Omituisia tapahtumia tosielämästä

[Blues]

Minä puhuin lapsena todella paljon unissani. Melkein joka yö tuli jotakin juteltua. Pelottavaa oli, kun eräs silloinen ystäväni alkoi puhua myös unissaan. Täysin samoja juttuja kuin minä, täysin samaan aikaan.

Itse olen joskus teini-iässä keskustellut unissani ystäväni kanssa. Olimme lähdössä matkalle joten olin hänen luonaan yötä. Yöllä oli äitinsä tullut huoneeseen sanomaan, että pitäkään tytöt nyt suunne kiinni ja nukkukaa, vain huomatakseen, että molemmat olimme kanttuvei, mutta keskustelimme ihan järkevästi nukkuessamme.

Itse olen huomannut, että usein sattuu tilanteita joissa yksi ja sama asia toistuu. Se voi olla vaikkapa nimi, tai paikka tai tapahtuma. Yks' kaks vaan huomaat, että onpa monta sattumaa viikon aikana, jotka koskettavat vaikkapa "Ailia"
Ihan vaan yht'äkkiä sitä asiaa tulee jokapaikassa vastaan. Vähän kuten uuden auton ostaessasi huomaat, että niitä hoppia on joka kulmassa.

Monesti myös käy niin, että lasken suustani lauseen, notta: "Eipä ole pitkään aikaan..." ja ihan sama, mitä asia koskee, niin kohta se jo tapahtuu. Jännää.

[seireeni]

Mulla oli lapsena sähköurut. Oltiin naapurin tytön kanssa mun huoneessa ja uruista alkoi kuulumaan mun isän ääni. Isällä oli uusi la radio autossa ja huuteli siihen jotain, "kuuleeko..." jotain numeroita tohon pisteitten paikalle. Se huutelu kuulu mun uruista .

Haa, olen unohtanut kommentoida tätä! Meillä nimittäin oli myös sähköurut, kun olin lapsi ja yhtenä iltana niistä alkoi myös kuulua puhetta, kahden miehen keskustelua. Äitini tulkitsi sen lentäjien ja lennonjohdon väliseksi keskusteluksi, itsehän en siinä iässä osannut moista päätelmää tehdä, mutta muistan kyllä elävästi nuo miesten äänet kuulleeni. Vähän aikaa tuota kuului, ja sitten loppui. Isäni ihme kyllä uskoi, kun kerroimme hänelle, mutta kun olen nykyiselle miehelleni kertonut, niin hän vain naureskelee epäuskoisesti. Ei nääs keksi mitään tieteellistä selitystä tuolle ja väittää, että juttu ei pidä paikkaansa. Hienoa siis, että muillakin on kokemusta radiosignaaleja kaappaavista sähköuruista! Tapaus ei kyllä toistunut, vaikka sitä kovasti odoteltiinkin

[jellyB]

Löysin vasta nyt tämän vanhahkon ketjun, mutta kerronpa erään itseäni pitkään mietityttäneen tapahtuman.

Olin tapahtuma-aikaan noin 10-12 -vuotias ja tulossa isäni kanssa hänen vanhempiensa kotitilalta. Oli alkuilta, aurinko paistoi vielä matalalta ja taivaalla oli vain muutamia pilviä. Ajoimme uudehkolla Ford Escortilla hyväkuntoista hiekkatietä. Tien varressa oli harvakseltaan asutusta, peltoja ja metsää. Tullessamme peltoaukealle, jolla oli talokin n. 100-200 metrin päästä tiestä, kuulimme kovan äänen. Ääni oli kuin suihkumoottorin pauhausta/jyrinää/kova kiihdysääni ja kesti ehkä maksimissaan kolme sekuntia. Samanaikaisesti jokin kolahti auton kattopeltiin (kuulimme äänen) ja auto heittelehti tiellä. Vauhtia meillä oli 60-80 km/h.

Isäni pysäytti auton heti kun kykeni ja ryntäsimme molemmat omista ovistamme ulos. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. Auton katossa ei ollut naarmuakaan.

En edelleenkään millään keksi selitystä tälle tapahtumalle. Isäni kanssa olemme tuon jälkeen vitsailleet että ufo kävi moikkaamassa. Asuimme muuten aivan itärajan tuntumassa, tuolloiseen Neuvostoliittoon oli matkaa reilusti alle 100 km.

[Hornankattila]

En oikein tiennyt minne tämän laitan, kun en uutta ketjuakaan viitsi laittaa.
Huhut siis pyörii, että jo viime vuonna tämä nettiin ilmestynyt video kiinasta.
Olisi totta. Itse olen aina uskonut yliluonnolisiin juttuihin.
Enkä helvetti vieköön tiedä miksi!

Tosiaan, herkille ihmisille en suosittele

Kiinassa suht. koht. vilkkaassa risteyksessä mopolla/pyörällä tuleva henkilö
on jäädä kuorma-auton alle, mutta ennen törmäystä tapahtuu jotain outoa.
Katso itse:
http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... vxOaaGYzmw

Totta vai tarua. Voi olla et on ennenki ollu tällä foorumilla jo.

[Kainonsorttinen]

Onpas hauska ketju!:) en muista itselleni sattuneen mitään yöiluonnollisia juttuja, mutta yksi hauska sattumus tulee mieleen:

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa on jo vissiin kolmisenkymmentä vuotta ollut pakolaiskeskus. Äitini siellä joskus työskentelikin. Olin tosi pieni silloin tai mahdoinko olla syntynytkään vielä. Ollessani suunnilleen 18-vuotias tuonne kotipitäjälle perustettiin pitäjän ihan eka kebabravintola! Käydessäni siellä ekaa kertaa ulkomaalainen myyjä tuijotti pitkään ja huusi sitten: "sähän oot xxxxx:n tyttö!" Olen kyllä hyvin saman näköinen äitini kanssa, myönnettäköön, mutta äitini ei ollut tätä miestä tavannut tosiaan pariinkymmeneen vuoteen, ja minä ainakaan en ollut miestä koskaan nähnyt. Heppuhan oli siis tullut aikoinaan pakolaisena Suomeen ja muuttanut sittemmin toiselle puolelle maata ja palannut myöhemmin lähiseudulle asumaan.

[Halloween]

Pakko myöntää et uudet naapurit herättää suurta ihmetystä harva se päivä.

Tulivat paikalle kuin Euroopan omistajat ja vittuilu on ollu varsinki kännipäissä semmosta tasoa et oksat pois.

[Blues]

En oikein tiennyt minne tämän laitan, kun en uutta ketjuakaan viitsi laittaa.
Huhut siis pyörii, että jo viime vuonna tämä nettiin ilmestynyt video kiinasta.
Olisi totta. Itse olen aina uskonut yliluonnolisiin juttuihin.
Enkä helvetti vieköön tiedä miksi!

Tosiaan, herkille ihmisille en suosittele

Kiinassa suht. koht. vilkkaassa risteyksessä mopolla/pyörällä tuleva henkilö
on jäädä kuorma-auton alle, mutta ennen törmäystä tapahtuu jotain outoa.
Katso itse:
http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... vxOaaGYzmw

Totta vai tarua. Voi olla et on ennenki ollu tällä foorumilla jo.

Kyseessä on pelin promovideo, joka on lähtenyt leviämään http://x.wanmei.com/

[McPanty]

Mielenkiintosia sattumuksia, joiden jatkeeksi voisin kirjoittaa oman kummallissävytteisen tarinani.

2000-luvun alkupuolella oltiin menossa yhden kaverin kanssa minun autollani toisen kaverin luo naapurinkaupunkiin viikonloppuiltaa viettämään, eikä kumpikaan ollu ennen käyny ko. kaverin opiskelijakämpällä ennemmin, joten ajettiin yhdestä risteyksestä harhaan.
Kun neljän tien risteyksestä olis pitänyt kääntyä vasemmalle, ajettiinkin suoraan. Heti risteyksen jälkeen huomasimme ajaneemme vikaan ja tehtiin U-käännös ja ajeltiin oikeaan paikkaan.

Edellämainitun risteyksen kohdalla harhaan ajaessamme, tunsin keskellä sitä risteystä sellasen kummallisen tunteen. Ihan niinkun näkökenttä olis kaventunut putkeksi ja kaikki ääni ja muu ympäröivä hävinny johonki ulkopuolelle varmaan sekunnin ajaksi.
Tästä sitten kaverilleni mainitsin jossain vaiheessa ja hän sanoi tunteneensa täysin samanlaisen tunteen.

Ollaan sen jälkeen monesti naureskeltu tälle "Hiljaiselle risteykselle" joksi tämä tapaus nimettiin ja todettu, että meidän varmaan kuului jonkin suuremman alkuperäissuunnitelman mukaan jäädä rekan alle tms. tuossa risteyksessä, mutta suunnitelmat muuttuivatkin viime tingassa ja me jäätinkin henkiin tai että siirryttiin jonkin aika-avaruus jatkumon kautta rinnakkaistodellisuuteen
Hämärä kokemus kaikenkaikkiaan

Tosin myöhemmin samalla autolla, saman kaverin istuessa kyydissä, eri paikkakunnalla, ajettiin kolari, jossa ei käynyt huonosti kuin minun autoni ovelle.

Löysin vasta nyt tämän vanhahkon ketjun, mutta kerronpa erään itseäni pitkään mietityttäneen tapahtuman.

Olin tapahtuma-aikaan noin 10-12 -vuotias ja tulossa isäni kanssa hänen vanhempiensa kotitilalta. Oli alkuilta, aurinko paistoi vielä matalalta ja taivaalla oli vain muutamia pilviä. Ajoimme uudehkolla Ford Escortilla hyväkuntoista hiekkatietä. Tien varressa oli harvakseltaan asutusta, peltoja ja metsää. Tullessamme peltoaukealle, jolla oli talokin n. 100-200 metrin päästä tiestä, kuulimme kovan äänen. Ääni oli kuin suihkumoottorin pauhausta/jyrinää/kova kiihdysääni ja kesti ehkä maksimissaan kolme sekuntia. Samanaikaisesti jokin kolahti auton kattopeltiin (kuulimme äänen) ja auto heittelehti tiellä. Vauhtia meillä oli 60-80 km/h.

Isäni pysäytti auton heti kun kykeni ja ryntäsimme molemmat omista ovistamme ulos. Mitään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. Auton katossa ei ollut naarmuakaan.

En edelleenkään millään keksi selitystä tälle tapahtumalle. Isäni kanssa olemme tuon jälkeen vitsailleet että ufo kävi moikkaamassa. Asuimme muuten aivan itärajan tuntumassa, tuolloiseen Neuvostoliittoon oli matkaa reilusti alle 100 km.

Oliko millon? Joskus, (mitähän huonomuistisena tähän valehtelisin...) -80 luvun alussa aineskin meidän kotitalon yli lensi Neukkuhävittäjä, joka oli "eksyny" Suomen puolelle. Sen verta alhaalla oli lentäny iskän kertoman mukaan, että oli isosisko kaverinsa kanssa juossu pihalta sisälle karkuun. Kotipaikka on Etelä-Suomessa ja ihan rajalla.

Edit: Tärkeä seikka lisätty.

[jamsidedown]

Pitipäs kirjautua kun löysin mielenkiintoisen aiheen...
Olin tuossa työhommissa pääkaupunkiseudulla ja jouduin yöpymään hotellissa. Varasin sattumanvaraisesti hotellin, sieltä mistä sain. Menin hotellin respaan ja siellä kirjautuessani virkailijaneitokainen kiinnitti huomiotaan osoitteeseeni. Oli kuulemma samalla paikkakunnalla sukulaisia. Kerroin sitten, että en ole tuolta kotoisin vaan muutaman kymmenen kilometrin päästä. Tytteli sanoi, että niin hänkin on. Selviteltiiin asiaa, ja ilmeni että kotitalomme olivat noin 10 km päässä toisistaan (pieni paikkakunta) , mutta kumpikaan ei muistanut toisiaan nuoruudesta, olimme siis samanikäisiä. Virkailijan sukunimeä katsoessani (harvinainen sukunimi) totesin, että aikaisemmassa työpaikassani oli siivojana tuon sukuniminen nainen, jonka muistin nimeltä ja mukavana vanhana rouvana. Hän sanoi kyseisen naisen olevan miehensä täti. Totesimme maailman olevan pienen. Saavuttuani noin viikon työreissulta kotiin selailin paikallislehteä. Siellä sitten oli kuolinilmoituksissa tämän kyseisen täti-ihmisen kuolinilmoitus.
Outoja sattumia vai mitä lie?

[Diamond dog]

Mulla oli lapsena sähköurut. Oltiin naapurin tytön kanssa mun huoneessa ja uruista alkoi kuulumaan mun isän ääni. Isällä oli uusi la radio autossa ja huuteli siihen jotain, "kuuleeko..." jotain numeroita tohon pisteitten paikalle. Se huutelu kuulu mun uruista .

Haa, olen unohtanut kommentoida tätä! Meillä nimittäin oli myös sähköurut, kun olin lapsi ja yhtenä iltana niistä alkoi myös kuulua puhetta, kahden miehen keskustelua. Äitini tulkitsi sen lentäjien ja lennonjohdon väliseksi keskusteluksi, itsehän en siinä iässä osannut moista päätelmää tehdä, mutta muistan kyllä elävästi nuo miesten äänet kuulleeni. Vähän aikaa tuota kuului, ja sitten loppui. Isäni ihme kyllä uskoi, kun kerroimme hänelle, mutta kun olen nykyiselle miehelleni kertonut, niin hän vain naureskelee epäuskoisesti. Ei nääs keksi mitään tieteellistä selitystä tuolle ja väittää, että juttu ei pidä paikkaansa. Hienoa siis, että muillakin on kokemusta radiosignaaleja kaappaavista sähköuruista! Tapaus ei kyllä toistunut, vaikka sitä kovasti odoteltiinkin

Joskus lapsena olimme kaverini kanssa tietokoneella kun yhtäkkiä kaiuttimista alkoi kuulua venäjänkielistä puhetta. Kaksi miestä keskusteli keskenään. Vannon kautta kiven ja kannon että tämä on totta. KUKAAN ei uskonut meitä. Muistelimme tätä pitkään ja vanhempana googlettelimme monet kerrat onko sellainen mahdollista. Asuimme tuolloin Venäjän rajan tuntumassa, toki paikkakunnalla asui ja oleskeli muutenkin paljon venäläisiä. Tuo on jäänyt todella hyvin mieleen ja muistan vielä kymmenen vuotta tapahtuman jälkeenkin laittaneeni kaiuttimet päälle tietokoneesta ihan muuten vain, ihan vaan jos venäläiset ottaisivat taas yhteyttä.

[Sibuli]

En oikeastaan usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta toisaalta en ole siitä huolimatta vieläkään kyennyt löytämään selitystä näille joskus teininä (olisinko ollut noin 13-14) tapahtuneille jutuille:

1. Tämän todisti kaverinikin, eli en ainakaan kuullut harhoja... Pelasimme tietokoneella erästä opetuspeliä johon kuului myös paljon tehtäviä, joissa kuvaa klikkaamalla ohjelma sanoi ääneen jonkin sanan. Aloimme tahallamme klikata kuvaa sarjaklikkauksilla niin, että sana toistui hirveän nopeasti monta kertaa peräkkäin ja repesimme nauramaan. Samassa kuitenkin koneesta kuului lyhyt konemainen "hehe" - ja säikähdettiin niin, että naurumme loppui kuin seinään. Se toistettu tavu siis ei ollut mitään tuon hehe:n kaltaista, ja tuo kuului siis vain kerran lyhyesti, minkä jälkeen ei kuulunut enää pihaustakaan, ei edes sitä koneen aiemmin toistamaa hokemaa. Äitini (joka oli hankkinut tuon ohjelman työnsä takia opetustarkoituksiin) sanoi että ehkä siinä oli vain jokin sisäänrakennettu nauhoitin, joka olisi vain toistanut oman naurumme. Mutta ei käy järkeen sen suhteen, että ääni ei muistuttanut omaa nauruamme vaan oli tosiaan tuollainen lyhyt, töksähtävä toteamus.

2. Olin eräänä kesäpäivänä yksin huoneessani, äitini oli pihalla eikä sisällä talossa ollut muita. TV tai radio eivät muistaakseni olleet kumpikaan päällä. Kuitenkin yhtäkkiä aloin kuulla epäselvää puhetta, en erottanut tarkkoja lauseita tai sanoja, mutta se kuulosti selvästi kahden ihmisen keskustelulta. Hetken aikaa tuon jälkeen oli kylmät väreet selkäpiissä, koska katsoessani ikkunasta ulos näin äitini edelleenkin olevan pihalla...

3. Tämä on kokemuksista kaikkein karmein, ja jätti kyllä pienen inhon tunteen tuulikaappia kohtaan. Oli koulupäivä ja olin lähdössä aikaisin aamulla (olisiko ollut joskus kuuden aikoihin) bussipysäkille. Pukiessani kenkiäni jalkaan tuulikaapissa yhtäkkiä vierestä alkoi kuulua joidenkin sekunttien ajaksi omituista huohotusta tai hengenvetoja, joka loppui isompaan hönkäykseen tai puhallukseen. Tuo oli kaikista pahiten säikäyttänyt tapaus, ja lähdinkin pinkomaan ovesta ulos niin nopeasti kuin vain pääsin. Mielestäni tätä on myös kaikkein vaikein selittää, koska tuo huohotus ja hönkiminen kuuluivat selvästi, ja ne eivät voineet tulla mistään kauempaa. Tuon tapauksen jälkeen tuulikaapissa olo hermostutti mua ja yritinkin vielä vuosien ajan kulkea siitä läpi vain mahdollisimman nopeasti, vaikka koskaan sen jälkeen ei sattunutkaan mitään vastaavaa.

Kaikki nuo tapahtumat sattuivat siis suurin piirtein samassa iässä ja samassa talossa (lapsuudenkotini), enkä onneksi sen iän jälkeen ole sattunut enää vastaavaa, mutta tuohon aikaan inhotti välillä olla yksin jossain talomme huoneessa. Varsinkin kun tiesi, ettei yksikään noista ollut sattunut edes yöllä vaan ihan puhtaasti aamulla ja päiväsaikaan...

Pienenä kyllä näin välillä kaikenlaista omituista kuten oudon naisen kotipihamme takana olleessa metsässä (tämä nainen muistaakseni yhtäkkiä "katosi" näkyvistä tms.), mutta ne pystyn sentään laskemaan 5-6-vuotiaan erittäin vilkkaan mielikuvituksen piikkiin. Jostain syystä myös pelkäsin jotain 7-10-vuotiaana monta vuotta erästä taloa kotitieltäni haarautuvan metsätien alkupäässä, en edes muista olinko mukamas "nähnyt" siellä jotain, taisi vaikuttaa muuten vaan "pelottavalta" ja "aavemaiselta".

Kaikesta huolimatta en tosiaan usko yliluonnolliseen, vaikka varsinkin tapauksen numero 3 "oikean" järjellisen selityksen haluaisin ehdottomasti saada vielä selville.

[Nemesia]

Sibuli, jostain syystä toi 1. tapahtuma nauratti ihan hirveesti mutta kokemus oli sillä hetkellä varmasti pelottava.

[Nemesia]

Tulenpa nyt avautumaan tänne jo viikkoja jatkuneesta toiminnasta, joka ei ole loppunut. Viime aikoina olen elellyt aika kovan stressin alaisena ja sähkölaitteet ovat alkaneet temppuilemaan.

Ulkona liikkuessani kerrostalomme (ja naapuritalojen) rappujen edessä olevat valot, jotka normaalisti palavat aina hämärästä alkaen aamuun saakka keskeytyksettä, ovat alkaneet räpsymään ja vilkkumaan sitä mukaa kun olen niiden kohdalla. Samoin katulamput ovat sammuneet kokonaan ja yksi poksahti (ennätys 3kpl katulamppujen peräkkäisiä sammumisia.)

Sisällä ollessani kun ohitan radion, se alkaa särisemään ikään kuin taajuus olisi kadonnut. Perheeseen kuuluu useampi muukin henkilö, ja heidän kulkiessaan radion ohi se soi normaalisti. Näitä kuvioita ei tapahdu silloin, jos olen rauhallisin mielin.

[Chamalion]

Tää on muikea ketju, pakko tulla avautumaan.

Mulle on sattunu yhtä sun toista, mut enemmän on sattunu suvulle. Ehkä nyt kerron nämä kaikki lyhennetysti.

Ensimmäinen "yliluonnollinen" ilmiö jolle en ole löytänyt selitystä tapahtui joskus pikkulikkana. Istuin meidän kesämökin aitan portailla. Mökki on siis vanha maatila, jossa mm. äitini asui lapsuuden. On mökki, sauna, navetta ja aitta.
Ukillani oli aina tapana tuoda ajokoiransa sinne, ja ai että me oltiinkin sen koiran kanssa parhaita kavereita. Kaikki varmaan tietää miltä kuullostaa, kun luppakorvainen koira ravistelee itseään ja korvat läpsyttävät päätä? No, kuulin sen äänen. Ensin kerran kauempaa, sitten lähempää. Ukkini ei kuitenkaan ollut silloin paikalla. Tämä pikkulikka sai semmosen halvauksen, että sisälle juostiin hyvin nopiaan. Kenties se oli vanha Piki, mummin koira, joka asusti joskus 50 vuotta takaperin mökillä.

Lisäksi tuon mökin navetasta kuuluu välillä pauketta ja kolinaa. Todennäköisesti hiiret yms elukat siellä tavaroita liikuttelee, mutta onhan se hauska kuvitella lehmien potkivan seiniä ruoka-aikaan tai vastaavaa.

Uusin tapahtuma oli tässä kuukausi-pari takaperin. Ensin heräsin aamulla punainen kädenjälki kädessäni, no sehän tietty selittyy sillä, että olen unissani pitänyt siitä kiinni. Mutta outoa tämä on siksi, että viikko sen jälkeen ollessani suihkussa saunan lasioveen ilmestyi kaksi kädenjälkeä lasien huurustuessa. Jäljet olivat ylimmässä lasissa, painettuna suihkun puolelta. Lasi on niin ylhäällä, ettei pikkusisko sinne asti yltä. Lisäksi jäljet olivat pienempiä, kuin omani. (Jea, menin ja testasin.) Jäljet olivat vierekkäin, kuin joku lapsi olisi tuijottanut ikkunasta pihalle ottaen samalla tukea. Jäljet eivät siis olleet juuri tehtyjä, vaan nekin olivat pienessä huurussa - mutta silti näkyivät selvästi. Minulle ei missään vaiheessa tullut pelokas olo, mikä on todella outoa.
Tuo sauna on muuten jostain syystä aina ollut minulle kammottava paikka. En suostunut penskana edes kävelemään kylpyhuoneen oven ohi pimeällä. Edelleen koko sauna aiheuttaa vilunväreitä, ei mitään hajua miksi.

Omituisin tarina on kuitenkin rakkaan mummini kuolema. Hän kuoli jo vuosia sitten, mutta muistan sen erittäin hyvin. Kolme kuukautta mummi makasi sairaalassa, milloin elottomassa tilassa, milloin virkeämpänä. Oli ihme, miten hän jaksoi sinnitellä siihen päivään asti. Nimittäin samaan päivään, jolloin 16vuotta takaperin mummin puoliso kuoli.
Mummi näki harhoja pitkään. Jatkuvasti hän luuli jonkun ottavan itsestään kuvia ja se joku myös käski tekemään asioita. Myöskin hänelle kerrottiin, että meidän talo palaa ja että minä olen kuollut, pikkusiskoni tulee perässä. Miksi niiden harhojen pitikään olla noin inhottavia, harmittaa, että mummin loppu oli noinkin pelottava hänelle.

[Penkkimurheilija]

Omituisin tarina on kuitenkin rakkaan mummini kuolema. Hän kuoli jo vuosia sitten, mutta muistan sen erittäin hyvin. Kolme kuukautta mummi makasi sairaalassa, milloin elottomassa tilassa, milloin virkeämpänä. Oli ihme, miten hän jaksoi sinnitellä siihen päivään asti. Nimittäin samaan päivään, jolloin 16vuotta takaperin mummin puoliso kuoli.
Mummi näki harhoja pitkään. Jatkuvasti hän luuli jonkun ottavan itsestään kuvia ja se joku myös käski tekemään asioita. Myöskin hänelle kerrottiin, että meidän talo palaa ja että minä olen kuollut, pikkusiskoni tulee perässä. Miksi niiden harhojen pitikään olla noin inhottavia, harmittaa, että mummin loppu oli noinkin pelottava hänelle.

Meidän mummomme menehtyi Alzheimerin tautiin muutama vuosi takaperin. Hänelläkin oli ikävä kyllä samanlaisia harhoja ennen terveyden lopullista romahtamista. Monet niistä liittyivät radiossa ja televisiossa kuultuihin juttuihin jotka hän sitten otti ns. omakseen. Kun Tsunami iski Thaimaan aurinkorannalla jouluna 2004, hän vakuutti kivenkovaan lomailleensa samaisessa paikassa, vaikka ei ollut käynyt eläissään keski-Eurooppaa kauempana. Juttu nauratti meitä kovasti, mutta mummo suuttui silmittömästi kun emme uskoneet. Eihän siinä auttanut kuin myötäillä, että siellä kävit, varmaan oli hauskaa.

Ikävämpää oli sitten kun uutisissa kerrottiin rikoksista, joitten uhri hän kuvitteli olevansa. Mökillä käydessämme radiossa kerrottiin keski-Suomessa tapahtuneesta raiskauksesta, jonka tekijä oli karkuteillä. Mummo sitten istui muutaman tunnin laiturilla ja tuijotti vastarannalle, jossa hän omien sanojensa mukaan näki tummiin pukeutuneen miehen nahkavyö kädessään, tuijottamassa häntä. Toisen kerran silmälasit olivat hukassa ja televisiossa kerrottiin ulkomaalaisten tekemistä ryöstöistä. Mummo oli vakuuttunut että venäläinen silmälasikopla varasteli hänen tavaroitaan.

Ikäviä juttuja, joskaan eivät yliluonnollisia. Harhat kai saavat automaattisesti uhkaavat luonteen.