Auer ja Kukka on nyt tuomittu lainvoimaisella tuomiolla pitkiin vankeusrangaistuksiin ja siihen täytyy kaikkien tyytyä. Lasten kertomuksista kuitenkin voidaan ja täytyykin vielä keskustella.
Kuten hovioikeus julkiseessa selosteessaan toteaa, ratkaisu perustuu lähes kokonaan lasten kertomuksiin ja keskeistä on ollut kertomusten luotettavuuden arviointi. Hovioikeuden mukaan rikosta ei voida sulkea pois sillä perusteella, että rikoksista ei ole ulkopuolisten havaintoja tai teknistä näyttöä, koska rikokset ovat tapahtuneet kotioloissa ja tekovälineet ovat olleet helposti hävitettäviä. Lisäksi rikosten tutkiminen aloitettiin vasta 2-3 vuotta niiden päättymisen jälkeen.
Hovioikeus kertoo ottaneensa huomioon, että lasten kertomukset sisältävät epärealistisia piirteitä ja kertoo pystyneensä erottamaan tosialliset tapahtumat ja epätodet. Hovioikeuden mukaan lasten kertomukset (ne kertomukset, joita pidettiin tosina) olivat yksityiskohtaisia, ristiriidattomia ja lapset olivat havainnollistaneet eri tavoin kuinka teot olivat tapahtuneet. On epätodennäköistä, että lapset olisivat keskeneen pystyneet sopimaan kertomuksista niin etteivät jää kiinni. Lisäksi lapsista on havaittu arpi- ja vammalöydöksiä, joille ei ole esitetty uskottavampaa selitystä kuin se, minkä kolme nuorinta lasta - jotka olivat vuonna 2011 7-, 9- ja 12-vuotiaita, ovat kertoneet.
Näin siis hovioikeuden julkisessa selosteessa tiivistetysti, miksi Auer ja Kukka tuomittiin. Vakuuttavaa tekstiä, täytyy myöntää. On monia seksuaalirikostapauksia, joissa näyttönä on vain uhrin kertomus, koska uhri ei ole ilmoittanut tapahtuneesta rikoksesta heti. Joskus lapsiin kohdistuneissa rikoksissa lapsi saattaa kertoa vasta vuosien päästä tapahtumista. On kuitenkin muutama asia, joka saa minut epäileväksi Auerin lasten kertomusten luotettavuudesta.
1) Olen lukenut tältä palstalta, että lapset olisivat väittäneet uhreina olleen kolme muutakin lasta, ilmeisesti Kukan omat lapset? Yhteensä uhreja olisi ollut siis seitsemän. (Kumotkaa tämä tieto jos olen väärässä.) Ilmeisesti nämäkin lapset tutkittiin ja he olivat ällikällä lyötyjä kun saivat kuulla olevansa törkeiden seksuaalirikosten uhreja. Lopulta Aueria ja Kukkaa syytettiin vain Auerin omiin lapsiin kohdistuneista rikoksista. Miksi?
2) Saatananpalvontaväitteet. Lapset olivat kertoneet Auerin harrastaneen esimerkiksi saatananpalvontarituaaleja, joissa oli tapettu kymmeniä eläimiä.(
wikipedia) Käräjäoikeudessa Aueria syytettiin myös eläinsuojelurikoksista, mutta ne syytteet kaatuivat. Syyttäjä ei nähtävästi vienyt hylättyjä eläinsuojelurikossyytteitä enää hovioikeuteen. Kuitenkin Auer tuomittiin esimerkiksi laittomasta uhkauksesta lasten kertomuksiin perustuen, mutta ei eläinsuojelurikoksista. Oliko saatananpalvonta ja tapetut eläimet siis totta vai ei?
3) Kertomukset surmayöstä. Seksuaali- ja väkivaltarikosten kertomisten yhteydessä lapset olivat kertoneet - ilmeisesti täysin vakuuttavaksi, ainakin korkeimman oikeuden mukaan - ennennäkemättömiä tietoja Jukka Lahden kuolinyöstä, kuten että murha oli suunniteltu, Auer olisi tappanut Lahden pikkuapurin kanssa, se olisi nauhoitettu etukäteen jne. Joulukuussa 2013 käräjäoikeus kuitenkin totesi, että surmaa ei ollut suunniteltu, eikä siitä ollut esitetty mitään näyttöä. Mutta eikö nuorimpien lasten kertomukset mistä lie puisista kilvistä, nauhureista yms., ja keskusrikospoliisin äänitutkijan todistus ole näyttöä siitä, että murha oli suunniteltu? Eikö käräjäoikeus siis uskonut kertomuksia?
Jos myös tapausta aikanaan käsittelevä hovioikeus päättää hylätä nuorempien lasten uudet kertomukset, täytyisikö asianajaja Mannerin laatia purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen seksuaalirikosjutun kohdalla? Jos lasten kertomukset ovatkin pötyä. Vai uskotteko te, että lasten kertomukset seksuaalirikoksista ovat täysin totta, mutta murhayöstä ne ovat täyttä pötyä? Onko tällainen tilanne mahdollinen?