Lasten kertomukset

[aku ankan kummisetä]

Erikoistutkija/psykologi Sanna-Kaija Nuotlolle. Hän kannustaa poikaa uusiin mahdottomiin juttuihin sen sijaan, että pysähtyisi ja kysyisi perusteluja, esimerkiksi miksi jäit huoneeseesi oven taakse kuuntelemaan, mikset mennyt katsomaan mitä äiti ja Amanda puuhasivat?

Poika kertoo isosta nauhurista, joka oli heillä kotona Halisissa. Mutta oliko iso nauhuri myös Tähtisen tiellä. Mitä sanoo Turumurre tai Naakka?

Onko sinulla joku käsitys siitä, miksi lapset jäivät ylipäätään asuntoon. AA kertoo kehottaneensa takkahuoneesta paetessaan tytärtään ja muita lapsia pakenemaan ulos. Miksi näitä kehoitushuutoja ei uudistettu puhelun aikana, kun tappaja oli kerran työssään ja adrenaliini virtasi veressä. Puhelun aikana koko porukka oli kuitenkin kotona ja vanhin tytär tulee puhelimeen muina miehinä kysyen, että mitä mää sanon. Ei paniikkia, ei lainkaan sellaista tunnetta, että tilanne olisi päällä. Aika kylmähermoinen lapsi kaiken kaikkiaan, vaikka vieressä tapetaan isää.

[Caldera]

Aika kylmähermoinen lapsi kaiken kaikkiaan, vaikka vieressä tapetaan isää.

Mahtaako tyttö tuossa vaiheessa vielä ymmärtää että isää tapetaan ja missä määrin 9-vuotiaalla tavallisen perheen tytöllä on edes päässään konseptia sellaisesta? Kun eihän tuonikäiset vielä saa edes katsoa televisiosta väkivaltaa. Naakalla oli se idea että lapsi ymmärtää isän olevan kuolemanvaarassa vasta sitten kun Auer tulee tuulikaapista takaisin ja voihkaisee älä kuole tullessaan, ja mielestäni se kuulostaa uskottavalta. Ja sitten siinä kohtaa kun lapsi kirkuu suoraa huutoa tulee se kohta, missä Annelista kuulee että tilanne on käymässä sietämättömäksi, kun hän yrittää samalla sekä pelastaa miestään, puhua häkeen että lohduttaa tytärtään. Helppo sanoa kotisohvalta käsin että mihin kaikkeen ihmisen paukkujen pitäisi riittää ja miten asiat pitäisi priorisoida. Jos sullakin on siellä kumppani kotosalla niin mieti tilannetta että se tekee kuolemaa siellä JUST NYT. Tällä sekunnilla klo 21.27, jos et nyt heti tee jotain se on parin minuutin päästä kuollut ja olet yksin. Mun mielestä tuntuu vaikealta ajatus jättää se sinne vaan kylmästi kuolemaan ja lähteä hätistämään ulos huoneissaan nukkuvia lapsia. Nimittäin kun ne ei sieltä ihan pienellä hätistyksellä lähde minnekään ja paljon todennäköisemmin herättyään painaa sinne olohuoneeseen ennenkuin ehtii kissaa sanoa, katsomaan että mitä kummia ääniä.

[sisotalo]

Tapahtumat menivät hyvin nopeasti. Pauke oli kova kun ikkuna rikottiin, mutta vain Amanda ja poika, osittain, heräsivät. Annelille olisi ollut toivotonta repiä lapset sängyistään ja kantaa heidät jonnekin. Pihalla he eivät olisi olleet tuvassa jos poliisia ei olisi hälytetty. Anneli toivoi ja rukoili poliisin tulevaan niin, että Jukka olisi voitu pelastaa.

Uhkarohkeasti Anneli meni kaksi kertaa murhahuoneelle, mutta sai sieltä vain äkkilähdön. ei murhaaja halunnut edes häntä tappaa - vaan koko huomio kohdistui Jukan rituaaliseen murhaamiseen. Hän vihasi Jukkaa jostakin syystä

Kaikki, jotka olivat hereillä olivat paniikissa. Poika kertoo omastaan. Amanda tuli puhelimeen kun äiti käski. Muuten hän oli huoneessaan, vaikka todistaakin toisella tavalla. Murhaaja lähti kun Anneli tuli takaisin puhelimeen. Amanda näki murhaajan lähdön ja oli jatkossa alistuneen rauhallinen. Häntä vaivasi jo silloin kuinka perhe selviää eteenpäin kun elättäjä on poissa.

[Evil Lindros]

No tosiasia on se, että kymmenien ihmisten tutkimana ja muutaman tuomarin pohtimana Anneli istuu reilut seitsemän vuoden linnatuomiota. Ja toinen tosiasia on se, että täällä vain oletetaan kuten edellä ja tietämättä niitä tosiasioita.

Ja silti hovioikeuden lsh-tuomio alkaa lausumalla siitä, että rikoksen mahdollisuutta ei voida sulkea pois - ei sillä, että se on tapahtunut eikä todellakaan sanamuodolla se on todennäköisesti tapahtunut vaan että sen mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Toisin sanoen suoraan myönnetään, että koko hovin asiantuntijakaartilla on ristiriitainen käsitys asiassa ja sitten on päätelty, että on siinä mahdollisesti jotain voinut tapahtua. Tämäkö sitten on se, jota pitäisi todella uskoa ja kunnioittaa ja alkaa haukkua AA:ta. Joo, kyllä minustakin siinä on voinut tapahtua rikos, mutta kokonaisuudesta voisi päätellä myös, että mahdollisesti ei olekaan tapahtunut rikosta ja se on kammottava ajatus, että on varmuuden vuoksi - rikoksen mahdollisuuden vuoksi läntätty tuomio.

//Toinen seikka on se, että millähän sen rikoksen mahdollisuuden sitten olisi voinut sulkea pois, jos siihen ei riitä ehjät immenkalvot ja tuomion saamiseen riittää UV-valo, joka löytää parantuneet vammat ja vammoja myös sellaisilta "uhreilta", jotka sanovat ettei heille ole tehty väkivaltaa?

[aku ankan kummisetä]

Uhkarohkeasti Anneli meni kaksi kertaa murhahuoneelle, mutta sai sieltä vain äkkilähdön. ei murhaaja halunnut edes häntä tappaa - vaan koko huomio kohdistui Jukan rituaaliseen murhaamiseen. Hän vihasi Jukkaa jostakin syystä

Kaikki, jotka olivat hereillä olivat paniikissa. Poika kertoo omastaan. Amanda tuli puhelimeen kun äiti käski. Muuten hän oli huoneessaan, vaikka todistaakin toisella tavalla. Murhaaja lähti kun Anneli tuli takaisin puhelimeen. Amanda näki murhaajan lähdön ja oli jatkossa alistuneen rauhallinen. Häntä vaivasi jo silloin kuinka perhe selviää eteenpäin kun elättäjä on poissa.

Tyttö on täysin rauhallinen jo tullessaan puhelimeen. Viereisessä huoneessa on kuitenkin rikottu ikkuna ja tappaja riehuu samalla hetkellä vieressä isän kimpussa. Tuskin tyttö siinä vaiheessa ajatteli elatuksen murheita. Yksi mahdollisuus on, että Anneli on syöttänyt tytölle jotakin rauhoittavaa.

[Martti]

Aika ristiriitaisia tulkintoja ja oletuksia 9-veen ajatuksista ja käytöksestä...Calderan mielestä lapsi ei tajua mitä isälle tapahtuu, mutta sisotalon mukaan pohdiskeli jo täyttä päätä perheen toimeentuloa, kun elättäjä on poissa.

Minulla on samanikäinen lapsi ja mitä hänen ajatuskulkuaan olen seurannut, eipä tuo juuri tajua miten perheen toimeentulo muodostuu, miten sitä palkkaa saadaan ja kuka tätä meidän elämää kustantaa, mutta tajuaa kyllä hädän, väkivallan jne. niiltä ei vain voi suojata tuonkaan ikäistä, vaikka tiukkana olenkin ikärajojen suhteen peleissä, ohjelmissa jne.

Itse en näemmä ole AAn kaltainen viilipytty, vaan hätäännyn pinemmästäkin ja sepäs tarttuukin myös jälkikasvuun. Ehkä tässä kävi sitten toisepäin, AA pysyi viileän rauhallisena ja sama tunnetila tarrtui myös lapseen. Sillä vaikea on kuulla yhtään minkäänlaista hätääntymistä kummastakaan. Vaikka kuinka mietin eri skenarioita, en vain kykene tulemaan siihen lopputulokseen, etten olisi lähettänyt lastani ulos talosta, huutanut "Juokse naapuriin!" "Pyydä apua!" tai jotain...en olisi uskaltanut lasta lähettää katsomaan vieläkö se levitoiva Huppis siellä mellastaa...jo senkin takia, että en olisi halunnut lapselleni moisia muistikuvia lopuksi elämäkseen. Mistä AA saattoi olla varma, että kun lapsi menee kurkkimaan vaikka kuinka kaukaa takkahuoneeseen, ettei levitoiva Huppis käy käsiksi lapseenkin? Jukkahan oli jo siinä vaiheessa poissa pelistä ainakin sen verran, ettei olisi lapsen avuksi voinut mitään tehdä.

Olen varmaan erikoinen äiti (ainakin AAhan verrattuna ja niihin, jotka täällä ovat sitä mieltä, että hätä puolisosta on ollut niin suuri, että lapsia ei ole ehtinyt ajattelemaan), koska minulle lapseni menee myös puolisoni edelle, rakastan puolisoan, mutta jos pitää valita lapseni on se, jota suojelen vaikka sitten omalla hengelläni ja puolisoni hengellä ja tiedän, että puolisoni tekee saman valinnan.

[Caldera]

Ehkä tässä kävi sitten toisepäin, AA pysyi viileän rauhallisena ja sama tunnetila tarrtui myös lapseen. Sillä vaikea on kuulla yhtään minkäänlaista hätääntymistä kummastakaan.

Noh, jos tästä jutusta on jotain oppinut niin ymmärtämään paremmin ihmiskunnna historiaa, sen verran isoja tuntuu olevan erot porukan todellisuuskäsityksessä että ei ihme että ollaan koko ajan napit vastakkain . Kun kuulin ensimmäisen kerran häkenauhan, meinas mennä yöunet. Nyttemmin olen tottunut Auerin ja Jukan hätään, mutta lapsen hätään en totu ollenkaan. Päin vastoin mitä enemmän kuuntelen sitä pahemmalta se tuntuu, enkä ihmettele lainkaan että litteroija Niemi leikkasi osan pahimmasta pois. Sitten on perheellisiä joilla on vaikea kuulla lapsesta - tai Jukasta tai Auerista - minkäänlaista hätääntymistä. Noh, ehkä tästäkin syystä tätä veivataan nyt seitsemättä vuotta.

[Lähtöruutu]

- - -
tai jotain...en olisi uskaltanut lasta lähettää katsomaan vieläkö se levitoiva Huppis siellä mellastaa...jo senkin takia, että en olisi halunnut lapselleni moisia muistikuvia lopuksi elämäkseen. Mistä AA saattoi olla varma, että kun lapsi menee kurkkimaan vaikka kuinka kaukaa takkahuoneeseen, ettei levitoiva Huppis käy käsiksi lapseenkin? Jukkahan oli jo siinä vaiheessa poissa pelistä ainakin sen verran, ettei olisi lapsen avuksi voinut mitään tehdä.

Olen varmaan erikoinen äiti (ainakin AAhan verrattuna ja niihin, jotka täällä ovat sitä mieltä, että hätä puolisosta on ollut niin suuri, että lapsia ei ole ehtinyt ajattelemaan), koska minulle lapseni menee myös puolisoni edelle, rakastan puolisoan, mutta jos pitää valita lapseni on se, jota suojelen vaikka sitten omalla hengelläni ja puolisoni hengellä ja tiedän, että puolisoni tekee saman valinnan.

Viisaita sanoja Martti-äiti kirjoittaa, tässä vain osa. Kiinnitin huomiota erityisesti kohtiin, jotka olen lihavoinut. Eikö nämä kaksi asiaa tule ihmisestä ihan automaattisesti: haluan suojella lastani jopa kamalien asioiden näkemiseltä saati kokemiselta, ja toiseksi, lapset menevät aikuisten edelle suojelu- tai pelastustilanteissa. Tämä on kirjattu jo biologiaamme, ja tämä on osa lajin säilymisen strategiaa.

Tästä näkökulmasta ei taida olla keskusteltu täällä vähään aikaan. Jos aikuinen, hätääntynytkin, ei pyri suojelemaan lastaan, vaan asettaa hänet aikuisen asemaan, niin eikö tällaisen aikuisen sisäsyntyinen kyky suojata lastaan kriittisinä hetkinä ole puutteellinen? Miten vahva esim. insestitabu tällä tavoin toimivalle aikuiselle on pystynyt kehittymään?

[Caldera]

lapset menevät aikuisten edelle suojelu- tai pelastustilanteissa.

Näin varmasti jos huppumies olisi seisonut valitsemassa että kumpaa puukotan, lasta vai Jukkaa ja siinä olisi pitänyt tehdä päätös. Mutta kun edes vanhin lapsi ei ollut missään vaiheessa konkreettisesti vaarassa ja muut oli omissa huoneissaan. Auer on kertonut rakastaneensa Jukkaa ja häkenauhalla on siitä todiste.

Ja tuo juttu lapsen laittamisesta katsomaan onko huppis paikalla on niin väsynyt. Anneli ei edes käskenyt lasta katsomaan ja jos olisi käskenyt, eikö se olisi nimenomaan todistanut syyttömyydestä? Koska hulluahan se on laittaa lapsi katsomaan olematonta huppista ja huutamaan häkenauhalle että täällä ei ole ketään. Syyllinen Auer olisi komentanut lapsen kiireesti huoneeseensa muka turvaan.

[Lähtöruutu]

Nyt ei ole kysymys siitä, laittoiko AA lapsen katsomaan vai ei. Suojeliko hän koko tilanteessa/tilanteelta?

Ei huppis ollut se joka mietti, että hoidellaanko lapset vai aikuiset ensin. Huppis oli se, jolta olisi pitänyt suojella.

[Caldera]

Nyt ei ole kysymys siitä, laittoiko AA lapsen katsomaan vai ei. Suojeliko hän koko tilanteessa/tilanteelta?

Ei huppis ollut se joka mietti, että hoidellaanko lapset vai aikuiset ensin. Huppis oli se, jolta olisi pitänyt suojella.

Annelilla oli siinä tilanteessa vain huonoja vaihtoehtoja, joista hän valitsi mielestään järkevimmän. Jos huppumies olisi lähtenyt tulemaan, ajatus oli varmasti mennä väliin ja huutaa lasta sitten juoksemaan pakoon. Lisäksi, Anneli kävi kaksi kertaa haastamassa huppumiestä ilman että tämä lähti oikeasti perään vaikka Jukka tuskin olisi siinä vaiheessa enää kyennyt sitä millään lailla estämään ja perhettään suojelemaan. Ja Anneli oli muutenkin ollut jo tekemisissä huppiksen kanssa, ihminen toimii hädässä ja kaaoksessa pitkälti intuition vasassa kun ei ole aikaa miettiä asioita tarkemmin, ja ehkäpä Annelin intuitio sanoi ettei huppis osoita mitään mielenkiintoa muita kuin Jukkaa kohtaan. Ja ylipäänsä koko kaaottiinen tilanne kesti vain muutaman minuutin. On niin helppo mennä turvasta käsin sanomaan miten olisi toiminut. Mun mielestä Annelin tai lapsen toimissa ei ole mitään outoa, ne on täysin mahdollisuuksien rajoissa toisin kuin veriset c-kasetit ja puukon tuikkaamiset keuhkoon.

[Martti]

Auer on kertonut rakastaneensa Jukkaa

En ole kyseenalaistanut AAn rakkauta Jukkaan koskaan. Avioliitonkin otti ilmeisen vakavasti ja ihan kirjaimellisesti "till death do us apart". (jos pieni musta huumori sallitaan)

Rakastan puolisoani minäkin, en ole tosin ollut tilanteessa jossa Huppis yrittää puolisoani hengiltä, mutta kokemusta on pelottavasta tilanteesta. Asuimme maanjäristysalueella ja suuren järistyksen jälkeen oli selvää, että rakennus jossa olemme tulee sortumaan (oli jo romahtanut osin) siinä tilanteessa oli selvää jos yhdessä ulospääsy ei ole mahdollista, se jolla lapsemme on (minulla kantoliinassa) tulee tekemään kaikkensa, että lapsi pelastuu, aivan sama mitä jälkeenjäävälle tulee tapahtumaan, se käsitellään sitten myöhemmin.

Mutta kun edes vanhin lapsi ei ollut missään vaiheessa konkreettisesti vaarassa

Lisäksi, Anneli kävi kaksi kertaa haastamassa huppumiestä ilman että tämä lähti oikeasti perään

Ja AA tiesi tämän varmasti mistä? Siitä, että Huppis ei lähtenyt AAn perään, vaikka jonkun kertomuksen mukaan Huppis AAtkin jahtasi hieman, ei sitten oikeasti lähtenyt kuitenkaan perään. Lapselle saattaisi olla aika pelottavaa myös tuollainen leikkimielinen, ei oikeasti tapahtuva perään lähteminen.

Itse olisin kaikin käytössä olevin keinoin estänyt lastani näkemästä mitään mitä takkahuoneessa on nähtävissä, oli siellä Huppis tai ei. Kuolleen/vakavasti loukkaantuneen näkeminen ei ole se näky, jonka haluan ikinä koskaan näyttää lapselleni. Oli se uhri sitten sukua tai ei.

Kuinka moni tässä kirjoittelevista on nähnyt onnettomuudessa tai henkirikoksen seurauksena kuolleen ihmisen? Normilähiöäipälle voi näky olla melko järkyttävä, sellainen, jolta haluaa suojata jälkeläisiään. Lapseni oli alle vuoden kun itse olin ylläkerrotussa tilanteessa ja kuitenkin peitin hänen silmänsä, ei tullut mieleen, että kaveri ei varmaan näyistä mitään ymmärrä, riitti kun itse näki tilanteen kammottavuuden.

[aku ankan kummisetä]

No tosiasia on se, että kymmenien ihmisten tutkimana ja muutaman tuomarin pohtimana Anneli istuu reilut seitsemän vuoden linnatuomiota. Ja toinen tosiasia on se, että täällä vain oletetaan kuten edellä ja tietämättä niitä tosiasioita.

Ja silti hovioikeuden lsh-tuomio alkaa lausumalla siitä, että rikoksen mahdollisuutta ei voida sulkea pois - ei sillä, että se on tapahtunut eikä todellakaan sanamuodolla se on todennäköisesti tapahtunut vaan että sen mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Toisin sanoen suoraan myönnetään, että koko hovin asiantuntijakaartilla on ristiriitainen käsitys asiassa ja sitten on päätelty, että on siinä mahdollisesti jotain voinut tapahtua. Tämäkö sitten on se, jota pitäisi todella uskoa ja kunnioittaa ja alkaa haukkua AA:ta. Joo, kyllä minustakin siinä on voinut tapahtua rikos, mutta kokonaisuudesta voisi päätellä myös, että mahdollisesti ei olekaan tapahtunut rikosta ja se on kammottava ajatus, että on varmuuden vuoksi - rikoksen mahdollisuuden vuoksi läntätty tuomio.

//Toinen seikka on se, että millähän sen rikoksen mahdollisuuden sitten olisi voinut sulkea pois, jos siihen ei riitä ehjät immenkalvot ja tuomion saamiseen riittää UV-valo, joka löytää parantuneet vammat ja vammoja myös sellaisilta "uhreilta", jotka sanovat ettei heille ole tehty väkivaltaa?

No johan lähti vahvaa chaissea Evil Lindrosin kynästä. Missä olet päässyt lukemaan hovioikeuden tuomiota. Tavalliselle tallaajalle se ei onnistu, tuomio kun on julistettu salaiseksi. Ehkäpä tulevat sukupolvet pääsevät sitä lehteilemään. Mikäli referoit hovioikeuden julkista selostetta, niin referoit sitäkin väärin ja suorastaan valheellisesti. Ei siellä noin sanota. Joissakin kohdin todetaan, että rikoksen mahdollisuutta jollakin tietyllä perusteella ei voida sulkea pois. Sitten perustellaan rikosten tapahtumista usealla eri tavalla ja erittäin perusteellisesti ja loogisesti. Tuollaisesta valheellisesta kirjoittelusta jää kovin helposti kiinni.

[sisotalo]

Keskustelua ei Auerin pojan kertomuksista Ulvilan surmasta ei synny. Ollaan sitten toistaiseksi yhtä mieltä siitä, poika valehtelee, jotta hänen ei tarvitse muuttaa Annelin ja Amandan luo. Hän aloita valehtelunsa Minnan sylissä. Pojan kertomuksella on kuitenkin mahtava tukija. KRP hätäpuhelujen kuuntelija Tuija Niemi todistaa valaehtoisesti oikeudessa, että Jukka Lahti oli surmattu ennen kuin Hätäpuhelu alkoi, mikä ei pidä paikkaansa.

Tältä pohjalta voidaan siis olettaa, että poika valehtelee myöskin raiskauksista. Hänellä on kuitenkin mahtava puolustaja, Minna hänkin, nimittäin synnytyslääkäri Joki-Erkkilä. MJE:llä ei ole muuta pätevyyttä kuin, että poliisi käyttää häntä saadakseen langettavan tuomion lasten raiskauksia koskevissa jutuissa ja, että hänen takanaan on lääkärien yhdistys Duodekim, nimityksellä ”Käypä hoito, suositukset”.

Niemen kannanoton pojan kertomuksen puolesta syyttäjä itse hylkäsi. Se ei sovi lainkaan muuhun todistusaineistoon. MJE:n lausuntoa tuetaan väitteellä, että UV-valolla voisi löytää raiskauksen aiheuttamat arvet. Tämä on ajatus, jonka MJE tunnustaa omakseen, eikä sillä siis ole mitään tutkimuksellista tukea. MJE väittää tehneensä kaksi tukimusta, joita ei kuitenkaan ole julkaistu.

Siis pojan valheet raiskauksista ovat samanalaisia Minna Auerin sylissä keksittyjä valheita kuin hänen kertomuksensa isän murhasta. Kummallakaan ei ole tukea todellisissa tapahtumissa.

[Lähtöruutu]

- - -
Kuinka moni tässä kirjoittelevista on nähnyt onnettomuudessa tai henkirikoksen seurauksena kuolleen ihmisen? Normilähiöäipälle voi näky olla melko järkyttävä, sellainen, jolta haluaa suojata jälkeläisiään. Lapseni oli alle vuoden kun itse olin ylläkerrotussa tilanteessa ja kuitenkin peitin hänen silmänsä, ei tullut mieleen, että kaveri ei varmaan näyistä mitään ymmärrä, riitti kun itse näki tilanteen kammottavuuden.

Olen nähnyt useitakin kertoja eri tavoin kuolleita ihmisiä. Sellaisista tilanteista aivan automaattisesti pidetään lapset erillään, se on täysin itsestäänselvyys. Silti väkivaltainen kuolema järkyttää edelleen.

Myös ihmisillä, jotka eivät ole koskaan nähneet kuollutta ihmistä, silpoutuneesta tai pahoinpidellystä puhumattakaan, on mielikuvia ja käsitys siitä, miltä se voisi näyttää. On käsitys siitä, että se on jotakin kamalaa ja sietämätöntä, jonka kanssa ei halua olla missään tekemisissä. Elämän ja hyvinvoinnin vastakohtaa.

Lasten kertomukset -ketjussa kun ollaan, yllä mainittuun liittyen niiden lasten, jotka eivät nähneet tappamista ja uhria, kertomukset saattavat hyvinkin olla totuudenmukaisempia kuin sen, joka joutui näkemään sietämätöntä ja traumaattista. Traumakokemuksiin kun liittyy myös dissosiointi. He, jotka eivät nähneet, ovat saattaneet välttyä dissosioinnilta. Koska tilanne oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen, monia yksityiskohtia on voinut sen sijaan piirtyä hyvinkin tarkasti mieleen. Liiallinen dissosiointi ei ole pyyhkäissyt yksityiskohtia mennessään näiltä lapsilta.