Tulilahti 1959 (ketju 1)

[ABC]

^ Varmaankin siksi, että seksuaalimurhaajat ovat melkein 100% miehiä. Syytä ei tiedetä, mutta oletettavasti syy on osittain sama kuin se, miksi myös esimerkiksi fetisistit (ja siis oikeat fetisistit, jotka eivät edes saa sitä kunnolla ylös jos ei ole naama tungettuna naisen kenkään tms.) ovat yli 90% miehiä. Aileen Wuornos, jota usein käytetään esimerkkinä naispuolisesta seksuaalimurhaajasta, oli todennäköisimmin liikkeellä motiivinaan kosto eikä seksuaalinen kiihotus.

Tulilahden tapauksessa on selvää, että motiivi murhaan on ollut seksuaalinen, ja siksi tekijä(t) on todennäköisimmin mies. Myös paikalla liikkuneet henkilöt ovat nuorenparin toista puoliskoa lukuunottamatta kaikki miehiä.

Lehtijutuissa myös mainittiin, että ruumiiden löytymisen jälkeen paikkakunnan nuoret naiset olivat pitkän aikaa peloissaan (mikä varmastikin viittaa siihen, että kyläläisillä oli jo jonkinlainen käsitys, ketkä sopisivat tekijöiksi, vaikkei sellaisista asioista julkisesti eikä varsinkaan vieraspaikkakuntalaisille paljon puhuttu).

[Daphne]

^ No tuo aiemmin esittämäni ajatusleikki naispuolisesta murhaajasta käväisi vain mielessäni. Mietin, olisiko kyseessä voinut olla jonkinmoista ihmissuhdedraamaa, joka sai ikävän lopun. Näet sairaalloisen mustasukkaisen naisen vihaa ei kannata aliarvioida.

Mutta, jos kerran motiivi on ollut selkeästi seksuaalinen, ei epäilystä sukupuolesta sitten taida olla.

[MEG]

Ruumiinavauksessa tytöt todettiin seksuaalisesti koskemattomiksi.
Äskettäin suomennetusta Itävaltalaisen kriminilogi T.Mullerin kirjasta: Ihmispeto, luin että suurimmassa osassa seksuaalimurhia ei ole tapahtunut varsinaista seksuaali aktia.

Myös Holströmin kerrottiin eläneen elämänsä seksuaalisesti kokemattomana.

[ABC]

^ Joo, minäkin luin sen. On muuten "pakollista" lukemista alalta suomeksi.

Siis seksuaalimurhaajalla ovat normaalit seksuaaliset teot korvautuneet väkivallalla; seksi on hänelle väkivaltaa ja päinvastoin. Murhaamisen akti, tai kiduttaminen ovat hänelle seksuaalisia tekoja siinä missä yhdyntä normaali-ihmiselle.

[Merivuokko]

Runari on voinut olla paikalla ja nähdä kaiken tai ehkä osan, jos oli jo pimeää.
Mutta Runarin kaltainen henkilö ei lavertele poliisille toisten tekemisistä,
taisi olla vähän jotenkin jälkeenjäänytkin henkisesti.
On voinu jopa vuolla oksan haudalle, matkien Kyllikki Saaren tapausta,
että hauta löytyisi.
Mutta hautaamista ja tavaroiden piilottamisia en jaksa uskoa Runarin
tekemäksi, en sitten millään.
Tirkistelijä tosin voi olla.

[Merivuokko]

Runari ei raahaa polkupyöriä veneeseen,
ei raahaa ruumiita,
ei etsi vieraan talon pihapiiristä lapiota,
ei kätke tavaroita.
Miksi olisi?

[Doctor Lecter]

En tätä juttua tälläisenään täältä löytänyt...

HS arkisto 19.6.2000

"Olin silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa"
Joensuulainen eläkkeellä oleva konemestari Pentti Kultamaa, 64, muistaa yhä täsmällisesti ja yksityiskohtia myöten resuiselta ja oudolta vaikuttaneen mopomiehen vierailun hänen nuoren perheensä kotona Juuan Ahmovaaran koululla heinäkuussa 1959.

Hermostunut ja vieraalla murteella puhunut mies pälyili koko ajan, kuin paniikissa maantielle asunnon ikkunasta. Hän myös kyseli, onko naapureissa ketään kotona.

Koulu sijaitsi muutaman kilometrin syrjässä sittemmin Heinävedeltä surmattuna löytyneiden tyttöjen pyöräilyreitiltä. Kultamaa toimi koulun vahtimestarina, ja hänen kolmihenkisellä perheellään oli tuolloin työsuhdeasunto koulun yhteydessä.

Seuraavana syksynä Kultamaat tunnistivat vierailijan lehtikuvista Runar Holmströmiksi, joka oli pidätetty Pohjanmaalla edelliskesän kaksoismurhasta Tulilahdessa. Pentti Kultamaa arvelee yhäkin, että hän oli viimeinen henkilö, joka keskusteli Holmströmin kanssa muutaman sanan enemmän ennen kohtalokkaita tapahtumia.

"Juuan nimismies lähetti meille loppuvuodesta 1959 vanhemman konstaapelin, joka kuulusteli minua ja vaimoani Holmströmin käynnistä. Mutta minnehän arkistojen kätköihin paperit ovat hävinneet? Julkisuuteen en ole tapauksesta hiiskunut tätä ennen sanaakaan."

Kultamaa on vakuuttunut, että hän oli hetken aikaa silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa. Tapaamisesta kului puolisen vuorokautta kaksoismurhaan.

"Mitään en voi tietenkään todistaa, kun en ole surmatöitä nähnyt. Mutta kyllä meille jäi vankka käsitys, että kotonamme käynyt Holmström vainosi näitä tyttöjä ja oli eksynyt heidän reitiltään. Hän oli niin uhkaavan ja mielisairaan oloinen sekä kyseli outoja asioita."

Kultamaa näki joensuulaisesta sanomalehti Karjalaisesta muutama viikko sitten, että keskusrikospoliisi ottaa taas vastaan Tulilahden surmiin liittyviä havaintoja. Hän on valmis kertomaan poliisille vaikka uudelleen Holmströmin kohtaamisesta.

"En ole mistään lukenut, että hän olisi käynyt muissa taloissa tyttöjen pyöräreitin varrella tai sen lähistöllä."

Rikosylikomisario Matti Himasen mukaan on mahdollista, etteivät kaikki valtaisan vihjevyöryn tiedot ohjautuneet 1960-luvun vaihteessa keskusrikospoliisin arkistoon.

"Voimme tarkistaa sen asian vielä nytkin."

Artikkelilinkki: Heinäveden murhista tulee vihjeitä vielä yli 40 vuoden takaa

[Doctor Lecter]

Edelleen HS:n arkistosta 19.6.2000:

Heinäveden murhista tulee vihjeitä vielä yli 40 vuoden takaa

Kahden nuoren naisen raaka murha Heinäveden Tulilahden leirintäalueella kesällä 1959 ei helpolla häviä varttuneempien suomalaisten mielestä.

Pyöräretkellä olleiden naisten kaksoissurma kuuluu Suomen rikoshistoriassa yhä vailla lopullista ratkaisuaan olevien klassikkojen joukkoon. Poliisitutkinta on taas vireillä.

Keskusrikospoliisin Mikkelin yksikkö avasi kaksoissurman tutkintakansiot kansalaisten yhteydenottojen jälkeen viime talvena vielä kerran. Puolen vuoden aikana on krp:lle kertynyt nyt kymmenkunta yhteydenottoa asiasta: tähän asti piilossa pysyneitä havaintoja ja muistikuvia yli 40 vuoden takaisista tapahtumista Heinävedellä tai tyttöjen pyöräilyreitin varrelta.

Rikosylikomisario Matti Himanen krp:stä Mikkelistä sanoo, että noin puolet näistä ikäihmisten yhteydenotoista näyttää jollain tavoin liittyvän jyväskyläläisten neitosten Eine Nyyssösen, 21, ja Riitta Pakkasen, 23, katoamiseen ja murhiin Heinäveden Tulilahdella.

"Tarkistamme tietoja mahdollisuuksiemme mukaan syksyyn asti. Katsotaan sitten, harvenevatko yhteydenotot. Havaintojen perusteella tehtäviä jatkotarkistuksia rajoittavat jo ihmisten ikääntyminen sekä terveydentila", Himanen huomauttaa.

Tyttöjen murhista syytettiin aikoinaan 35-vuotiasta mopomiestä Erik Runar Holmströmiä, mutta hän hirttäytyi lakanasta tekemäänsä köyteen Vaasan lääninvankilassa 1961 ennen jutun ratkaisua Heinäveden käräjillä. Syytteet raukesivat oikeudessa.

Raskaissa kahleissa oikeuteen tuotu mies ei koskaan tunnustanut tyttöjen surmia, vaikka monet sen ajan johtavista rikospoliiseista pitivät tapausta selvitettynä ja Holmströmin syyllisyyttä kiistattomana. Päinvastaisia kantoja syyllisyydestä on yhäkin.

Keskusrikospoliisi on neljän vuosikymmenen aikana aika ajoin tarkistanut mahdollisia vihjeitä Tulilahden veritöiden tekijästä. Ratkaisevaa uutta ei tutkimuksissa ole löytynyt.

Pyöräretkellä olleet Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen löytyivät surmattuina suohaudasta 21. elokuuta 1959 läheltä Heinäveden Tulilahden leirintäaluetta. Karmean löydön teki etsintäjoukkoihin kuulunut sotamies.

Tytöt olivat menneen laivalla Savonlinnasta Joensuuhun ja pyöräilleet Kolin, Polvijärven ja Liperin kautta Heinävedelle. Heidän katoamisensa havaittiin elokuun alussa. Laajat tutkimukset johtivat loppuvuodesta Holmströmin pidätykseen Pohjanmaalla.

Monet todistajat vakuuttivat oikeudenkäynnissä, että he tunsivat Holmströmin tyttöjen varjostajaksi. Holmströmiltä tavattiin puukko, jonka veistojäljet sopivat Tulilahdessa haudalle asetettuihin näreisiin. Häntä syytettiin ryöstöstä ja kahdesta murhasta. Holmström kiisti syytteet.

Rikosylikomisario Himasen mielestä onkin yhä epäselvää, olisiko Holmström voitu tuomita Nyyssösen ja Pakkasen murhista pelkkien aihetodisteiden perusteella. "Ainakaan nykyinen oikeuskäsitys ja korkea henkirikosten näyttökynnys eivät tue sitä mahdollisuutta", Himanen arvelee.

Toisaalta Holmströmin tilalle ei ole noussut 40 vuoden aikana ketään muutakaan vakavasti kaksoismurhasta epäiltyä. Lopullisesti jutun kansioita ei ehkä suljeta vieläkään.

[skoone]

HS arkisto 19.6.2000
"Olin silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa"
Hermostunut ja vieraalla murteella puhunut mies pälyili koko ajan, kuin paniikissa maantielle asunnon ikkunasta. Hän myös kyseli, onko naapureissa ketään kotona.
Koulu sijaitsi muutaman kilometrin syrjässä sittemmin Heinävedeltä surmattuna löytyneiden tyttöjen pyöräilyreitiltä.

Siis tällainen tieto siis todistaisi, että Runar Holmström olisi ollut Heinäveden surmaaja? Haloo, ei kai RH puhunut mitään suomen "vierasta murretta"? Hänen äidinkielensä oli ruotsi, saattoi puhua "huonoa" suomea, mutta tuskin mitään murretta.

[joey]

HS arkisto 19.6.2000
"Olin silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa"
Hermostunut ja vieraalla murteella puhunut mies pälyili koko ajan, kuin paniikissa maantielle asunnon ikkunasta. Hän myös kyseli, onko naapureissa ketään kotona.
Koulu sijaitsi muutaman kilometrin syrjässä sittemmin Heinävedeltä surmattuna löytyneiden tyttöjen pyöräilyreitiltä.

Siis tällainen tieto siis todistaisi, että Runar Holmström olisi ollut Heinäveden surmaaja? Haloo, ei kai RH puhunut mitään suomen "vierasta murretta"? Hänen äidinkielensä oli ruotsi, saattoi puhua "huonoa" suomea, mutta tuskin mitään murretta.

Suomessa aksentti ja murre mielletään samaksi asiaksi, voidaan esimerkiksi sanoa: "Puhui Suomea saksalaisittain murtaen". Eli vieras murre voi tarkoittaa vierasta aksenttia, vierasmaalaista korostusta jota ei osata sen tarkemmin nimetä.

[skoone]

HS arkisto 19.6.2000
"Olin silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa"
Hermostunut ja vieraalla murteella puhunut mies pälyili koko ajan, kuin paniikissa maantielle asunnon ikkunasta. Hän myös kyseli, onko naapureissa ketään kotona.
Koulu sijaitsi muutaman kilometrin syrjässä sittemmin Heinävedeltä surmattuna löytyneiden tyttöjen pyöräilyreitiltä.

Siis tällainen tieto siis todistaisi, että Runar Holmström olisi ollut Heinäveden surmaaja? Haloo, ei kai RH puhunut mitään suomen "vierasta murretta"? Hänen äidinkielensä oli ruotsi, saattoi puhua "huonoa" suomea, mutta tuskin mitään murretta.

Suomessa aksentti ja murre mielletään samaksi asiaksi, voidaan esimerkiksi sanoa: "Puhui Suomea saksalaisittain murtaen". Eli vieras murre voi tarkoittaa vierasta aksenttia, vierasmaalaista korostusta jota ei osata sen tarkemmin nimetä.

Siis kuka mieltää? En ainakaan minä eikä kukaan muukaan tuntemistani suomalaisista.

Mutta tuo ei oikeastaan ole niin tärkeää tässä. Minua ihmetyttää, että tällainen "todistaisi", että kyllä se varmaan oli RH, siis melkein 50 vuotta sitten, eikä siis ollut monta kilometriä tyttöjen käyttämältä reitiltä. On kyllä todistusarvo suht pieni meinaan...

[joey]

Siis kuka mieltää? En ainakaan minä eikä kukaan muukaan tuntemistani suomalaisista.

Et siis sinä, eikä kukaan tuntemistasi suomalaisista ole koskaan käyttänyt/ei ymmärrä sanontaa "puhui suomea saksalaisittain/ranskalaisittain/miten vaan murtaen"? Kummallista. Mutta se off-topicista, jatkakaa.

[skoone]

Siis kuka mieltää? En ainakaan minä eikä kukaan muukaan tuntemistani suomalaisista.

Et siis sinä, eikä kukaan tuntemistasi suomalaisista ole koskaan käyttänyt/ei ymmärrä sanontaa "puhui suomea saksalaisittain/ranskalaisittain/miten vaan murtaen"? Kummallista. Mutta se off-topicista, jatkakaa.

"Murtaen"-ilmaisua käytetään todella, mutta silloin on kyse kahdesta eri kielestä, eikä kahdesta saman kielen murteesta (joskus muinoin oli kyllä näinkin...)

[Peräkylän Maigret]

En tätä juttua tälläisenään täältä löytänyt...

HS arkisto 19.6.2000

"Olin silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa"
Joensuulainen eläkkeellä oleva konemestari Pentti Kultamaa, 64, muistaa yhä täsmällisesti ja yksityiskohtia myöten resuiselta ja oudolta vaikuttaneen mopomiehen vierailun hänen nuoren perheensä kotona Juuan Ahmovaaran koululla heinäkuussa 1959.

Hermostunut ja vieraalla murteella puhunut mies pälyili koko ajan, kuin paniikissa maantielle asunnon ikkunasta. Hän myös kyseli, onko naapureissa ketään kotona.

Koulu sijaitsi muutaman kilometrin syrjässä sittemmin Heinävedeltä surmattuna löytyneiden tyttöjen pyöräilyreitiltä. Kultamaa toimi koulun vahtimestarina, ja hänen kolmihenkisellä perheellään oli tuolloin työsuhdeasunto koulun yhteydessä.

Seuraavana syksynä Kultamaat tunnistivat vierailijan lehtikuvista Runar Holmströmiksi, joka oli pidätetty Pohjanmaalla edelliskesän kaksoismurhasta Tulilahdessa. Pentti Kultamaa arvelee yhäkin, että hän oli viimeinen henkilö, joka keskusteli Holmströmin kanssa muutaman sanan enemmän ennen kohtalokkaita tapahtumia.

"Juuan nimismies lähetti meille loppuvuodesta 1959 vanhemman konstaapelin, joka kuulusteli minua ja vaimoani Holmströmin käynnistä. Mutta minnehän arkistojen kätköihin paperit ovat hävinneet? Julkisuuteen en ole tapauksesta hiiskunut tätä ennen sanaakaan."

Kultamaa on vakuuttunut, että hän oli hetken aikaa silmätysten tyttöjen ilmeisen surmaajan kanssa. Tapaamisesta kului puolisen vuorokautta kaksoismurhaan.

"Mitään en voi tietenkään todistaa, kun en ole surmatöitä nähnyt. Mutta kyllä meille jäi vankka käsitys, että kotonamme käynyt Holmström vainosi näitä tyttöjä ja oli eksynyt heidän reitiltään. Hän oli niin uhkaavan ja mielisairaan oloinen sekä kyseli outoja asioita."

Kultamaa näki joensuulaisesta sanomalehti Karjalaisesta muutama viikko sitten, että keskusrikospoliisi ottaa taas vastaan Tulilahden surmiin liittyviä havaintoja. Hän on valmis kertomaan poliisille vaikka uudelleen Holmströmin kohtaamisesta.

"En ole mistään lukenut, että hän olisi käynyt muissa taloissa tyttöjen pyöräreitin varrella tai sen lähistöllä."

Rikosylikomisario Matti Himasen mukaan on mahdollista, etteivät kaikki valtaisan vihjevyöryn tiedot ohjautuneet 1960-luvun vaihteessa keskusrikospoliisin arkistoon.

"Voimme tarkistaa sen asian vielä nytkin."

Artikkelilinkki: Heinäveden murhista tulee vihjeitä vielä yli 40 vuoden takaa

Varmastikin tuo henkilö on ollut Runar Holmström, sillä länsirannikon puhe on täytynyt kuulostaa erikoiselta ja mieleenpainuvalta Savon ja Pohjois-Karjalan rajamaaston asukista. Mutta tuosta Ahmovaaran kylästä on matkaa 130 - 140 km Heinävedelle ! Hesarin vuoden 2000 toimittajalta ikään kuin unohtuu kertoa tälläinen nyanssi....

Jos siis Runar on tavattu noinkin kaukaa vain 12 tuntia ennen oletettua surmahetkeä, niin eikö tämä pikemminkin puhu miehen syyttömyyden kuin syyllisyyden puolesta ! Miksi pitäisi juuri olettaa että hermostuneen oloinen,väsynyt ja kenties nälkäinenkin Runar olisi vain päättäväisesti karauttanut seuraavaksi hitaalla mopollaan Heinävedelle pitkin teitä, jotka eivät olleet lähellekään nykyteiden veroisia, surmannut tytöt ja sitten heti perään ryhtynyt laajamittaisiin , hyvin huolellisiin, useita tunteja kestäneisiin todisteiden hävitysoperaatioihin ? Eli lähes vuorokauden intensiivinen työrupeama olisi ollut edessä.

Tuossahan olisi ollut Runarin puolustukselle vahva todiste syyttömyydestä.
"Päämieheni on nähty vain 12 tuntia ennen surmaa todistettavasti toisessa läänissä yli 100 km matkan päästä täällä..."

[Merivuokko]

Runarin tapainen henkilö ei
raahaa ruumiita hautaan, luin tältä palstalta että olisi ollut vielä piikkilanka-aita välissä.
Ei raahaa polkupyöriä veneeseen ja lähde upottamaan niitä.
Ei piilottele huolellisesti tavaroita.

Mutta jos näkisi jotain, menisikö kertomaan poliisille, tuskinpa.

Siellä paikalla on vainut olla Runar ja tekijä/tekijät, sanoisin tekijät.