Kuurankukka kirjoitti:Mä joitain ajatuksia jaan Vespa Velutinan kanssa siitä, että isot ongelmat veljen perheessä liittyvät varmaankin tytön murrosikään ja siihen liittyvään kapinavaiheeseen (vaikka mielestäni VV:n johtopäätökset ovatkin tosi kaukaa haettuja). Itse ajattelen kuitenkin, että sisarusten välit ovat tulehtuneet ihan jo siitäkin, että nuoremmat sisarukset ovat sopeutuneet paremmin uuteen kotiin ja vanhin on äidin tyttö ja jollain tapaa pysyä äidille uskollisena. Kun äiti on sitten ilmeisesti huomioinut enemmän vanhinta tyttö, nuoremmat ovat entistä enemmän kiintyneet sijaisperheeseensä.
Tähän on helppo yhtyä. En jotenkin tässä vaiheessa halua itse mennä pidemmälle aiheeseen. En tiedä... julkista tietoahan tämä on rikosasioista, mutta... ehkä itse haluan jättää perheen rauhaan. Takuuvarmaahan on se, että kuitenkin poikakin tulee murrosikään (kuten kaikki lapset aikanaan). Jos sijaisperheessä olot eivät olisi normaalit, niin se alkaisi näkyä hyvin pian. Itseasiassa olisi pitänyt näkyä minusta jo, mutta kaikki näyttää olevan kohdillaan... Tämä puhuu minusta Annelia vastaan. (ja tätä jos joku lainaa, niin älkää pilkkoko keskeltä, tai muuten ilmiantonappula viuhuu

) Jatkan seuraavassa lainauksessa nimittäin asiaa:
Vespa velutina kirjoitti:Minua ihmetytti niissä Sisotalon postaamissa pojan murhakuulusteluissa se, kun hän kertoi istuneensa "äidin" sylissä tarinoidessaan Anneli-äidistä ja siskosta. 12-vuotias on jo esimurkku, eikä sellaista helposti äidin syliin saa enää istumaan. Kohdellaanko poikaa sijaisperheessä kuin vauvaa vai onko hän traumojen takia jotenkin taantunut tunne-elämältään?
Juu, jotain vikaahan siinä täytyy olla, jos kaksitoistavuotias kovia kokenut lapsi kaipaa läheisyyttä.

Todella epäilyttävää. Isot pojat ei itke ja niin päin pois.[/quote]
En tiedä, oliko tämä vitsi vai ei, mutta näin maallikkona olen tuosta asiasta kirjaimellisesti samaa mieltä. Eli tuossa iässä lapsi nimenomaan alkaa hakea etäisyyttä ja "hyi yääk meiän perhe". Ollaan juuri vaiheessa, jossa varhaisteini-ikä puskee päälle. Jos näin on ollut, niin olisiko tämä trauma aiheuttanut sen, että lapset haluavat turvautua nyt sijaisvanhempiinsa tavallista kauemmin? Olisi loogista. Mutta koska minulla ei ole asiasta tutkintoa, niin olisi kiva kuulla mielipiteitä ihmisiltä, joilla sellainen tältä alalta olisi (tietyllä tavalla tämä osuu omiin opintoihini myös, mutta en ole kyseiseltä alalta tutkintoa suorittanut, niin minun päätelmäni ovat tällöin pyöreä nolla).

Tai no en ainakaan itse lue mitään sivuaineita sellaiseksi, mistä lähtisin "keulimaan" mitään, vaan ennemmin nöyränä oppimaan lisää.