Destiny kirjoitti:Erittäin harvinaista, että synnytyksenjälkeinen masennus olisi vielä, kun lapsi on vuoden vanha. Useimmat masennustilat jäävät huomaamatta, koska äidit eivät hakeudu hoitoon. Oliko tämä tapaus hakenut edes hoitoa jos kärsi masennuksesta? Ja todellakin, jos.
Kauhea tarve on silitellä äidin tekoa. Olisiko virsi sama, jos ratin takana olisi ollut isä? Toivottavasti.
Minä en puolusta äitiä, vaikka äiti-ihminen olen isekin ja käynyt vauvavaiheet, isän työreissut yms. useamman lapsen kanssa läpi.
Ja muistakaa, että missään ei ole puhuttu, että lapset olivat räähkiä ja äiti ei saanut nukkua,äiti lopen uupunut ja vuoden takaisen synnytyksen jälkeen vielä masentunut.
Minä en ole vielä edes vakuuttunut, että syy olisi ollut masennus tai uupumus. Väitän, että syynä oli sairalloinen mustasukkaisuus ja teko oli jonkulainen kosto miehelle, joka ei taipunut eukon tahtoon.
Miksei äideistä voida uskoa pahaa? Tämmöinen teko aiheuttaa monelle rypyn puhtoiseen äitimyyttyyn ja se pitää keinolla millä hyvänsä silittää pois . Miksei vain voi myöntää, että jotkut voivat olla yksinkertaisesti pahoja? Ennen kaikkea minua ärsyttää se, että näitä puolustelulitanioita ei tulla kirjoittamaam isien puolesta. Ei, isät ovat vain ja ainoastaa pahoja surmatessaan perheensä.
Minä en ole äiti-ihminen, ja kunnioitan suuresti kaikkia lapsensa hyvin hoitaneita ja kasvattaneita vanhempia.
Kannattaa ottaa huomioon, että tänään (keskiviikkona) on vasta kolmas päivä, jolloin media voi tiedottaa meitä, suurta yleisöä tämän perhetragedian tiimoilta. Ja
isää on järkytyksensä vuoksi kuultu vasta eilen tiistaina. Jos tuon kuulemisen seurauksena on jotain medialle tiedotettu (vaikka äidin masennuksesta), se julkistetaan AIKAISINTAAN tämän päivän lehdissä sekä radio- ja TV-lähetyksissä! Toisaalta jos äitiä on esim. vauvan neuvolakäynneillä epäilty masentuneeksi, mutta hän ei ole ottanut apua vastaan, se selviää vasta pitkällisessä selvitystyössä, johon poliisi on käsittääkseni varannut aikaa 2 kuukautta.
Minusta
on liian aikaista kiistellä siitä, kärsikö po., meille lehtien ja palstojen lukijoille lähes tuntematon äiti, SYNNYTYKSEN JÄLKEISESTÄ MASENNUKSESTA, UNENPUUTTEESTA, NARSISTISESTA- TAI JOSTAKIN MUUSTA PERSOONALLISUUSHÄIRIÖSTÄ - vai eikö kärsinyt.
Itse
epäilen unen puutetta, hoitamatonta tai alihoidettua masennusta (synnytyksenjälkeinen t. muu), mustasukkaista luonnetta, äidin liian vähäisiä kodin ulkopuolisia aikuiskontakteja (psykososiaalinen) tuki.
Mutta korostan, että vain epäilen.
Kyllä minuakin ihmetyttää, kuten lähes kaikkia muitakin keskustelijoita, että eikö äiti olisi voinut säästää lapsensa, vaikka itsensä surmasikin. Kuvitteliko hän lapset narsistisesti vain itsensä jatkeeksi, en tiedä. Vai oliko niin, että äiti otti lapset mukaan "autoilemaan", koska hän kuvitteli sekaisin menneessä päässään, että he pysäyttävät yhdessä linjurin ja hakevat iskän kotiin. Toisaalta jos äidillä ei ollut viime sunnuntai-illaksi lapsille hoitajaa, hän oli ehkä pakotettu ottamaan 1-,2- ja 6-vuotiaat lapset mukaansa autoon. Ja
hänhän ei ajanut ensimmäiseksi linjuria päin, vaan yritti ensin saada miehensä sieltä ulos "keskustelemaan". Ehkä äiti kuvitteli, että avomies jää kyllä pysäkillä pois tilannetta selvittämään, jos hän varta vasten bussin pysäyttää; kuvitteli, että avopuoliso näkee hänen epätoivonsa ja jaksamattomuutensa. Mutta mies oli liian väsynyt ja turtunut tajutakseen tilanteen vaarallisuutta; hän ei voinut/jaksanut uskoa, että äiti tekisi itselleen, tai varsinkaan lapsilleen jotakin.
En esiinny nimimerkillä "Marja" tai muilla M-kirjaimen sisältävillä nimimerkeillä. Toisin kuin minuna netissä esiintymään, pyrkivä, jo vuosia vainonnut ja mustamaalannut TimoP-mies.
