikkeellä, mm. kulttuuriyhdistys Suecia Avantus Gardie:n alla. Samoissa tapaamisissa vieraili myös edustajia järjestöistä kuten Sveriges Nationella Förbund (SNF), Framstegspartiet, Sverigepartiet, Bevara Sverige Svenskt (BSS) ja Ungsvenska klubben.
- Framstegspartiet (tai oik. siitä eronnut Tukholman siipi) ja Bevara Sverige Svenskt (BSS) muodostivat itse asiassa syksyllä 1986 Sverigepartiet'in, mutta sisäisten kiistojen jälkeen ko. puolue lopetettiin jo vuotta myöhemmin.
Osa alkuperäisistä BBS-jäsenistä perusti uuden puolueen Sverigedemokraterna (SD), joka pitkään käytti iskulauseenaan juurikin ilmaisua "Bevara Sverige Svenskt" (Pidetään Ruotsi ruotsalaisena). Vuonna 2004 puoluejohtajaksi valittiin sen nykyinenkin puoluejohtaja Jimmie Åkesson (entinen kokomuusnuori). SD on viimeaikaisissa mielipidetutkimuksissa ollut pitkään Ruotsin kolmanneksi suurin puolue.
Myös jäljelle jääneen Framstegspartiet'in toiminta päättyi viimeistään 90-luvun lopulla, varsinkin sen jälkeen kun uusi Ny demokrati (NyD)- puolue sai kannatusta 90-luvun alussa päästen jopa eduskuntaan 1991 - 1994. Ny demokrati-puoluetta rahoitti Carl Lundström, joka oli Wasa Bröd-yhtiön perustajan poika. Lundström oli aikaisemmin rahoittanut myös Framstegspartiet-puoluetta, mutta lopetti sen 90-luvun vaihteessa antaen näin kuoliniskun sen toiminnalle. Lundström oli muuten osallisena vuonna 1985 tapahtumassa, jossa joukko skinejä hakkasi maahanmuuttajia, ja joutui pidätetyksi. Poliisi, ylempänä mainittu Stefan Svensson järjesti kuitenkin Lundström'in vapaaksi, saaden itse itse syytteen toiminnastaan. Syyte johti vain Svenssonin saamaan huomautukseen. Myöhemmin selvisi, että skinit olivat saaneet tietoja maahanmuuttajista BBS-ryhmältä ja oletettavasti juuri Svenssonin välittämänä.
Framstegspartiet'in tavoitteena oli yhdistyä Sverigedemokraterna-puolueeseen, mutta liittyivätkin vuonna 2001 perustettuun Nationaldemokraterna-puolueeseen. Nationaldemokraterna-puolue muodostettiin henkilöistä, jotka irtautuivat (tai erotettiin) Sverigedemokraterna-puolueesta.
Toinen primus motor on ollut Åke Johan Leonard Ek, (1925 - 2011), tuolloinen poliisikoulun psykologian opettaja. Ek kuului kansainväliseen järjestöön WACL (World Anti-Communist League), myöhemmin World League for Freedom and Democracy (WLFD).
- WACL'illa oli toimitila Viro-talossa (Estniska Huset) Tukholman Wallingatan 32-34:ssa. On esitetty väitteitä, että kyseinen rakennus, jonka omisti siis ulkovirolaisten (Neuvostoliiton miehittämästä Virosta paenneita) yhdistys, oli 1980-luvun alussa äärioikeiston ja antikommunistien mm. Baltiska kommittén tukikohta.
Kuriositeettina mainittakoon, että olen itse vieraillut ko. talossa.
Ek oli taistellut toisessa maailmansodassa natsien (siis Suomen?) puolella, ja sodan jälkeen siirtyi Ruotsin puolustusvoimiin ja tiedustelupalvelun (T-kontoret, josta myöhemmin muodostui kuuluisa Birger Elmér'in johtama IB) palvelukseen toimien koko ajan aktiivisesti äärioikeistolaisissa ryhmittymissä siirtyen myöhemmin ensin vakuutusalalle ja 1970-luvun lopulla poliisikouluun.
Åke J Ek toimi myös Ruotsi-Etelä-Afrikka- ystävyysseuran Tukholman-osaston puheenjohtajana.
Ek'istä löytyy seuraava mainita Ruotsin radion suomenkielisistä
uutisista:
Suomi korvaa sotainvalidien kotipalvelun
Yksi kotipalvelua toivova on 85-vuotias vapaaehtoisena Suomessa vuosina 1942-44 sotinut Åke Ek, joka haavoittui jatko-sodassa kolmeen otteeseen.
- Toivon sitä. Olen 50 prosentin sotainvalidi ja köyhä mies, joten apu on tervetullutta. Åke Ek sanoo, että kun kirje Suomen Valtionkonttorista tulee, hän aikoo kotipalvelua myös anoa. Hän sanoo myös että häntä on aina sotainvalidina kohdeltu Suomessa hyvin, sen sijaan Ruotsissa sotaveteraaneille ei heru yhtään mitään
Hieman myöhemmin myös Suomen Ruotsin suurlähetystö kertoo
seuraavaa:
Försvarade sitt grannland frivilligt
Svenske krigsveteranen Åke J. Ek stred som frivillig i finska fortsättningskriget som 17-åring. Orsaken till att han tog värvning var enkel: ”Jag kom från en fattig bondefamilj, och min kropp var det enda jag hade att bidra med i kampen mot kommunismen” konstaterade Ek. Han sårades tre gånger i strid och blev 50 procentig krigsinvalid. Ek har deltagit i Veterandagsfirandet på ambassadens ett dussintal gånger och anser att det är mycket viktig dag. Ek har varit i Finland mer än 20 gånger på rehabiliteringscentret för krigsinvalider i Nådendal och berättar att han klarade sig utmärkt utan att kunna finska: "Alla talar svenska.
Ek kuolee vajaat puoli vuotta tuon haastattelun jälkeen.
---
Dan Klöfverskjöld ei työskennellyt yhdessäkään Holmér'in perustamissa GVG-ryhmissä. Klöfverskjöld ja vaimonsa ovat molemmat syntyneet vuonna 1954. Mies otti vanhempiensa avioeron jälkeen nykyisen (ja äitinsä) sukunimen, aikaisempi oli Öberg.