Rautavaaran perhesurma 26.10.2014, äiti ja 3 lasta kuoli

[Silti Onnellinen]

Kuvista pahin oli erään sanomalehden kannessa. Hautakynttilöitä joissa parissa tekstit "Kauniita unia" Iskä sekä toisesta erottaa kirjaimet "***u rauhassa" ***mu, Pappa ja lulu. Siitäpä se sanoma selviää zoomailematta.

Sitä viimeisen paperilapun kirjoitus ajankohtaa olen miettinyt itsekkin. Joku tarkoitushan sillä on ollut, vaikkei sitä hyvästeiksi tulkittukkaan. Isän harteille tämä murhaaja on halunnut kaikki kaataa, toteutus onnistui valitettavan hyvin. Paljon sivullisia sai kovan taakan kannettavaksi, bussin kuljettaja ja matkustajat. Etenkin kun joutuivat todistamaan välikohtauksen hetkeä ennen murhaa ja kuski jopa osallistui siihen..
Lasten turvavöiden kiinni olemista en ihmettele, olivat varmaan kiinni alusta asti, vauhdissa tuskin kaikkia vöitä takapenkiltä irrotetaan. Irroittaminen ennen liikkeelle lähtöä tarkottaisi kuitenkin jonkinlaisia hyvästejä ja vaatisi kylmäpäisyyttä. Enemmän kuin nopea koukkaus isomman auton nokkaan. Onkohan naisen oma turvavyö ollut kiinni?

[irmuska]

Irmuska, kuten jo kerroin elämän kokemusta näkijänä asioista on.
Nämä mihin viittasit, eivät tue varsinaisesti parisuhdeongelmia, vaan kiinnittävät huomion lapsiin.

Taloudelliset ongelmat eivät ratkea millään lailla ottamalla yhteyttä velkojiin, koska hekään eivät muuta tee kuin antavat uuden maksusuunnitelman. Rahaa on oltava säännollisesti maksaa joka kuukausi, oli tuloja tai ei. Oikeastaan mitään selvää konkreettista apua ei saa, mutta niistä jauhetaan kuin niitä olisi. No tämä tästä tämän asian puitteissa.

Niin. Olisikohan tässä lopputulema toinen jos niihin lapsiin olisi keskitytty? Vaikka sitten siellä parisuhdeterapiassa jota muuten mm perhekeskuksesta on saatavilla. Ja jossa se muuten usein keskittyy ihan siihen pariin itseensä eikä niinkään niihin lapsiin, vaikka todettakoon että tässä kohtaa olisi ollut varmasti lottovoitto jos huomio olisi kiinnittynyt lapsiin.

Ja juu, elämänkokemusta saaneena ja kohtaloita nähneenä tiedän, että kyllä sitä apua usein saa jos vain on valmis hakemaan. Mitä taas taloudellisiin ongelmiin tulee, niin jos tuloa ei ole yhtään niin on olemassa velkaneuvonta jonka kautta on mahdollista saada asioita hoidettua. Tosin onhan se nöyryyttävää jos joutuu toteamaan että kun ei ole millä maksaa niin ei ole.

Isoin ongelmahan näissä velkaongelmissa on usein se, ettei velkaantunut ole valmis vetämään nälkävyötä tiukalle päästäkseen veloista eroon. Ja mikäs, kun on totuttautunut siihen, että sitä ja tätä voi ostaa kun kerran muillakin... niin tiedetäänhän se tulos. Ei se velka sillä pienene. Ja ei, tällä en viittaa sinuun pikas.so vaan ihan yleensä, näitäkin velkaantuneita kun maailmassa riittää.

Käsittääkseni tälläkin rouvalla oli rahan kanssa vaikeuksia? Velkaa oli ja sitä oli perinnässä. Ja sittenkään mies EI olisi saanut lähteä töihin. Mikä tässä ei osu kohdalleen...

[Sohvapoliisi]

Taloudelliset ongelmat eivät ratkea millään lailla ottamalla yhteyttä velkojiin, koska hekään eivät muuta tee kuin antavat uuden maksusuunnitelman. Rahaa on oltava säännollisesti maksaa joka kuukausi, oli tuloja tai ei. Oikeastaan mitään selvää konkreettista apua ei saa, mutta niistä jauhetaan kuin niitä olisi. No tämä tästä tämän asian puitteissa.

Taloudelliset ongelmat ratkeavat siten, ettei aiheuta sellaisia. Konkreettinen apu tähän on se, ettei elä yli varojensa.

[Spekultantti]

Meneekö tässä nyt ymmärrys ja hyväksyntä jotenkin sekaisin?

Vai onko asian ehdoton kieltäminen sitä, että pelkää raottaa omassa mielessään sitä ovea, jonka takaa voi löytää omat pimeät puolensa? Paha ei tule liki, kun sanoo, että lapsentappajat pitäisi sterilisoida ja tappaa jo ennakkoon, ja että kunnon ihminen ei elä yli varojensa.

[tm_astro]

Tässä ketjussa puhutaan kuin teini-ikäiset, joilla ei ole vielä tarpeeksi elämän kokemusta miettiä asioita laajemmalti. Outoa, että vanhemmat minfolaiset aktivoituivat jo ensisivuilla ruotimaan naisen pahuutta. Häpeän aikuisuutta ja elämääni, jos en pystyisi muuta, kuin ottaa narsismi, feministisyys, mustasukkaisuus yksipuolisesti tarkasteluna, puhdas pahuus, omistushaluisuus ja yhteiskunnallinen kuppaaminen ainoana näkökulmana tähän tapahtumaan.

Samaa mieltä!

Jopa eläimistä naaraat tappavat ja syövät poikasiaan joutuessaan elämään pahassa stressissä tms luonnottomissa olosuhteissa, esim eläintarhassa, eikä niillä ole narsistista personaallisuushäiriötä ollut koskaan olemassakaan.

Myös leijonaurokset tappavat himoitsemansa naaraan poikaset päästäkseen parittelemaan tämän naaraan kanssa. Asiaa on ihmislajin miesten kohdalla nykyään myös aika paljon tutkittu ja samaa ilmiötä paljonkin havaittu.

Me ihmiset toimimme aivan samoin kuin eläimet, ilman mitään eroa.

[Dr Bergmeister]

Nyt taitaa olla se sopivin hetki kysyä: mistä haet apua, mitä artikkelin lopussa luki.

Saako parisuhdeongelmiin apua? Saako taloudellisiin ongelmiin apua? Ei saa mun tiedon ja elämän kokemuksen mukaan mistään.

Ihan aluksi voi aloittaa vaikka lastenneuvolan vastaanotosta, osaavat sieltä ohjata eteenpäin. Perhekeskus, mielenterveystoimisto, seurakunta. Mannerheimin lastensuojeluliittokin on yksi paikka josta kysellä.

Taloudellisiin ongelmiin saa yleensä apua ihan sillä, että lähtee selvittämään niitä velkojien kanssa.

Lastenneuvoloita ei enää joka paikkakunnalla ole, koska kuntien yhdistymisen seurauksena niitä on lopetettu. Mielenterveystoimistoon on pitkät jonot ja sinne pitää olla lähete ennen kuin aika annetaan, Jne.

Tunnen yhden perheen jossa oli väkivaltainen isä, pahoinpiteli perheenäitiä. Kun äiti päätti erota miehestä hän päätti hakea apua sosiaalitoimistosta, sinnehän sitä monesti ohjataan jos perheessä on ongelmia tai äiti on uupunut jne. Tämän kyseisen perheen kohdalla kävi niin, että koska perheessä oli väkivaltaa niin sossut kiirehtivät avuksi heti ja lapset lähtivät heidän mukanaan. Sillä reissulla ovat olleet jo monta vuotta, äiti on taistellut koko ajan saadakseen lapset kotiin.
Erään toisen perheen väkivaltainen ulkomaalainen isä kaappasi pienet lapset ja vei heidät omaan kotimaahansa, jotta eurooppalainen sossu ei vie lapsia ja sijoita heitä ties minne. Eli ei se äidin/isän avun etsiminen aina onnea tuo. Ikävä kyllä.

[MissHolmes]

Jotenkin tulee sellainen tunne, että nuorempi polvi täällä hyväksyy murhan ja itsemurhan ongelmaratkaisuksi. Hämmentävää.

Minulla on useampi lapsi, olen käynyt läpi suunnattoman henkilökohtaisen konkurssin, vaikean avioeron, työttömyyden, masennuksen ja ties mitä, mutta olen edelleen hengissä ja elämän iloinen kohta 5-kymppinen nainen. Tappamatta itseäni, lapsiani tai edes monimielenterveysongelmaista ensimmäistä aviomiestäni, joka omalla sairaalla mielellään oli näännyttää minut hengiltä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Missään ääritilanteissakaan murha ei ole ratkaisu. Itsemurha on voimattoman ja epätoivoisen ihmisen tapa paeta, mutta murha tai itsemurha-murha on sairaan ihmisen tapa rangaista läheisiään.

Degermaister. Avun hakeminen masennukseen tai uupumukseen ei johda lasten huostaanottoon. Älä nyt hyvänen aika pelottele palstan nuoria äitejä, jotka jo valmiiksi ovat aivan ymmällään.

[jmit]

Hyvä lapsista on kantaa vastuuta yhdessä molempien vanhempien. Niin minäkin olen tehnyt, myös koti-isänä ollut. Omat vanhempani valitsivat toisin. Isä matkoilla yli 200 päivää vuodessa. Koskaan ei mitään ongelmaa ollut ja nyt ovat upporikkaita. Tarkoitukseni on sanoa, että valitsipa sitten sen, että molemmat vanhemmat kantavat vastuuta tai sitten sen, että vain toinen, niin kumpikaan näistä malleista ei oikeuta vähäisimmässäkään määrin kohtelemaan lapsia kaltoin. Ei edes tukistamaan tai antamaan luunappeja vakavammasta puhumattakaan.

[Gladys]

Me ihmiset toimimme aivan samoin kuin eläimet, ilman mitään eroa.

No ei se nyt ihan näinkään ole. Eläimet toimivat pitkälti vaistojensa varassa, ihmiset taas eivät.
Noin yleisesti ottaen naapurin Pertti ei syö naapurin Ullan lasta vain päästäkseen parittelemaan ja siittämään omia jälkeläisiään. Naiset eivät tapa miehiä parittelun jälkeen jne. jne. Eläinten lajinmukaisen, jopa julman käyttäytymisen voi ymmärtää sitä kautta, että ne pyrkivät vaistojensa ohjaamina turvaamaan oman tai lajinsa säilymisen. Ihmisten olemisia ja tekemisiä säätelevät mm. tietoiset valinnat sekä yleiset pelisäännöt ja moraalikäsitykset. Niitä, jotka näitä rikkovat, kutsutaan yleensä rikollisiksi.

[Dr Bergmeister]

Käsittääkseni tälläkin rouvalla oli rahan kanssa vaikeuksia? Velkaa oli ja sitä oli perinnässä. Ja sittenkään mies EI olisi saanut lähteä töihin. Mikä tässä ei osu kohdalleen...

Mistä tällaista olet lukenut? Itse en ole nähnyt mitään uutista aiheesta. Jos oli pahoja rahavaikeuksia, se voisi selittää jotakin jos nyt ei ihan kaikkea kuitenkaan..

[tm_astro]

Tässä ketjussa puhutaan kuin teini-ikäiset, joilla ei ole vielä tarpeeksi elämän kokemusta miettiä asioita laajemmalti. Outoa, että vanhemmat minfolaiset aktivoituivat jo ensisivuilla ruotimaan naisen pahuutta. Häpeän aikuisuutta ja elämääni, jos en pystyisi muuta, kuin ottaa narsismi, feministisyys, mustasukkaisuus yksipuolisesti tarkasteluna, puhdas pahuus, omistushaluisuus ja yhteiskunnallinen kuppaaminen ainoana näkökulmana tähän tapahtumaan.

Kyllä minustakin voitaisiin laajemmin tarkastella sitä, että kuinka esim. jälkiabortoinnin keinoin voitaisiin lähteä ratkaisemaan tämmöisten Kirsien pesiytyminen yhteiskunnan ja perheidensä eläteiksi.

Kyllä minusta hyvin voisi ajatella jälkiabortoinnin onnistuvan myös n. 33 vuotta epätoivotun syntymän jälkeen. Toimenpide on sinällään hyvin nopea ja sen voisi hyvin suorittaa lähimmän saunan takana.

Mitä jos joku tekisi sinulle samoin?
Miltä se tuntuisi?

Tai ehkä sinulle on tavallaan niin jo tehtykin, jossain varhaisessa elämänvaiheessasi ja sinun vain piti kovettaa itsesi, niellä kyyneleet ja avunhuudot, reaktiot ja vain torjua mielestäsi koko tilanne niin ettet sitä enää edes muista.

Olet siis tosi kova jätkä!

Niin kova, että sinusta olisi tullut loistava vanginvartija ja kommendantti natsien keskitysleirille tai osallinen ISIS-järjestöön. Natsien keskitysleireillä olisit saanut tappaa ja ampua juutalaisia saunan takana niin paljon kuin ikinä olisit halunnut, joten kannattaa varmaan olla noista asenteista, taipumuksista ja kyvyistä suunnattoman ylpeä !

ps sukupuolella ei myöskään noissa hommissa ole mitään väliä

[ninacs]

Näkökulmia aiheeseen:

http://l.facebook.com/l.php?u=http%3A%2 ... -a1YA0&s=1

http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_lauerm ... ja/6810660

http://www.hs.fi/tiede/a1384137353514?j ... ref=og-url

Hannu Lauerma on kiistatta asiantuntija "mielen asioissa", niin mielen sairaukissa kuin terveydessäkin! Mutta tuossa linkittämässäsi artikkelissa ei kerrota lainkaan sitä, mitä muut psykiatrit ovat toisinaan haastatteluissaan ja kirjoituksissaan tuoneet ilmi: Se vinoluonteinen "narsistipaskakin" on uhri - omien puutteellisten lapsuuden kiintymyssuhteiden uhri - vinoon kasvanut ihminen.

Jos lähdetään siitä, että äiti oli luonnehäiriöinen eikä psykoottinen, eikö silloinkin pitäisi miettiä, miten voitaisiin vastaisuudessa toimia toisin eikä vain tuomita surmaajaa. (Tietysti, jos kuollut äiti paljastuu luonnevikaiseksi, useimmat ihmiset kai toivovat, ettei hän olisi ikinä tehnyt lapsia - kenenkään kanssa.)

En syytä isää mistään. Ihmettelen vain, mikä naisen korvien välissä johti näin raakaan tekoon, että hän surmasi omat, viattomat lapsensa. Toisaalta jossittelen mielessäni, että mikäli isä olisi toiminut niin taikka näin, mahdollisesti luonnevikaisen vaimonsa kanssa, olisiko surmat voitu estää.

Linkitin sillä hetkellä mielenkiintoisimmat aihetta liippaavat artikkelit keskusteluun muidenkin luettaviksi/pohdiskeltaviksi. Mikäli "muiden psykiatrien" haastatteluja on linkittää pohdiskeltavaksi, luen mielelläni. Olen toki miettinyt paljonkin sitä minkälaisen mielenlaadun omaava henkilö kykenee niin äärimmäiseen tekoon kuten tässä ja onko sellainen "mielenlaatu" jotenkin geeneissä syntyjään vai ympäristön vaikutusta. Luulen että tarvitaan molempia. Siis sekä geeniperimää että ympäristön vaikutusta siihen että henkilöstä kehittyy "epävakaa" persoona tai peräti narsistinen.

Henkilö on suhteellisen nuori (33v.) ja kun hänen taustojaan miettiin sen vähän mitä niistä tietää, voi ympäristön vaikutuksiakin jonkin verran kaivaa esiin. Minusta hänen sisarpuolensakaan ei vaikuta kovin "vakaalta" koska ei ole ollut tekemisissä sisareensa ja nyt kuitenkin tulee "esiin" julkisesti suremaan ja antaa sitten haastatteluja lehtiin kun sururyhmään on tullut epäasiallisia kommentteja, "eikä läheisten ole annettu surra rauhassa". (Olisihan hän voinut surra rauhassa? Tulematta julkisuuteen.) En tiedä sisarpuolen ikää mutta faktat ovat ne että sisaruksilla on sama äiti, eri isä eikä sisarukset ole tavanneet toisiaan 14 vuoteen. Tämä tarkoittaa että hän on tavannut sisarpuolensa tämän ollessa 19 vuotias eivätkä he ole asuneet milloinkaan saman katon alla. Jotainhan jo tuo vähä heidän lapsuudestaan kertoo?

[apuri]

Kuvista pahin oli erään sanomalehden kannessa. Hautakynttilöitä joissa parissa tekstit "Kauniita unia" Iskä sekä toisesta erottaa kirjaimet "***u rauhassa" ***mu, Pappa ja lulu. Siitäpä se sanoma selviää zoomailematta.

Mä en kyllä nyt ymmärtänyt tätä? Viititkö tarkentaa?

Ähh, en osaa tänne kuvaa laittaa, mutta tuolla ryhmässä eräs nainen, olleet parhaita kaveruksia nuorempana, kertoi tavanneensa tän Kirsin 3vk sitten kotikaupunkinsa baarissa (Kitee?), ei tuo nyt mikään mullistava tieto ole, mutta ompahan käynyt tuulettumassa välillä.

Ja siis nämä on asuneet nurmeksessa 5v?

[Miss_Millhone]

Jotenkin tulee sellainen tunne, että nuorempi polvi täällä hyväksyy murhan ja itsemurhan ongelmaratkaisuksi. Hämmentävää.

Minulla on useampi lapsi, olen käynyt läpi suunnattoman henkilökohtaisen konkurssin, vaikean avioeron, työttömyyden, masennuksen ja ties mitä, mutta olen edelleen hengissä ja elämän iloinen kohta 5-kymppinen nainen. Tappamatta itseäni, lapsiani tai edes monimielenterveysongelmaista ensimmäistä aviomiestäni, joka omalla sairaalla mielellään oli näännyttää minut hengiltä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Missään ääritilanteissakaan murha ei ole ratkaisu. Itsemurha on voimattoman ja epätoivoisen ihmisen tapa paeta, mutta murha tai itsemurha-murha on sairaan ihmisen tapa rangaista läheisiään.

Komppaan MissHolmesta, itsellä ikää hieman vähemmän mutta hyvin samanlaisia kokemuksia elämässä ja itsemurha kieltämättä käynyt melko useinkin mielen vieressä. Mutta ikinä koskaan milloinkaan en ole edes hetkeä harkinnut, että lapseni voisin tappaa. Ei, vaikka missään nimessä en olisi voinut häntä isälleenkään jättää. Ehkä juuri siitä syystä olen itsekin vielä hengissä ja nykyisin myös lujasti elämässä kiinni, iloinen ja onnellinen.

[Dr Bergmeister]

Jotenkin tulee sellainen tunne, että nuorempi polvi täällä hyväksyy murhan ja itsemurhan ongelmaratkaisuksi. Hämmentävää.

Minulla on useampi lapsi, olen käynyt läpi suunnattoman henkilökohtaisen konkurssin, vaikean avioeron, työttömyyden, masennuksen ja ties mitä, mutta olen edelleen hengissä ja elämän iloinen kohta 5-kymppinen nainen. Tappamatta itseäni, lapsiani tai edes monimielenterveysongelmaista ensimmäistä aviomiestäni, joka omalla sairaalla mielellään oli näännyttää minut hengiltä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Missään ääritilanteissakaan murha ei ole ratkaisu. Itsemurha on voimattoman ja epätoivoisen ihmisen tapa paeta, mutta murha tai itsemurha-murha on sairaan ihmisen tapa rangaista läheisiään.

Degermaister. Avun hakeminen masennukseen tai uupumukseen ei johda lasten huostaanottoon. Älä nyt hyvänen aika pelottele palstan nuoria äitejä, jotka jo valmiiksi ovat aivan ymmällään.

Tarkoitus ei ole pelotella ketään, kerroin vain kaksi esimerkkiä elävästä elämästä. Se apu, jota eniten tarvitaan, on isovanhempien ja muiden sukulaisten tarjoama apu. Sitä vain ei Suomessa juuri ole enää saatavilla, kun kaikki asuvat ties missä.

En kuitenkaan ihan pötyä kirjoittanut, koska näitä vastaavia esimerkkejä on liian paljon niistähän kirjoitetaan tuon tuostakin lehdissä. Mutta ei tästä tämän enempää.

Myös minä olen kokenut samat henkilökohtaiset kokemukset kuin sinäkin, mutta hengissä näemmä ollaan ja ikää 60+.