Päivän Naurut
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4939
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
Koska tuo foorumin Pub Prison ei näytä olevan enää suosiossa, laitetaas tämmönen juttu:
14 syytä, miksi alkoholia tulisi tarjoilla työpaikalla:
1. On hyvä syy tulla aamulla töihin ajoissa.
2. Stressi vähenee.
3. Kommunikointi on rehellisempää.
4. Palkkasummasta valittaminen vähenee.
5. Krapulan takia ei tarvitse jäädä pois töistä.
6. Lämmityskuluissa syntyy säästöjä.
7. Töihin tullaan mieluummin kimppakyydillä tai joukkoliikenteellä, joten pysäköintitilaa tarvitaan vähemmän.
8. Tyytyväisyys työpaikkaan lisääntyy.
9. Lomien tarve vähenee, koska tullaan mieluummin töihin.
10. Työkaverit alkavat olla mukavampia.
11. Palavereista tulee mielenkiintoisempia.
12. Ylitöitä tehdään mieluummin, koska ei ole kiire töitten jälkeen baariin.
13. Omia ideoita kerrotaan helpommin, ja ne ovat luovempia.
14. Työn jälki näyttää sitä paremmalta, mitä enemmän tarkastelija on juonut.
14 syytä, miksi alkoholia tulisi tarjoilla työpaikalla:
1. On hyvä syy tulla aamulla töihin ajoissa.
2. Stressi vähenee.
3. Kommunikointi on rehellisempää.
4. Palkkasummasta valittaminen vähenee.
5. Krapulan takia ei tarvitse jäädä pois töistä.
6. Lämmityskuluissa syntyy säästöjä.
7. Töihin tullaan mieluummin kimppakyydillä tai joukkoliikenteellä, joten pysäköintitilaa tarvitaan vähemmän.
8. Tyytyväisyys työpaikkaan lisääntyy.
9. Lomien tarve vähenee, koska tullaan mieluummin töihin.
10. Työkaverit alkavat olla mukavampia.
11. Palavereista tulee mielenkiintoisempia.
12. Ylitöitä tehdään mieluummin, koska ei ole kiire töitten jälkeen baariin.
13. Omia ideoita kerrotaan helpommin, ja ne ovat luovempia.
14. Työn jälki näyttää sitä paremmalta, mitä enemmän tarkastelija on juonut.
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Verhotangot
Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa. Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä. Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.
Miehen palattua uuden tyttöystävänsä kanssa taloon kaikki tuntui
ensimmäisten päivien aikana niin, niin ihanalta. Sitten, pikkuhiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle. Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parinvuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta. Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.
Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin. Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä. Nainen suostui ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa.
Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta... mukaan lukien verhotangot!!!
Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa. Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä. Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.
Miehen palattua uuden tyttöystävänsä kanssa taloon kaikki tuntui
ensimmäisten päivien aikana niin, niin ihanalta. Sitten, pikkuhiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle. Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parinvuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta. Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.
Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin. Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä. Nainen suostui ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa.
Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta... mukaan lukien verhotangot!!!
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Minney Magia
- Martin Riggs
- Viestit: 609
- Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
- Paikkakunta: Hämeenlinna
Kaks turkulaist naist meni autol (Saapil) siäne ja sopiva siin matka varrell, et jos eksyvä toisistas ni toine menee autol ja huuta siält nii et toine sit ymmärtäs tull huuro suunta.
No, eksyvähä ne ja toine tiätenki teki just simmottis ku oli sovittu. Myähemmi Turun hovioikeures syytetti yht tamperelaist äijä raiskauksest! Tuamaril äijä selitti mitä oli tapahtunu:
"Mää nääs olin kaikes rauhas lenkil mettäpolul, ku puskan takkaa joku naine alko kailottamaa helevetin kovaa:
"Tuu tän, saapil lua "!
Tuamio: Naisel kahreksan päiväsakkoo yllyttämisest.
No, eksyvähä ne ja toine tiätenki teki just simmottis ku oli sovittu. Myähemmi Turun hovioikeures syytetti yht tamperelaist äijä raiskauksest! Tuamaril äijä selitti mitä oli tapahtunu:
"Mää nääs olin kaikes rauhas lenkil mettäpolul, ku puskan takkaa joku naine alko kailottamaa helevetin kovaa:
"Tuu tän, saapil lua "!
Tuamio: Naisel kahreksan päiväsakkoo yllyttämisest.
Kaikki selviää joskus! Jos jokin ei ole selvinnyt,
kysymyksessä ei olekaan loppu.
kysymyksessä ei olekaan loppu.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
DonHessu
- Rico Tubbs
- Viestit: 1204
- Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
- Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.
http://www.youtube.com/watch?v=TQ02fw4DcjU tuolle nauroin tosi kauan putkeen ja katoin 3 kertaa =P
Äijä siis soittaa pilasoiton intialaisaksentilla, kuvaajalla, soittajalla ja vastaajalla on kaikilla hauskaa
Mahtava imitaatiokyky!
Äijä siis soittaa pilasoiton intialaisaksentilla, kuvaajalla, soittajalla ja vastaajalla on kaikilla hauskaa
Mahtava imitaatiokyky! What you do... Makes you who you are.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Tämä löytyi vanhojen sähköpostien joukosta. Vanha juttu, mutta aina ajankohtainen:
Halusin ostaa syntymäpäivälahjan tyttöystävälleni.
Koska kyseinen naishenkilö on tunnetusti herkästi kiivastuvaa laatua ja lahjojen suhteen erittäin kranttu, yritin olla tahdikas ja käyttää harkintaa.
Mietittyäni asiaa päätin ostaa valkeat hansikkaat; romanttinen, Mutta ei liian henkilökohtainen lahja.
Ystävättäreni pikkusisko lupautui kanssani Sokokselle valitsemaan naisten käsineitä. Pikkusisko osti samalla itselleen pikkupöksyt. Kassalla myyjä sekoitti ostokset: pikkuhousut joutuivat. Tyttöystäväni pakettiin ja hansikkaat lähtivät hänen pikkusiskonsa mukaan.
Erehdystä silloin huomaamatta lähetin syntymäpäivälahjan ystävättärelleni. Hän oli tuolloin poliisikoulussa Tampereella ja paketin mukaan laittamaani onnittelukorttiin kirjoitin seuraavaa:
Tässä syntymäpäivälahjasi - toivottavasti olet tyytyväinen ja otat ne heti käyttöön. Näytähän niitä myös kurssitovereillesi. Valitsin nämä, koska olen huomannut, ettei Sinulla ole kovin Usein niitä, kun menemme iltaisin ulos. Muistan myös, että kun kerran pitelin Sinun vanhojasi, jotta olisit voinut maksaa taksikuskille, ne näyttivät jo jonkin verran kuluneilta.
Olisin ostanut vetoketjulliset, mutta pikkusiskosi pitää lyhyitä, helpommin riisuttavia, ja hän suositteli niitä ja näytti, miten helppo ne on riisua, kun on kiire. Ne voi myös ripustaa naulakkoon Esimerkiksi ravintolaan mennessä.
Nämä ovat aranväriset, mutta myyjätär näytti minulle omansa joita oli pitänyt kolme viikkoa, eivätkä ne olleet pahasti likaantuneet.
Hän sovitti vielä tätä Sinun lahjaasi ja ne näyttivät oikein fiksuilta. Myyjä kuitenkin varoitti, että kun työnnät sormesi niihin, et saa käyttää mitään voiteita, koska rasva saattaa tulla ikävästi läpi. Varo myöskin hankaamasta niitä mitään kovaa, esimerkiksi pamppua vasten, koska ne ovat ohuet ja saattavat mennä puhki.
Kunpa voisinkin olla paikalla sovittamassa niitä sinulle, koska niin monet kädet saavat koskea niitä ennen kuin tapaamme seuraavan kerran.
Kun riisut ne, muista puhaltaa niihin kevyesti, sillä ne ovat varmaan hieman kosteat pitämisen jälkeen. Älä pidä niitä kovalla vesisateella, mutta lumisateen ne kestävät, kunhan lunta ei pääse niiden sisäpuolelle.
Myyjä sanoi, että ne saattavat tuntua alussa vähän tiukoilta, mutta koon pitäisi kyllä olla oikea. Jos et kuitenkaan jaksa odottaa että ne venyvät,
voit pyytää miespuolisia kurssitovereitasi työntämään kätensä varovasti niihin.
Toivon, että panet ne minua varten perjantai-illaksi kun tapaamme.
P.S. Viimeistä muotia on pitää niitä hieman alaspäin käännettynä
niin että vähän karvaa näkyy sisäpuolelta.
Halusin ostaa syntymäpäivälahjan tyttöystävälleni.
Koska kyseinen naishenkilö on tunnetusti herkästi kiivastuvaa laatua ja lahjojen suhteen erittäin kranttu, yritin olla tahdikas ja käyttää harkintaa.
Mietittyäni asiaa päätin ostaa valkeat hansikkaat; romanttinen, Mutta ei liian henkilökohtainen lahja.
Ystävättäreni pikkusisko lupautui kanssani Sokokselle valitsemaan naisten käsineitä. Pikkusisko osti samalla itselleen pikkupöksyt. Kassalla myyjä sekoitti ostokset: pikkuhousut joutuivat. Tyttöystäväni pakettiin ja hansikkaat lähtivät hänen pikkusiskonsa mukaan.
Erehdystä silloin huomaamatta lähetin syntymäpäivälahjan ystävättärelleni. Hän oli tuolloin poliisikoulussa Tampereella ja paketin mukaan laittamaani onnittelukorttiin kirjoitin seuraavaa:
Tässä syntymäpäivälahjasi - toivottavasti olet tyytyväinen ja otat ne heti käyttöön. Näytähän niitä myös kurssitovereillesi. Valitsin nämä, koska olen huomannut, ettei Sinulla ole kovin Usein niitä, kun menemme iltaisin ulos. Muistan myös, että kun kerran pitelin Sinun vanhojasi, jotta olisit voinut maksaa taksikuskille, ne näyttivät jo jonkin verran kuluneilta.
Olisin ostanut vetoketjulliset, mutta pikkusiskosi pitää lyhyitä, helpommin riisuttavia, ja hän suositteli niitä ja näytti, miten helppo ne on riisua, kun on kiire. Ne voi myös ripustaa naulakkoon Esimerkiksi ravintolaan mennessä.
Nämä ovat aranväriset, mutta myyjätär näytti minulle omansa joita oli pitänyt kolme viikkoa, eivätkä ne olleet pahasti likaantuneet.
Hän sovitti vielä tätä Sinun lahjaasi ja ne näyttivät oikein fiksuilta. Myyjä kuitenkin varoitti, että kun työnnät sormesi niihin, et saa käyttää mitään voiteita, koska rasva saattaa tulla ikävästi läpi. Varo myöskin hankaamasta niitä mitään kovaa, esimerkiksi pamppua vasten, koska ne ovat ohuet ja saattavat mennä puhki.
Kunpa voisinkin olla paikalla sovittamassa niitä sinulle, koska niin monet kädet saavat koskea niitä ennen kuin tapaamme seuraavan kerran.
Kun riisut ne, muista puhaltaa niihin kevyesti, sillä ne ovat varmaan hieman kosteat pitämisen jälkeen. Älä pidä niitä kovalla vesisateella, mutta lumisateen ne kestävät, kunhan lunta ei pääse niiden sisäpuolelle.
Myyjä sanoi, että ne saattavat tuntua alussa vähän tiukoilta, mutta koon pitäisi kyllä olla oikea. Jos et kuitenkaan jaksa odottaa että ne venyvät,
voit pyytää miespuolisia kurssitovereitasi työntämään kätensä varovasti niihin.
Toivon, että panet ne minua varten perjantai-illaksi kun tapaamme.
P.S. Viimeistä muotia on pitää niitä hieman alaspäin käännettynä
niin että vähän karvaa näkyy sisäpuolelta.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Taas vanha juttu... mutta tavallaan hauska.
Miksi naisen kanssa ei kannata väitellä?
Eräs pariskunta meni lomalle järven rannalle, jossa tarvittiin
kalastuslupa. Mies rakasti onkimista aamuvarhaisella ja nainen rakasti lukemista.
Eräänä aamuna mies palasi parin tunnin kuluttua kalastamasta ja meni nokkaunille.
Vaikka nainen ei tuntenut hyvin järveä, hän päätti lähteä soutelemaan veneellä.
Soudeltuaan jonkin aikaa hän laski ankkurin ja alkoi lukea kirjaansa.
Jonkin ajan kuluttua ilmestyi kalastuksenvartija hänen veneensä luo ja sanoi:
- Päivää rouva... mitäs te olette tekemässä?
- Luen, vastasi nainen, ajatellen että se oli itsestään selvää..
- Olette alueella jossa on kalastus kielletty.
- Mutta enhän minä kalasta! Ettekö näe?
- Kyllä, mutta teillä on kaikki tarvikkeet mukana. Teidän on
seurattava minua, joudun sakottamaan teitä.
- Jos sen teette, ilmoitan teidät poliisille väkisinmakaamisesta, sanoi nainen närkästyneenä.
- Mutta ... enhän ole edes koskenut teihin!!
- Niin, mutta teillä on kaikki tarvikkeet mukana!
Kertomuksen moraali:
Älä väittele koskaan sellaisten naisten kanssa, jotka osaavat lukea.
Miksi naisen kanssa ei kannata väitellä?
Eräs pariskunta meni lomalle järven rannalle, jossa tarvittiin
kalastuslupa. Mies rakasti onkimista aamuvarhaisella ja nainen rakasti lukemista.
Eräänä aamuna mies palasi parin tunnin kuluttua kalastamasta ja meni nokkaunille.
Vaikka nainen ei tuntenut hyvin järveä, hän päätti lähteä soutelemaan veneellä.
Soudeltuaan jonkin aikaa hän laski ankkurin ja alkoi lukea kirjaansa.
Jonkin ajan kuluttua ilmestyi kalastuksenvartija hänen veneensä luo ja sanoi:
- Päivää rouva... mitäs te olette tekemässä?
- Luen, vastasi nainen, ajatellen että se oli itsestään selvää..
- Olette alueella jossa on kalastus kielletty.
- Mutta enhän minä kalasta! Ettekö näe?
- Kyllä, mutta teillä on kaikki tarvikkeet mukana. Teidän on
seurattava minua, joudun sakottamaan teitä.
- Jos sen teette, ilmoitan teidät poliisille väkisinmakaamisesta, sanoi nainen närkästyneenä.
- Mutta ... enhän ole edes koskenut teihin!!
- Niin, mutta teillä on kaikki tarvikkeet mukana!
Kertomuksen moraali:
Älä väittele koskaan sellaisten naisten kanssa, jotka osaavat lukea.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
-
maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4939
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
Heh! Hyvänä jatkona edelliseen juttuun aataminaikuinen vitsi....
Aatami ja Eeva
Jumala oli viimeistelemässä Aatamia ja Eevaa.
- Vielä kaksi asiaa puuttuu, sitten olette valmiit, Jumala sanoi.
- Mitkä ne ovat? Aatami ja Eeva kysyivät.
- Ensimmäinen on pippeli...
- Minäminäminä..!!! hihkui Aatami heti ja sai pippelin. Hän hypisteli ja venytteli haltioissaan elintään, juoksenteli ja hyppeli pippeli heiluen pusikoiden läpi, virtsasi kaaria ja ympyröitä eikä ollut ollenkaan saada tarpeekseen uudesta ja ihmeellisestä pippelistään.
Eeva nojaili puun kylkeen ja katseli pitkästyneenä Aatamin ilakointia. Lopulta hän kääntyi Jumalan puoleen: - Mikä se toinen asia olisi ollut?
- Aivot, Eevaseni, aivot...
-MOT-
Hyvänä jatkona edelliseen juttuun aataminaikuinen vitsi....Aatami ja Eeva
Jumala oli viimeistelemässä Aatamia ja Eevaa.
- Vielä kaksi asiaa puuttuu, sitten olette valmiit, Jumala sanoi.
- Mitkä ne ovat? Aatami ja Eeva kysyivät.
- Ensimmäinen on pippeli...
- Minäminäminä..!!! hihkui Aatami heti ja sai pippelin. Hän hypisteli ja venytteli haltioissaan elintään, juoksenteli ja hyppeli pippeli heiluen pusikoiden läpi, virtsasi kaaria ja ympyröitä eikä ollut ollenkaan saada tarpeekseen uudesta ja ihmeellisestä pippelistään.
Eeva nojaili puun kylkeen ja katseli pitkästyneenä Aatamin ilakointia. Lopulta hän kääntyi Jumalan puoleen: - Mikä se toinen asia olisi ollut?
- Aivot, Eevaseni, aivot...
-MOT-
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-
http://www.youtube.com/watch?v=oD7hLtwDmZk
(Joo, minulle päivänhuumoria oli kuulla muiden ton katsojien reaktioita)
(Joo, minulle päivänhuumoria oli kuulla muiden ton katsojien reaktioita
)