Juuri tätä samaa asiaa myös syyttäjä Ulrika Schönbeck ihmetteli; siis sitä eikö ruumiin paloittelu aina ole paloittelu
murhan eikä paloittelu
tapon merkki?
Ruotsin rikosoikeudellinen lainsäädäntö (BrB, Brottsbalken) ei toisaalta tunne nimikettä paloittelumurha (yhtä vähän kuin termiä pedofilia), joten itse paloittelusta tulevalla lisärangaistuksella (nimikkeellä hautarauhan rikkominen) ei siis ole merkitystä, annetaanko varsinainen langetettava päätuomio murhasta vai taposta.
Sain käsiini hovioikeuden tuomion, jossa siis tuomioistuin perusteli päätöstään. Murhan puolesta puhui se, että Johansson oli iskenyt uhria lukuisasti sekä rintaan että selkään uhrin joko maatessa tai istuessa. Ainakin maatessaan uhri on ollut kykynemätön suojautumaan iskuilta. Uhrin kuolemana jälkeen Johansson on käsitellyt ruumista halventavasti ja lisäksi piiloittanut ruumiin ja sen osia. Johansson'in osoittama häikäilemättömyys puoltaa tuomion langettamista murhasta.
Nu angivna förhållanden talar starkt för att gärningen ska bedömas som mord.
Toisaalta, hovioikeus toteaa, ettei ole tarkemmin kyetty selvittämään, mikä aiheutti sen, että Johansson uhrin surmasi. Ei ole poissuljettua ottaen huomioon puukoniskujen määrän ja Johansson'in omalaatuisen luonteen, että Johansson surmasi uhrin äkkipikaistuksissaan tunnekuohun vallassa. Sellainen tila on rangaistusta alentava seikka.
Genom utredningen har det överhuvudtaget inte framkommit någon omständighet som
närmare kan förklara vad som föranlett Kristoffer Johanssons handlande. I brist på
annan utredning, mot bakgrund av det stora antal hugg som utdelats och då hans
säregna personlighet kan inverkat på hans handlande är det inte uteslutet att Kristoffer
Johansson handlat i mycket stark affekt. Ett sådant förhållande är förmildrande ur
straffvärdesynpunkt.
Oikeuslääkärin lausunnonkaan perusteella ei kyetty päättelemään, joutuiko uhri kokemaan pitkän kuolinkamppailun, siis kokemaan suuria kärsimyksiä ja kuolemanpelkoa ennen kuolemaansa. Murhapaikkaa tai -asetta ei ole kyetty vahvistamaan. Myöskään Kristoffer Johansson'in vaikenemista ei voida käyttää tätä vastaan koventavana todisteena. Esitutkinnan puutteet pitää katsoa Johansson'in eduksi. Näin ollen hovioikeus yhteenvedettynä toteaa, että teko tuomitaan tappona.
Enligt rättsläkaren kan det visserligen ha varit fråga om ett
utdraget dödsförlopp vilket kan ha orsakat Vatchareeya Bangsuan svårt lidande och
dödsångest, men att så skulle vara fallet är inte klarlagt. Inte heller har, som tidigare
angetts, brottsplats eller vapen kunnat utredas. Kristoffer Johanssons förtigande i dessa
delar kan inte användas mot honom. Bristerna i utredningen bör föranleda en för
Kristoffer Johansson förmånligare bedömning. Vid en sammantagen bedömning finner
hovrätten därför att gärningen ska bedömas som dråp.
Kristoffer Johansson'ia ei erikseen edes tuomittu hautarauhan rikkomisesta (ruumiin paloittelusta), sillä hovioikeus katsoi, että paloittelu oli olennainen osa ja suora seuraus taposta.
Annat är inte visat i målet än att hanteringen av Vatchareeya Bangsuans kropp varit så
nära förbundet med dråpet att det får anses ingå som ett led i den gärningen. Kristoffer
Johansson ska därför inte dömas även för brott mot griftefriden.
---
Ruotsissa (BrB 3. luku 1 §) kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa on pääsääntönä (huvudstadgande) se, että kaikki tapaukset käsitellään murhina (mord), joista seurauksena on korkeimmillaan 14 vuoden vankeusrangaistus. Jos osoittautuu, että on olemassa lieventäviä olosuhteita tai seikkoja (esim. teko tehty äkkipikaistuksissaan, i hastigt mod), voidaan syytetty tuomita taposta (dråp), josta seurauksena on korkeimmillaan 10 vuoden vankeusrangaistus (BrB 3. luku 2 §).
Henkirikoksen tahallisuus (uppsåt) jaetaan kolmeen eri asteeseen; direkt uppsåt, indirekt uppsåt ja eventuellt uppsåt. Ensin mainitussa (tarkoitustahallisuus) tekijän tarkoituksena on ollut nimenomaan uhrin saaminen hengiltä. Toiseksi mainitussa (varmuustahallisuus) uhrin kuoleminen on seurausta siitä, että tekijän tavoite on varsinaisesti jokin muu, esim. pankkiryöstö, jonka yhteydessä sivullinen saa surmansa. Viimeksi mainitussa tapauksessa (ehdollinen tahallisuus) tekijä ei välitä, saako joku surmansa rikoksen yhteydessä vai ei, mutta on tietoinen siitä, että näin voisi käydä, ja siitä huolimatta tekisi vastaavan rikoksen uudelleen, ts. välinpitämättömyys teon todennäköisestä seurauksesta. Kaksi viimeksi mainittua muodostavat lisäksi oman ryhmänsä, välinpitämättömyystahallisuus, likgiltighetsuppsåt.
Jos henkirikos (sekä tappo että murha) katsotaan tapahtuneen erityisen tuomittavissa olosuhteissa, voidaan siitä määrätä tuomio törkeänä (grov).
Lisäksi voidaan tuomita huolimattomuudesta kuolematuottamukseen (vållande till annans död) esim. liikenneonnettomuuksien yhteydessä.
Suomen surmaa vastaava nimike puuttuu täysin Ruotsin rikoslaista.
Lähde,
lähde,
lähde ja
lähde