Palautetaan mieliin kertomusten alkuperä: syynä on Auerin vapautuminen vuonna 2011. Hovioikeus vapautti hänet yksimielisesti keväällä odottamaan tuomiota, joka julistettaisiin heinäkuun alussa. Lapset olivat eläneet ilman äitiään lähes kaksi vuotta ja varmasti ehtineet kiintyäkin uuteen perheeseensä Arin ja Minnan luona.
Vanhimmat lapset olivat jo koulussa (nuorinkin täytti 7 vuotta vuonna 2011) ja käsittääkseni he ovat selvästi ilmaisseet, etteivät halua kenenkään tietävän heidän olevan Anneli Auerin lapsia. Heidän äitinsä oli istunut vankilassa kauan ja tuomittukin kerran murhasta. Lapset ajattelevat, että vankilaan joutuvat pahat ihmiset eivätkä ainakaan syyttömät.
Varsinkaan nuoremmat lapset eivät muistaneet enää mitään elämästään Lahden ja Auerin perheessä. Heille heidän biologinen isänsä oli jo vuonna 2011 pelkkä ''Jukka'' ja äiti ''Annu'' (tämä käy ainakin toiseksi vanhimman lapsen haastatteluista). Ilmeisesti he kutsuvat sijaisvanhempiaan, Aria ja Minnaa, isäksi ja äidiksi.
Kertomukset Auerin syyllisyydestä murhaan pulpahtivat pintaan Arin järjestämällä venematkalla, jossa hän myös kuvasi kertomuksia - vai kerrottiinko tarinoita jo aiemmin, mutta kertomukset haluttiin rauhassa taltioida jossain syrjässä?
Kaikki lapset ovat kertoneet tarinoita, nuorimmat siis. Siksi niitä katsotaan nyt hovioikeudessa. Lapset, jotka olivat Lahden kuoleman aikaan 2-, 4- ja 7-vuotiaita. (Sen Lahden, joka on enää heille joku etäinen hahmo menneisyydestä, pelkkä ''jukka'' vain.) Nuoresta iästä huolimatta lapset muistavat erittäin tarkkoja tapahtumia kuolinyöltä, mainittakoon nyt esimerkiksi veitsellä lyömisestä kuuluva ''viuh''-ääni (joka kuuluu vain elokuvissa).
Nuorimman lapsen kertomuksen uskottavuudesta sen verran vielä, että esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan lapset eivät voi muistaa tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet heidän varhaislapsuudessaan eli alle 3-vuotiaana. Katsokaa esim. ennakkopäätös KKO
Kun valituslupa korkeimmasta oikeudesta saatiin lasten kertomuksiin perustuen, eikö kenestäkään siinä ole ristiriitaa, että oikeudessa niitä ei silti oteta todesta? Lsh-oikeudenkäynnissä tuomarit katsoivat, että kertomukset voivat pitää paikkaansa (eivät toki kaikki) ja tuomiot napsahtivat. Miten samojen lasten kertomukset murhaoikeudenkäynnissä voivat olla täyttä hölynpölyä?