Peltirumpu jo viittasi hovioikeuden 2011 käsitykseen lapsen kuulusteluista. OmakohtaisenPaljon on väitetty, että poliisi ja joku psykologi painosti vanhinta tytärtä, ilmeisesti jossain kuulustelussa ja sitten vielä ns. keskustelussa. En ole näyttöä tästä nähnyt - eiköhän sitä löydy parin tuhannen sivun aineiston tutkimuksista (ilm. sanat ja kuvat), joten voisitko Zem sen painostuksen näytön tuoda esille. Ei mitään epämääräistä, vaan selkeä näyttö painostuksesta, koska niin selkeästi asian viestissäsi ilmaiset.
käsityksen kuulemisen luonteesta saa Pekka Lehdon dokumentista.
Ja Iltalehden juttu vuodelta 2011 tuo esiin Satu Kivimäen tuolloisen tittelin:
Vaasan hovioikeudessa syyttäjän todistajana kuullun psykoterapeutti, sosionomi Satu Kivimäen mukaan Anneli Auer saattoi vaikuttaa lapsensa kertomukseen murhaajasta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011052 ... tml[/size]
En tiedä mikä on ollut koulutuksen tila 2009 - joka tapauksessa Kivimäki käyttää
psykologisoivia tulkintoja tytön tarinasta, jonka tämä luottamuksen synnyttyä kertoo "Sadulle":
- Lapsi ei havaitse mitään ennen kuin äiti alkaa kysellä hätäpuhelun aikana, lähtikö murhaaja jo. Siinä lapsi saa ainekset luulla, että talossa on ulkopuolinen. Selitykseen on helppo tarttua, koska se tarjoaa hänelle ulospääsyn mahdottomasta tilanteesta, että äiti voisi satuttaa isää.
Kivimäen mukaan todennäköisin selitys lapsen tarinalle murhaajasta on halu suojella äitiä.
- Äiti on lapsen ensisijainen rakkausobjekti, se johon hän turvautuu. Jos isä on kuollut ja äiti on ainoa, joka hänellä on, niin hänen on helpompaa ja siedettävämpää uskoa siihen, että joku muu kuin äiti on surmaaja. Hän pelkää menettävänsä äitinsäkin.
Kivimäki oli läsnä tytön poliisikuulusteluissa vuonna 2007 ja 2009. Syksyllä 2009 12-vuotias tyttö oli hermostunut ja epäluuloinen.
- Se on erittäin tavallista lapselle. Mitä vaikeampi asia, sitä vaikeampi siitä on vapaasti kertoa.
Kritiikkiä kuulustelutavoista
Puolustus ja omaisten asianajaja Seppo Kauppila kritisoivat tapaa, jolla lasta kuulusteltiin. He epäilivät painostusta.
- Tyttö on niukka ja hänen kanssaan täytyy tehdä paljon töitä, jotta pääsee kontaktiin. Ei tässä mitään väärin ole tehty, Kivimäki vakuutti.
No, hovioikeus oli eri mieltä.
Sitaatti edellisestä vielä:
Jos isä on kuollut ja äiti on ainoa, joka hänellä on, niin hänen on helpompaa ja siedettävämpää uskoa siihen, että joku muu kuin äiti on surmaaja. Hän pelkää menettävänsä äitinsäkin.
Uskoa, "että joku muu kuin äiti on surmaaja"? Sen jälkeen kun on otaksuttavasti nähnyt
äidin touhuamassa yösydännä verisenä ihmeellisen ja runsaan lavastusreksvisiitan parissa?
No, poikahan sen "totuuden" yöstä kertoi, mutta ei se mennyt sitten ainakaan ihan Kivimäen johtopäätösten mukaan kuitenkaan? Mutta "torjuihan" poikakin "totuuden" ja tuntee psykologiset lainalaisuudet:
A: Eiku mä, ku mä en oo niin paljoo miettiny, et ne on ollu niin kamalii
asioit et mä oon niinku sulkenu ne pois tietosesta mielestäni ja sitte niit on välit, ku mä
oon oikein miettiny, niin on välil tullu niinku pikkuhiljaa niit on tullu mieleen.
(Kuuleminen 2011)
Terapiassa tulee epäilemättä "pikkuhiljaa mieleen" kaikenlaista, kun nimenomaan pyydetään
kertomaan unista ja fantasioista. Ehkä terapeuttista, mutta ei tuota luotettavaa selvitystä
oikeasti tapahtuneesta vaan sotkee tahallisesti todellisuuden ja kuvitelmat.
Pojan terapeutti Markus Heinimaa varmasti tekee tämän asian oikeudelle selväksi, kun tulee todistamaan.
