aika hyviä: _Maa on syntinen laulu
- trainspotting
- Forrest Kamp
- Garpin maailma
Elokuva-arvosteluja
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Kiitos vaan JR, mutta uskoisin tuntevani niin suurta myötähäpeää ohjaajaa, näyttelijöitä, muita katsojia ja elokuvaa sponssanneita kohtaan, että henkinen minäni luhistuisi.EuroJR kirjoitti:Olisit nyt Doc vaan mennyt katsomaan tuota "Riisuttu Mies" -rainaa. Se on meinaan juuri niin paska, ettei voi uskoa silmiään ja korviaan. Jokainen siihen osallistunut pitäisi ruoskia Senaatintorilla! Tätä ja Levottomat 3 tekeleitä pidän Suomen elokuvahistorian häpeällisimpinä tapauksina. Tietysti on vielä jäljellä MAAILMAN HUONOIN ELOKUVA nimeltään "Niin lähellä, niin kaukana", mutta se oli jonkun opiskelijarantun päätöstyö, minkä valitettavasti erehdyin vuokraamaan ja pilaamaan iltani. Katsoin muuten lopputeksteistä ohjaajan nimen ja lähetin "palautetta". Ohjaaja vastasi kertoen, etten ymmärrä taidetta...
Kuinkahan ohjaaja kehtaa ao. leffan tehtyään mennä anomaan apurahaa ja väittää, että on suuri kulttuurivaikuttaja ja kansan tuntojen tulkitsija.
Tuo mitä kerroit ohjaajan kommentista "et ymmärrä taidetta", on juuri heidän tapansa suhtautua muihin ihmisiin. He ovat niitä herkkäsieluisia väärin ymmärrettyjä ja me moukkia, (joiden veromarkat kyllä kelpaavat).
Yksi häpeäpilkku Suomen elokuvahistorialle - ja iso sellainen, on Visa Mäkinen ja kaikki hänen ohjaamat elokuvat.
Jotain oikein hyvääkin; Don Siegelin ohjaama Dirty Harry. Esim. kohtaus missä Harry (Clint Eastwood) piinaa sitä hullua (Andy Robinson) jalkapallostadionilla. Kuva öisestä ja sumuisesta stadionista loittonee ja hullun huuto ikään kuin jää elämään kaiken sen ylle.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Tiina
- Sherlock Holmes
- Viestit: 7233
- Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
- Paikkakunta: Suomessa ollaan.
Ikäväkseni täytyy myöntää, että
Ruotsalaiset osaa tehdä hyviä murhaelokuvia.
Tulee aina joskus Nordicilta.
Oon ollut niistä aivan äimänkäkenä. Tosi hyvin tehtyjä ja todentuntuisia.
Nimiä en nyt muista tarkemmin, mutta niissä on aina pääosassa semmoinen keski-ikäinen mies ja hänen tyttärensä, jotka ovat molemmat poliiseja....
Tietääkö joku mitä juttuja tarkoitan?
Ruotsalaiset osaa tehdä hyviä murhaelokuvia.
Tulee aina joskus Nordicilta.
Oon ollut niistä aivan äimänkäkenä. Tosi hyvin tehtyjä ja todentuntuisia.
Nimiä en nyt muista tarkemmin, mutta niissä on aina pääosassa semmoinen keski-ikäinen mies ja hänen tyttärensä, jotka ovat molemmat poliiseja....
Tietääkö joku mitä juttuja tarkoitan?
-
Katrina
Maailmassa on ihan älynä elokuvia, mut harva niistä oikeasti on mielestäni niin hyvä kuin annetaan olettaa. Täälläkin näkyi pyörivän paljon semmoisia nimiä, jotka mielestäni oli suosittuja vain sen takia, että sattuivat olemaan joko a)kulttileffoja tai b)liikaa hypetettyjä.
En siis mene sanomaan, etteikö Trainspotting olisi ollut hyvä elokuva (silloin teiniaikoina nimittäin ;D ) tai että 28 days later ei iskisi (iskee vieläkin, mutta 28 weeks later vielä enemmän).
Saw-sarjan neljä ensimmäistä elokuvaa on nyt maailmalla (niitä kolmea vielä odotellessa, sillä seitsemän on luvattu tehdä..
), mutta voi mikä oli pettymys ykkösen jälkeen. 
Kakkonen oli kamalaa saastaa, kolmonen jo paransi, mutta ei kyllä ollut sen kaiken arvoista. Lukeuduin todella suureksi Saw-faniksi vielä kolmosen ilmestymisen aikoihin, mutta tätä nelosta en ole vielä edes nähnyt, saatika, että olisin mennyt sen leffaan katsomaan.
Viime aikoina on tullut katseltua taas hirveästi leffoja ihan vain tylsyyden tappamiseksi ja itsensä sivistämiseksi. Katsoin peräkkäisinä päivinä nuo kaikki Columbineen liittyvät kolme kuuluisinta leffaa (Zero day, Elephant, Bowling for Columbine) ja ihan pakko sanoa, että se, jolta odotin vähiten, nousikin ykkössuosikikseni; Elephant.
Kuulin ensimmäiseksi tästä elokuvasta nimen; Gus Van Sant ja olin että nöyh, ei voi olla hyvä elokuva (en edes osaa nimetä yhtään hänen muuta elokuvaansa, mutta jostain syystä iski kauhea stoppi päälle heti tuosta nimestä. Jotain traumoja kai, samanlaisia kuin että ylistetään Tarantino jumalaksi, vaikka minusta sen melkein kaikki leffat on tylsiä...
). Ahdistuneena aloin sitten katselemaan tuota elokuvaa kuitenkin ja noin viiden minuutin jälkeen laitoin ensimmäistä kertaa stopille, irkkasin hetken ja tylsiintyneenä jatkoin leffan katsomista. Ei vaikuttanut lupaavalta.
Sitten.. Jokin iski. En osaa edes sanoa mikä, mutta jokin siinä leffassa kolahti ja yhtäkkiä huomasin sen olevan reilusti yli puolen välin ja hermojeni olevan niin pinnassa, että olisin varmasti kiljunut jos joku olisi koskenut minuun sillä hetkellä (olisin tosin kiljunut luultavasti muutenkin, sillä asun yksin koirien kanssa... ). Ikinä ei tiennyt missä mennään ihan tarkalleen, minkä kulman takana ampuja piileksii ja voihyväjumala, juoskaa lapset, juoskaa!
Harvoin olen oikeasti kokenut niin piinaavaa jännitystä kuin tämän elokuvan kohdalla, en edes silloin kun olen katsonut ns. oikeita jännäreitä. Tässä pystyi samaistumaan ihan täysillä hahmoihin ja melkein tuntui, kuin olisi itse ollut siellä paikalla sillä hetkellä.
Ainoa mistä en pitänyt, oli ihan loppu. Minusta se homma olisi pitänyt viedä pari astetta ja juttua pidemmälle vielä, mutta.. Niin no, eihän kukaan suoraan sanonut, että tässä on kyse Columbinen kopiosta, vaikka kaikki sen sanomattakin tiesi.
Annan tälle elokuvalle asteikolla 1-5 ainakin neljä ja 3/4 tähteä.
Toinen elokuva, minä katselin päivää ennen tuota, oli juuri se Zero day. Olihan sekin ihan kiva, kyllä siinäkin niitä hyviä juttuja oli, mutta pääsääntöisesti se oli mielestäni toteutettu erittäin pitkästyttäväksi ja tylsällä tavalla. Ihan loppua lukuunottamatta (varmaan ei ketään spoilaa jos sanon, että kohdassa kun pojat lähtevät koululle?
) videokameran kuva muuttuu turvakameran kuvaksi. Siinä vaiheessa elokuva muutti luonnettaan, muuttui jälleen piinaaviksi hetkiksi ja jännitykseksi. Oppilaat juoksivat paniikissa ympäri koulua, ammuskelijat olivat heidän perässään ja taustalla kuului koko ajan sekä puhelu, jonka Andre oli avannut hätäkeskukselle, että hätäkeskuksen eteenpäin välittämät tiedot. En pystynyt ihan loppukohtauksessa katsomaan suoraan poikiin päin, jotenkin sattui liikaa se viimeinen päätös, siitäkin huolimatta, että he olivat juuri tappaneet kasan ihmisiä.
Lopun ristijuttu oli kans aika hyvä, vaikka saikin suuttumaan häpäisijöille.
Zero day saa minulta asteikolla 1-5 kolme tähteä.
En siis mene sanomaan, etteikö Trainspotting olisi ollut hyvä elokuva (silloin teiniaikoina nimittäin ;D ) tai että 28 days later ei iskisi (iskee vieläkin, mutta 28 weeks later vielä enemmän).
Saw-sarjan neljä ensimmäistä elokuvaa on nyt maailmalla (niitä kolmea vielä odotellessa, sillä seitsemän on luvattu tehdä..
), mutta voi mikä oli pettymys ykkösen jälkeen. Kakkonen oli kamalaa saastaa, kolmonen jo paransi, mutta ei kyllä ollut sen kaiken arvoista. Lukeuduin todella suureksi Saw-faniksi vielä kolmosen ilmestymisen aikoihin, mutta tätä nelosta en ole vielä edes nähnyt, saatika, että olisin mennyt sen leffaan katsomaan.Viime aikoina on tullut katseltua taas hirveästi leffoja ihan vain tylsyyden tappamiseksi ja itsensä sivistämiseksi. Katsoin peräkkäisinä päivinä nuo kaikki Columbineen liittyvät kolme kuuluisinta leffaa (Zero day, Elephant, Bowling for Columbine) ja ihan pakko sanoa, että se, jolta odotin vähiten, nousikin ykkössuosikikseni; Elephant.
Kuulin ensimmäiseksi tästä elokuvasta nimen; Gus Van Sant ja olin että nöyh, ei voi olla hyvä elokuva (en edes osaa nimetä yhtään hänen muuta elokuvaansa, mutta jostain syystä iski kauhea stoppi päälle heti tuosta nimestä. Jotain traumoja kai, samanlaisia kuin että ylistetään Tarantino jumalaksi, vaikka minusta sen melkein kaikki leffat on tylsiä...
). Ahdistuneena aloin sitten katselemaan tuota elokuvaa kuitenkin ja noin viiden minuutin jälkeen laitoin ensimmäistä kertaa stopille, irkkasin hetken ja tylsiintyneenä jatkoin leffan katsomista. Ei vaikuttanut lupaavalta.Sitten.. Jokin iski. En osaa edes sanoa mikä, mutta jokin siinä leffassa kolahti ja yhtäkkiä huomasin sen olevan reilusti yli puolen välin ja hermojeni olevan niin pinnassa, että olisin varmasti kiljunut jos joku olisi koskenut minuun sillä hetkellä (olisin tosin kiljunut luultavasti muutenkin, sillä asun yksin koirien kanssa...
). Ikinä ei tiennyt missä mennään ihan tarkalleen, minkä kulman takana ampuja piileksii ja voihyväjumala, juoskaa lapset, juoskaa!Harvoin olen oikeasti kokenut niin piinaavaa jännitystä kuin tämän elokuvan kohdalla, en edes silloin kun olen katsonut ns. oikeita jännäreitä. Tässä pystyi samaistumaan ihan täysillä hahmoihin ja melkein tuntui, kuin olisi itse ollut siellä paikalla sillä hetkellä.
Ainoa mistä en pitänyt, oli ihan loppu. Minusta se homma olisi pitänyt viedä pari astetta ja juttua pidemmälle vielä, mutta.. Niin no, eihän kukaan suoraan sanonut, että tässä on kyse Columbinen kopiosta, vaikka kaikki sen sanomattakin tiesi.
Annan tälle elokuvalle asteikolla 1-5 ainakin neljä ja 3/4 tähteä.
Toinen elokuva, minä katselin päivää ennen tuota, oli juuri se Zero day. Olihan sekin ihan kiva, kyllä siinäkin niitä hyviä juttuja oli, mutta pääsääntöisesti se oli mielestäni toteutettu erittäin pitkästyttäväksi ja tylsällä tavalla. Ihan loppua lukuunottamatta (varmaan ei ketään spoilaa jos sanon, että kohdassa kun pojat lähtevät koululle?
) videokameran kuva muuttuu turvakameran kuvaksi. Siinä vaiheessa elokuva muutti luonnettaan, muuttui jälleen piinaaviksi hetkiksi ja jännitykseksi. Oppilaat juoksivat paniikissa ympäri koulua, ammuskelijat olivat heidän perässään ja taustalla kuului koko ajan sekä puhelu, jonka Andre oli avannut hätäkeskukselle, että hätäkeskuksen eteenpäin välittämät tiedot. En pystynyt ihan loppukohtauksessa katsomaan suoraan poikiin päin, jotenkin sattui liikaa se viimeinen päätös, siitäkin huolimatta, että he olivat juuri tappaneet kasan ihmisiä.Lopun ristijuttu oli kans aika hyvä, vaikka saikin suuttumaan häpäisijöille.
Zero day saa minulta asteikolla 1-5 kolme tähteä.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Välikommenttini:
->Doc: ei Visa Mäkistä voi ottaa tosissaan. Hän oli jonkinmoinen Speden kopioija, mutta vailla kunnon vitsejä. Ne on niiiiiiiiiiiin skeidoja leffoja, että ollaan välillä kavereiden kanssa tieten tahtoen vuokrattu niitä ja naurettu sille, miten kukaan voi tehdä näin surkeaa. Esim. Likainen puolitusina on kyllä aivan hirveätä katseltavaa.
->Katrina: SawII pettymys? Ykkönen toki oli alansa huippu, mutta ei se kakkonen nyt niin heikko ollut. Kolmonenkin oli ok. Samaa kaavaahan ne laahaavat, ihan ok. Pääviehätys onkin siinä, mitä sairaita ansoja tällä kertaa on keksitty, juoni tulee perässä.
Elephant pitää sitten imur... ostaa ja heti. Gusin muista tekeleistä olen pitänyt. Annan arvosteluni sitten myöhemmin. Äläs nyt Tarantinoa liikaa hauku, onhan ne sangen katsottavia elokuvia. Ärsyttää toki, kun baskeripäiset muutaman viiksikarvan omaavat minttuteetä litkivät opiskelijapojut suu vaahdossa ylistävät vuoroin Tarantinoa ja Almodovaria, mutta jos ei pidä mennä massan mukana, ei pidä antaa sen mielipiteen estää jostain pitämästä. Ja tämän vuoksi kannatan yhä Jokereita
->Doc: ei Visa Mäkistä voi ottaa tosissaan. Hän oli jonkinmoinen Speden kopioija, mutta vailla kunnon vitsejä. Ne on niiiiiiiiiiiin skeidoja leffoja, että ollaan välillä kavereiden kanssa tieten tahtoen vuokrattu niitä ja naurettu sille, miten kukaan voi tehdä näin surkeaa. Esim. Likainen puolitusina on kyllä aivan hirveätä katseltavaa.
->Katrina: SawII pettymys? Ykkönen toki oli alansa huippu, mutta ei se kakkonen nyt niin heikko ollut. Kolmonenkin oli ok. Samaa kaavaahan ne laahaavat, ihan ok. Pääviehätys onkin siinä, mitä sairaita ansoja tällä kertaa on keksitty, juoni tulee perässä.
Elephant pitää sitten imur... ostaa ja heti. Gusin muista tekeleistä olen pitänyt. Annan arvosteluni sitten myöhemmin. Äläs nyt Tarantinoa liikaa hauku, onhan ne sangen katsottavia elokuvia. Ärsyttää toki, kun baskeripäiset muutaman viiksikarvan omaavat minttuteetä litkivät opiskelijapojut suu vaahdossa ylistävät vuoroin Tarantinoa ja Almodovaria, mutta jos ei pidä mennä massan mukana, ei pidä antaa sen mielipiteen estää jostain pitämästä. Ja tämän vuoksi kannatan yhä Jokereita
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Laitan tännekin nyt tuon arvostelun "Elephantista"
--------------------------------------
Katsoin juuri tuo Gusin "Elephantin". Oiva elokuva, päällekkäisillä tarinankerronnoilla ja erittäin realistisella kuvauksella luo tunnelman "tyhjästä". Se mihin pilipaliohjaaja tarvitsee laajaa henkilökuvan taustan kuvaamista, selkiää ammattilaisen käsissä nopeasti ja alleviivaamatta. Yksi kuva kertoo tuhat sanaa. Ja yksi hyvin kuvattu kohtaus kertoo tuhannen huonon kohtauksen verran.
On jännä huomata kuinka tämä ja tuo "Zero Day" ikäänkuin tukevat toisiansa, vaikka ovat kokonaan erillisiä projekteja. Palapelistä on jo kaksi osaa filmattu, muutama vielä tarvitaan. Nämä molemmat ovat sieltä "taiteellisemmasta" päästä. Olisi hyvä nähdä yksi, jos toinenkin, tavallisempi filmi tapauksesta. Kaikkine katsojia kosiskelevine nyyhkydraamoineen päivineen. Tai sanotaanko, että pitäisi nähdä yksi ns. tv-elokuva ja toinen jonkin Oliver Stonen ohjaamana. Se taitaisikin riittää sitten paketista.
Muutama huomio:
- Taide-elokuvissa on lähes aina korkean "taiteellisen" profiilin lisäksi keskivertokansalaisia kosiskelevia viittauksia. Tässä ne olivat mielestäni pienehkö viittaus poikiin natseina ja ohimennen syyttävä sormi kohti videopelien väkivaltaa.
- Mikäs tuo kohtaus oli poikien yhteisestä kuumasta suihkusta? Miksi heidät piti g-pojiksi leimata?
- Ei olisi tarvinnut jättää tuota loppukohtausta kesken. En näe siinä juurikaan järkeä. Haluttiinko katsomoon pelkästään tarinan läpikohtaisin osaavat?
Klassisen musiikki ei vanhene elokuvissa, toisin kuin niin monen muun elokuvan tunnusmusiikki. Melankolisen pianon säestyksellä tarina kulkee kohti h-hetkeä (tällä en tarkoita "h-hetkeä" siellä suihkussa...). Ihmettelen tosin, miten suuret ohjaajat ja taiteilijat (puhumattakaan yölinjasta) valitsevat aina ne klisheisimmät, jo miljoona kertaa kuullut kappaleet. Todellisia unohdettuja helmiä kun klassisella puolella on niin mittavasti.
Tähän loppuun elokuvan musiikillinen teema, Beethovenin kuutamosonaatin 1. osa.
http://youtube.com/watch?v=vQVeaIHWWck
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pianosonaa ... Beethoven)
--------------------------------------
Katsoin juuri tuo Gusin "Elephantin". Oiva elokuva, päällekkäisillä tarinankerronnoilla ja erittäin realistisella kuvauksella luo tunnelman "tyhjästä". Se mihin pilipaliohjaaja tarvitsee laajaa henkilökuvan taustan kuvaamista, selkiää ammattilaisen käsissä nopeasti ja alleviivaamatta. Yksi kuva kertoo tuhat sanaa. Ja yksi hyvin kuvattu kohtaus kertoo tuhannen huonon kohtauksen verran.
On jännä huomata kuinka tämä ja tuo "Zero Day" ikäänkuin tukevat toisiansa, vaikka ovat kokonaan erillisiä projekteja. Palapelistä on jo kaksi osaa filmattu, muutama vielä tarvitaan. Nämä molemmat ovat sieltä "taiteellisemmasta" päästä. Olisi hyvä nähdä yksi, jos toinenkin, tavallisempi filmi tapauksesta. Kaikkine katsojia kosiskelevine nyyhkydraamoineen päivineen. Tai sanotaanko, että pitäisi nähdä yksi ns. tv-elokuva ja toinen jonkin Oliver Stonen ohjaamana. Se taitaisikin riittää sitten paketista.
Muutama huomio:
- Taide-elokuvissa on lähes aina korkean "taiteellisen" profiilin lisäksi keskivertokansalaisia kosiskelevia viittauksia. Tässä ne olivat mielestäni pienehkö viittaus poikiin natseina ja ohimennen syyttävä sormi kohti videopelien väkivaltaa.
- Mikäs tuo kohtaus oli poikien yhteisestä kuumasta suihkusta? Miksi heidät piti g-pojiksi leimata?
- Ei olisi tarvinnut jättää tuota loppukohtausta kesken. En näe siinä juurikaan järkeä. Haluttiinko katsomoon pelkästään tarinan läpikohtaisin osaavat?
Klassisen musiikki ei vanhene elokuvissa, toisin kuin niin monen muun elokuvan tunnusmusiikki. Melankolisen pianon säestyksellä tarina kulkee kohti h-hetkeä (tällä en tarkoita "h-hetkeä" siellä suihkussa...). Ihmettelen tosin, miten suuret ohjaajat ja taiteilijat (puhumattakaan yölinjasta) valitsevat aina ne klisheisimmät, jo miljoona kertaa kuullut kappaleet. Todellisia unohdettuja helmiä kun klassisella puolella on niin mittavasti.
Tähän loppuun elokuvan musiikillinen teema, Beethovenin kuutamosonaatin 1. osa.
http://youtube.com/watch?v=vQVeaIHWWck
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pianosonaa ... Beethoven)
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
No niin. Taas on tullut leffailtua ja tässä pika-analyysejä...
Siivoton juttu - komedia laman aikaisista "yrittäjistä". Muutaman kerran yllätin itseni hieman naureskelemasta ja tiettyä kunnianhimoa oli tässä leffassa selvästi. 3/5
Emmauksen tiellä - Pölösen suomalainen dogmaelokuva. Muutama riemastuttava kohta. Hyvin valittu iskelmäkavalkadi. Tyylivirheeksi luen itseironian elokuvan tekoon, mikä ei ole dogman alkuperäinen tarkoitus. Olisipa hauska olla ollut kärpäsenä katossa elokuvateatterissa, kun Pölösen perusfanit katsovat "suu ammollaan" mitä tuleman pitää... 3.5/5
Rikos ja Rangaistus - Kaurismäen kehuttu versio Dostojevskin teoksesta. En kyllä ymmärrä miksi. Kökköä dialogia tuttuun K-tyyliin. Kirjan perusteema täysin hukattu, ei mistään kostosta ollut kysymys. Omien kaverien tukityöllistämistä ja Marstion huonoenglantista laulua. Muutamat hyvät näyttelijät erottuvat selvästi edukseen ja ovat kuin irrallisesti muista elokuvista tässä "vierailevia tähtiä". Surkeaakin surkeampi tekele. Vanhan Helsingin näkeminen silti ilahdutti. Siitä 1/5
Kalteva Torni - omituinen sillisalaatti Koivusalolta. Elokuvan kässäri tehtiin varmaan osaltaan siksi, että kuvaustiimi pääsi lomailemaan Venetsiaan. Käsikirjoitus kuin Anna-lehden novellista. Alkaa lastenleffana ja yrittää olla vakavasti otettava kuvaus skitsofreniasta. Vaikea kuvitella kohdeyleisöä tälle elokuvalle. Nyt mukana myös pakolaisteemaa, sukupolvien kuilun korjaamista, ystävyyttä yli rajojen ja kaikea muuta ylisiirappista... Kaipa tätä mielurihoitajat katsovat alahuuli väpättäen. Varmasti myös sosiaalityöntekijöiden oppikurssin pakollisena kuviona, tyyliin "Seitsemän veljestä" ala-asteella. Kakkapaska 1/5. Harvoja positiivisia yllätyksiä Liisa Kuoppamäen seksikkyys, vaikkakin vahingossa.
Joo ja ei jumalauta varmaan koskaan saada Suomesta hyviä ja USKOTTAVIA lapsinäyttelijöitä. Onko syy lapsissa vai ohjaajissa, en tiedä enkä enää välitä...
Ei seetana näitä härmäleffoja...
Siivoton juttu - komedia laman aikaisista "yrittäjistä". Muutaman kerran yllätin itseni hieman naureskelemasta ja tiettyä kunnianhimoa oli tässä leffassa selvästi. 3/5
Emmauksen tiellä - Pölösen suomalainen dogmaelokuva. Muutama riemastuttava kohta. Hyvin valittu iskelmäkavalkadi. Tyylivirheeksi luen itseironian elokuvan tekoon, mikä ei ole dogman alkuperäinen tarkoitus. Olisipa hauska olla ollut kärpäsenä katossa elokuvateatterissa, kun Pölösen perusfanit katsovat "suu ammollaan" mitä tuleman pitää... 3.5/5
Rikos ja Rangaistus - Kaurismäen kehuttu versio Dostojevskin teoksesta. En kyllä ymmärrä miksi. Kökköä dialogia tuttuun K-tyyliin. Kirjan perusteema täysin hukattu, ei mistään kostosta ollut kysymys. Omien kaverien tukityöllistämistä ja Marstion huonoenglantista laulua. Muutamat hyvät näyttelijät erottuvat selvästi edukseen ja ovat kuin irrallisesti muista elokuvista tässä "vierailevia tähtiä". Surkeaakin surkeampi tekele. Vanhan Helsingin näkeminen silti ilahdutti. Siitä 1/5
Kalteva Torni - omituinen sillisalaatti Koivusalolta. Elokuvan kässäri tehtiin varmaan osaltaan siksi, että kuvaustiimi pääsi lomailemaan Venetsiaan. Käsikirjoitus kuin Anna-lehden novellista. Alkaa lastenleffana ja yrittää olla vakavasti otettava kuvaus skitsofreniasta. Vaikea kuvitella kohdeyleisöä tälle elokuvalle. Nyt mukana myös pakolaisteemaa, sukupolvien kuilun korjaamista, ystävyyttä yli rajojen ja kaikea muuta ylisiirappista... Kaipa tätä mielurihoitajat katsovat alahuuli väpättäen. Varmasti myös sosiaalityöntekijöiden oppikurssin pakollisena kuviona, tyyliin "Seitsemän veljestä" ala-asteella. Kakkapaska 1/5. Harvoja positiivisia yllätyksiä Liisa Kuoppamäen seksikkyys, vaikkakin vahingossa.
Joo ja ei jumalauta varmaan koskaan saada Suomesta hyviä ja USKOTTAVIA lapsinäyttelijöitä. Onko syy lapsissa vai ohjaajissa, en tiedä enkä enää välitä...
Ei seetana näitä härmäleffoja...
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
EuroJR kirjoitti: Rikos ja Rangaistus - Kaurismäen kehuttu versio Dostojevskin teoksesta. En kyllä ymmärrä miksi. Kökköä dialogia tuttuun K-tyyliin. Kirjan perusteema täysin hukattu, ei mistään kostosta ollut kysymys. Omien kaverien tukityöllistämistä ja Marstion huonoenglantista laulua. Muutamat hyvät näyttelijät erottuvat selvästi edukseen ja ovat kuin irrallisesti muista elokuvista tässä "vierailevia tähtiä". Surkeaakin surkeampi tekele. Vanhan Helsingin näkeminen silti ilahdutti. Siitä 1/5
Ihan kohtuullinen kino. Lainaan asteikkoasi ja annan 3/5. "Kuvauksenne kaltaisia miehiä on kaupungissa noin 20000. Muistaisitteko vielä jotain mikä voisi tarkentaa kuvaa epäillystä". "No, hän katsoi sillai omituisesti - niin kuin hullut katsovat". "Valitettavasti tuo tieto vain lisää epäiltyjen määrää". Hahaha
Toinen Kaurismäen kino minkä ystäviä en ole löytänyt kenestäkään on Hamlet liikemaailmassa. 4/5. Hyvän huumorin tuntijat ovat harvassa...
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
DonHessu
- Rico Tubbs
- Viestit: 1204
- Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
- Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.
Fight Club
Brad Pitt ja Edward Norton samassa elokuvassa.
Jackilla (Ed Norton) on univaikeuksia. Hän ei saa unta.
Jackin elämä muuttuu hänen tutustuessaan Tyloriin (Brad Pitt) joka on varsin outo miekkonen. Tylorin kanssa Jack perustaa kerhon jossa saa lyödä toista luvan kanssa.
"I Want You to Hit Me As Hard As You Can."
Elokuvassa on paljon väkivaltaa, mutta väkivalta ei ole pääosassa.
Itse en juonta edes loppupuolelta kunnolla tajunnut, mutta jokainen täysijärkinen joka tämän katsoo, on taatusti sitä mieltä että Fight Club on hyvä elokuva.
9.7/10
~Hessu
Brad Pitt ja Edward Norton samassa elokuvassa.
Jackilla (Ed Norton) on univaikeuksia. Hän ei saa unta.
Jackin elämä muuttuu hänen tutustuessaan Tyloriin (Brad Pitt) joka on varsin outo miekkonen. Tylorin kanssa Jack perustaa kerhon jossa saa lyödä toista luvan kanssa.
"I Want You to Hit Me As Hard As You Can."
Elokuvassa on paljon väkivaltaa, mutta väkivalta ei ole pääosassa.
Itse en juonta edes loppupuolelta kunnolla tajunnut, mutta jokainen täysijärkinen joka tämän katsoo, on taatusti sitä mieltä että Fight Club on hyvä elokuva.
9.7/10
~Hessu
What you do... Makes you who you are.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Haha täytyypä kiduttaa itseään ja tsiigata sekin joku kaunis ilta. Täytyyhän se ilta pilata jollakin...Doctor Lecter kirjoitti:EuroJR kirjoitti: Rikos ja Rangaistus - Kaurismäen kehuttu versio Dostojevskin teoksesta. En kyllä ymmärrä miksi. Kökköä dialogia tuttuun K-tyyliin. Kirjan perusteema täysin hukattu, ei mistään kostosta ollut kysymys. Omien kaverien tukityöllistämistä ja Marstion huonoenglantista laulua. Muutamat hyvät näyttelijät erottuvat selvästi edukseen ja ovat kuin irrallisesti muista elokuvista tässä "vierailevia tähtiä". Surkeaakin surkeampi tekele. Vanhan Helsingin näkeminen silti ilahdutti. Siitä 1/5
"Kuvauksenne kaltaisia miehiä on kaupungissa noin 20000. Muistaisitteko vielä jotain mikä voisi tarkentaa kuvaa epäillystä". "No, hän katsoi sillai omituisesti - niin kuin hullut katsovat". "Valitettavasti tuo tieto vain lisää epäiltyjen määrää". Hahaha
Toinen Kaurismäen kino minkä ystäviä en ole löytänyt kenestäkään on Hamlet liikemaailmassa. 4/5. Hyvän huumorin tuntijat ovat harvassa...
Vähän lisää tuosta Rikos & Rangaistus-rainasta:
Korjaus: "Kuvauksenne kaltaisia miehiä on kaupungissa noin 80 000...."
Ei helevetti, tuntomerkit etsitystä
- ruskea tukka
- keskikokoinen
- keskipainoinen
Eipä kukaan tullut ohimennenkään maininneeksi, että PUOLIKALJU!!! Oltiiko näyttelijä Toikalle nyt vähän liian kohteliaita tarinan kustannuksella?
Paljonko noille Kaurismäen näyttelijöille pitäis antaa lisää viinaa/fyrkkaa, että ne viittis opetella yhden ilmeen lisäksi toisenkin? Mua ärsyttää kun mä pystyn sieluni silmin kuvittelemaan taidepaaaakkuyleisön hirnahtelemassa Kino Kosmoksessa, kun Pellonpää ryystää keittoa...
Muita esimerkkejä:
Mies: "Yksi keitto"
Kahvilan emäntä: "Kiitos"
Näköjään yhtä keittoa tarjolla vaan...
Joo ja tuota ei sitten kukaan maksanut missään vaiheessa...
Alussa murhan jälkeen jamppa kähmii ilman hanskoja lähes koko huushollin. Eikö poliisi ottanut sormenjälkiä? Täh?
Ylläri ylläri ylimääräinen kolmiodraama seksistisen leipurin halutessa "leipoa" söpöä yksi-ilmeistä leipomoapulaista. Noinhan niitä hotellihuoneitakin lukitaan sisältä joopajoo... ja sitten "yllättävä" raitiovaunun alle jääminen anna mun kaikki kestää..
Paska mikä paska. Tehköön Kaurismäki yhdenkin ns. realistisen tyyppisen elokuvan, niin uskon, että osaa tehdä hienoa taidetta. Turha tulla tyrkyttämään noita "aurinko nousee saharassa"-tauluja, ennekuin osaa maalata muotokuvan...
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
No sitten tulikin "piristävä" yllätys. Aki Louhimiehen
Valkoinen Kaupunki
Kertomus yhden miehen elämän luhistumisesta. Kovin vähän sitä pystyy purjehtimaan kaarnalaivalla koskessa. Ja tämä (melkein) kaikki on nähty niin läheltä ja niin monta kertaa. Inhorealismia totta tosiaan.
Itsekin muutaman vuoden taksia ajaneena pystyin helposti samaistumaan päähenkilöön. Tuon esitetyn äidin "eroprosessi" on myös niin kovin tuttua vähän sieltä sun täältä. Perheterapioineen päivineen. Oli myös meikäläiselle hyvä nähdä muistikuvia yhden entisen asuinpaikkani yöelämästä, katosi juuri ikävä kotimaahan.
Hieno ohjaus. Upeaa näyttelytyötä (lapset mukaanlukien). Kaikki henkilöhahmot olivat uskottavia ja dialogi realistista, yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta.
*spoilerivaroitus*
Vankilakuvaus syyllisyyden kiistämisineen oli myös kuin oppikirjasta, ja tällä kertaa oikeasta sellaisesta. Ainoana miinuksena elokuvan todenmukaisuuteen pidän tuota häiritsevää naapuria. Pikkaisen liian nopea juonenkehittely siltä osin, marsulla tai ilman.
Lopussa kaiken synkkyden ja (konkreettisenkin) muurin takaa pilkahtaa valo, toivonkipinä. Kun kaikki on menetetty, uusi voi alkaa. Olen aistivinani myös uskonnollisia vertauskuvia.
Jännä yhteensattuma tuon Kaurismäen uusimman kanssa, joka minulla myös on (Laitakaupungin valot). Tätähän on syytetty liiasta synkkyydestä tai toivottomuudesta. Ihan sama minulle, mitä ne puupökkelöt siellä pilipalimaailmassa runollisine pätkivine taiteellisine klisheineen töksäyttävät. Niin kaukana on Kaurismäen kuvaus mistään todellisesta, että minkäänlaista myötäelämistä ei synny ainakaan minun ja henkilöhahmojen välille. Mielestäni Kaurismäen arvostus ulkomailla nojautuu paljolti siihen kusetukseen, että siellä tosiaan luullaan suomalaisten olevan tuollaisia. Eksoottinen juro pohjolan kansa. Niih.
Sitäpaitsi, Doc Lecter, muista että Kaurismäki on ystäviesi vasemmistolaisten ja demareitten suuri suosikki..
Annan Valkoiselle Kaupungille arvosanaksi 4.5/5
Laitakaupungin Valot saa plakkariin 2/5
Valkoinen Kaupunki
Kertomus yhden miehen elämän luhistumisesta. Kovin vähän sitä pystyy purjehtimaan kaarnalaivalla koskessa. Ja tämä (melkein) kaikki on nähty niin läheltä ja niin monta kertaa. Inhorealismia totta tosiaan.
Itsekin muutaman vuoden taksia ajaneena pystyin helposti samaistumaan päähenkilöön. Tuon esitetyn äidin "eroprosessi" on myös niin kovin tuttua vähän sieltä sun täältä. Perheterapioineen päivineen. Oli myös meikäläiselle hyvä nähdä muistikuvia yhden entisen asuinpaikkani yöelämästä, katosi juuri ikävä kotimaahan.
Hieno ohjaus. Upeaa näyttelytyötä (lapset mukaanlukien). Kaikki henkilöhahmot olivat uskottavia ja dialogi realistista, yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta.
*spoilerivaroitus*
Vankilakuvaus syyllisyyden kiistämisineen oli myös kuin oppikirjasta, ja tällä kertaa oikeasta sellaisesta. Ainoana miinuksena elokuvan todenmukaisuuteen pidän tuota häiritsevää naapuria. Pikkaisen liian nopea juonenkehittely siltä osin, marsulla tai ilman.
Lopussa kaiken synkkyden ja (konkreettisenkin) muurin takaa pilkahtaa valo, toivonkipinä. Kun kaikki on menetetty, uusi voi alkaa. Olen aistivinani myös uskonnollisia vertauskuvia.
Jännä yhteensattuma tuon Kaurismäen uusimman kanssa, joka minulla myös on (Laitakaupungin valot). Tätähän on syytetty liiasta synkkyydestä tai toivottomuudesta. Ihan sama minulle, mitä ne puupökkelöt siellä pilipalimaailmassa runollisine pätkivine taiteellisine klisheineen töksäyttävät. Niin kaukana on Kaurismäen kuvaus mistään todellisesta, että minkäänlaista myötäelämistä ei synny ainakaan minun ja henkilöhahmojen välille. Mielestäni Kaurismäen arvostus ulkomailla nojautuu paljolti siihen kusetukseen, että siellä tosiaan luullaan suomalaisten olevan tuollaisia. Eksoottinen juro pohjolan kansa. Niih.
Sitäpaitsi, Doc Lecter, muista että Kaurismäki on ystäviesi vasemmistolaisten ja demareitten suuri suosikki..
Annan Valkoiselle Kaupungille arvosanaksi 4.5/5
Laitakaupungin Valot saa plakkariin 2/5
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Aaarrgh! No, tuon kyllä tiesin ja huvittaa miten Aki K sanoi, että kun Suomi liittyy Natoon, niin hän polttaa Suomen passin. Itse mies kuitenkin jo asuu Natoon kuuluvassa PortugalissaEuroJR kirjoitti: Sitäpaitsi, Doc Lecter, muista että Kaurismäki on ystäviesi vasemmistolaisten ja demareitten suuri suosikki..
Politiikasta vielä, että K:n asettuminen Halosen kannalle pres.vaaleissa oli toki harmittava takaisku. Mutta K on elokuvissaan useasti - lähes aina pienen ihmisen asialla, mitä taas demarit eivät ole sitä aidosti olleet vuosikymmeniin. Se minun aatteeni löytyy jostain sieltä välistä - vennamolaisuudesta.
Tuo tietty, ehkä "vasemmistolainen" humaanisuus näkyy hyvin K:n elokuvissa. Yhteiskunnan tylyys ja eliitin kähmintä saa sapiskaa.
Laitakaupungin valot saa 3/5. Mies vailla menneisyyttä 3/5. Autot on K:n elokuvissa valittu hyvin. Esim. Tuossa mies vailla... oli vartijalla vanha Moskvitsh ja sillä miehen vaimon uudella suhteella Checker. Samoin kuin Laitakaupungissa oli gangsteripomolla Checker (hyvät äänet ja kuvakulma jossain kohtaa) ja sillä luuserilla vanha etuveto-Taunus sekä Arvottomissa (1981/1982) Manne, eli Pellonpää ajaa Konelan tuolloin omistamalla Volga farmarilla. Arvottomat on hieno ajankuvaus, roadmovie ja siinä on paljon sellaista mistä tulee hentomieliseksi. Vanha ja aito Kuopion kaupunginhotelli viimeisinä vuosinaan, lättähattu (moottorivaunu Dm8) tulossa syrjäiselle pysäkille Pohjois-Karjalassa, ja kyläkauppoja ties missä. Jo kadonnutta Suomea
Arvottomat 4/5.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Katsastakaa sellainen pätkä kuin Civic Duty (kuulostaa tuntemattomalta, mutta tullut juuri vuokralle), pääosan tulkitsee Six Feet Underista (maailmankaikkeuden paras tv-sarja) tuttu Peter Krause vainoharhaisena työttömänä, jolla on liikaa vapaa-aikaa.
Vaikka suomalaisittain pidetäänkin perinteisesti huolta vain omista asioistamme, ovat kaikki kuitenkin joskus katsoneet naapurin tekemisiä vähän sillä silmällä, että "ruumistako se tuohon aikaan roskikseen kantaa?"... Vai olenko ainoa ? Olettaisin myös teidän palstalaisten pitävän elokuvasta siksi, että tuo Krausen esittämä Terry Allen on tavallaan murhalainen gone crazy: Mitä tapahtuu, kun rikosten selvittämisestä tuleekin ainoa aktiviteetti?
Todella hyvää näyttelijäntyötä, vaikka tosin olen aina pitänyt Krausesta kovasti, joten mielipiteeni voi olla hieman puolueellinen. Erityismaininta ohjauksesta (johon kiinnitän aina hirveästi huomiota) ja kuvauksesta, todella hienoa jälkeä, sanon minä. Lisäksi, pidän tämän kaltaisista elokuvista, jotka herättävät tunteita, jotka yleensä halutaan torjua. Kuten ahdistusta, itseinhoa, surua... Sellaisten tunteiden loihtiminen kuvaruudun välityksellä ei todellakaan ole helppoa, eikä silloin yleisön viihdyttämiseksi kiivetä aidan matalimman kohdan yli. Ja ahdistusta Civic Duty herätti, ainakin allekirjoittaneessa.
Yleisarvosana: 8/10
Ohjaus: 10/10
Vaikka suomalaisittain pidetäänkin perinteisesti huolta vain omista asioistamme, ovat kaikki kuitenkin joskus katsoneet naapurin tekemisiä vähän sillä silmällä, että "ruumistako se tuohon aikaan roskikseen kantaa?"... Vai olenko ainoa
? Olettaisin myös teidän palstalaisten pitävän elokuvasta siksi, että tuo Krausen esittämä Terry Allen on tavallaan murhalainen gone crazy: Mitä tapahtuu, kun rikosten selvittämisestä tuleekin ainoa aktiviteetti?Todella hyvää näyttelijäntyötä, vaikka tosin olen aina pitänyt Krausesta kovasti, joten mielipiteeni voi olla hieman puolueellinen. Erityismaininta ohjauksesta (johon kiinnitän aina hirveästi huomiota) ja kuvauksesta, todella hienoa jälkeä, sanon minä. Lisäksi, pidän tämän kaltaisista elokuvista, jotka herättävät tunteita, jotka yleensä halutaan torjua. Kuten ahdistusta, itseinhoa, surua... Sellaisten tunteiden loihtiminen kuvaruudun välityksellä ei todellakaan ole helppoa, eikä silloin yleisön viihdyttämiseksi kiivetä aidan matalimman kohdan yli. Ja ahdistusta Civic Duty herätti, ainakin allekirjoittaneessa.
Yleisarvosana: 8/10
Ohjaus: 10/10
Haluan yksityiskohtaisen selvennyksen siitä, miksi Kummisedän ykkösosan jälkeen maailmankaikkeuden paras elokuva ei ole saanut kolmea sille ehdottomasti kuulunutta kymmenystäDonHessu kirjoitti: Itse en juonta edes loppupuolelta kunnolla tajunnut, mutta jokainen täysijärkinen joka tämän katsoo, on taatusti sitä mieltä että Fight Club on hyvä elokuva.
9.7/10