Omat huuhaakokeet

[joey]

Hurjaa, Joey. Kerro lisää kokeiluitasi, jos tohdit...

Oikeasti haluat kuulla?

No yleisesti voisin tiivistää, että todella usein paikassa, jossa on paljon ihmisiä, kuvittelen saavani "jotain aikaiseksi", kuten juuri tuolla hiekkarannalla. Näitä sattumuksia on tapahtunut myös niin, että on ollut todistaja paikalla - esimerkiksi vanhan kouluni kahviossa. Olen sanonut vierustoverilleni, että "Mieti miten hauskaa ois, jos tuo nyt tiputtais tarjottimensa", jolloin tavarat ovat kuin ovatkin pudonneet tarkoittamani henkilön kädestä. Tälläisiä tapauksia muistan todella paljon, enkä ole keksinyt niille minkäännäköistä järjellistä tai järjetöntäkään selitystä. Ehkä aistin ihmisten epäonnen jotenkin etukäteen? Tapana on todella usein sanoa jotain tyyliin: "Nyt tuo pyöräilijä kaatuu", tai "Nyt tuo kaatuu tuolilla", ja sitten juuri niin tapahtuu.

Lisäksi:
Koen, että toiset ihmiset vain ovat pahoja, eivät sairaita, vaan ihan vain pahoja ihmisiä, jotka kohtelevat muita oman mielensä mukaan. Kun tälläisen ihmisen toiminta on osunut omalle kohdalleni, olen aina toivonut (=manannut ) henkilölle pahinta mahdollista rangaistusta teoistaan, ja aina paha onkin jotenkin saanut palkkansa. En kyllä näissäkään tapauksissa usko omalla "työpanoksellani" olevan asian kanssa mitään tekemistä, mutta täytyy kyllä sanoa, että karman laki toimii todella esimerkillisesti

[Maybrick]

Joeyn viestiin
Vau! Siis aavistat tai mitä se nyt onkaan juuri ihmisiä kohtaavia epäonnisia tapahtumia. Ei siis koskaan positiivisia sattumuksia? Tuntuuko tällainen aavistaminen "tuo kaatuu kohta" yhtään samalta kuin tavallinen déjà vu-ilmiö, jossa ikäänkuin näkee uudelleen jo kerran nähdyn. Vai tiedätkö ilman sisäistä näköaistia mitä tulee tapahtumaan? Tosi kiinnostavaa...Pistä vaan tulemaan lisää jos jaksat ja muistat.

[Herkkis]

vai että karman laki...

Soitin muuten tossa muutama päivä sitten ennustajalle, haukuin maahan ja löin lurin korvaan.

Tuli hyvä mieli

[Bombay]

vai että karman laki...

Soitin muuten tossa muutama päivä sitten ennustajalle, haukuin maahan ja löin lurin korvaan.

Tuli hyvä mieli

Hahaa! Minua kiinnostaisi mennä live-ennustajalle, päteeköhän niihin kuluttajasuojalait, jos ei pidä paikkaansa voi vaatia rahat takaisin? Turha sitä on maksaa palvelusta joka ei toimi..

[joey]

Joeyn viestiin
Vau! Siis aavistat tai mitä se nyt onkaan juuri ihmisiä kohtaavia epäonnisia tapahtumia. Ei siis koskaan positiivisia sattumuksia? Tuntuuko tällainen aavistaminen "tuo kaatuu kohta" yhtään samalta kuin tavallinen déjà vu-ilmiö, jossa ikäänkuin näkee uudelleen jo kerran nähdyn. Vai tiedätkö ilman sisäistä näköaistia mitä tulee tapahtumaan? Tosi kiinnostavaa...Pistä vaan tulemaan lisää jos jaksat ja muistat.

Ei koskaan positiivisia sattumia, kun toisaalta, positiivisia sattumiahan ei juuri ole Siis jos mietit, että mitä positiivista voi yht'äkkisesti tapahtua, jos ei nyt oteta mitään vanhojen ystävien yhteydenottoja mukaan?

En voi sanoa kyseessä olevan minkään sisäisen näköaistin, koska en varsinaisesti näe tapahtumaa etukäteen, eikä minulle syntynyt mielikuva yleensä vastaa todellisuutta. Esimerkiksi: maitolasi kaatuukin eri suuntaan. Kyse on enemmänkin jonkinnäköisestä mieleenjuolahtamisesta... Ikäänkuin, että "näinkin voi tapahtua", mutta olen sitten asiasta vain todella varma.. Hirveän vaikea selittää.

Lapsuudesta muistan erittäin selvästi tapauksen, jossa kävelin tarjottimen kanssa olohuoneesta keittiöön ja tiesin jo lähtiessäni kaatuvani matkalla, ja muistan vielä harmitelleeni, ettei asialle todennäköisesti voi tehdä mitään Kompastuin mattoon ja astiat lentelivät. Toisaalta, omaan kaatumiseenhan voi varmasti jotenkin alitajuisesti vaikuttaa, vaikkei sitä jälkeenpäin ymmärtäisikään tehneensä. Tiedä sitten johtuuko tuosta, mutta en yleensä yritä varoittaa ketään. ...Paitsi miesystävää, varmaankin siksi, että tiedän ettei se kuitenkaan vaikuta miehen tekemiin valintoihin, enkä siksi tavallaan sorki maailmanjärjestystä (olen niitä, jotka uskovat että asioiden pitää antaa vain tapahtua). Kysyin mieheltä, muistaako se mitään esimerkkiä asioista, joista olen varoittanut etukäteen. Mumisi tuolta peittojen välistä että "No niitähän on ihan hirveesti".

edit: Pakko lisätä, kun mies tiivisti niin hyvin omat ajatuksensa asiasta: "Ellet oo varottanu etukäteen, sulla on joskus tosi vahvasti sellanen, että "Ei hitto mä tiesin et näin käy!!", jollon susta huomaa että oot tosissas taas tiennyt, ja että sua oikeesti harmittaa ettet sanonut mitään. Ja yleensä ne sattumukset on jotain ihan älyttömiä, ettei niitä ois tietty ollu järkeekään sanoa etukäteen, kun ei kukaan sellasia usko."

[Maybrick]

No positiivinen sattuma voisi olla vaikka, että aavistaisit, että tuo kadulla kävelevä ihminen poimii kohta kympin setelin tuosta kadulta...

[joey]

No positiivinen sattuma voisi olla vaikka, että aavistaisit, että tuo kadulla kävelevä ihminen poimii kohta kympin setelin tuosta kadulta...

Eihän tuollaista ikinä käy!

[Tuuli@]

Joey, tosi mielenkiintoisia nuo kokemuksesi. Mulla on ollut aika lailla samantyylisiä kokemuksia, mutta ei ehkä noin voimakkaita... tai ei nyt just ainakaan muistu mieleen.

Joskus tulee vaan tunne, että jotain tapahtuu, ja se tuntuu niin kertakaikkisen _varmalta_, että niin tapahtuu, siitä ei siis ole epäilystäkään. Tiedät varmaan, mitä tarkoitan . Ja kappas, sitten se tapahtuu! Yleensä kyse on ihan pienistä asioista, kuten että joku tulee kylään odottamatta, puhelin soi, miehen päivystysviikonloppuina osaan usein jo aamulla sanoa ihan varmana tietona , tuleeko sille häly vai ei jne...

Mutta emmää tahdonvoimalla ole mitään aikaan saanut .
Kai.

Tosin taannoin yksi tuttava oli miehelle velkaa useamman sata euroa, ja katosi maan alle, ei vastannut puhelimeen tai viesteihin jne. Yhtenä iltana sitten otin ja keskityin oikein lujasti ajattelemaan sitä äijää, että panehan maksaen. Ja ällistykseni oli suuri, kun se heppu soitti heti seuraavana päivänä aamupäivällä, että saisiko tilinumeron . Sattumaa luultavasti, mutta silti .

[Bateman]

Pimeässä peilin edessä on useaan otteeseen tullut toistettua Bloody Mary. Ei tulosta.
Ajatuksen voimalla olen monesti koittanut siirrellä esineitä (yleensä jonkun Star Wars leffan katsomisen jälkeen). Ei tulosta.
Levitointia on tullut kokeiltua kerta jos toinenkin. Ei tulosta

[joey]

Joskus tulee vaan tunne, että jotain tapahtuu, ja se tuntuu niin kertakaikkisen _varmalta_, että niin tapahtuu, siitä ei siis ole epäilystäkään. Tiedät varmaan, mitä tarkoitan . Ja kappas, sitten se tapahtuu! Yleensä kyse on ihan pienistä asioista, kuten että joku tulee kylään odottamatta, puhelin soi, miehen päivystysviikonloppuina osaan usein jo aamulla sanoa ihan varmana tietona , tuleeko sille häly vai ei jne...

Mutta emmää tahdonvoimalla ole mitään aikaan saanut .
Kai.

Juu, tiedän täysin mitä tarkoitat, ihan sama mulla Kun sen vaan tietää.. Ilmoitan myös yllätysvierailijoista ja -soitoista toisinaan etukäteen Aika jännä, että sullakin on tuollaisia miehen ammattiin liittyviä juttuja.. Oman mieheni tämänhetkinen toimi (ammatin opiskelu, itseasiassa) on toistaiseksi erittäin paljon säästä kiinni (jos huono sää, jää mies kotiin), ja tiedän aina, onko vapaapäivä tulossa. Eikä kyse voi olla siitä, että seuraisin huomaamattani säätiedotuksia, sillä ne eivät tässä tapauksessa anna lainkaan sitä informaatiota, mitä tarvitaan, ja varma info on saatavilla aina vasta aamulla. Ihan kätevää tosin, voi suunnitella vaikka sukuloimismatkan etukäteen, ei tarvitse odottaa aina siihen aamuun

Enkä itsekään koe mitään tahdonvoimallani tehneeni. Kai

[anneli1]

Toivoin, että minua hävyttömästi kohdellut henkiö kuolisi ja tuskallisesti. Olin raivoissani ja loukattu. No, myöhemmin kuulin ukon menehtyneen tuskalliseti sydänkohtaukseen ensimmäisellä etelänmatkallaan. Ajatuksen voimaako? Ei, sillä kyseinen mies söi epäterveellisesti jne.

Entinen esimieheni syrjäytti minut nimitysasiassa ja valitsi noviisin minun sijastani. Näin unta, että kaulansa alkoi syöpyä ja siihen tuli ammottavia aukkoja. Se jotenkin toteutui, sillä hänellä todettin syöpä, jota hoidettiin. Myönnän toivoneeni että kyseinen hlö saisi kärsiä samaa tuskaa kuin minä.

[Tiina]

^
Parempi pysyä Annelin kanssa välilöissä ja mieluiten vielä hyvissä semmoisissa...

[anneli1]

Tiina tinttis ja muut: äitini kertoi että lapsena kävelin unissani ja nostin vanhan painavan senkin (lipasto, täyspuinen) ilmaan ja laskin sen sitten varovasti takaisin lattialle. Itselläni on harmaa muistikuva, että heräsin olohuoneessa ja itkin. Äitini lisäksi huoneessa oli muitakin aikuisia ja mulle on tätä juttua kerrottu usein.

Riitelin sisareni kanssa ja sanoin että näen sut sideharsoissa. Syyllinen olo tuli, kun sisareni jäi rattijuopon ruhjomaksi samana iltana tullessaan tansseista kotiin. Monta kuukautta Töölön sairaalassa ja mulla koko ajan tunne, että aiheutin sen jotenkin. Huom. en toivonut mitään pahaa hänelle, se oli vain jokin intuitio, mutta silti...

[Maybrick]

Huh Anneli, oletko ikinä yrittänyt nostaa mitään esinettä tahdon alaisesti? Tai mitään Uri Geller -tyylisiä vääntöjä? Minä kyllä yrittäisin, jos mullois tuollainen "historia".

[anneli1]

Kerran mennessämme sukulaisen mökille ulko-oven lukko ei auennut, ei sitten millään, vaikka miesväki sitä tempoi ja yritti. Tulin paikalle ja sanoin: no niin, tarttis päästä sisälle ja ovi aukeni heti selkosen selälleen.

Sanoin vuosia sitten exälleni Turun väylää ajaessamme, että lähellä on kuollut nuori mies, ikä 17 v. Näin auton joka oli kiertynyt siltapalkkiin kuin karamellipaperi. Ajettuamme n. 3 km Palojärvellä oli tapahtunut juuri tällainen onnettomuus, jossa poikakodista karannut 17 vuotias poika oli varastetulla autolla ajanut kovaa vauhtia siltapalkkiin ja kuollut heti. Mieheni ei sen jälkeen naureskellut tuntemuksilleni, oli se sen verran kova juttu.