Clawdeen kirjoitti:
No kyllä minä ainakin olen kovasti miettinyt näitä todennäköisyyksiä

.
Miten todennäköistä olisi, että puhuisin keittiössä normaaliäänellä puhelimessa, kun hullu tappaja on ensin lähtenyt perääni? Kysyisin, että kuuletko mieheni huutavan? Pyytäisin lasta puhelimeen, kun tappaja on lähellä? Antaisin lapsen liikkua tappajan lähellä? En menisi mieheni luokse, kun hän makaa kuolemassa? Hyvin, hyvin epätodennäköistä!
Tuskin nuo Annelin lavastuskuviot ihan kauhean monimutkaisia on,
mutta hän on niitä pohtinut tarkkaan ja hartaasti. Mutta kun me emme kaikkea tiedä, ja ajattelemme väkisin aina lopputuloksen kautta lavastusta, vielä on paljon epäselvää. Annelilla on ollut tuuria matkassa pitkän aikaa, mutta kiinni vaan jäi hänkin.
Etkö sä ollenkaan huomaa tätä ristiriitaa?=)
Sinun "todisteesi" ovat kaikki Auerin mielestäsi epäilyttävää ja älytöntä käyttäytymistä. Keräät rimpsun asioita, joissa hän mielestäsi käyttäytyi erikoisesti ja erilaisesti kuin sinä itse uskoisit käyttäytyväsi (vaikkakaan et koskaan ole ollut vastaavassa tilanteessa, eikä oman käytöksesi yleistäminen todista muutenkaan Auerin käyttäytymisestä mitään).
Ja tämän perään heti kirjoitat, että Anneli on pohtinut lavastuksiaan ja tilannettu tarkkaan ja hartaasti. Hän on siis mielestäsi tarkkaan harkinnut tämän rikoksen, ja silti ehdoin tahdoin käyttäytyy omituisesti asioissa, jotka eivät itse murhaan liity mitenkään, ja jotka vaikuttavat kaikkien mielestä epäilyttäviltä. Eikö se ole mielestäsi kummallista? Hän osaa lavastaa niin taitavat jäljet, ettei niitä erota lavastukseksi kukaan, mutta käyttäytyy kaikenaikaa ihan epäluonnollisesti mielestäsi.
Sinä puhut erikoisesta käyttäytymisestä, minä puhun lavastuksen monimutkaisuudesta. Sinä perustat mielipiteesi yleistyksiin ("minä en olisi tehnyt noin / kukaan ei olisi tehnyt noin / kuka muka olisi tehnyt noin") ja todistat itsellesi tällä, että Auer on murhaaja, vaikka ko. käyttäytyminen ei auta murhan tekemisessä mitenkään, eikä liity siihen suoraan mitenkään. Päin vastoin, se vaikeuttaa hänen selviämistään murhasta.
Sinulla on esimerkiksi älytön lähtökohta, että miehensä murhaava äiti ei välitä, näkeekö hänen lapsensa murhatun isän. Ikäänkuin jokainen, joka tappaa jonkun, ei välittäisi kenestäkään muustakaan mitenkään, vaan päin vastoin, haluaa kaikille yhdessä ja erikseen pelkkää pahaa=) Tämähän on ihan hassu käsitys.
Jos äiti on murhaaja, hän todellakin tietää, mikä näky siellä huoneessa odottaa. Hän ehtii keskittymään lapseensa ja huomioimaan tämän liikkeet. Hän tietää, ettei lasta kannata päästää näkemään, ettei paikalla olekaan mitään huppumiestä ja hän tietää, ettei lasta kannata päästää näkemään raa'asti murhattua veristä isäänsä. Minkä ihmeen takia KUKAAN syyllinen ehdoin tahdoin päästäisi tai käskisi lasta näkemään ko. näyn?? Miksi kukaan tekisi sellaista tarkoituksella, oli sitten syyllinen tai ei? Asioita tapahtuu maailmassa paljon VAHINGOSSA, EPÄHUOMIOSSA, SATTUMALTA. Maailma ei ole täydellinen, eikä ihmisten teot ja liikkeet ole suunniteltuja. Me ollaan epätäydellisiä ihmisiä, joille sattuu virheitä ja joiden kapasiteetti ei riitä tajuamaan kaikkea mahdollista.
Sinulla on käsitys, että jos on murhaaja, toimii mielestäsi täysin järjettömästi, vaikka voisi toimia miten tahansa. Puhuu normaaliäänellä puhelimessa, vaikka voisi kuiskata. Luuletko, ettei Auerille tullut tämä murhaa suorittaessaan mieleen? Hän siinä suoritteli vaatteidenvaihtoja ja oli jo valmiiksi jemmannut astalot ja kylpytakit viereen, mutta unohtui, että kannattaisi esittää häkellekin, että se murhaaja on siellä? Hän osasi lavastaa kaiken, mitä tutkijat ei tajua, mutta ei mitään semmoista, mitä jokainen tajuaa=) Eikö TÄMÄ ole epäuskottavaa potenssiin kaksi?
Jos Auer teki murhan, hänen on suoriuduttava niistä monimutkaisista lavasteista, ja lisäksi hänen pitää kumota fysiikan lait. Hänen on pakko spontaanisti keksiä manööverit sekunttiaikataululla, joita me emme tahdo millään keksiä. Hänen on huomioitava joka yksityiskohta ja mielestäni todistettavasti oltava aivan yliluonnollinen. Minä en todistele hänen KÄYTÖKSELLÄÄN mitään, vaan mitattavissa olevilla fyysisillä suureilla: aika, jäljet, kuidut yms. Hän saa minun puolestani seistä vaikka päällään, mutta se ei mitenkään anna hänelle mahdollisuuksia tehdä tuo murha. Se ei kuulu tähän asiaan mitenkään.
Mä tiedän, ettei tämä aukea, mutta edelleen sydämessäni toivon, että ymmärrys lisääntyisi. Puhutaan ihan aidoista ja aidanseipäistä koko ajan. Annelistit ja anti-annelistit eivät ole samalla viivalla: eivät katso asioita samalla lailla ja samasta suunnasta. Siksi ei varsinaista vuoropuhelua juurikaan tule, ja siksi yhteisymmärrys ei myöskään lisäänny. Näin se vain on. Murhatutkimusta pitää tehdä järjellä, ei tunteilla. Tunteiden aika on sitten jossain muissa yhteyksissä.