kaljaloota kirjoitti:http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101 ... 1_uu.shtml
5. Useat jäljet viittaavat lavastukseen
Syyttäjien käsityksen mukaan lähes kaikista rikospaikalta löydetyistä jäljistä on löydetty jotain lavastukseen viittaavaa.
Esimerkkeinä tästä Kulmala mainitsi olohuoneen lattialla olevan yksittäisen jarrujäljen, terassinovessa suuren lasinpalan takana olleen verijäljen ja
uhrin läheltä löytyneen verisen poistumisjalanjäljen, joka ei ole voinut syntyä uhrin kuoleman jälkeen.
Samanlaisia ajatuksia syyttäjällä, kengänjälki on tehty "puhtaaseen pöytään" puhtaalla kengänpohjalla. Sormivärillä vai tomaattisoseella?
Poistumisjalanjälkiä oli useita, eli kävelyaskeleet ikkunalle ja terassilla vielä pari kolme lisää.
Meinaako syyttäjä, että Anneli teki kokonaan veriset poistumisjalanjäljet jo ennen kuin Jukka oli edes astaloitu/lattialla oli verilammikko?=) Se oli taaskin aika kaukaa viisasta. Vai tekikö vain yhden poistumisjäljen ennen kuolemaa, ja loput jotenkin myöhemmin?
Hieno lavastusskenaario: Jukka makaa sängyllä jalat maassa roikkuen, lattia on puhdas ja Anneli tekee nurkasta alkavat veriset poistumisjäljet lattialle... Siinä on ekonomi parastaan pistänyt. Ja tietysti ketsupilla.
Oli muuten ainakin yhden poistumisjäljen alla lasinsiru, joten ikkuna on ainakin osin ollut rikki tuolloin. Toisaalta ikkunan on täytynyt olla kokonaan rikki, ennenkuin ikkunansärmiin on voitu valuttaa verta ja hieroa murhaajankuituja ja heilua verisen astalon kanssa ulkona.
Tästä seuraa, että astaloa oli ollut pakko jo tuolloin käsitellä, eli lyödä Jukkaa. Tai sitten Anneli ei ole lyönyt Jukkaa astalolla, mutta on kuitenkin tuonut astalon takkahuoneeseen ja kastellut sitä Jukan veressä. Tämä lienee ainoa mahdollisuus, koska jos astalo on vereentynyt iskusta, niin Jukka ei sanoisi enää häke-puhelun aikana mitään.
Eli Annelin pitää tuhria astalo veressä ja sen jälkeen mennä ulos. Tästä seuraa, että jos Anneli on tämän jälkeen rikkonut ikkunaa ulkopuolelta lisää, olisivat lasinsirut lennelleet vaivalla tehtyjen poistumisjalanjälkien päälle. Mitä ne eivät olleet tehneet.
Lisäksi Annelin olisi pitänyt tämän jälkeen (vaikka oli jo ulkona verisen astalon kanssa) joko tuoda astalo takaisin sisälle, tai ottaa puhelun aikana käyttöön toinen astalo. Itse asiassa, koska muista karmin lyöntijäljistä ei verta löytynyt, on Annelilla täytynyt olla joku toinen astalo jo ulkona ollessaan. Tästä päätellen verinen astalo olisi nakattu pihan puskaan: ei sitä ainakaan mitään järkeä ole enää sisälle tuoda. Ja niin muuten olisi piilotettu se toinenkin astalo (samoin kuin murhaajakangas), joten puhelimessa ollessaan käytössä on jo joku KOLMAS astalo.
Sisälle tultuaan Annelin on pitänyt siivota poistumisjälkien päälle lennelleet sirut. Tästä nyt tietty jäisi jälki, mutta oletetaan, että hän pystyi pinseteillä poimimaan sirut jälkiä jättämättä.
Nyt ollaan siis tilanteessa, että ikkuna on kokonaan rikki, lattialla tyhjästä alkavat poistumisjäljet, Jukka makaa sängyllä edelleen "kuolleena", terasilla on veriset poistumisjäljet ja veripisaroita harhaiskusta, lasinreunoissa verta ja kuituja. Jostain syystä Anneli on tyytyväinen näkemäänsä ja tekemäänsä lavastukseen, vaikkakin verijäljet alkavat ihan eri paikasta kuin missä Jukka makaa, eikä lattialla ole mitään verilammikkoa, missä "huppumies" voisi jalkansa kastella. Tämän jälkeen Annelin pitää mennä pesulle: hänhän on häärännyt murhaajakankaan ja Jukan veren kanssa oikein urakalla, roiskinut sitä pitkin seiniä.
Pesun jälkeen pitää piilottaa veriset vaatteet. Pesu tapahtuu ehkä isossa saavissa seisten, niin lattialle ei mene lainkaan vettä. Saavin vesi kaadetaan keittiön altaaseen (siihen, missä väitetään kädet pestyn myöhemmin: verijäämät eivät haittaa). Oma olemus pitää kuivata, mutta kun päässä on sama suihkumyssy, joka oli päässä surmankin aikana spontaanisti, niin hiuksista ei tarvitse huolehtia.
Sitten kaiken järjen mukaan pitäisi laittaa päälle se punainen t-paita, jossa tietää olevan sängyn kuituja ja lapsen dna:ta valmiiksi, ja sitten pitäisi puukottaa itseä. Tässä on nyt vain se heikkous, että Auer ei tiedä Jukan heräävän sängyltä, jolloin häntä pitää mennä ainakin kahdella iskulla lisäastaloimaan (nämä iskut annetaan vielä eri puolille päätä), jolloin päällä ei saa olla sitä punaista paitaa.
Näin ollen Anneli on taas kaukaa viisas: hän ei laita vielä päälleen punaista t-paitaa, eikä puukota itseään. Sen sijaan hän vetää päälleen jostain pyykkikorista kaivamansa vanhan lakanan, johon tekee päänreiän. Hän arvelee, ettei tyttö kiinnitä huomiota varustukseen, kun ei se ole ikkunan rikkomiseen, murhailuun eikä suihkussa käyntiinkään kiinnittänyt. Hän arvelee lisäksi, että ehtii kyllä lakanan hävittää ennen poliisien tuloa, ja muutenkin varustus tuntuu tilanteeseen luontevalta.
Hän ei oikein tiedä, miksi, mutta se selviää heti puhelun alussa, kun Jukka suureksi yllätykseksi herääkin huutelemaan, maattuaan pitkähkön ajan tajuttomana sängyn reunalla, jalat ulkopuolella roikkuen!
Nyt lakana tulee tarpeeseen, samoin kun piironginpäällä levännyt sorkkarauta! Eniten tarpeeseen tulee kuitenkin Häken poistuminen linjoilta, joten tulee tilaisuus yrittää murhaa.
Anneli käskee tytön puhelimeen, ja arvaa ihan oikein: tyttö ei shokiltaan noteeraa lakanaa mitenkään. Anneli päättää yrittää tehdä murhan mahdollisimman nopeasti, niin että käy välillä huutelemassa puhelimen lähistöllä. Se olisi jotenkin vakuuttavampaa niin, hän arvelee, eikä pelkää, että Jukan verta putoilisi astalosta olohuoneeseen tai omia jalanjälkiä jäisi mihinkään. Lavastuskengäthän on jo piilotettu, joten jalassa on TOISET kengät.
Anneli huutelee "huppumiehelle" raivoisia hämäyshuutoja. Hän päättää huudella "mitäöh!" ja "hei lopeta!!", koska ne takaavat hänelle parhaan uskottavuuden. Ehtiäkseen mahdollisimman nopeasti (koska hän haluaa nyt testata, mikä on nopein mahdollinen aika, missä Jukkaa voisi lyödä), hän pyytää tyttöä kantamaan lankapuhelinta mahdollisimman pitkälle olohuoneeseen, pitää sitä toisella kädellä kuin tarjottimella ja ojentaa luuria vielä niin paljon takkahuoneen suuntaan kuin suinkin pystyy. Shokiltaan tyttö ei osaa kuin totella. Nyt tyttö ja puhelin ovat lähes tuulikaapin kulmalla.
Anneli loikkii kissamaisen pehmein askelin kohti takkahuonetta, ääntäkään ei kuulu puhelimeen. Takkahuoneeseen tultuaan hän päättää hämäykseksi huutaa maahan pudonneelle Jukalle "lähtikse jo!?". Jukka ihmettelee moista ja pyytää auttamaan. Mutta ihan yhtä kyytiä Anneli karjaisee "Mitäöh!" ja lyö Jukkaa suuhun, ja samantien kääntyy kannoillaan ja juosta rymistelee kohti tuulikaappia valtavilla loikilla. Tyttö on taas vetäytynyt viisaasti keittiöön, joten juoksu ei tule liian lähelle puhelinta, eikä paljasta juonta ja askeleita tulee juuri riittävästi alibia varmistamaan.
Jukka ei suuiskusta vielä ollenkaan hiljene, päin vastoin alkaa taas möykkäämään oikein urakalla. Huulet kahteen osaan halkaissut ja kitalaen murtanut isku ei tälle kovakuntoiselle miehelle vielä riitä. Hän kuitenkin kopauttaa vajaan 10sek iskun jälkeen pari kertaa päänsä lattiaan, jolloin kuuluu ikäviä kopsahduksia.
Anneli huoahtaa tuulikaapin kulmalla itsekseen että eikö se perkele nyt millään KUOLE, ja menee sitten keittiöön sanomaan itkuisesti että onks Kukka tulos. Kun tyttökin vaan huhuilee poliisien perään, Anneli tietää, ettei sieltä vielä tulla: aikaa on vielä minuuttikaupalla.
Hän päättää tehdä TOISEN hyökkäyksen takkahuoneeseen, koska ensimmäinen sujui niin hyvin ja ennätysajassa, mutta aina voi petrata, ja hyräilee mielessään: "Ensin oli Jukka ja sitten tuli Kukka ja sitten tuli Annelille hukka!".
Äkkiä äänettömästi takkahuoneeseen, kova lavastuskarjaisu "hei lopeta!!" ja äänetön isku Jukan ohimoon, juuri samaan linjaan kuin ennen puhelua, toisella identtisella sorkkaraudalla tehdyt kaksi kevyttä iskua, jotka eivät olleet onnistuneet kuin tainnuttamaan Jukan. Kävi hyvä tuuri, että Jukka oli juuri siinä samassa asennossa, sillä taas täytyy heti iskun jälkeen rynnätä lavastuskarkuun. Ja taas Anneli tekee lakanajuoksun piirinennätyksen, eikä verisestä astalosta putoa kuin pari pisaraa, joihin hän saa jalkansa alle. Eiku jalassa onkin kengät tuolloin, perutaan edellinen.
Sitten siis taas pihalle ja takas sisään, ja juuri sopivasti, sillä tyttö HUUTELEE häntä jo puhelimeen. Astalo nyt pitäisi jemmata johonkin, ja tästä kaavusta päästä, mutta ehtii sitä myöhemminkin, joten Annelilla ei ole kauhean isoa kiirettä ja hän rupattelee häke-naisen kanssa niitä näitä. Mukava virkailija, kaikin puolin.
Mutta kaikki loppuu aikanaan, myös häke-puhelu. Sen jälkeen riisutaan lakana, ja viedään se ihan ilkimullina takaisin pyykkikoriin. Astalo lykätään pakastimeen. TOISET kengät piilotetaan ikiajoiksi, sitäpaitsi niiden pohjakuvio ei sovi Jukan talvikenkiin.
Sitten otetaan TOINEN veitsi ja puukotetaan itseä yhden kerran sydämen seutuville. Annelin mielestä se on paras mahdollinen lavastus, ja toisaalta sattui niin pirusti, ettei viitsi muualle alkaa sorkkimaan. Tämän jälkeen viedään verta puhelimenluuriin ja ulko-oveen ja sitten pestään veitsi ja kädet. Tyttö ei shokiltaan muista tapahtumia.
Nämä ehditään juuri ennen kuin poliisit soittavat. Puhelun jälkeen pitää mennä vielä Jukkaa tsekkaamaan, kun se pitäisi vetää sinne nurkkaan, koska se on niin kivvaa.
Tässä rytäkässä sitten tulee Jukan verta puhtaan t-paidan hihojen taakse: ihme, ettei tullut enempää, Anneli miettii jälkeenpäin.
Siirto onnistuu loikkaamalla arkun yli sängylle: samalla arkulla olleet laavastusfarkut putoavat maahan, mutta tätä Anneli ei huomaa, koska alkaa olla jo pikkasen kiirus. Sängyllä seisten Anneli onnistuu siirtämään Jukan nurkkaan niin, ettei lattialle jää mitään jalanjälkiä. Takaisin loikataan samaa tietä ja tästä muotoutuu kertomus takkahuoneesta pois juoksusta. Samalla tulee myös pipi varpaisiin sekä putoaa pari veripisaraa jalalle.
Sen pituinen se.
Keksii jonkun teorian, jonka sitten itse kumoaa ja kuittailee kuin olisi kumonnutkin jonkun toisen henkilön vastaväitteen... 