Lasten kertomukset

[jmit]

"Hohhoijaa. Ihan niinkuin nämä samat jankutukset olisi kuultu jo. Hirveä tuntuu olevan tarve tähän."

Ikävät tosiasiat eivät katoa sillä, että sinä laitat silmäsi kiinni ja nukahdat.

"Onko tullut mieleen, että Auer olisi saattanut olla vaan ihan tavallinen väsähtänyt kotiäiti? Itse kahden äitinä tiedän, että aina ei motivoi huushollia nuohota edustuskuntoon, kun perässä kulkee kakaratornado sotkemassa."

Olen kolmen lapsen isä. Juuri tuossa eilen illalla käytiin läpi lääkäripojan kanssa hänen lapsuudenaikaisia sairaskertomuksia. Monessa dokumentissa luki "isä hoitaa kotona kun on sairas" poika totesi siis itse nyt lääkärinä, että onpa hän tarvinnut paljon hoitoa, josta yhtenä osoituksena korotettu saraan lapsen hoitotuki. Vai että nuohota huushollia edustuskumntoon? Matkalaukut olivat olleet kuukausitolkulla lattialla edellisen matkan jäljiltä. Samoin tavaravuoret.

Sinä et tiedä vastuullisesta lastenhoidosta yhtään mitään. Sitä osoittaa jo sekin, että käytät lapsista halventavaa nimitystä kakarat.

"Faktaa lienee..."

Tuohan nyt on idiotismi. Mieti nyt vähän mitä kirjoitat.

"Surman jälkeen tietyillä asianosaisilla on ollut tietyntyyppiset intressit leipoa Auerista lasten hyväksikäyttäjä, kylärakkien motiiveja ei voi kuin arvailla."

Itse ihmettelen tiettyjen intressipiirien pyrkimystä pestä lastenraiskaajaa vastuusta puhtaaksi. Me elämme oikeusvaltiossa ja sellaisessa on tapana kunnioittaa tuomioistuimen lainvoimaisia ratkaisuja. Toinen vaihtoehto on anarkia. Miten luulet, että pärjäisit anarkiassa kutsumasi kakaralauman kanssa? Irakiin tai Somaliaan voi muuttaa, jos tuo malli miellyttää. Mistä kumpuaa sinun motivaatiosi puolustaa lapsenraiskaajaa?

[maybellene]

Olen kolmen lapsen isä. Juuri tuossa eilen illalla käytiin läpi lääkäripojan kanssa hänen lapsuudenaikaisia sairaskertomuksia. Monessa dokumentissa luki "isä hoitaa kotona kun on sairas" poika totesi siis itse nyt lääkärinä, että onpa hän tarvinnut paljon hoitoa, josta yhtenä osoituksena korotettu saraan lapsen hoitotuki...

...Sinä et tiedä vastuullisesta lastenhoidosta yhtään mitään....
...Tuohan nyt on idiotismi...

Huh, minkä ryöpsäyksen taas näppis oksensi ulos. Taisi niinsanotusti kolahtaa? Ainakin koira älähti. Vai olisko se ollut se kylärakki...??

En oikein saanut nyt selvää tuosta sairaskertomusepisodista että mitä siitä piti saada irti? Hän itsensä ylentää jotenkin esimerkki-isäksi vai mikä tässä oli missio? Että sulla on varaa tuomita muita vanhempia? No, muuta en tästä saanut irti, aikamoinen rimanalitus kaiken kaikkiaan. Ehkäpä tällä solvaustulvalla oli tavoitteena ikäänkuin saada pontta omille teeseillesi?

[jmit]

Maybbellane,

Minähän vain asetin peilin eteesi. Toit esiin omaa vanhemmuuttasi pönkittämään uskottavuuttasi. Taisi kolahtaa, kun et mihinkään muuhun kiinnittänyt huomiota tai vastannut. Mentäisiinkö taas asiaan?

Itse ihmettelen tiettyjen intressipiirien pyrkimystä pestä lastenraiskaajaa vastuusta puhtaaksi. Me elämme oikeusvaltiossa ja sellaisessa on tapana kunnioittaa tuomioistuimen lainvoimaisia ratkaisuja. Toinen vaihtoehto on anarkia. Miten luulet, että pärjäisit anarkiassa kutsumasi kakaralauman kanssa? Irakiin tai Somaliaan voi muuttaa, jos tuo malli miellyttää. Mistä kumpuaa sinun motivaatiosi puolustaa lapsenraiskaajaa? Voisitko vastata näihin?

Erittäin vahingollista oli myös psyykkisen avun evääminen lapsilta ja Jukan muiston halventaminen unohtamalla ja häpäisemällä Jukan maallisia jäännöksiä viskaamalla uurna mereen ja säilyttämällä vaatekaapissa puoli vuotta. Tutkimusten mukaan lapsi selviää aika hyvin vanhemman kuolemasta, jos toinen vanhempi kuljettaa edesmenneen muistoa arjessa mukana positiivisesti. Anneli totesi, että heidän perheessään ei Jukasta puhuta. No kaiken yllä olevan voi selitellä positiiviseksi Annelin kannalta, jos tahtoa riittää. Miten tuo tahto syntyy ja mistä motiiveista?

Voidaan tietysti vedota siihen, että Anneli on ollut väsähtänyt kotiäiti. Tuollaisella väsähtämisellä selitetään vastuu usein pois jopa miehensä keittiöveitsellä puukottaneelta kotiäidiltä. Koskaan en ole kuullut, että perheväkivaltaan tai lasten kaltoinkohteluun syyllistyneen miehen vastuuta vähennettäisiin tai seliteltäisiin isän väsähtämisellä. Eikö äidillä muuten ole mitään vastuuta hakea apua, lapsiahan ei ole kenenkään pakko pitää.

Matriarkaatissa ihmisten hyvyys ja pahuus määritellään suoraan sen mukaan millaiset vehkeet on jalkojen välissä. Tässä on motivaationi kirjoittaa tästä keisistä. Jos Jukka olisi murhannut Annelin ja selitellyt jostain ikkunasta tulleesta rouvasta, niin poliisi olisi nauranut rehevästi ja tutkinta olisi suoritettu ripeästi ja ammattimaisesti siten, että ei olisi jäänyt mitään epäselvyyttä siitä, että Jukka on murhannut Annelin.

Lähden kohta Poriin käymään jazzeilla ja voi olla että vastaan vähän hitaasti, mutta vastaukset tulee kyllä.

[Clawdeen]

Kuolemannaakka kirjoitti:

Auerin lapsista ei kukaan huomannut mitään, eikä vammoja näy edes 2009 otetuissa kuvissa. Peiteseppo kehui Aueria hyväksi äidiksi ja kuvasi äidin ja lasten välejä hyviksi.

Niin, sopivasti voidaan unohtaa, että Anneli on tunnustanut hakanneensa lastaan muovilautasella, mikä kuulostaa minusta, kahden lapsen äidistä, jo aivan hirveältä. Lisäksi Anneli on tunnustanut hakanneensa lapsensa kasvot mustelmille, jonka vuoksi lasta ei päästetty kouluun. Siis yksinketaisesti sanottuna, lasta piiloteltiin sen aikaa, että jäljet häviää! Oliko tämä ainut kerta? En usko. Ja koska tämä on tiedossa, ei ole mitenkään merkityksellistä korostaa, ettei Auerin lapsissa näkynyt jälkiä. Kuvia on otettu vain silloin, kun jälkiä ei ole. Jos Anneli olisi niin ihana ja hyvä äiti, millaisena jotkut haluavat hänet nähdä, mitään tällaista ei olisi tiedossa! Yleensä julki tulleet asiat ovat vain jäävuoren huippu.

[maybellene]

Kuolemannaakka kirjoitti:

Auerin lapsista ei kukaan huomannut mitään, eikä vammoja näy edes 2009 otetuissa kuvissa. Peiteseppo kehui Aueria hyväksi äidiksi ja kuvasi äidin ja lasten välejä hyviksi.

Niin, sopivasti voidaan unohtaa, että Anneli on tunnustanut hakanneensa lastaan muovilautasella, mikä kuulostaa minusta, kahden lapsen äidistä, jo aivan hirveältä. Lisäksi Anneli on tunnustanut hakanneensa lapsensa kasvot mustelmille, jonka vuoksi lasta ei päästetty kouluun. Siis yksinketaisesti sanottuna, lasta piiloteltiin sen aikaa, että jäljet häviää! Oliko tämä ainut kerta? En usko. Ja koska tämä on tiedossa, ei ole mitenkään merkityksellistä korostaa, ettei Auerin lapsissa näkynyt jälkiä. Kuvia on otettu vain silloin, kun jälkiä ei ole. Jos Anneli olisi niin ihana ja hyvä äiti, millaisena jotkut haluavat hänet nähdä, mitään tällaista ei olisi tiedossa! Yleensä julki tulleet asiat ovat vain jäävuoren huippu.

Mistä tällaiset tiedot ovat peräisin? Minä ainakin kuulen tämmöistä ensimmäistä kertaa.

[maybellene]

Minähän vain asetin peilin eteesi. Toit esiin omaa vanhemmuuttasi pönkittämään uskottavuuttasi. Taisi kolahtaa, kun et mihinkään muuhun kiinnittänyt huomiota tai vastannut. Mentäisiinkö taas asiaan?

Asiattomuuksiin en vastaa. Ja kun kerran sulla ei oma hahmotuskyky riitä, niin väännän rautalangasta ja kerron, että en ole omaa vanhemmuuttani arvottanut mitenkään, muuta kuin kertonut että kahden lapsen vanhempana tiedän, että lapset sotkevat. Sulla sen sijaan tuntuu olevan helvetinmoinen tarve nostaa itseäsi jalustalle solvaamalla muita. Tapahan se on tuokin, mutta et sinä argumenttejasi niillä yhtään uskottavammaksi tee.

...Me elämme oikeusvaltiossa ja sellaisessa on tapana kunnioittaa tuomioistuimen lainvoimaisia ratkaisuja. Toinen vaihtoehto on anarkia. Miten luulet, että pärjäisit anarkiassa kutsumasi kakaralauman kanssa? Irakiin tai Somaliaan voi muuttaa, jos tuo malli miellyttää. Mistä kumpuaa sinun motivaatiosi puolustaa lapsenraiskaajaa? Voisitko vastata näihin?

Vastaan pyynnöstä nyt sit tähän, muuten jätän nämä sun 'kommentit' omaan arvoonsa.
Kovin on mustavalkoinen sun maailma. Viranomaisten toimien arvosteleminen ja kyseenalaistaminen ei ole vielä anarkiaa nähnytkään. Avoimeen demokratiaan ei kuulu se, että yksinvaltiaina patsastelevien mielipiteitä ja tekoja ei saisi tarkastella ja kyseenalaistaa. Maailma ei ole valmis eikä tuomioistuinten ratkaisut ole absoluuttisia totuuksia. Jos keskustelu loppuu, elämme hyvin ikävässä maailmassa.

Ja minä en puolusta lapsenraiskaajaa, vaan ihmistä jota pidän syyttömänä näihin lsh-tekoihin. Murhajuttu on asia erikseen, tosin siinäkin olen enemmän sillä kannalla, että Auer ei miestään murhannut. Perustelut löytyy muista viesteistäni. Tähän en jaksa kun tiedän hukkaavani sekä aikaa että energiaa. [/quote]

Lähden kohta Poriin käymään jazzeilla...

Ei tainnut kovin kauas mennä mun arvelut... Tjaa eihän hauhauhaukku haavaa tee...

[ruffe]

Viittaukset pahoinpitelyihin löytyvät oikeuden pöytäkirjoista.
Siis ne, jotka hän on tunnustanut.
Alla oleva on oma käsitykseni etp-materiaalin pohjalta:
Annelin mielentilatutkimus tehtiin vuosia murhan jälkeen. Mikä hänen henkinen tila oli murhan tapahtuessa on epäselvää. Anneli on kertonut Jukan kohdelleen häntä huonosti, jopa niin että kohtelu oli alkuaikoina pahempaa, inhosi itsekkäitä ihmisiä ja vähätteli Annelin tekemisiä. Myös Annelin isä on moittinut tytärtään murhan jälkeen; "olet yhtä laiska kuin ennenkin". Lapset pelkäsivät Annelia enemmän hänen suuttuessa kuin Jukkaa, vaikka Anneli maalaileekin kuvaa kylmässä suihkussa seisottavasta isästä. Jukka siivosi, imuroi, pesi lattiat jne. keitti vaimolle aamukahvit ja lähti aamuisin varhain töihin. Illalla myöhään työpäivän jälkeen Jukka kotiin tullessa kohtasi koneella virtuaalimaailmassa haahuilevan vaimonsa, kalapuikot ja ranskalaiset heitetty hätäisesti uuniin, Annelin oli "valmistanut" aterian. Puhtaita vaatteita ei tahtonut löytyä, koska Anneli ei saanut pyykkiä koneeseen ja narulle. Ne sullottiin jätesäkkeihin ja pinottiin epämääräisiin kasoihin. Koti oli sekaisin ja rojun täyttämä, astiat laittamatta koneeseen. Annelin itsekäs oma maailma, virtuaalinen elämä oli tärkeämpää kuin oman perheen viihtyisyys kodissa ja arjen toimivuus. Kodissa ei käynyt ystäviä, sukulaiset poikkesivat muutaman kerran vuodessa, kukaan ystävä ei soitellut. Jukka venyi äärimmilleen päivätyössä ja kotiin palatessa sama kaaos oli vastassa. Murhapäivänä Anneli ei tehnyt elettäkään kodin hyväksi, sängyssä samat viikkoja vanhat lakanat, matkalaukut siinä mihin ne oli matkalta tullessa sattuneet jäämään, kodinhoitohuone täynnä likaisia vaatteita säkkeihin sullottuna, "askartelutarvikkeita" viemässä arvokasta kaappitilaa, lehtiä ja papereita pinoissa, kasoina niin, että yksi huone oli käyttökelvoton. Murhapäivänä Anneli teki joulujuttuja perhekerhon sivuilla, virtuaalisesti. Oman kodin joulun laitto olisi jäänyt Jukan jaksamisen varaan. Mistä Anneli oli uupunut? Lapset pysyivät pois jaloista, Anneli ei hoitanut arjen askareita eikä ne olleet häntä pitkään aikaan kiinnostaneet. Anneli oli sulkeutunut ja puhumaton, Jukka sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Hän pyrki pitämään voimavarojensa puitteissa edes jotain järjestystä yllä. Latasi tiskikoneen yli 12 tunnin työpäivän jälkeen, miksi Anneli ei saanut itsestään irti sen vertaa. Mikä Annelin henkinen status todellisuudessa oli murhan aikoihin? Murhan jälkeen hän kukoistaa, puhua pulputtaa, etsii aktiivisesti uutta kumppania, pitää kotinsa siistinä. Melkoinen muutos. Silti lasten kertomuksista kuvastuu itsekäs Anneli, lapset eivät saaneet sitä apua ja huolenpitoa, joita he olisivat tarvinneet. Anneli tuo heidän elämäänsä jopa väkivaltaisen Jens Kukan, omien lasten pahoinpitelystä tuomitun miehen. Anneli on kertonut suhteen loppuneen luottamuspulaan, silti se oli moottoripyörän arvoinen.

[Satinique]

Joskus sitä lapsiperheessä turhautuu jatkuvaan siivomiseen.Nimimerkillä, niin paljon olen turhaan siivonnut. Neljän lapsen kanssa vieläpä on typerää odottaa siistiä kotia, paitsi jos on siivoushullu ja neuroottinen, joka saa raivarit kun pöydältä leivänmurut tippuu lattialle. Onhan näitäkin ihmisiä.
Menin itse kerran kylään jossa isäntä kielsi tulemasta paljain jaloin, ettei jää jälkiä. Ja on minulla ystävä joka järjestelee lautaset astiakaapissa kun häntä asia niin häiritsee. Niin on meitä erilaisia. On ollut meilläkin muovipusseja nurkassa odottamassa vientiä kierrätykseen, tuossa nyt ihmeellistä en näe, enkä käsitä tuota Annelin parjaamista noissa asioissa.
Ja mitä tulee pojan sanomisiin. Vuonna 2009 poliisi Marina kysyy Allulta kuulemisen jälkeen, viedäänkö poika kouluun vai kotiin.
Allu vastaa iloisesti KOTIIN KOTIIN KOTIIN. Poliisi Marina kysyy, perustele miksi kotiin, Allu kertoo että koulussa on tylsää.
Ei pojalla ollut tuolloin mitään pelkoa kotia kohtaan, ja tämä kohtakin todistaa uudet puheet pelkiksi valheiksi. Olen erittäin kyrpiintynyt niihin aikuisiin jotka silittelee valehtelijan päätä, eikä mitään apua ole lapselle suotu.
Tästä tulee mieleen kieroon kasvattajat. Katsokaa juutuubista erään koulun kiusatuksi tulleen pojan tarina joka on silminnäkijässä esitetty.
Ohjelma on nimeltään KOULUAMPUJAKSI LEIMATTU 1,2,3
Miettikää mikä voima luulemisella on.
Toinen elokuva mitä suosittelen on JAHTI.

[Clawdeen]

Kuolemannaakka kirjoitti:

Auerin lapsista ei kukaan huomannut mitään, eikä vammoja näy edes 2009 otetuissa kuvissa. Peiteseppo kehui Aueria hyväksi äidiksi ja kuvasi äidin ja lasten välejä hyviksi.

Niin, sopivasti voidaan unohtaa, että Anneli on tunnustanut hakanneensa lastaan muovilautasella, mikä kuulostaa minusta, kahden lapsen äidistä, jo aivan hirveältä. Lisäksi Anneli on tunnustanut hakanneensa lapsensa kasvot mustelmille, jonka vuoksi lasta ei päästetty kouluun. Siis yksinketaisesti sanottuna, lasta piiloteltiin sen aikaa, että jäljet häviää! Oliko tämä ainut kerta? En usko. Ja koska tämä on tiedossa, ei ole mitenkään merkityksellistä korostaa, ettei Auerin lapsissa näkynyt jälkiä. Kuvia on otettu vain silloin, kun jälkiä ei ole. Jos Anneli olisi niin ihana ja hyvä äiti, millaisena jotkut haluavat hänet nähdä, mitään tällaista ei olisi tiedossa! Yleensä julki tulleet asiat ovat vain jäävuoren huippu.

Mistä tällaiset tiedot ovat peräisin? Minä ainakin kuulen tämmöistä ensimmäistä kertaa.

Ja nyt kun kuulit, muuttuiko käsityksesi Auerista? Mielipiteesi kun ovat niin hyvin perusteltuja, kannattaisi lukea näitä Ulvila-sivujakin tuolta alkupäästä, eikä pelkästään tätä loppupään jankkausta. Asiat eivät ole miksikään muuttuneet, mutta sieltä voi jäädä mieleen jotain, jolla on merkitystä.

Annelin siivottomuus on yksi omituisuus monien joukossa. Sinällään merkityksetön, mutta vahvistaa käsitystä ihmisestä, jolle perheen hyvinvointi ei ollut pääasia. Kun tiedetään kaikki tämä Annelista, siivottomuus, väkivaltaisuus, ruuan laitto yms., kuinka kukaan voi pitää häntä mitenkään hyvänä äitinä?!

Yksittäiset lasten sanomiset eivät todista yhtään mitään. Asia on tutkittu ja lopputulos se mikä on. Auer ja Kukka istuvat tuomittuina teoistaan, oli nettikirjoittelijat mitä mieltä tahansa! Tuomioiden vähättely on törkeää!

[ruffe]

Ei ole kyse pullanmuruista, vaikka jotkut haluavatkin keskittyä niihin. Ei myöskään nipottamisesta tai siitä onko turhantarkka. Kyse oli paljon suuremmista ja syvemmistä ongelmista.
Lasten leimaaminen valehtelijoiksi 10 ja 7,5 vuoden tuomioiden jälkeen on anteeksiantamatonta. Anneli itse heittää lapsensa susille jakamalla julkisuuteen tuomion kannalta epäoleellista tietoa. Miksi hän ei avaudu poikansa läimimisestä mustelmille? Oikeus on kyllä osannut erottaa oleellisen epäoleellisesta lasten kertomuksissa. Koska oleellinen todistelu on salaista, Anneli voi yrittää mitätöidä tekonsa levittämällä huttua niinabärin ja jenskukan sisaren suskulondonin kautta.
Hän ripottelee salaliittovihjeitä kirjeissään edellä mainituille jaettavaksi nettiin, miksi ei tuo niitä esiin oikeudessa vai pelkääkö uutta mielentilatutkimusta...

[Fela Shakara]

Muistikuva on sellainen, että Anneli Auer olisi itse myöntänyt, että on lyönyt lasta X muovilautasella päähän ja kertonut antaneensa "normaalit tukkapöllyt". Lapset puolestaan kertoivat pahoinpitelyistä, jotka tapahtuivat siten että heitä vedettiin jalasta pitkin portaita niin, että pää hakkasi askelmiin. Lisäksi heitä oli paiskottu lattiaan ja seinään. Äiti ja vanhin tytär olivat lasten mukaan myös viillelleet heitä. Seksuaalirikokset oli tehty niin, että niihin liittyi väkivaltaa (vyöllä hakkaaminen?). Jens Kukan osalta muistelen, että lasten kertoman mukaan hän olisi sohinut heitä saunakauhan varrella takapuoleen.

Minun mielestäni tukkapöllyn antaminen on rikos lautasella hakkaamisesta puhumattakaan. Lasten kertomat asiat voivat joissain kohtaa olla liioiteltuja, mutta tuskin niitä tyhjästä on keksitty. Vahvistaa mielikuvaa naisesta, joka "pimahtaa" mennen tullen. Huushollin tip-top -tilan ja siivottoman läävän väliin mahtuu monta epäsiisteyden astetta. Asian pointti ei ole imuroinnin laistamisessa ja epäjärjestyksen raivaamisesta, vaan siitä, miten tällaiseen olotilaan on päädytty.

Jaaha, olikin ehtinyt tulla pari viestiä ennen omaani. Olkoot.

[tiinaliina]

Tuo löylykauhalla persiiseen on kyllä niin nettisaitti juttuja, anteeksi vaan, naurattaa, vaikka on vakavasta asiasta kyse. Muuta kommentoitavaa minulla ei ole. Ei uutta länsirintamalla ja jos olisiki niin harva tarttuu, koska Anneli oli siivoton, Anneli laittoi kalapuikkoja, tuhkatkin vei pesästä eikun nakkasi niine hyvine mereen eikun piirteli vai miten se meni, Anneli sitä tätä ja tuota.

[jmit]

Maybellane,

En minä ole sinua solvannut, mutta sinä kyllä minua, rakkikoira ym.

Kyse ei ole lasten sotkuista. Lapsen tehtävä ei ole pestä pyykkiä, vaihtaa lakanoita tai raivata lehtiröykkiöitä.

Anneli on tunnustanut myös seisottaneensa lapsia lapsia kylmässä suihkussa. No vesikidutuskin on varmaan ok, kun äiti on väsynyt. Vai kuinka?

[jmit]

Maybellane,

Toisin kuin esität, niin sinä puolustat lapsenraiskaajaa. Korkeimman oikeuden peräseinään asti prosessoitu ja yksimielisellä tuomiolla juridisesti määritelty lapsenraiskaajaksi.

[zem]

Pojan äidistään antama kuva 2009 ei ole mitenkään huono:

M: Semmonen sanonta on että äiti suuttu et se mustaks muuttuu. Käykö joskus teilläki niin et ko äiti suuttuu niin paljon että melkein muuttuu mustaks?
A: PUDISTAA PÄÄTÄ
M: Te olette kilttejä lapsia sitte
A: NYÖKKÄÄ
M: Mut et se voi joskus olla aika aika haastava olla ko on yksin ja on neljä lasta ja on pikkusiskot oli aika vilkkaita ko ne vilisti siinä rappuset ylös ja alas.
A: NYÖKKÄÄ
M: Et sää koskaan pelkää et sää teet sellasta et sää saat äitin pahalle tuulelle?
A: Ei
M: Yritäk sää välttää ettei semost tule?
A: NYÖKKÄÄ
- -
M: Joo Marina kertoo kameroista ja kysyy vielä
Onko äiti joskus käynyt kiinni ravistellut lapsia.
A: Ei joskus tukistanut mut se ei satu yhtään
M: Nii et se ei lyö eikä mitään semmosta?
A: PYÖRITTÄÄ PÄÄTÄ ei
M: Ei tee sellasta?
A: PUDISTAA PÄÄTÄ (Kuuleminen 2009, alleviigv. Zem.)

Vuonna 2011 äiti on ”muuttunut mustaksi”, ja lapset eivät ole vain ”vilistäneet rappusissa ylös alas” vaan heitä on paiskottu ”niin että veri lentää”. Poika lopulta kertoo 2011, mitä kuulijat halusivat kuulla?

Pojan haastatteluista voi kuulla, mten hän kehittelee kertomusta, keksii ykstyiskohtia.
Yhden päivän kertomukisssa hän on ainakin neljään – viiteen kertaan kertonut heräämisestään sekä siitä, kuinka hän on mennyt ovelle kuuntelemaan:

A: Mä olin sitten ku siin oli se ovi niin mä olin ihan pistäny korvan kiinni siihen
ja olin näin siinä, (painaa korvaa selkänojaa vasten)
(Kuuleminen 2011.)

Toisena kuulemispäivänä ja noin kuudennella kertomiskerralla kuvaan ilmestyy tyyny:

H: Joo. Kuulik sä Amandan ääntä hätäpuhelun aikana?
A: En kuullu, en kuullu sen ääntä. Mä olin ihan paniikissa.
H: Joo.
A: Sitten ku oii se hätäpuhelukin niin mä olin ihan paniikissa ja pidin sitä, sitä
tyynyyki näin siinä, (laittaa kädet korvilleen).
H: Missä sä oIit sillon ku tota sä oIit paniikissa sen hätäpuhelun aikana?
A: Niinku et mä ekaks mä oiin siinä, siinä ku on se ovi, mä olin siinä ja sitten
kuulus se ku oli se, ku kuulu semmonen "piip, piip, piip" ku siit kuulu siit
puhelimesta ku paino niit nappeja ja sitten mul oli tyyny siinä mukana ja
H; Siinä ovella, niinkö?
A: Nii.
H: Sul oli tyyny mukana. Joo.
A: Ja sitten mä pidin sitä niinku näin siinä etten mä kuulis. (laittaa kädet
korville).
(Kuuleminen 17.8.2011, allveviiv. Zem.)

Ja myöhemmin hän kertoo, miten asiat on "tullu mieleen":

A: Eiku mä, ku mä en oo niin paljoo miettiny, et ne on ollu niin kamalii asioit et
mä oon niinku sulkenu ne pois tietosesta mielestäni ja sitte niit on välit, ku mä
oon oikein miettiny, niin on välil tullu niinku pikkuhiljaa niit on tullu mieleen.
H: Joo.
A: Sit ku on tullu mieleen nii sitten mä oon kertonut. Mä oon tosi monta kertaa
kertonu niit.

Eikä "mieleenpalauttamissessioita" ole ollut vähän:

H: Joo. No osaak sä nyt sanoo että kuin monta kertaa sä oot Arin kans,
tota, juteltu näistä? Kuinka monta kertaa? Jos sä arvioit vaikka yhden
käden sormilla, kahden käden sormilla? Kuinka monta?
A: Vaikka kuinka monta kertaa, et mä oon niinku joku yks, niinku yksittäisen
asian kerralla kertonu, ja sitten välillä tullu mieleen. (Kuuleminen 2011, alleviiv. Zem.)

Kuulostaa ennemmin kertomuksen luomiselta – fabrikoinnilta – kuin aidolta muistamiselta.