Kohtaamamme kuolleet-ei ruumis, ei välttämättä kummituskaan

[Thelea]

Joo, tiedetään että otsikko on hiukan sekava, mutta tarkoittaa tätä: Onko joku kohdannut kuolleeksi uskomansa/tietävänsä hyvin elävänä tai hyvin elävän oloisena? En tarkoita sitä, että näkee kuollutta muistuttavan (kuten itse isoäitini hautajaisten jälkeen luulin kuukausia kaikkien saman näköisten naisten olevan isoäitini), enkä sitä että näkee selkeästi kummituksen (läpikuultava, kuten kummitukset usein nähdään), vaan ihan elävän (näköisen) henkilön, jonka tietää kuolleeksi.

Tässä on yksi kokemus asiasta. Ei omani, vaan ystävän kokemus, kutsutaan vaikka Millaksi. Yritämme molemmat saada selkoa, mitä hän oikein koki. Se tapahtui suunnilleen näin.

Millan isosisko (kutsutaan häntä Maijaksi) kuoli noin vuosi sitten auto-onnettomuudessa. Kuollut oli varmasti Maija, tästä ei kenelläkään ollut epäilystä (kolariautossa oli muitakin, he tunnistivat Maijan, samoin poliisi tunnisti hänet kuolinsyyn tutkinnan yhteydessä, jne). Hautajaiset pidettiin noin kuukausi kuoleman jälkeen. Kuitenkin jo ennen hautajaisia Milla oli nähnyt kaupassa naisen, joka olisi voinut olla Maijan identtinen kaksonen (jota Millan itsensä mukaan ei pitäisi olla olemassa).

Hautajaisten jälkeen Milla näki tämän naisen useamman kerran, kaupoissa, kahvilassa ja kerran junassa häntä vastapäätä. Vaatteet olivat samanlaiset, joita Maija piti, ja siksi Milla olikin ruvennut puhumaan naisen kanssa. Tiedättehän, siitä että "kuinka hieno takki tuo on, siskoni tykkää tuollaisista" jne. Ja kyllä, Milla kertoi käyttäneensä tarkoituksella preesensiä, oli kuulemma odottanut kommenttia tyyliin "minähän se olenkin, höpsö". Puheeksi tuli myös naisen ulkonäkö (identtinen kuolleen siskon kanssa), mutta vaikka naisen äänikin oli kuin Maijan, nainen ei Millan mukaan kuitenkaan vihjaissut mitenkään että olisi ollut Maija tai tuntenut Millan.

Tämä kohtaaminen tapahtui kesällä, eikä Milla ole oman kertomuksensa mukaan naista enää nähnyt. Olen Millan pyynnöstä tutkinut kansantarustoja ja urbaanilegendoja, ja vaikka niistä vastaavia tarinoita löytyykin, ne liittyvät kalman väkeen ja ties mihin. Hauilla löytyy vain kohtaamisia ruumiiden (eli konkreettisia kuolleen "kohtaamisia") tai selkeiden kummitusten kanssa. Ja tietenkin löytyy kuoleman kohtaamisesta (oma tai toisen), mutta ei tällaisia.

Ajatuksia/kokemuksia?

[Ailar]

Thelea, kirjoitit: "En tarkoita sitä, että näkee kuollutta muistuttavan ..."
Mutta eikö tässä kyse ole juuri siitä? Nainen on muistuttanut kuollutta henkilöä.
Toki sikäli asian voisi ajatella yliluonnollisenakin, että kohtaamiset tapahtuivat ennen hautajaisia ja päättyivät hautajaisten jälkeen.
Minua jäi askarruttamaan tuo, että naiset olivat puhuneet jopa tämän henkilön ulkonäöstä. Mitähän he olivat puhuneet?

Varsinaisesti tällaista en ole itse kokenut, mutta olen tainnut täällä kertoakin, kuinka näin oman, kuolleen veljeni istumassa autoni takapenkillä. En sentään keskustellut hänen kanssaan, mutta hän hymyili minulle taustapeilin kautta.

Tuo ihmisten samannäköisyys on joskus todella hämäävää. Tähän ei liity kuolemaa, mutta isoveljeni oli nähnyt minut kerran teini-ikäisenä kävelemässä kylällä häntä vastaan. Hän polki pyörällään kotiin ja kysyi silmät suurellaan: Miten sää voit siinä olla? Justhan tultiin kylällä vastakkain ja kävelit toiseen suuntaan?
En ollut liikkunut kotoa mihinkään.
Samoihin aikoihin eräs veljeni kaveri oli nähnyt minut myöskin, vieläpä koirani kanssa kävelemässä, tullessaan meille autolla. En ollut tuolloinkaan liikkeellä, vaan kotona.
En tiedä, miksi nämä ihmiset sitten olivat näkevinään minut. Liikkuiko paikkakunnalla joku niin minun näköiseni, jolla sitten oli vielä samanlainen koirakin? Miksi minä en tavannut häntä, vaikka paikkakunta oli pieni?

[kid]

Eiköhän tuo ole ihan psykologiaa. Mieli ei vielä käsitä, että läheinen on poissa vaan alkaa nähdä tätä kaikkialla. Samoin on käynyt itselleni kun on jollekin ystävälle pitänyt sanoa heipat kun ollaan lähdetty eri suuntiin maailmalla: tätä "kaveria" alkaa nähdä jokaisessa vastaantulijassa. Kuoleman kanssa vielä vähän rajumpi shokki. Mieli yrittää tehdä tekemättömäksi sen, että itselle rakas ihminen on todellakin poissa.

[Thelea]

ailar, taisin kirjoittaa hiukan huonosti. Tämä nainen ei vain muistuttanut kuollutta, vaan olisi voinut olla (ehkä olikin) hän tai kaksoisolento. Noita muistuttavia itse kukin näkee läheisen kuoleman jälkeen.

En kysellyt tuosta keskustelusta tarkemmin, mutta kertoessaan siitä "Milla" kertoi sanoneensa naiselle tämän muistuttavan huomattavan paljon kuollutta siskoaan. Hän ei kertonut naisen vastausta siihen.

Tuo kokemuksesi oli erikoinen, ja tuo mieleen etiäiset ja kaksoisolennot (doppengangerit) tarustosta. Toisaalta sanotaan, että kaikilla meillä on kaksoisolento. Ja mietittyäni asiaa, on minullakin semmoinen oma kokemus, että tulin kirjastosta kohti kotia, ja näin kadun päässä kävelemässä pariskunnan, joka oli kuin äitini miesystävineen (asumme samassa kaupungissa). Naisen takki oli samanlainen kuin äidillä, ja samoin laukku joka on erikoisen näköinen, eikä täällä ole niitä montaa. Mies taas oli yhtä pitkä kuin äidin miesystävä ja hänellä oli samanlainen kaljuuntuva kohta päälaellakin. Mainitsin myöhemmin noille kahdelle, että näin heidät kaupungilla silloin ja silloin. Ja juu, sain hämmästyneen vastauksen, että olivat silloin olleet kylläkin naapurikaupungissa koko päivän...

kid, juuri nuo tapaukset mainitsin aikaisemmin, että ei noita. "Millan" mukaan jopa läheltä nainen oli kuin siskonsa identtinen kaksonen. Toki on pyörinyt mielessä, jospa sittenkin nainen olisi toiseen perheeseen adoptoitu identtinen kaksonen, mutta se kuulostaa hiukan liikaa joltain draama-leffalta...

[Got Blood?]

Juu, olen tavannut kahdesti.
Lapsena kuulin erään miehen kuolleen. Hän asui naapurissamme. Seuraavana päivänä näin hänet kaupassa. Hän jopa jutteli äitini kanssa, ihan muina miehinä, kuin ei koskaan kuollut olisikaan. Eikä ollutkaan, olin mennyt miehissä sekaisin, ja tämä kuollut ei ollut naapurimme lainkaan, vaan saman niminen henkilö.
Toisen kerran luokkakaverini tuli kouluun aamulla ja kertoi heidän kissansa kuolleen. Oli löytynyt aamulla pimeässä tieltä auton yliajamana. Koulun jälkeen menin ystäväni luokse, ja tämä kissa tuli portaissa vastaan. Kiersin sen kaukaa. Ystäväni ilmoitti heti ovesta päästyäni iloisena, että aamuhämärässä kuolleena löytynyt kissa olikin naapurin.
Eli en usko, että ystäväsi on keskustellut kuolleen siskonsa tai hänen reikarnaationsa tai minkään muunkaan kuin siskoa muistuttavan henkilön kanssa.
Vielä yksi tapaus. Olin naapurikaupungissa ostoksilla. Ostoskeskuksen vessassa tapasin parhaan ystäväni. Tervehdin häntä iloisesti ja hämmästelin, että hänkin oli lähtenyt liikenteeseen minun tietämättäni, koska olemme lähes aina yhdessä. Hän pesi äkkiä kätensä, livahti ovesta ulos hämmästyneen näköisenä, eikä vilkaissutkaan peräänsä, kun huusin vielä vessan ovelta. Soittaessani hänelle, hän vastasi töistä kotikaupungistamme. Olin törmännyt vain hyvin läheisesti häntä muistuttavaan henkilöön, ja menin halpaan.

[Thelea]

Got blond, kenen kanssa "Milla" sitten keskusteli? Nainen oli kuulemma tismalleen "Maijan" näköinen.

[debbie]

Tämä ei ole ihan samantason juttu mutta samaa sukua mielestäni.
Kadonneet-osastolla kaivattiin silloin kaunista, tummatukkaista teinityttöä (äiti suomalainen, isä jostain etelämpää, vanhemmat eronneet ja äiti ja tytär muuttaneet Hesasta jonnekin takahikiälle).
Minä näin kaksi kertaa aivan tytön näköisen nuoren bussissa, kun tulin töistä kotiin. Taisi olla jossain Maunulan seudulla. Tyttö oli aina hyvin iloinen ja aurinkoinen. Tuli vaikutelma, että oli päässyt koulusta ja koulukaverien seurassa matkalla kotiin.
Olin melko varma, että kyseessä oli se kadonnut tyttö; yhdennäköisyys oli niin huomattava. Taisin laittaa siihen ketjuun kommentinkin siitä.
Samaan aikaan kuitenkin se kadonnut tyttö makasi lumihangessa kuolleena.
Olin hirveän pettynyt, kun se tyttö sitten löytyi kuolleena. Olin jo ollut melko varma, että karannut takaisin Hesaan sieltä korvesta.
Tämä tapahtuma saattoi herkistää minua senkin takia, kun tyttö ulkonaisesti muistutti omaa tytärtäni.

[goon]

Ihmisen aivot ovat ihmeellinen asia.
Jonkinlainen lievä psykoosin tapainen tila ei ole poissuljettu tässä mielestäni.
Ei ole mitään todisteita tapasiko Milla Maijaa tai tapasiko ketään.
Tämmöiset asiat täytyisi aina saada todistettua tai muuten menee psyykkeen piikkiin.
Tällaisessa tapauksessa löisin rahani psyykkeen temppuiluun.

[Sirpa]

Tapahtui joitakin vuosia sitten ulkomailla: näin kahvilassa erään ystäväni - jonka ei pitänyt olla kyseisessä maassa - muutaman tuntemattoman henkilön seurassa. He puhuivat keskenään kieltä, jota takuuvarmasti ystäväni ei myöskään osaa.

Istuin viereiseen pöytään ja ryhdyin ihmettelemään ja seuraamaan pöytäseuruetta.

Kyseinen ystäväni on hyvin erikoisen näköinen, hänellä on arpia kasvoissa onnettomuuden seurauksena, ja erikoisella tavalla harvat hiukset. Hänen raajoissa on onnettomuudesta johtuen myös toimintarajoituksia.

Viereisessä pöydässä ollut tutun näköinen henkilö oli täysin yksi yhteen ystäväni kanssa; jokainen liike, puhetyyli - kaikki. Vain kieli ei sopinut. Oli uskomaton tunne, kun tiesin sataprosenttisen varmasti, että hän ei voi olla kyseinen henkilö, se ei ollut mitenkään mahdollista.

Otin esille kuvia yhteiseltä matkaltamme, ja annoin ne ensin pöytäseurueen katsottavaksi, niin että kyseinen henkilö ei itse nähnyt niitä. Kaikki huudahtelivat hämmästyneenä tälle ystäväni näköiselle, että mistä hän tuntee minut ja mistä matkasta on ollut kyse! Totta kait henkilö oli tilanteesta hyvin hämmentynyt - eihän hän ollut koskaan edes nähnyt minua aikaisemmin.

Tämän jälkeen seuralaiset antoivat kuvat hänelle, että katso nyt itsekin! Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, ja hän huudahti: "Hyvä luoja, näissä kuvissahan olen minä!" Hän yritti saada tilannetta haltuun - katsoi kuvia ja katsoi minua. Näki selvästi, ettei hän pystynyt ymmärtämään, että miten hän voi olla kuvissa minun kanssani, mutta ei tunne minua, eikä tiedä mistä matkasta on kyse.

Selitin tilanteeni, että todellisuudessa kuvissa on eräs ystäväni Suomesta. Seurue halusi tietää tämän jälkeen kyseiseltä henkilöltä, että miten hän itse kokee, onko hän omastakin mielestään kyseisissä kuvissa, vai näkeekö hän jotakin eroa. Hän sanoi, ettei näe mitään eroa, että kyllä hän kokee, että se voisi olla hän.

Kyseessä - kun otetaan huomioon vielä nämä fyysiset poikkeamat ja arvet - oli todella täydellinen kaksoisolento. Käsittämätöntä, että miten se on edes mahdollista. Tilanne oli itsellenikin hämmentävä - tuttu ihminen, puhuu vierasta kieltä, eikä tunne minua. Todella vaikea yrittää ymmärtää, ettei hän ollut ystäväni.

Joten kyllä tällaisia uskomattomia kaksoisolentoja voi todella olla olemassa.

[Thelea]

Jonkun hän tapasi, se on varmaa. Omasta mielestään siskonsa, mutta hankala sanoa olisko se hän, siksi avaus.

[debbie]

Emme pysty kaikkia asioita koeputkessa testaamaan. Mysteerit kuuluvat minun mielestäni elämään - meillä ei ole kaikkeen rationaalista selitystä.
Läheisen ihmisen kuolema jättää meidät herkkään tilaan joksikin aikaan. Kummankin isoäitini kuoleman jälkeen sain ikäänkuin tavata heidät vielä, toisen unessa, hymyilevänä ja siloposkisena ja toisen vastaantulleen mummon hahmossa, joka yllättäen otti minua kädestä ja rutisti, samalla tavalla kuin isoäitini oli tehnyt.

[Thelea]

Emme pysty kaikkia asioita koeputkessa testaamaan. Mysteerit kuuluvat minun mielestäni elämään - meillä ei ole kaikkeen rationaalista selitystä.
Läheisen ihmisen kuolema jättää meidät herkkään tilaan joksikin aikaan. Kummankin isoäitini kuoleman jälkeen sain ikäänkuin tavata heidät vielä, toisen unessa, hymyilevänä ja siloposkisena ja toisen vastaantulleen mummon hahmossa, joka yllättäen otti minua kädestä ja rutisti, samalla tavalla kuin isoäitini oli tehnyt.

Samaa mieltä. Oma serkkuni kertoi xx-mummista, joka aina öisin tuli peittelemään. Serkku oli tuolloin 3 tai 4 v. Ja kyseinen mummi (serkun ja minun isomummi) kuoli ennen serkun syntymää, eikä hänelle kerrottu ko mummista. Kuvia oli toki albumissa, mutta niitä esiteltiin serkun ollessa 5 ekaa kertaa (sukujuhlat), ja siellä serkku oli näyttänyt mummin kuvaa että "xx-mummi!". Kysyttäessä miten tuntee mummin, kertoi noista peittelyistä. Oli kuulemma vanhemmat säikähtäneet.

Kysyin muuten serkulta, onko mummia näkynyt lapsuuden jälkeen. Ei kuulemma ole.

[Kateellinen]

Erittäin mielenkiintoista. Ihmettelen vain, miksi kaverisi ei pelännyt yhtään kuollutta siskoaan? Mutta yksi vastaavanlainen tapaus tulee mieleen: nimittäin kadonnut Ismo Kumpulainen. Hänet on nähty katoamisen jälkeen ainakin ihan elävän näköisenä. Mutta on siis luultavasti ainakin kuollut.

[Katjaliini]

Joskus on ihmisiä jotka muistuttavat niin paljon tosiansa. Peruskoulussa oli yksi tyttö kutsutaan häntä vaikka Iidaksi. Ei tultu yhtään toimeen ja menin sitte lukioon ja samassa ryhmässä oli tyttö joka näytti ihan tältä Iidalta. Olin aika pitkään, että voi ei nyt se taas mun kanssa samoissa jutuissa ja ihmettelin että miks hän nyt on niin erilainen käytökseltään. Selvisi myöhemmin, että hän oli eräs Saija. Ihmeteltiin sitä sitte yhdessä ja kyselin onko hän sukua Iidalle ei kulemma. Uskon tietyllä tapaan siihen, että ihmiset voi olla hyvinki samannäkösiä. Ei meijän tartte mennä ku johonki Aasian seudulle, sielä ihmiset näyttää aika samalta kaikki.

[Kafka]

Jos läheinen kuolee, on kai tavallista että hetkittäin luulee näkevänsä kyseisen vainajan vaikkapa kadulla kävelemässä tai vilauksena auton ikkunassa. Toisella silmäyksellä huomaa että kyseessä on eri henkilö kuin kuollut läheinen, silmät ja kaipaus vain tekevät tepposet.