M: Jos te tuota mä kysyisin teitä Ari Auer ensinnäkin siitä sairaalakäynnistä Jukka Lahden surmaa seuraa – seuranneena aamuna 1.12. 2006, niin tuota muistatteko milloin sinne menitte ja keitä teitä sinne sairaalaan Anneli Aueria katsomaa meni, tai keiden kanssa menitte.
A: No mun äiti soitti mulle tota, tai hän oli soittanut useita kertoja mulle aamulla, ja sit mää soitin takas päin ja sain kuulla tämän kamalan tapahtuman, ja he pyysivät voitaisko me lähteä heidän mukaan sinne Porin sairaalaan katomaan Annelia kun Anneli oli siellä, ja me lähtettiin mun vanhempien kanssa ja mun vaimon Minnan kanssa sinne aamulla, tarkkaa kellonaikaa muista, mut me oltiin Porissa ehkäpä kymmenen aikoihin puoli yhdentoista aikoihin, en nyt tarkkaan muista.
Saavuttiin sairaalaan ja mun vanhemmat oli hyvin, hyvin järkyttyneitä niin kuin mekin niin mun vanhemmat saivat – kun he eivät pystynyt menemään kun mun äiti ei pystynyt menemään sinne huoneeseen missä Anneli oli niin he saivat kummatkin rauhoittavia lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta siin ennen kuin me mentiin sinne huoneeseen.
M: Oliko lapset silloin siinä huoneessa?
A: Eivät olleet, vielä silloin, et me oltiin ehkä viistoista minuuttia puol tuntia tunnin mä en tarkkaan sitäkään muista, mut oltiin siin niinku lapset tuotiin kun joku sosiaalityöntekijä toi ne lapset sinne, ja sit siin oli saapunut jossain kohtaa nämä Jukan sisarukset
M: Te olitte kaikki, näitä sisaruksia ja Anneli Auerin ja teidän vanhemmat, ja ketä näistä sisaruksista Jukka Lahden sisaruksista oli siel?
A: Oisko ollut Pirjo ja Päivi ja heiän puolisot.
M: Sitten kun lapset, tai tuliko tuliko joku lapsista, vai siihen huoneeseen vai kaikki lapset?
A: Kaikki lapset tuli siihen siihen samanaikaisesti ja.
M: Mitä Amanda kertoi sen yön ja illan tapahtumista?
A: Amada kertos ett tota - mä en nyt ihan tarkkaan muista mut pääkohdittain - et hän oli herännyt siihen johonkin paukkeeseen ja mennyt kattomaan kattomaan sinne mist se tulee ja sit hän ois mennyt takas nukkumaan. Ja sit hän olis käyny pari kertaa siel sen jälkeen ja nähnyt viimeisellä kerralla jonkun, kenellä oli musta hupppari ja sen selässä ois lukenut valkosella jotain, ja se hyppäs tota noin aina ikkunasta ulos, mut hän ei ottanut siihen millään tavalla kantaa että onko se mies tai nainen tai mitään muutakaan tän tyyppistä – silloin.
M: Tuota, käytiinkö ennen kun Amanda kerto sen yön tapahtumista, niin jotakin keskustelua Amandan Amandan kuullen, vai miten Amanda lähti lähti siit asiasta kertomaan
A: Amanda lähti spontaanisti kertomaan et – aluksi. Et Anneli ei millään tavalla siinä kohtaa ainakaan johdatellut.
M: Silloin vuonna 2010, 30. 4, kun tuota olen teiltä käräjäoikeudessa kysyny kysynyt tätä samaa asiaa niin niin, jos luen tän litteroidun tekstin täältä, kuunnelkaa pitääkö se paikkansa: Eli
”sen jälkeen Amanda lähti mun muistaakseni kertomaan ihan oma-aloitteisesti sen illan tapahtumista mitä hän siitä muisti, eli hän kertos tämän näin että hän oli herännyt yöllä tämmöseen – hän lausui että se oli varmaan kun ukkonen – ukkosen jyrinään, periaatteessa kun sitä lasia varmaan joku sitten takos siel ulkopuol, ja hän oli tullut sinne olohuoneeseen kattoaan ja tämän jälkeen poistunut takasi sinne omaan huoneeseen, et muistikuva et oiskohan Anneli tai Jukka sit sanonut et mee takas nukkumaan.
Tää pauke oli jatkunut siel viel ja tota Amandsa oli sit saman tien lähtenyt takas eli hän ei ollut mennyt nukkumaan vaan varmaan omas huoneessaan ollut, pelänny mikä se ääni on ja tullut takas sinne, ja silloin varmaan se lasi oli kans kilahtanut sieltä sisälle.
Ja sit Amanda kerto sen, että tuli vielä kolmannen kerran sinne paikalle ja hän ei päässyt siit sinne sinne takkahuoneen lähelle, kun siellä oli niitä lasinsiruja, ja hän oli sit nähnyt kun se tyyppi oli tullut sielt sieltä takkahuoneesta, ja hän sano et se olis jotenkin mennyt piiloon, eli mä tulkitsen et se on niiku semmosessa kuvakulmassa, mis hän on seissyt, et hän ei oo pystynyt näkemään sitä koko asiaa sieltä, vaan et se olis vilahtanut ja juossut siitä ja hypännyt ikkunasta ulos”
– o - tuntuuks tää tutulta?
A: Kyl se tuntuu tutulta – no varmaan tää on näin, se on aika mielenkiintoinen se piilo et mihin siel olis sit piiloon päässyt, kyl se varmaan näin on.
M: Tuota – oliko Amanda sen koko teidän vierailun ajan siinä paikan päällä, lukuun ottamatta sitä siis alkua?
A: Ei, kyllä hän on kävi jossain kohtaa poliisin poliisin kanssa jossain – olisiko ollu kuulusteltavana tai jotain.
M: Te olette silloin aikanaan muistellut, että se oli noin viisi–kymmenen minuuttia, kun poliisit vei hänet sit siihen video videokuulusteluun.
A: Tää varmaan pitää paikkansa. (Litterointi Zem.)
(Kuuntele kohta
http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/ariamanda.wma 
