Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Nönnöpupu kirjoitti:Minulla on sellainen hämärä muistikuva että nainen olisi tämän teinipojan raskauden yhteydessäkin väittänyt että raskaus oli täysi yllätys hänelle ja synnytys olisi alkanut työvuoron aikana ja työkaverit olisivat toimittaneet naisen sairaalaan. Muistikuva on hämärä siksi että kuulin tämän selityksen naisen kaverilta jo silloin 2001 (tai 2002) pojan ollessa pieni. Mahdollista siis on että nainen ei olisi halunnut senkään lapsen syntymisen tulevan julki.
En itse tunne naista, on vain ns. naamatuttu ja kaverinkaveri enkä siis tiedä totuutta pojan syntymästä tai raskaudesta, ainoastaan silloisen kavereiden kertomuksen.
Ajatella, jos tosiaan näin on, niin saattoi olla tuon pojan onni että rupesi syntymään kesken työpäivän
En ole perehtynyt näihin erikseen, mutta eipä noillekaan mitään järjellistä syytä näissä pikku-uutisissa ole mainittu. Kiinnostaisi syväluotaavampi analyysi näistä henkilöistä että mitä siellä pääkopassa tapahtuu.
- Epäily perustuu siihen, että viimeisen lapsen kuolema on hyvin likellä heidän seurustelusuhteensa alkamista.
Seppo Leinosen lausunto kertoo joko poliisin pirullisesta oveluudesta tai sitten ne tekee itteestänsä hölmöölääsiä, taas. Kaikki maalikotkin, jotka syytetyn FB:ssä kävivät tietävät, että raskausilmoitus tuli 2010. Häät oli jouluna ja laskeettu aika huhtikuussa 2011. että, kuinkaas se seurustelu sitten alko vasta, kun oltihin jo naimisissa? NO, aika tuppisuitahan me suomalaiset ollahan. Ehkä ne ei ennen kevättä 2011 seurustellu. Pitivät vaan käreest kiinni.
Beta kirjoitti:- Epäily perustuu siihen, että viimeisen lapsen kuolema on hyvin likellä heidän seurustelusuhteensa alkamista.
Seppo Leinosen lausunto kertoo joko poliisin pirullisesta oveluudesta tai sitten ne tekee itteestänsä hölmöölääsiä, taas. Kaikki maalikotkin, jotka syytetyn FB:ssä kävivät tietävät, että raskausilmoitus tuli 2010. Häät oli jouluna ja laskeettu aika huhtikuussa 2011. että, kuinkaas se seurustelu sitten alko vasta, kun oltihin jo naimisissa? NO, aika tuppisuitahan me suomalaiset ollahan. Ehkä ne ei ennen kevättä 2011 seurustellu. Pitivät vaan käreest kiinni.
Poliisi vaan toteaa että nämä kaksi ajankohtaa ovat lähellä toisiaan, ei sitä kumpi on tapahtunut aikaisemmin.
naly kirjoitti:
Poliisi vaan toteaa että nämä kaksi ajankohtaa ovat lähellä toisiaan, ei sitä kumpi on tapahtunut aikaisemmin.
Ne voisivat olla lähellä toisiaan jossain muussa yhteydessä, mutta ei tässä. Olisi ollut parempi sanoa vaikka, että raskaus on alkanut samoihin aikoihin kuin seurustelu.
Jos sanotaan, että seurustelu alkoi synnytyksen kanssa samoihin aikoihin, syntyy käsitys, että isä on joku muu kuin aviopuoliso ja tämä taas turhaa syyllistää miestä. Toki hän voi ollakin syyllinen ja voihan lapsi jonkun muunkin olla, mutta pöhköä poliisilta ruokkia tämmöisiä huhuja.
Nönnöpupu kirjoitti:Minulla on sellainen hämärä muistikuva että nainen olisi tämän teinipojan raskauden yhteydessäkin väittänyt että raskaus oli täysi yllätys hänelle ja synnytys olisi alkanut työvuoron aikana ja työkaverit olisivat toimittaneet naisen sairaalaan.
Ajatella, jos tosiaan näin on, niin saattoi olla tuon pojan onni että rupesi syntymään kesken työpäivän
Veit sanat suustani. Syntymään kesken työpäivän, ja lopulta sairaalassa.
Vaikea ymmärtää tätä. Tässä tulee kyllä jotkt kummalliset sivupersoonateoriat mieleen, jonkinlainen derealisaatio tai depersonalisaatiosysteemi, joka pukkaa esiin vain tietyissä tilanteissa. Mutta että näin monta kertaa, ja noinkin "normaalin" näköisen elämän keskellä. En tajua.
Jos lähimmät (keitä ovat ne lähimmät, joita tähän mennessä on ehditty jututtaa?) kieltävät tietäneensä yhtään mitään mistään raskauksista, niin sehän ei voi olla totta. Ihmettelen kovasti esim. sitä, kuinka naisen äiti ei ole nähnyt mitään. Hän näytti kuitenkin olevan aika lähellä.
Anna-Mari Laitinen, pitää äärimmäisen hämmentävänä median kautta saatuja tietoja, joiden mukaan vauvojen tappamisesta epäilty äiti olisi vaikuttanut täysin tasapainoiselta.
- Että kukaan ei ole huomannut mitään niin, että tämä asia olisi tullut aikaisemmin ilmi. Äiti on pystynyt noin ulkoisesti elämään normaalia elämää. Yleensä syyllisyyden ja pahanolon tunteet, ahdistuksen tunteet, ne ovat niin suuria, että ne jostakin kohdasta alkavat tulla näkyviin. Mutta että hän on pystynyt tämän kaiken pitämään poissa siitä normaalielämästä, mitä hän on tämän jälkeen elänyt, Laitinen ihmettelee.
Rankoissa tilanteissa ihmisen psyykkinen vointi romahtaa Laitisen mukaan usein täysin.
- Kun tehdään jotain näin isoja, ahdistavia asioita, niin sen tunnetaakan kantaminen on sellainen, että se voi luhistaa toimintakyvyn aivan täysin. Inhimillisesti ottaen harvan toimintakyky kestää tällaista tunnetaakkaa.
Psykopaatti-sarjamurhaajalle tuskin tuottaa isoakaan tuskaa.
Toiset valitsevat uhreikseen nuoria naisia, huoria tai poikia, toiset ahkeroivat vanhusten parissa. Tämä oli mieltynyt omien jälkeläistensä murhaamisiin? Halusi omistaa uhrinsa täysin ja pitää lähellään? Kiinni jäätyään esittää katuvaa ja järkyttynyttä?
Ehkä pettynyt monta kertaa elämänsä aikana miehiin ja teot ovat osittain kostoa näille?
Minulle tuli mieleen tästä tapauksesta vertauskuvallisesti velkaantunut henkilö, joka on niin syvällä siinä suossa ettei enää uskalla avata kirjekuorta kun se postissa tulee, peläten että siellä on taas uusi lasku, ottaa pikavippejä elämiseen, ja näin vajoaa kokoajan yhä syvemmälle suohonsa.
Ymmärrän siis että nämä painii aivan eri luokassa, mutta vertauksena käytän tätä vain tuohon kieltämisreaktioon. Kun joku juttu on jo niin iso että se karkaa lapasesta.
Voisin kuvitella että raskaus on säikäyttänyt. On ehkä tarkoitus ollut soittaa aika lääkärille, mutta on vain pitkittänyt ja pitkittänyt asiaa kunnes lopulta raskausviikkoja on ollutkin jo aivan liikaa. Sitten iskee päälle kieltämisvaihe, ettei halua enää ajatella sitä ahdistavaa asiaa arjesta selvitäkseen. Työntää sen vain taka-alalle ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Kunnes jossain kohtaa käynnistyy itse synnytys. Kenties helpohko sellainen, henkilö toivoo vain että se olisi vihdoin ohi ja pääsisi taas omaan elämäänsä kiinni. Voisin kuvitella ettei henkilö suoraan tapa lasta, vaan ehkä istuu kylppärin nurkassa kädet korvilla kunnes itku hiljenee, tai laittaa lapsen siksi aikaa vaikka kaappiin tai jonnekin ettei ääni kuulu ja pitää siellä kunnes itkua ei enää kuulu.
Ja koska ei käsittele asiaa milläänlailla, ei pysty pistämään pistettä asialle, eli hautaamaan lasta. Sensijaan pakastaa, ja elää ikuisesti jossain "välivaiheessa" aivan kuin asian käsittelyä odottamassa. Vuosia kuluu muttei henkilö vain koskaan käsittele asiaa, vaan kieltää kaiken selvitäkseen arjen pyörittämisestä ja elävän lapsensa hoidosta.
Tuolloin henkilö toisaalta toivoisi jäävänsä kiinni, ei osaisi kertoa miksi näin teki, miksi ei ottanut vastuuta, miksi ei soittanut lääkärille, miksi pakasti. Koska halusi vain paeta koko tilannetta kieltämällä, vaikka sisimmässään on ehkä kärsinyt kokoajan teostaan. Ja tuolloin henkilö olisi aidosti järkyttynyt tämän kaiken tultua ilmi kun tavallaan paljastetaan teot kaameudessaan myös hänelle itselleen samalla kun koko maailmalle.
Mutta eipä tämäkään selitä sitä miksi ihmeessä henkilö ei hanki ehkäisyä, vaan ajautuu tilanteeseen yhä uudestaan ja uudestaan. Elääkseen tilanteen aina uudelleen, koska sitä ei koskaan käsitelty loppuun saakka? En tiedä.
Tässä vain fiiliksiä mitä voisin kuvitella tapahtuneen, sillä tuo sarjamurhaaja-teoria tuntuu niin kaukaiselta ja "väärältä" tähän profiiliin.
Viimeksi muokannut tasras, To Kesä 05, 2014 9:37 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Piu on oikees!
"Seurustelu suhteen alku" on eri asia kuin lausua esim.
"He olivat juuri menneet naimisiin"
Jos mää sanoosin, notta ensimmäinen lapsemme syntyi lähellä "seurustelusuhteemme alkua",
niin ettepä haluaas illaal olla mun saappahissa. Ei, kyllä tää on virhe, Sepool on menny vuoreet sekaasin ja se on vaan väärääs.
Lapsi synty huhtikuus ja seurustelu alko 24.5:ttä, mutta ereellisenä vuonna.
hernemaissipaprika kirjoitti:Tai sitten on mennyt joka raskauden aikana järjiltään ja kieltänyt koko raskauden. Mutta siihen ei sovi se, että hän piilotteli tarkoituksella raskausvatsaa vaatteilla ym. On todella erikoista, että nainen eli normaalia elämää, kävi töissä ja näki ystäviä. Itse kallistun vakavan kieltämisreaktion puolelle, kuten tasras.
Eikä kieltämiseen oikein sovi sekään, että viimeisin raskaus vaikutti olevan toivottu. Sitä kuitenkin ilakoitiin julkisesti sosiaalisessa mediassa: olen raskaana -päivityksessä ja siinä jossa vähän haaveiltiin tyttölapsestakin.
Edit: Toki lapsen kuoleman (aiheutti sen sitten mikä tahansa) on voinut kieltää, mutta ns. koko raskauden kieltäminen on kamalan ristiriitaista ainakin tuossa viimeisessä tapauksessa.
Nojoo, totta, ei sovikaan. Äh, tässä on niin paljon kaikkia outoa yksityiskohtia ettei kaikkia muista ottaa huomioon. Ehkä jätän hetkeksi tämän tapauksen pähkäilyn, kun ei tästä mitään selvyyttä ainakaan vielä saa.
Sitä myös mietin, kun oli jossain uutisessa mainittu, että tietylle isälle olisi useampi lapsi..niin eikö tämäkään isäehdokas sitten raskauksia huomannut?? Olettaen siis, että suhde oli pidempiaikainen ja kyllähän seurusteleva pari usein on ilman vaatteita yhdessä, saunassa ja muuallakin.. Että vaikea sitä raskautta on salata vaatteilla silloin.. Tai sitten vauvat on saaneet alkunsa "kertalaakeista" ja välissä on edellisen raskauden ja synnytyksestä toipumisen mittainen aika..??
tasras kirjoitti:Minulle tuli mieleen tästä tapauksesta vertauskuvallisesti velkaantunut henkilö, joka on niin syvällä siinä suossa ettei enää uskalla avata kirjekuorta kun se postissa tulee, peläten että siellä on taas uusi lasku, ottaa pikavippejä elämiseen, ja näin vajoaa kokoajan yhä syvemmälle suohonsa.
Ymmärrän siis että nämä painii aivan eri luokassa, mutta vertauksena käytän tätä vain tuohon kieltämisreaktioon. Kun joku juttu on jo niin iso että se karkaa lapasesta.
Voisin kuvitella että raskaus on säikäyttänyt. On ehkä tarkoitus ollut soittaa aika lääkärille, mutta on vain pitkittänyt ja pitkittänyt asiaa kunnes lopulta raskausviikkoja on ollutkin jo aivan liikaa. Sitten iskee päälle kieltämisvaihe, ettei halua enää ajatella sitä ahdistavaa asiaa arjesta selvitäkseen. Työntää sen vain taka-alalle ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
""""""Kyllähän tuo täysin mahdollista on, mt-potilaana voin hyvin kuvitella tilanteen lähtevän lapasesta. Mutta että 5 kertaa?"""""" Tämä siis minun kirjoittama, tää quottas koko höskän vaikkei pitänyt.
Kunnes jossain kohtaa käynnistyy itse synnytys. Kenties helpohko sellainen, henkilö toivoo vain että se olisi vihdoin ohi ja pääsisi taas omaan elämäänsä kiinni. Voisin kuvitella ettei henkilö suoraan tapa lasta, vaan ehkä istuu kylppärin nurkassa kädet korvilla kunnes itku hiljenee, tai laittaa lapsen siksi aikaa vaikka kaappiin tai jonnekin ettei ääni kuulu ja pitää siellä kunnes itkua ei enää kuulu.
Ja koska ei käsittele asiaa milläänlailla, ei pysty pistämään pistettä asialle, eli hautaamaan lasta. Sensijaan pakastaa, ja elää ikuisesti jossain "välivaiheessa" aivan kuin asian käsittelyä odottamassa. Vuosia kuluu muttei henkilö vain koskaan käsittele asiaa, vaan kieltää kaiken selvitäkseen arjen pyörittämisestä ja elävän lapsensa hoidosta.
Tuolloin henkilö toisaalta toivoisi jäävänsä kiinni, ei osaisi kertoa miksi näin teki, miksi ei ottanut vastuuta, miksi ei soittanut lääkärille, miksi pakasti. Koska halusi vain paeta koko tilannetta kieltämällä, vaikka sisimmässään on ehkä kärsinyt kokoajan teostaan. Ja tuolloin henkilö olisi aidosti järkyttynyt tämän kaiken tultua ilmi kun tavallaan paljastetaan teot kaameudessaan myös hänelle itselleen samalla kun koko maailmalle.
Mutta eipä tämäkään selitä sitä miksi ihmeessä henkilö ei hanki ehkäisyä, vaan ajautuu tilanteeseen yhä uudestaan ja uudestaan. Elääkseen tilanteen aina uudelleen, koska sitä ei koskaan käsitelty loppuun saakka? En tiedä.
Tässä vain fiiliksiä mitä voisin kuvitella tapahtuneen, sillä tuo sarjamurhaaja-teoria tuntuu niin kaukaiselta ja "väärältä" tähän profiiliin.
No joo, en minäkään ihan ymmärrä että viisi kertaa voisi käydä sama juttu, ellei kyseessä ole sen saman trauman purkaminen uudestaan ja uudestaan tai totaalisen aikaansaamaton ehkäisyasioissa. Tai alistettu nainen, eli antaa ruinaavalle miehelle ilman ehkäisyä kun pelkää että mies muuten hylkää. Ja toivoo vain parasta siinä ohella, mutta niin vain aina napsahtaa uusi raskaus päälle.
Ei tuo teoriani aukoton ole, mutta koko henkilön fb-profiilin lukeneena uskoisin istuvan paremmin henkilöön, ja jotenkin inhimillisempi teoria kuin psykopatia ja tahallinen murhaaminen.
Ennemminkin tulee mieleen ehkä miellyttämisen haluinen ja alistuva nainen kuin kylmäverinen ja suunnitelmallinen.
Onko sosiaalipalveluiden ja neuvolapalveluiden käytöstä vielä mitään tietoa? Oliko nainen ollut luotettava työntekijä? Tuo laskukirjeiden avaamatta jättäminen on hyvä vertaus. Taitaa kirjoittaja tietää. Tietyn pisteen jälkeen asia hoituu kuten ennenkin...lopulta kuitenkin se minkä menneisyydessä pakastaa, edestään löytää.
Että vaikea sitä raskautta on salata vaatteilla silloin..
Tai sitten vauvat on saaneet alkunsa "kertalaakeista" ja välissä on edellisen raskauden ja synnytyksestä toipumisen mittainen aika..?? 