Tappajan tarina
John Ingvar Lövgren syntyi Enebyssä, Norrköpingin lähistöllä 22. lokakuuta 1930 vanhempiensa ainoaksi lapseksi. Lövgrenin lapsuus ei kuitenkaan vierähtänyt onnellisten tähtien alla. Hänen äitinsä kuoli 19-vuotiaana, kun John oli vasta kahden vanha. Isä kuoli kaksi vuotta myöhemmin. John Ingvar joutui isoäitinsä hoitoon, mutta mitenkään valoisasti hänen lapsuutensa ei jatkunut tästä eteenpäinkään. Poika osoittautui muita ikäisiään vähälahjaisemmaksi ja isoäiti nimitteli häntä tästä syystä idiootiksi. Isoäitinsä luona John Ingvar asui 10-vuotiaaksi asti, kunnes tämä passitti pojan hoitolaitokseen kasvatettavaksi. John Ingvar Lövgren vietti ison osan elämästään erilaisissa mielenterveysongelmaisille tarkoitetuissa laitoksissa. Silloin kun hän oli omillaan, hän ei juurikaan ollut kykeneväinen työelämään, vaan eleli valtion eläke- ja asumistuilla. Lopulta John Ingvar muuttaa isoäitinsä Axelina Lövgrenin luokse Tukholman Aspuddeniin pysyvästi.
John Ingvar Lövgren oli aikansa vihatuin henkilö Ruotsissa.
Poliisin kirjoihin Lövgren päätyi ensimmäisen kerran vuonna 1952. Hän oli juonut itsensä tuntuvaan humalaan ja paljastellut itseään naisille. Poliisin kirjoissa Lövgreniä kuvailtiin lapselliseksi ja vähä-älyiseksi, ehkä lievästi kehitysvammaiseksi. Lövgren päätettiin passittaa mielisairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1961 asti.
Lövgreniä on kuvailtu mieheksi, jolla oli kaksi täysin erilaista persoonaa. Hän oli hiljainen, ujo, melko huomaamaton ja harmittoman oloinen tyyppi.
Lövgrenin tekemät rikokset
12. elokuuta 1963 todistaja Kerstin Blomqvist katselee Gröndalissa asuntonsa ikkunasta ulos läheiseen Vitaberginpuistoon. Hän näkee leikkipaikalla miehen ja keltapaitaisen tytön, ja luulee näitä isäksi ja tyttäreksi. Hän havahtuu kuitenkin siihen, kun tyttö alkaa kirkua kovaan ääneen: "Haluan kotiin!". Blomqvist näkee myös, kuinka mies pakottaa tytön ilmeisesti suuseksiin, mutta pian tyttö kumartuu ja oksentaa. Tässä vaiheessa Blomqvist juoksee puhelimeen ja soittaa poliisille. Blomqvist saa ohjeen pysyä kotonaan, jotta voi antaa tarkempia tietoja paikalle hälytetylle poliisipartiolle. Palatessaan ikkunan luo, tyttö ja mies ovat poissa, mutta tytön huuto kuuluu edelleen. Blomqvist lähtee käskystä huolimatta kiertelemään lähikatuja, mutta ei löydä miestä ja tyttöä. Paikalle saapuva poliisipartio poimii Blomqvistin kyytiinsä, ja vie tämän kotiin vakuuttaen aloittavansa etsinnän.
Illalla puoli kahdeksan aikaan Elin Malmgren löytää elottoman tytön puistosta rinteen takaa. Tyttö makaa vatsallaan, yllään vain repaleinen ja verinen paita. Vähän matkan päässä on kenkäpari, siististi vierekkäin aseteltuna. Kuollut tyttö on kuusivuotias Berit Glesing, joka oli kadonnut lähtiessään ulos leikkimään. Käy ilmi, että hänet hakattiin kuoliaaksi, sillä kallo oli murskana.
Tapaus herättää Ruotsissa valtavan kohun ja ihmisjahdin. Media pitää järkyttävää tapausta näkyvästi esillä ja muun muassa KappAhlin perustaja Per-Olof Ahl lupaa 25 000 kruunun palkkion tappajan löytymiseen johtavasta vihjeestä. Vinkkejä tuleekin poliisille tuhatmäärin.
Tutkinnan yhteydessä nousee esiin myös nimi John Ingvar Lövgren. Viikkoa ennen Glesingin murhaa Lövgren on paljastellut itseään lapsille. Muutama päivä tästä hän ahdistelee iäkästä naista. Poliisi kiinnostuu Lövgrenistä hänen historiansa vuoksi. Aiemmin toukokuussa Lövgren on jäänyt kiinni 9-vuotiaan tytön ahdistelusta. Lövgreniä ei kuitenkaan epäillä Glesingin henkirikoksesta - vielä.
"Tyttömurhia" käsiteltiin lehdistössä näyttävästi ja Ruotsissa vallitsi hetken aikaa lynkkausmieliala.
2. syyskuuta 1963 neljävuotias poika rientää kotiin äitinsä luokse ja sanoo, että outo mies vei hänen samanikäisen leikkikaverinsa Ann-Christine Svenssonin pihan hiekkalaatikolta Aspuddenin Blommensbergintiellä. Pojan äiti juoksee välittömästi ulos, mutta tyttöä ei näy missään. Nainen jatkaa etsimistä ja löytääkin tytön muutaman kymmenen metrin päästä metsiköstä. Ann-Christine kouristelee ja hänen päästään vuotaa paljon verta. Tyttö kiidätetään sairaalaan, jossa hän seuraavana yönä kuolee.
Tytön kanssa leikkineet kaksi poikaa kertovat, että heille tuntematon mies tuli kesken leikin tarjoamaan Ann-Christinelle karkkeja, joita tyttö ei kuitenkaan ollut halukas ottamaan. Myöhemmin käy ilmi, että todellisuudessa "karkit" olivatkin voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä. Mies oli vienyt tytön väkisin metsään. Ann-Christine Svensson oli raiskattu ja päätä hakattu kiveen samalla tavalla kuin Berit Glesingin tapauksessa.
Kahden raa´an lapsimurhan jälkeen Gröndalissa ja Aspuddenissa vallitsee lynkkausmieliala. Poliisi käynnistää laajat etsinnät murhaajan löytämiseksi ja apuna käytetään myös koiria.
Lopulta sattuma puuttuu merkillisellä tavalla peliin. Samana päivänä pariskunta Ingvar ja Viola Johansson ovat kävelyllä Mörtvikenissä, kun he yhtäkkiä näkevät miehen juoksevan metsästä. Ingvar Johansson sattuu olemaan poliisi, mutta koska tässä vaiheessa hänellä ei ole vielä mitään tietoa Blommensbergintiellä sattuneesta murhenäytelmästä, hän ei puutu oudon juoksijan liikkeisiin sen enempää.
Seuraavana päivänä Johansson määrätään kollegoidensa tavoin käymään läpi lähiseudun taloja vihjeiden löytämiseksi. Johansson koputtaa erään Aspuddenissa sijaitsevan Axelina Lövgrenin asunnon ovea, jonka avaavan henkilön hän tunnistaa oitis edellisenä päivänä metsästä kiirehtineeksi mieheksi. Mies on John Ingvar Lövgren ja hänet pidätetään välittömästi. Lövgren romahtaa täysin ja alkaa itkeä hillittömästi. Hän myöntää teot kuitenkin vasta muutaman tunnin kuluttua. Lisäksi käy ilmi, että Lövgrenin tunnereaktio ei aiheutunut katumuksesta, vaan siitä, että tiesi isoäitinsä lähestyvien 90-vuotissyntymäpäivien jäävän häneltä nyt väliin.
John Ingvar Lövgrenistä tulee hetkessä yksi Ruotsin historian vihatuimmista miehistä. Vangittuna hän tunnustaa vielä kaksi selvittämättömäksi jäänyttä henkirikosta.
Lövgrenin kaksi tunnustusta
Ensimmäinen tapaus oli sattunut Fruängenissä 1958, jolloin 26-vuotias keittiöapulainen Agneta Nyholm raiskattiin ja kuristettiin kuoliaaksi 27. kesäkuuta puolenyön jälkeen. Hänen ruumiinsa löydettiin kerrostalorakennuksen kellarikäytävältä. Lövgren tunnusti poliisille olleensa rikoksen takana, mutta mitään todisteita tästä ei löydetty. Lövgreniä ei koskaan syytetty Nyholmin murhasta, mutta poliisi pitää tapausta Lövgrenin tunnustuksen johdosta selvitettynä. Teko vanhentui vuonna 1973.
Toinen Lövgreniin liitetty henkirikos tapahtui vuonna 1962. 14. elokuuta 58-vuotias myyjä Eva Greta Löfgren surmattiin noin puolenpäivän aikoihin kotonaan Tukholman Kungsholmenilla. Nainen oli elänyt jonkinlaista kaksoiselämää salaa romukauppaa ammatikseen tehneeltä mieheltään. Murhapäivänä Löfgrenin mies oli ollut liikekannalla ja poissa kotoa koko päivän. Rouva Löfgren viihtyi tavallisesti vieraiden miesten kanssa ja käytti näinä hetkinä myös alkoholia. Railakkaan kaksoiselämänsä kautta hän oli tullut myös paikallisen poliisin tietoisuuteen.
Lövgren tunnusti Greta Löfgrenin murhan ja siihen hänet katsottiin myös syylliseksi.
John Ingvar Lövgren tuomittiin teoistaan psykiatriseen hoitoon, jossa hän vietti koko loppuelämänsä. Vähitellen hänen tarinansa on Ruotsissa kuitenkin vaipunut unholaan uusien ja toinen toistaan raaempien rikosten myötä. Lövgren kuoli vuonna 2002.
Lähteet:
Magasinetparagraf.se, http://www.magasinetparagraf.se/histori ... vskydd-man
Mordgatan.se, http://www.mordkartan.se/stockholm/mord ... holm-1962/ sekä http://www.mordkartan.se/stockholm/mord ... holm-1958/
Svenskamord.se, http://svenskamord.se/index.php?topic=99.0
Kuvat:
http://drabssageridanmark.beboer2650.dk ... ofgren.jpg
http://www.magasinetparagraf.se/histori ... vskydd-man