Clawdeen kirjoitti:
Niinpä, sehän olisi Annelillekin niin mukavaa. Voisi tuijotella ihastuneena Juhan silmiin, ja tuntea ihanaa kihelmöintiä kehossaan. Oi, ihqua!! Runosuoni alkaisi taas sykkimään ja Anneli saisi kirjoitettua kirjan, jonka Harlequin kustantamo innoissaan julkaisisi. Juha keksisi jonkun sopivan syyllisen, ja niin Anneli vapautuisi ja he voisivat elää onnellisina elämänsä loppuun asti.
Anneli Auer on kylläkin kertonut reaktioista ihollaan kun oletti kohtaavansa lasin takana miehensä murhaajan ja tämän on päiväkirjassaan tietty kertonut kauan ennen kuin vangittiin. Elät nyt ihan omaa päiväuntasi Joutsenlahden kanssa
^niinpä.Fela Shakara kirjoitti: ...
Mitä ihmettä kukaan tekee poliisien sisäisillä ohjeilla koskien tunnistamisen järjestämistä? Olettaako joku että niissä on seuraava lauseke: "Todistajille ei ole kielletty lähettämästä etukäteen epäillyn tunnistuskuvaa, kunhan tästä ei aiheudu haittaa poliisin toiminnalle" tms.
Kuinka tunnistamisrivi järjestetään? No mitenköhän. Muodostelmamahdollisuuksia ei ainakaan ole rajattomasti. Vai monellako eri tavalla järjestät riviin vaikka viisi henkilöä.
Onneksi ylikonstaapeli Tapio Santaojan mukaan hänen virka-aikanaan ei Porissa ole järjestetty moista "hahmotunnistusta" tai rivitunnistusta kuin pari kertaa aiemmin. Niin lohdullinen tieto. Santiksen nähneenä (kuvaahan hänestä ei missään ole
Päreet on jo kerran jos toisenkin palaneet toopelimaisia rekonstruktioita seuratessa, verijälkiasiantuntijan astalonlyönneistä todentaneita veripisarakaaria pesuhuoneen ovista löytäessä, torimummoluokan asiantuntija-arvioita ääninauhaa kuunnellessa ja nyt sitten vielä lukiessa miten ensin on asiallisesti kuvaa esitelty hetikohta tapahtuman jälkeen, sitten kuva sijoitettu kahdeksan kuvan kuvaliuskoihin muistiinpainamiskoetta tehdessä (tuttu kuva?), sitten väkerrettäessä jokin julkaisematta jätetty kuva, jossa ilmeisesti(?) kuvakäsittelyllä peitetty kasvoista silmien ympäristöä lukuun ottamatta muu, tämä kuva pöydänkulmalla nähty ja tämän jälkeen autolla Santis ajellut Turkuun esittelemään sitä jo mieleenpainumiskokeesta tuttua kahdeksan kuvan listaa(?) TUNNISTAMISTA varten. Naama olikin varmaan tuon tuijottelun jälkeen niin tuttu, ettei erehtymisen mahdollisuutta sitten enää ollut kun hahmoja piti tunnistaa, vaikka naamat olikin osittain hupun peitossa.
En enempää viitsi tähän keskittyä, mutta eikö koko tunnistamista voi käyttää vain outojen tunnistamiseen. Siis itselle tuntemattomien. Jos epäilty on vaikka naapurustosta tai muuten puolitutun statuksella, niin siinähän ihminen vain tunnistaa jonkun jonka muistaa jo jostakin aiemmasta yhteydestä tutunoloiseksi.
Se, että väitetään sitten tuossa monisivuisessa vangitsemispyynnössä parilla rivillä mainitun jonkilaisen tunnistamisen olleen merkittävässä roolissa vangitsemismääräyksestä päätettäessä on päskäpuhetta asiasta päättäneitten syyttäjien, mm. Kalle Kulmalan taholta. Tätä mieltä.