Paimion naissurma 1971

[Aizerbaidzan]

Lähteenä olen käyttänyt komisario Kalevi Pietikäisen artikkelia Poliisi kertoo 1972 -kirjassa (s. 109-116) ja aikalaisuutisointia.


Ruumis maastossa

Sunnuntaina 24.1.1971 klo 13.20 eräs hitsaajamies soitti poliisille ja kertoi löytäneensä Paimion Naskarlan kylästä vanhan Paimiontien varrelta kuolleen ihmisen. Löytöpaikka sijaitsi noin 60 metrin päässä hitsaajan kotitalosta.
 
Paikalle tulleet tutkijat päättelivät, että vainaja oli noin 30–35-vuotias nainen. Hän oli 155 cm pitkä ja hoikka. Naisen tukka oli punertava ja lyhyeksi leikattu. Korvissaan vainajalla oli kultaiset korvakorut ja ranteessaan Leijona-kello. Nainen oli pukeutunut tumma-vaalearaitaiseen keinoturkistakkiin. Takin alla ollut leninki oli revitty, ja kalmon alaruumis oli paljas. Vainajalta oli revitty sukkahousujen oikea puoli pois, ja rintaliivit olivat keskeltä poikki. Rintaliivien oikea puoli oli sidottu suun eteen niin, että kuppiosa oli osittain naisen suussa olkaimen ollessa kiedottuna niskan taakse ja solmittuna suupielen kohdalta tiukalle. Kunnanlääkäri arvioi naisen olleen kuolleena 1-2 vuorokautta.
 
Löytöpaikalta saatikka lähimaastosta ei löytynyt kamppailun eikä raahauksen jälkiä. Lähimaastosta etsittiin mahdollisesti vainajan mukana ollutta käsilaukkua tai henkilöllisyyspapereita, jotta vainajalle olisi saatu nimi. Etsinnät olivat kuitenkin tuloksettomia.
 
Vainajalle tehtiin ruumiinavaus Turun yliopistollisessa keskussairaalassa löytöä seuranneena päivänä. Kuolinsyyksi todettiin tukehtuminen. Lisäksi voitiin todeta, että vainaja oli ollut sukupuoliyhteydessä juuri ennen kuolemaansa. Hänen humalatilansa oli lähellä myrkytysluokkaa, peräti 3.25 promillea. Tarkkaa kuolinpäivää ei pystytty määrittelemään.
 
Uhri tunnistetaan

Media julkaisi uhrin tuntomerkkejä, ja uutisointi tuottikin nopeasti tulosta. Eräs turkulainen nainen ilmoitti, että hänen naistuttavansa oli kadonnut tammikuun 21. päivänä. Hän saapui poliisin pyynnöstä tunnistamaan Paimiosta löydetyn mysteerivainajan. Naisen epäilyt osoittautuivat oikeiksi.
 
Vainaja oli turkulainen Ulla Eeva-Liisa Sandell. Hän oli 32-vuotias, syntynyt 18.1.1939 Vampulassa.
 
Myös Sandellin aviomies haettiin tunnistamaan vainaja. Puolison mukaan Ulla oli viime lokakuussa muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan, ja majaillut siitä lähtien tuttaviensa luona.

Tutkimukset jatkuvat
 
Rouva Sandellin viimeisiä liikkeitä alettiin selvittää. Saatiin selville, että hän oli ollut tammikuun 18.–19 päivien välisenä yönä ryypiskelemässä erään turkulaisen putkimiehen asunnossa. Asunnosta löytyi Sandellin käsilaukku, mutta ei mitään tähdellistä rouvan kuolemaan liittyvää tietoa.
 
Seuraavaksi selvitettiin taksiliikennettä. Tämä tiedustelu kantoi nopeasti hedelmää. Poliisille ilmoittautui taksimies, joka kertoi ottaneensa Sandellin ja erään miehen kyytiinsä Turun Jokibaarista lauantai-iltana 23.1. Hän oli kertomansa mukaan vienyt matkustajat Paimioon lähelle ruumiin löytöpaikkaa.

Taksikuski kertoi miehen muistuttaneen Jukolan veljeksiä, mutta ei silti vaikuttanut lättähatulta. Miehellä oli pitkät, vaaleat hiukset, jotka olivat sekaisin. Hän oli noin 20–25-vuotias ja pituudeltaan 180-190 cm. Mies oli pukeutunut sinertävään puseroon ja tummiin, suoriin housuihin.
 
Kertomuksesta pääteltiin, että teko oli tapahtunut lauantaina 23.1, eli päivää ennen ruumiin löytymistä. Sitten tapahtuikin yllätyskäänne: Taksikuskin ajopäiväkirjan mukaan hän oli käynyt Paimiossa myös tiistai-iltana 19.1, tuolloinkin kyydissään kaksi ihmistä. Hän ei nyt ollut enää varma, kumpi tapaus on se, jota poliisitutkimukset koskevat.

Pipolakkinen 'Puttaan poika'
 
Tiedusteluja, puhutteluja ja kuulusteluja suoritettiin. Lopuksi päädyttiin siihen, että Sandell oli ollut taksimiehen kyydissä tiistaina 19. päivä. Sandellin ja hänen seuralaisensa (todennäköisen surmaajan) lisäksi Jokibaarista oli tullut samaan taksiin myös toinen pariskunta. Pariskunnan matka tyssäsi kuitenkin heti alkuun, koska he eivät päässeet yhteisymmärrykseen määränpäästä. Kaikkien neljän istuskellessa autossa olivat miehet keskustelleet siitä, että "kyllä vielä kerran juodaan oikeata pontikkaa, ollaanha Puttaan poikia". 'Puttaan' arveltiin tarkoittavan Pihtipudasta tai Pudasjärveä.
 
Taksissa ollutta naista kuulusteltiin. Hän myönsi olleensa baareissa erään pipolakkisen miehen ja toisen vaalean miehen kanssa, mutta ei muistanut ajankohtaa. Sandellia nainen ei omien sanojensa mukaan ollut koskaan tavannutkaan.
 
Pipolakkisen miehen henkilöllisyys saatiin lopulta selville. Hän oli pihtiputaalainen varastomies Markku Saastamoinen, 19, joka oli oleskellut viimeiset puoli vuotta Turun seudulla. Hänet pidätettiin työpaikaltaan maanantaina helmikuun 1. päivänä, ja jo saman päivän iltana häneltä irtosi tunnustus. Motiivia tämä vuonna 1951 syntynyt mies ei osannut kertoa. Helmikuun 10. päivänä hänet julistettiin vangituksi ja passitettiin Turun lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Aluksi sekä lehdistö että poliisi pidättäytyivät julkaisemasta tekijän nimeä, koska tämä oli alaikäinen (tuon ajan Suomessa täysi-ikäiseksi tultiin 20-vuotiaana). Tuomiouutisoinnin yhteydessä ainakin jotkut lehdet julkaisivat miehen nimen, kaiketi siksi, että hän oli täyttänyt siihen mennessä 20.

Humalassa tehty henkirikos
 
Rikos oli tapahtunut tiistaina 19.1.1971. Saastamoinen oli ollut loppuillasta semmoisessa jurrissa, ettei jälkikäteen täysin muistanut kaikkia tapahtumia. Hän oli kohdannut Sandellin illalla ja lähtenyt tämän kanssa taksilla “jonnekin”. Saastamoinen muisti harrastaneensa Sandellin kanssa seksiä sen jälkeen, kun he olivat jääneet autokyydistä pois. Hän muisti myös tunkeneensa jotain vaatetta naisen suuhun, mutta ei muistanut vaatteiden repimistä.
 
Saastamoinen oli seuraavana päivänä miettinyt eilisen päivän seuralaisensa kohtaloa. Turun Sanomien uutisoitua Paimion ruumislöydöstä hän yhdisti heti itsensä tapahtuneeseen. Myös hänen tyttöystävänsä oli todennut, että "sinähän olet kotoisin Pihtiputaalta, taidatpa olla syyllinen". Saastamoisen kantti ei riittänyt vapaaehtoiseen ilmoittautumiseen poliisille. Hän tosin aavisti virkavallan pian löytävän hänet, ja kertoi tunteneensa helpotusta poliisin haettua hänet työpaikaltaan.

Korkeimmassa oikeudessa asti
 
Ulla Sandellin henkirikosjuttua puitiin jokaisessa oikeusasteessa. Kaikissa päädyttiin erilaiseen tuomiolauselmaan.
 
Saastamoinen kävi alustavassa mielentila-arviossa Turun keskusvankilan mielisairaalassa. Psykiatrin laajan lausunnon perusteella katsottiin, ettei ollut tarpeellista suorittaa perusteellista mielentilatutkimusta. Saastamoisen katsottiin siis olleen tekohetkellä syyntakeinen.
 
Syytetyn oikeusavustaja, lainop. kand. Leo Laaksonen esitti muistiossaan, että Saastamoinen ei kiistä syytettä, mutta se ei merkitse samaa kuin tunnustus. Hänen päämiehensä ei muistanut tapahtumia, eikä mitään motiivia löydetty. Puolustus katsoi Saastamoisen syyllistyneen korkeintaan pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen.
 
Piikkiön kihlakunnanoikeus katsoi keskiviikkona 7.4.1971 Saastamoisen syyllistyneen erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtyyn tappoon. Tuomioksi tuli viisi vuotta kuritushuonetta.
 
Turun hovioikeus katsoi Saastamoisen syyllistyneen tappoon. Rangaistus koveni kahdeksaksi vuodeksi kuritushuonetta.
 
Korkein oikeus katsoi teon törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi. Rangaistukseksi ylintä tuomiovaltaa käyttävä oikeusaste määräsi 7 vuotta 10 kuukautta kuritushuonetta.

[Teiskuri]

Kiitokset mielenkiintoisesta jutusta, ei oo korviin kantautunut vaikka olenkin koko ikäni (huimat 22v) Paimiossa asunut.

[Norén]

Ei tulisi tällaisista koskaan luettua jos ei aina joku viitseliäs näitä tänne laittaisi. Kiitokset tästäkin jutusta. Kysymys mulla tähän olisi (tiedostan että varmasti ikä- ja kulttuuriero taustalla), osaako joku selventää tätä seuraavaa pätkää:

"Taksikuski kertoi miehen muistuttaneen Jukolan veljeksiä, mutta ei silti vaikuttanut lättähatulta. Miehellä oli pitkät, vaaleat hiukset, jotka olivat sekaisin. Hän oli noin 20–25-vuotias ja pituudeltaan 180-190 cm. Mies oli pukeutunut sinertävään puseroon ja tummiin, suoriin housuihin."

Seitsemän veljestä mekin koulussa aikanaan luettiin mutta mikä kumma on tuo lättähattu ja onko tämä ollut ihan yleinenkin tuntomerkki tuolloin? Muutenkin tuon ajan näissä uutisissa on ihan erilaista kieltä kuin nykyään ja ainakin itse luen jo senkin takia mielelläni.

[Teiskuri]

Wikipedia kertoi lättähatun olevan 1950-luvulla vaikuttanut "nuorisokulttuuri". Nimitys viittaa pukeutumistyyliin.

[Doctor Lecter]

Surmasta tulee ihan just 43 vuotta. Surmattu Sundell olisi täyttänyt muutama päivä sitten 75 vuotta.

Uhrin elämä ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Avioero, yksi lapsista huostaan otettu ja kaksi muuta asuivat jostain syystä Ruotsissa

Ei mitään uutta, mutta esim. HS 3.2.1971 otsikoi näyttävästi, että "Pitkää miestä haetaan surmatyöstä epäiltynä". Arvio oli, että 190 senttiä pitkä, mutta tekijä olikin 170 senttinen.


Tunnustus uutisoitiin 9.2.1971

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1972

Riitan Paimion matka
Komisario Kalevi Pietikäinen
:

Ulla Eeva-Liisa Sandellin ruumis valokuvattuna Kaino Lehdon asuintalon suunnasta.jpg (369.76 KiB) Katsottu 726 kertaa

Ulla Eeva-Liisa Sandellin rintaliivit, mitkä oli keskeltä revitty poikki. Vasen puoli oli vainajan yllä paikallaan. Oikean puolen kuppiosa oli tungettu vainaja suuhun ja olkainosa kiedottu kaulan ympäri ja solmittu suun kohdalta.jpg (182.38 KiB) Katsottu 726 kertaa

Sukkahousut oli jälkojen välistä revitty rikki.jpg (94.85 KiB) Katsottu 726 kertaa

:
:

Tuomio
Henkirikoksissa ei pelkkä syytetyn tunnustus riitä.
Siksi tässäkin tapauksessa syylliseksi epäillyn tunnustuksesta huolimatta oli vielä suoritettava laajoja tutkimuksia, jotka ulottuivat eri puolille Suomea.
Helmikuun 10 päivänä juttu oli tutkijoiden mielestä kuitenkin siinä määrin selvä, että Saastamoinen julistettiin vangituksi.
Huhtikuun 7 päivänä asia joutui Piikkiön kihlakunnanoikeuden arvioitavaksi.
Oikeus tuomitsi Matti Saastamoisen taposta viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Kun asia tuli Hovioikeuden ratkaistavaksi, se katsoi Saastamoisen syyllistyneen tappoon, mistä rangaistukseksi määrättiin 8 vuotta kuritushuonetta.

Korkein Oikeuskin on jo käsitellyt asian. Se katsoi Saastamoisen syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen, joista rangaistusseuraamuksiksi tuli 7 vuotta 10 kuukautta kuritushuonetta.

Tästä tapauksesta jo olikin tehty aloitus, joten osa tekstistä karsittiin pois.
-NILS-

[Oikeus ennen kaikkea]

Ulla Eeva-Liisa Sandellin ja Matti Saastamoisen matkareitti 19.1.1971 Turusta Paimioon.jpg (206.25 KiB) Katsottu 721 kertaa

HS 25.1.1971.jpg (121.04 KiB) Katsottu 721 kertaa

HS 8.4.1971.jpg (204.01 KiB) Katsottu 721 kertaa