Daily Mail kirjoitti:Ennakko: Viiltäjä-Jack paljastunut: Kuinka amatööri salapoliisi käytti DNA:ta läpimurtoon tunnistaakseen Britannian tunnetuimman rikollisen 126 vuotta karmeiden rikosten jälkeen.
- DNA-todiste shaalista joka löytyi Viiltäjän murhapaikalta merkitsee murhaajan
- Viiltäjä-Jack on todettu puolalaiseksi Aaron Kosminskiksi
- Kosminski oli epäilty jo Viiltäjän murhien aikaan vuonna 1888
- Parturi Kosminski asui Whitechapelissa ja myöhemmin mielisairaalassa
Toimittaja: Russell Edwards
Julkaistu: 21.01, 6. syyskuuta 2014 | Päivitetty 22:55, 6. syyskuuta 2014
Kaikkien aikojen mahtavin murhamysteeri, palapeli joka on saattanut kriminologit ymmälleen yli vuosisadan ja poikinut kirjoja, elokuvia ja lukemattomia teorioita aina uskottavista täysin outoihin. Mutta nyt, kiitos modernin rikosteknisen tutkimuksen, Mail on Sunday voi paljastaa vähintään viidestä murhasta syksyllä 1888 Whitechapelissa epäillyn Viiltäjä-Jackin todellisen henkilöllisyyden. DNA-todisteet ovat osoittaneet varteenotettavasti kuka kuudesta yleisimmin juttuun liitetystä pääepäillystä oli todella tappaja - ja me kerromme hänen henkilöllisyytensä.
Shaali joka löytyi Catherine Eddowesin, yhden Viiltäjän uhreista, ruumiin viereltä, on analysoitu ja todettu sisältävän DNA:ta sekä Catherinelta että hänen tappajaltaan. Merkittävä löytö tehtiin sen jälkeen kun liikemies Russell Edwards, 48, osti huivin huutokaupasta ja hommasi avukseen maailmankuulun rikospaikkojen geneettisten todisteiden asiantuntijan tohtori Jari Louhelaisen. Uusinta tekniikkaa hyödyntämällä tohtori Louhelainen pystyi löytämään 126-vuotiasta DNA:ta kankaasta ja vertaamaan sitä sekä Eddowesin että epäiltyjen jälkeläisiin, mistä molemmista löytyi täydellinen vastaavuus.
Tämä löytö lopettanee jo Viiltäjän murhapäivistä asti kestäneen kuumeisen spekuloinnin Viiltäjän henkilöllisyydestä.
Kuluneen sadan vuoden aikana epäiltyjä on ollut yli 100, aina kuningatar Victorian lapsenlapsesta - prinssi Albert Victorista - aina post-impressionistiseen taidemaalariin Walter Sickertiin ja liberaalien pääministeriin William Gladstoneen.
Maaliskuussa 2007 näin ensimmäisen kerran huutokauppakamarilla Bury St. Edmundsissa verisen huivin. Se oli kaksi yllättävän suurta osaa - ensimmäinen oli 186,7cm kertaa 64,8cm ja toinen 6 1cm kertaa 48,3cm ja huolimatta tahroista paljon kauniimpi kuin mikään jonka voisi olettaa liittyvän Viiltäjä-Jackiin. Se oli enimmäkseen sininen ja tummanruskea, jossa oli herkkä kuvio päivänkakkaroista, sekä punaista, okraa ja kultaa molemmissa päissä. Sen sanottiin olleen Viiltäjän uhrin, Catherine Eddowesiin vieressä ja kastuneen hänen vereensä. Minkäänlaisia todisteita sen alkuperästä ei ollut, vaikkakin sain kirjeen huutokaupan päätyttyä sen edelliseltä omistajalta. Hän väitti hänen sukulaisensa olleen poliisina murhapaikalla ja tämän ottaneen shaalin sieltä.
Tiesin kuitenkin haluavani sen ja olin valmis maksamaan paljon rahaa. Toivoin voivani jotenkin todistaa sen olevan aito. Sitä pidemmälle en edes ajatellut mahdollisuuksia. En todellakaan ajatellut että tämä hatara, huonosti värjätty ja epätäydellinen pala voisi ratkaista kaikkien aikojen murhamysteerin ja paljastaa Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden.
Kun tutkimukseni 126-vuotiaan tapauksen kanssa alkoivat, olin vain amatöörisalapoliisi joka oli innostunut tutkimuksista nähtyään Johnny Deppin elokuvan From Hell vuodelta 2001. Se herätti kiinnostukseni vuoden 1888 murhista kun viisi - mahdollisesti useampi - prostituoitu teurastettiin Lontoon East Endissä.
Huolimatta poliisin valtavasta työmäärästä tekijä onnistui välttämään kiinnijäämisen, mysteerin jäädessä ja vauhditti lukemattomia kirjoja, filmejä, tv-ohjelmia ja retkiä Whitechapeliin. Teoriat hänen henkilöllisyydestään ovat rajattomat, niihin kuuluessa prinssi Albert Victor kuin myös kirjailija Lewis Carroll. Aikojen saatossa nimi Viiltäjä-Jack on muuttunut synonyymiksi paholaiselle itselleen, rikostensa ollessa vakio jota vasten muita hirveitä murhia peilataan.
Liityin näiden ihmisten armeijaan joita murhat kiehtoivat ja Viiltäjän tutkimisesta tulikin minulle harrastus. Kävin National Archivesissa Kewissä nähdäkseni niin paljon alkuperäisiä papereita kuin mitä edelleen oli olemassa, mielessäni se kuinka moni kirjailija väitti ettei Viiltäjä olisi vaivautunut tekemään tätä. Olin varma, että täytyi olla jotain joka oli vain jäänyt huomaamatta. Vuonna 2007 tunsin käyttäneeni kaikki keinot kunnes luin sanomalehdestä artikkelin Viiltäjän tapaukseen liittyvän shaalin myynnistä. Sen omistaja, David Melville-Hayes, uskoi sen olleen hänen perheensä hallusta aina Catherine Eddowesin murhasta saakka kun hänen sukulaisensa, vastaava poliisipäällikkö kysyi esimieheltään josko hän voisi ottaa sen kotiinsa ja antaa ompelija-vaimolleen. Uskomatonta kyllä, kangas säilöttiin ilman että sitä pestiin koskaan ja se onkin periytynyt ensin Davidin isoäidin äidille, Mary Simpsonille ja sitten hänen isoäidilleen, Eliza Smithille, kunnes päätyi hänen äidilleen Eliza Millsille ja sittemmin Hayesille.
Vuonna 1991 David antoi sen Scotland Yardin rikosmuseolle, jossa se oli varastossa esille panemisen sijasta sillä kukaan ei voinut todistaa sen todella olleen rikospaikalla. Vuonna 2001 sai sen takaisin ja se oli näytteillä vuotuisessa Viiltäjä-Jack -konferenssissa. Channel 5 suoritti sille kokeita dokumenttiinsa vuonna 2006 käyttäen yksinkertaista pumpulipuikolla satunnaisesta osasta otettua koetta, mutta tulokset olivat vakuuttavia.
Useimmat Viiltäjä-ekspertit ohiittivat sen kun se tuli huutokauppaan, mutta minä uskoin osuneeni johonkin mitä kukaan muu ei ollut aiemmin huomannut Viiltäjästä. Huivi oli kuvioitu päivänkakkaroilla (tarkempi nimitys englanniksi Michaelmas daisies. -V.) Tänä päivänä kristillinen juhla Michaelmanin päivä on vanhanaikainen, mutta viktoriaanisella ajalla se oli tuttu neljäosapäivä jolloin vuokrat ja velat tuli maksaa. Huomasin, että sille oli kaksi päivämäärää: Syyskuun 29. päivä länsimaiselle kristitylle kirkolle ja toinen, marraskuun 8. päivä ortodoksikirkolle. Täristen tajusin kaksi päivämäärää osuvan täsmälleen samaan kuin kaksi viimeistä murhaa tapahtuivat. 29. syyskuuta oli yö jona Elizabeth Stride ja Catherine Eddowes kuolivat ja marraskuun 8. yö oli hirvein murhista, Mary Jane Kellyn kuolema.
Löydetty rikospaikalta: Russel Edwards pitelemässä shaalia jonka hän osti vuonna 2007 ja joka väitetysti on tullut poliisimieheltä joka otti sen rikospaikalta.
Päättelin, ettei ole mitään järkeä että Eddowes olisi omistanut kalliin huivin; tämä nainen oli niin köyhä, että hän oli pantannut kenkänsä vain päivää ennen kuolemaansa. Mutta voisiko Viiltäjä olla tuonut huivin mukanaan ja jättänyt sen paikalle kuin vihjeenä siitä milloin aikoisi iskeä seuraavan kerran? Se oli vain aavistus ja kaukana todisteesta, mutta se laittoi minut tutkimaan asiaa enemmän.
Ennen kuin ostin huivin, puhuin poliisi Alan McCormickin kanssa. Hän on vastuussa Black Museuminakin tunnetusta Crime Museumista. Hän kertoi poliisin aina uskoneen tietävänsä Viiltäjän henkilöllisyyden. Poliisipäällikkö Donald Swanson, tutkimuksista vastaava tutkija, oli nimennyt hänet papereissaan: Aarmon Kosminski, puolalainen juutalainen joka oli paennut Lontooseen perheensä kanssa 1880-luvun alussa Venäjältä välttääkseen venäläiset vainot.
Kosminski on aina ollut yksi kolmesta eniten epäillyistä henkilöistä. Hänen on usein kuvattu olleen parturi Whitechapelissa, ammatti joka hänestä oli kirjoitettu 1890 papereihin. On varmaa että hän oli psyykkisesti erittäin sairas, luultavasti vainoharhainen skitsofreenikko, joka kärsi myös kuuloharhoista ja oli papereiden mukaan "naistenvihaaja" - ilmaisu joka toimi myös kiertoilmaisuna masturboijalle.
McCormick kertoo ettei poliisilla ollut koskaan tarpeeksi todisteita Kosminskin tuomitsemiseksi, huolimatta siitä että muutama todistaja tunnisti hänet. Se riitti kuitenkin vain 24 tunnin valvontaan kunnes hän sitoutui viettämään loppuelämänsä mielisairaalassa. Tulin vakuuttuneeksi siitä että Kosminski oli etsimämme ja olin innoissani mahdollisuudesta todistaa se. Olin varma, että moderni tiede pystyisi todistamaan todellista näyttöä huivin tahroista. Muutaman lupaavalta vaikuttaneen alun jälkeen löysin tiedemiehen joka voisi auttaa siinä.
Tohtori Jari Louhelainen on johtava geneettinen tutkija historiallisten rikospaikkojen tutkijoissa. Siihen yhdistyy hänen päivätyönsä lehtorina molekyylibiologian alalta Liverpoolin John Moores-yliopistossa, jossa hän työskentelee avustaen Interpolia ja muissa projekteissa. Hän suostui tekemään testejä huivista vapaa-ajallaan.
Testit aloitettiin 2011 Jarin aloittaessa tutkimukset erityisellä valokuvausanalyysillä voidakseen selvittää mitä tahrat olivat. Käyttämällä infrapunakameraa hän pystyi kertomaan että tummat tahrat olivat verta, mutta myös yhteneväisiä valtimoiden katkeamisesta aiheutuvia roiskeita - juuri se synkkä kuolema jonka Catherine Eddowes oli kohdannut.
Mutta seuraava paljastus oli pysäyttävä. UV-kuvaus paljasti joukon tahroja joiden Jari kertoi olevan siemennestettä. En koskaan odottanut löytäväni todisteita Viiltäjästä itsestään, joten tämä oli erittäin jännittävää siitäkin huolimatta että Jari varoitti minua siitä ettei mitään voitu vielä sanoa varmaksi näiden testien perusteella.
Hän myös havaitsi ruumiinosien irronneen hurjan hyökkäyksen aikana. Toinen Eddowesin munuaisista oli poistettu ja myöhemmin Jari onnistui tutkimuksissaan löytämään solun, jonka hän uskoi olevan peräisin munuaisesta.
Oli mahdotonta käyttää samoja DNA-tekniikoita tahroihin mitä nykytapauksissa käytetään pyyhkäisytekniikalla. Näytteet olivat aivan liian vanhoja. Sen sijaan hän käytti tekniikkaa jota kutsutaan "imuroinniksi" käyttämällä pipettiä joka on täynnä erityistä "puskurointinestettä" jolla poistetaan geneettinen materiaali kankaasta vahingoittamatta sitä. Ei-tiedemiehenä löysin itseni täysin uudesta maailmasta kun Jari varoitti että olisi mahdotonta käyttää genomista DNA:ta, jota käytetään tuoreita tapauksia tutkiessa ja joka sisältää ihmisen koko geneettisen DNA:n, sillä se pirstoutuu ajan mittaan. Mutta hän selitti että olisi mahdollista käyttää mitokondriaalista DNA:ta. Se kulkeutuu yksinomaan naislinjalla, on paljon runsaampaa kuin genominen DNA ja selviää paremmin.
Se tarkoitti sitä että voidaksemme verrata tulosta johonkin jouduin etsimään naislinjan suoran jälkeläisen Catherine Eddowsille. Onneksi nainen nimeltä Karen Miller, Eddowesin lapsenlapsenlapsi, oli esillä Viiltäjästä kertoneessa dokumentissa ja suostui antamaan näytteen hänen DNA:staan. Jarin onnistui saada kuusi näytettä huivista ja niitä verrattuaan Kareniin löytyi sille täydellinen vastaavuus.
Se oli uskomaton läpimurto. Nyt tiesimme että huivi oli aito ja oli rikospaikalla syyskuussa 1888 ja että veri siinä oli uhrin verta. Yksinään se oli yksi merkittävimmistä artefakteista Viiltäjän historiasta: mitään muuta ei ole koskaan tieteellisesti osoitettu liittyväksi johonkin rikospaikoista. Kuukauden kestäneiden tutkimusten aikana selvisi että huivi oli tehty Itä-Euroopassa 1800-luvun alussa. Seuraavaksi oli aika yrittää todistaa että se sisälsi myös tappajan DNA:ta.
Jari käytti samaa uuttomenetelmää siemennesteen jälkiin huivissa, varoittaen että oli erittäin epätodennäköistä että se olisi kestänyt näin pitkän aikaa. Hän pyysi avukseen tohtori David Millerin, johtavan asiantuntijan aiheesta ja yhdessä he tekivät vuonna 2012 toisen uskomattoman läpimurron kun he löysivät selvinneitä soluja. Ne olivat peräisin kudoksesta joka peittää elimiä. Tässä tapauksessa oli siis todennäköistä että ne olivat virtsaputkesta ja irronneet siemensyöksyn aikana.
Kosminski oli 23 kun murhat tapahtuivat ja eli kahden veljensä ja sisarensa kanssa Greenfield Streetillä, vain 200 metrin päässä Elizabeth Striden kuolinpaikalta. Keskeisenä epäiltynä hänen elämästään on tiedetty jo paljon pitkään, mutta minä tutkin myös hänen perheensä. Lopulta jäljitimme nuoren naisen, jonka henkilöllisyyttä haluan suojella. Hän on brittiläinen Kosminskin siskon, Matildan, jälkeläinen ja häneltä saimme mitokondriaalista DNA:ta hänen antaessaan pyyhkäisynäytteen suustaan.
Solujen monistaminen ja sekvensointi huivista vei kuukausia huolellista ja kärsivällistä työtä. Siihen mennessä innostukseni oli jo kuumeista. Kun sain viimein sähköpostia ja Jari kertoi saaneensa täydellisen vastaavuuden, olin haltioissani. Seitsemän vuoden päästä siitä kun olin ostanut huivin olimme saaneet kiinni Aaron Kosminskin.
Kuten tiedemies, Jari oli luonnostaan varovainen ennen kuin antoi mielikuvituksensa juosta villinä ennen kuin jokainen pala oli testattu, mutta jopa hän kertoi löydön olleen "hitonmoinen mestariteos". Juhlin sitä käymällä East Endissä, vaeltelin kaduilla joilla Kosminski oli asunut, työskennellyt ja tehnyt rikoksensa, tuntien euforiaa ja epäuskoa siitä että olimme paljastaneet Viiltäjän.
Kosminski ei ollut kuninkaallisen perheen jäsen, kirurgi tai poliitikko. Sarjamurhaajat harvoin ovat. Sen sijaan hän oli säälittävä olento, hullu joka saavutti seksuaalista tyydytystä tappamalla naisia brutaaleilla tavoilla. Hän kuoli Leavesden mielisairaalassa mätäpaiseeseen 53-vuotiaana, painaen vain 44 kiloa.
Epäilemättä tämän jälkeen ilmestyy liuta kirjoja ja elokuvia joissa spekuloidaan hänen persoonallisuuttaan ja motivaatiotaan. En halua tehdä niin. Halusin tarjota todellisen vastauksen tieteellisellä näytöllä ja olen innoissani siitä, että 126 vuotta myöhemmin ratkaisin mysteerin.
Shaali joka ratkaisi puolalaisen hullun Aaron Kosminskin ja oikeuslääketieteen asiantuntija joka teki kriittisen vastaavuuden
Kirjoittanut: Jari Louhelainen
Russel näyttää kohtaa josta näyte otettiin.
Kun Russell Edwards lähestyi minua ensimmäisen kerran 2011, en ollut tietoinen massiivisesta Viiltäjä-kiinnostuksen tasoista, koska olen tiedemies joka on kotoisin Suomesta.
Mutta tämän vuoden alussa kun tajusin että olimme löytämässä jotain suurta, työskentely huivin kanssa on ottanut vallan elämästäni, pitäen minua varattuna aikaisin aamusta aina myöhään iltaan saakka. Se on aiheuttanut paljon työtä, käyttäen huippuluokan tieteellisiä menetelmiä jotka eivät olleet mahdollisia vielä viisi vuotta sitten.
Poimiakseni DNA-näytteet tahroista käytin itsekehittämääni tekniikkaa jota kutsun "imuroinniksi" - saadakseni alkuperäisen geneettisen materiaalin irti kankaan syövereistä. Täytän steriilin pipetin nestelmäisellä "puskurilla", tunnettu ratkaisu solujen ja DNA:n stabiloimiseksi ja injektoin sen kankaaseen napatakseni näytteen ilman solujen vahingoittamista ja imen sen sitten pois.
Käytin polumeraasiketjureaktiota, tekniikkaa joka mahdollistaa miljoonien tarkkojen kopioiden teon DNA:sta, tarpeeksi sekvensointia varten.
Kun kokeilin tulosta DNA:sta Catherine Eddowesin jälkeläisestä otettuun pyyhkäisynäytteeseen, ne vastasivat toisiaan.
Käytin samaa tekniikkaa tahroihin jotka olivat ominaisuuksiltaan siemennestettä. Tohtori David Miller löysi epiteelisoluja - jotka ovat onteloissa ja elinten päällä - meidän yllätykseksemme sillä emme uskoneet löytävämme mitään käyttökelpoista 126 vuoden kuluttua.
Sen jälkeen käytin prosessia jota kutsutaan genomin monistamiseksi ja kopioin DNA:n 500 miljoonaakertaiseksi jotta se voitiin profiloida.
Kun minulla oli profiili, pystyin vertaamaan sitä Kosminskin siskon jälkeläiseen joka oli antanut meille DNA:n pyyhkäisynäytteen suustaan.
Ensimmäinen DNA-säie osoitti 99,2 prosentin vastaavuuden, mutta analysaattorit eivät voineet määrittää 0,8 prosentin puuttuvaa DNA-fragmenttia. Toiselle testaamisella saimme 100 prosentin vastaavuuden.
Genomin amplifiointitekniikan ansiosta minulla oli mahdollisuus selvittää etnisen ja maantieteellisen taustan DNA 1 uutettuna. Se oli tyyppiä haploryhmä T1a1, yleisintä henkilöillä jotka kuuluvat Venäjän juutalaisten etniseen ryhmään. Pystyin jopa todistamaan sen avulla, että hänellä oli tummat hiukset.
Nyt kun se on ohi, olen innoissani ja ylpeä siitä, mitä olemme saavuttaneet ja tyytyväisiä, että olemme todistaneet, sikäli kun se on mahdollista, että Aaron Kosminski on syyllinen.
Tohtori Jari louhelainen on molekyylibiologian lehtori Liverpoolin John Mooresin yliopistossa ja asiantuntija historiallisissa ratkaisemattomiksi jääneissä rikostapauksissa.
© Russell Edwards 2014
Naming Jack the Ripper, kirjoittanut Russell Edwards, julkaistaan Sidgwick & Jacksonilta syyskuun 9. päivä, hintaan 16.99 puntaa.
