Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Turhaa selittelyä ja ymmärtelyä ja isän osuuden pohdintaa. Tämä teko ja päätös oli äidin ihan oma päätös. Vaikka mies olisi sanonut lähtevänsä vieraisiin, ei sillä ole mitään merkitystä. Kukaan henkisesti terve ei tapa lapsiaan noin vaikka ukko olisi lähdössä minne. Minun ukkoni aikanaan otti niin isyyslomaa kun lapset olivat pieniä ja lähti viettämään isyyslomaansa Ruotsiin viihteelle. Enkä minäkään ajanut sen takia rekan nokkaan vaikka uupuneena lasten kanssa olinkin ilman herran apua. Jos ukko sanoo lähtevänsä liitosta niin terve ihminen sanoo näkemiin. Jos sanoo lähtevänsä vieraisiin, niin terve sanoo, että tuossa on ovi yhteen suuntaan, ei takaisin. Jos ukko lähtee töihin, sanotaan hyvää työpäivää. Vain sairas mieli päätyy tuollaiseen tekoon ja niin sairas olisi voinut päätyä siihen vaikka isä olisi istunut kotona 24/7. Eikä tuollaista tekoa ole oikein mahdollista ennakoida. En voi miestä syyttää. Halusi varmaan hänkin ulos sairaasta suhteesta.
2+2=5, hyvin suurilla kakkosen arvoilla.
Morrissey: "So how can anybody say
They know how I feel
The only one around here who is me
Is me"
Lady Willows kirjoitti:Turhaa selittelyä ja ymmärtelyä ja isän osuuden pohdintaa. Tämä teko ja päätös oli äidin ihan oma päätös. Vaikka mies olisi sanonut lähtevänsä vieraisiin, ei sillä ole mitään merkitystä. Kukaan henkisesti terve ei tapa lapsiaan noin vaikka ukko olisi lähdössä minne. Minun ukkoni aikanaan otti niin isyyslomaa kun lapset olivat pieniä ja lähti viettämään isyyslomaansa Ruotsiin viihteelle. Enkä minäkään ajanut sen takia rekan nokkaan vaikka uupuneena lasten kanssa olinkin ilman herran apua. Jos ukko sanoo lähtevänsä liitosta niin terve ihminen sanoo näkemiin. Jos sanoo lähtevänsä vieraisiin, niin terve sanoo, että tuossa on ovi yhteen suuntaan, ei takaisin. Jos ukko lähtee töihin, sanotaan hyvää työpäivää. Vain sairas mieli päätyy tuollaiseen tekoon ja niin sairas olisi voinut päätyä siihen vaikka isä olisi istunut kotona 24/7. Eikä tuollaista tekoa ole oikein mahdollista ennakoida. En voi miestä syyttää. Halusi varmaan hänkin ulos sairaasta suhteesta.
Mieletön kommentti ja juuri näin! Htti soikoon, äidit ei edelleenkään tapa lapsiaan?!
"Sinä olet aivan liian tyhmä analysoimaan mitään, joten jätä se suosiolla älykkäämmille ihmisille."
Ihan ensiksi pyydän anteeksi, jos satun puhumaan päälle tai jättämään huomiotta keskustelussa jo käsitellyn asian. Olen about lukenut koko ketjun, mutta en tod äärimmäisen tarkasti. Tämän disclaimerin jälkeen lukija ottaa itse vastuun omasta ärtymyksestään sikäli jos se johtuu jostakin häiriöstä yleisfoorumilaisessa tasapainotilassa. Kiitos.
1. Perheen äiti, miehen avovaimo, on kiistämättä asian viimeinen ratkaisija, syypää ja valinnan tekijä, tappaja. Siitä huolimatta on kiinnostavaa ja jopa tärkeää pohtia yleiselläkin tasolla tällaiseen(kin) ääritekoon johtaneita syitä. Siitäkin huolimatta, että se pohdinta häiritsee monen päänsisäistä yhteiskuntarauhaa ja tuo tarpeen korostuneille defenssimekanismeille, vihamieliselle kielenkäytölle ja kanssakeskustelijoiden dissaamiselle (ei tarpeen eikä mahdollistakaan erottaa näitä, kunhan nyt luettelen).
2. Ketä auttaa, että tekijä, veriteosta riippumatta, kategorisoidaan narsistiseksi/narsistiksi/muuksi psykopaatiksi/täydennä puuttuva kohta? Meitähän se auttaa, jokanaista ja -miestä. Se vahvistaa "ei voi tapahtua minulle" -ajatusta, joka on hyvinkin tärkeä selviytymistyökalu ja ylipäätään auttaa suunnistamaan elämän ja valintojemme hetteiköissä. Tunnistakaamme siis tämä: rajanveto on meidän omien tarpeidemme ja selviytymisemme ihan hyväksyttävä ja inhimillinen väline. Mikään jumalallinen säädös tai maailman laki se ei kuitenkaan ole.
3. Kun lapsena säpäleiksi hakattu (henk & fyys) elämäntapakriminaali hajottaa elämää ja ihmisiä ympäriltään, saatamme hakea syy-seuraussuhteita lapsuudesta etc. Näin on tehty tässäkin tapauksessa, kyselty ja pohdittu, onko äiti ollut pidemmän ajan pihalla vai naksahtanut äkisti. Onko ollut narsisti vai eikö ole. Mikä todistaa myötä, mikä vastaan? Mikä katkaisee kamelin selän, missä vaiheessa melkein terve tekee järjettömän vai tekeekö koskaan? Onko hullun ja silmittömän tekijän ollut aina oltava hullu, silmitön?
4. Edelliseen palaten jäin miettimään Hannu Lauerman (jota pidän arvossa tällä pimeällä ihmismielialalla) haastattelua. Miten aukottonasti nämä perhesurmaajaprofiilit on rakennettu? Kukaanhan heistä ei ole jäänyt jälkeen päin analysoitavaksi, haastateltavaksi, tutkittavaksi. Tieto ja päätelmät on rakennettava olemassaolevasta, jälkeen jääneestä henkilöhistoriasta ja siitä, miten tieto on yhdistettävissä tietoon aiemmista vastaavanlaisista tapahtumista.
Okei, se on tutkijalle varmasti paljon, mutta maallikkospekulantille ei juurikaan. Mistä hemmetistä tiedämme, että se täysin hyvällä hapella hommansa hoitanut isä/äiti oli oikeasti narsisti tai muu persoonallisuushäiriöinen?
5. Jep, me päättelemme asian siitä, että kukaan terve, ei-narsisti, normaali ei tappaisi perhettään. Ei minunkaan mielestäni.
Mutta silti minua jotenkin häiritsevät ja hieman pelottavat ne äänekkäät kannanotot siihen suuntaan, että rajanveto "meidän" ja "niiden" välillä on niin rajua. Millä tavoin se häiritsee tai epävakauttaa yhteiskuntarauhaa, jos tällaisissa asiayhteyksissä nousee keskusteluun yhtä sun toista pahoinvointia, muistikuvaa ja läheltä piti -tilannetta? Tuleeko siinä olo, että kynnys surmatöihin madaltuu? Ei kai? Ei kai keskusteleminen ja asian eri puolten pohtiminen laajenna ilmiötä käytännössä?
6. Vai laajentaako sittenkin? Onhan itsemurha-aaltoja, on myös tihentymiä perhesurmatilastoissa.
Kertokaa, miksi keskustelu on niin vaarallista? Millainen keskustelu on luvallista? Mitä luulisit, voiko avoimuus ylipäätään ehkäistä tragedioita? Vai onko se turhaa, esim. koska vain hullut tappavat, tyhmät joutuvat työttömiksi ja heikot sairastuvat?
The king is gone but he's not forgotten
Is this the story of Johnny Rotten?
Teresa Banks monta kohtaa luettavaa, mutta lainaan lopusta kohdan:
Kertokaa, miksi keskustelu on niin vaarallista? Millainen keskustelu on luvallista? Mitä luulisit, voiko avoimuus ylipäätään ehkäistä tragedioita? Vai onko se turhaa, esim. koska vain hullut tappavat, tyhmät joutuvat työttömiksi ja heikot sairastuvat?
Tässä tapauksessa aihe on vaarallinen, koska kukaan ei edes oikeasti tiedä mitä on tapahtunut, mutta jostain nämä stereotypiat ja lonkalta vedetyt uushulluudet vedetään esille. Uusin on nyt perhemurha. Tässä ikävässä tapahtumassa ei oikein voida keskustella rehellisesti, koska isä on uhri ja jäänyt elämään ja kuka tahtoisi häntä kohtaan mitään kyseenalaistaa.
Avoimuus olisi ihan helmeä, mutta ollaanko sitä oikeasti keskustelijoiden tai yhteiskunnan riveissä yritettykään.
Kyllähän niillä poliiseillakin tosiaan yleensä on joku syy miksi ne siirtyy onnettomuus tutkinnasta henkirikostutkintaan... Suattiipihan tuo olla, että perustelut ovat jopa vähän vedenpitävämmät kuin nettikirjoittelijoiden "musta tuntuu että se varmaan oli vahinko, koska..." spekulaatiot. Tai suattaapihan tuo olla, ettei ookkaan. Lähtiskö spekuloimaan seuraavaksi sitä?
Ei oikein avaudu mulle, miksi mulle tätä kirjoitat?
Ah ehkä olisin voinut kirjoittaa alkuun että my thoughts exactly, elikkäs siis otin vain sun ajatuksen ja jatkoin siitä, en ajatellut suoraan sinulle kirjoittavani. Olen uusi, antakaa anteeksi ettei ehkä ihan palstalla käytettävä tyyli ole puhtaasti hallussa. Yritin olla hauska mutta vissiin epäonnistuin. Eli pointtini oli että ehkä tosiaan jos poliisilla on tälläinen näkemys että se ei todnäk ollut onnettomuus, niin siitä vois jokainen vähän miettiä että sille jotkut perustelutkin on.
Tietyissä asioissa sillä kuitenkin on merkitystä että millä nimikkeellä poliisi asiaa tutkii. Poliisikaan ei ihan huvikseen voi ilmoittaa mistä tahansa jutusta että murhalta tää hei vaikuttaa, se ehkä unohtuu osalta kommentoijista. Muistakaa myös se, että se setä poliisikin on ihminen - ei se ihan huvin ja urheilun vuoksi ala vainajaakaan henkirikollisena tutkimaan, jos sillä ei jonninmoista näyttöä ole siitä, että se saattaa sellainen todella olla. Ei tää meidän systeemi kuitenkaan kovin mielivaltainen ole. Poliisi on ystävämme!
Teresa Banks kirjoitti:
2. Ketä auttaa, että tekijä, veriteosta riippumatta, kategorisoidaan narsistiseksi/narsistiksi/muuksi psykopaatiksi/täydennä puuttuva kohta? Meitähän se auttaa, jokanaista ja -miestä. Se vahvistaa "ei voi tapahtua minulle" -ajatusta, joka on hyvinkin tärkeä selviytymistyökalu ja ylipäätään auttaa suunnistamaan elämän ja valintojemme hetteiköissä. Tunnistakaamme siis tämä: rajanveto on meidän omien tarpeidemme ja selviytymisemme ihan hyväksyttävä ja inhimillinen väline. Mikään jumalallinen säädös tai maailman laki se ei kuitenkaan ole.
Aivan, mutta jos tämä olisi kovin laaja keskustelu, niin pyytäisin vastauksia sellaiseen kysymykseen, että kuka meistä voi varmasti tietää olevansa terve/normaali/joku sellainen sana, joka kuvaa sitä, että ei kärsi mainituista ongelmista. Se vasta oiskin mielenkiintoinen aihe sukeltaa, mutta koska me puhutaan tästä yhestä mammasta lapsineen niin ehkä ei viedä sitä niin pitkälle enkä lyö kysymysmerkkiä mihinkään.
Mutta tätä olen itsekin miettinyt, koska olen sen ryhmän puolelle kääntyvä että joku vipa on luonteessa kun näin toimii. Mutta voinko itsekään olla varma onko sapa vipa minussa, mutta en ole elänyt sellaista elämää että se nousisi esiin... Kuka tietää...
juurihoitaja kirjoitti:
Sinun päässäsi, mutta onko sinulla väittelleesi faktaa?
faktaa:
isä soitti aikasemmin poliisit kun äiti vaati isää olemaan lastensa
kanssa.
Väärin, ei poliisi ole näin todennut, se on sinun kieroutuneen mielesi luomaa fantasiaa. Poliisi on sen sijaan todennut, että lasten surmien syy näyttäisi olevan
isän halu ottaa avioero, oli ilmeisesti lopen väsynyt olemaan narsistin määräiltävänä ja hallittavana.
Mistä muuten tiedät mitä puhelu koski, olitko paikalla, tai kuvitteletko, että olisit ollut paikalla?
Teresa Banks kirjoitti: ...minua jotenkin häiritsevät ja hieman pelottavat ne äänekkäät kannanotot siihen suuntaan, että rajanveto "meidän" ja "niiden" välillä on niin rajua. Millä tavoin se häiritsee tai epävakauttaa yhteiskuntarauhaa, jos tällaisissa asiayhteyksissä nousee keskusteluun yhtä sun toista pahoinvointia, muistikuvaa ja läheltä piti -tilannetta? Tuleeko siinä olo, että kynnys surmatöihin madaltuu? Ei kai? Ei kai keskusteleminen ja asian eri puolten pohtiminen laajenna ilmiötä käytännössä?
6. Vai laajentaako sittenkin? Onhan itsemurha-aaltoja, on myös tihentymiä perhesurmatilastoissa.
Kertokaa, miksi keskustelu on niin vaarallista? Millainen keskustelu on luvallista? Mitä luulisit, voiko avoimuus ylipäätään ehkäistä tragedioita? Vai onko se turhaa, esim. koska vain hullut tappavat, tyhmät joutuvat työttömiksi ja heikot sairastuvat?
Okei... koetan avata tätä omien näkemysten pohjalta.
On olemassa tekoja ja sitten on tekoja. Rajanveto niiden välille on äärimmäisen välttämätöntä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kaikki 'normaalit' inhimillisesti kuviteltavat rötökset ja iljetykset lähtien näpistyksistä ja päättyen ehkä murhiin tai muihin hirveyksiin. Näissä teoissa on rikollinen, uhri jolla on ainakin teoreettiset mahdollisuudet suojella itseään ja sitten on teko, jonka yksilö sovittaa yhteiskunnalle jotenkin.
Sitten on olemassa tekoja, joita ei voi sovittaa. Lapsiin kohdistunut raaka väkivalta ja henkirikokset kuuluvat tähän. Ne ovat jotain, missä yhteiskunnassa täytyisi vallita täydellinen ja absoluuttinen nollatoleranssi. Se tarkoittaa, että joka ikisellä torakallakin täällä on vastuu tästä hommasta ja siitä ei livetä, ei ole yhtä ainoaa tekosyytä johon vedota. Yhteiskunnan tulisi tehdä selväksi, että tätä nyt ei vaan kertakaikkiaan suvaita, ja jos tähän ryhdyt, niin se on sitten siinä sun osalta. Jos minulta kysyttäisiin, niin sen pitäisikin sitten olla siinä.
Yhteiskunnan tehtävä on suojella sen heikoimpia jäseniä eli niitä, jotka eivät siihen itse kykene. Jos jo lähtökohtaisesti lähdetään liikkeelle siitä, että osoitetaan, et tossa ja tossa kohtaa me ei voida hoitaa tätä leiviskää, niin ollaan heikoilla hangilla. Normit, arvot ja asenteet, niille tämä koko hoito perustuu.
Teresa Banks kirjoitti:Kertokaa, miksi keskustelu on niin vaarallista? Millainen keskustelu on luvallista? Mitä luulisit, voiko avoimuus ylipäätään ehkäistä tragedioita? Vai onko se turhaa, esim. koska vain hullut tappavat, tyhmät joutuvat työttömiksi ja heikot sairastuvat?
Yritin juuri tuota sanoa ennenkuin poistuin keskustelusta. Ei mennyt jakeluun, mutta ei taida mennä monelle sunkaan kirjoitus. Lauerma sanoi yhdessä kirjassaan (oliko peräti uusin), että yleensä vain tutkimustyötä tehneet tai terapiassa käyneet ovat oppineet analysoimaan omia motiivejaan. Ja eräs jo manan majalle mennyt ystäväni sanoi, että ihmiset uskovat sen mitä haluavat uskoa, ei sitä mikä on totta.
Täällä nyt kirjoitellaan ja tuomitaan jonkun yksittäisen ihmisen valinnasta. Älkää unohtako että kuulutte itsekkin ihmissukuun. Kaikille voi sattua kaikkea. Älkää luulko että itse pystyisitte ajattelemaan ja toimimaan järkevästi jos mielenne järkkyy.
Kukaan ei tapa itseään tai lapsiaan täysissä järjen voimissa. Kuormitettu äiti ei voinut ajatella enää järkevästi. Ja mitä tulee näihin samaistumisiin, niin ne ovat omia kokemuksia, eivätkä ole verrattavissa tähän kyseenomaiseen tapahtumaan.
Sinä olet sinä. Sinä toimisit niin tai näin. Tämä äiti on tämän elämän kriisin päähenkilö. Sinä et tiedä hänen kuormastaan yhtään mitään. Sinun neuvosi eivät häntä olisi pelastaneet. Vai väitätkö että kykenet ottamaan tuskan ja ahdistuksen jonkun harteilta. Kaikki kantavat oman taakkansa, sinä et voi sitä heiltä pois ottaa. Tuomitsemaan olet kärkäs, tietämättä tämän ihmisen taakan painavuutta. Hän ratkaisi sen näin.
Täällä on puolustettu isää että hän saa lähteä ja elää omaa elämäänsä. Missä on äidin valinnanvapaus? Jos isällä oli oikeus jättää perheensä ja lapsensa oman onnensa nojaan, niin silloin äidille ei ehkä jäänyt valinnanvapautta, vai oliko äidilläkin sama vapaus valita. Isä livisti vastuustaan mutta vaati äidiltä vastuuta. Nyt äitikin livisti vastuustaan. Fair Play. Kasvakaa aikuisiksi ja kantakaa vastuu teoistanne . Hypätkää joskus tuomitsemanne henkilön housuihin ja koettakaa selvitä hänen tilanteessaan. Mitä kirjoituksista tulee esiin, niin suurin osa on tietämätön omankin psyykeensä puutteista. Palsta on pullollaan potentiaalisia äkillisen mielenhäiriön vallassa toimivia väkivallantekijöitä. Itsekkäitä paskoja jotka tuomitsevat toisen tietämättä hänen kuormansa suuruutta. Tunne itsesi. Jos sen teet olet kykenemätön tuomitsemaan ketään muuta. Kaikilla on oma elämänsä, uniikki sellainen. Kukaan ei kykene elämään toisen elämää ja ottamaan vastuuta siitä. Kaikki kantavat vastuun omista teoistaan. Niin sinäkin joka tuomitset. Mistä tiedät että sinulle ei voi tapahtua jotain sellaista että omat kykysi hallita tilannetta käy vajavaiseksi. Haluatko silloin että haetaan ymmärrystä teollesi, vaan haluatko että sinut tuomitaan ja kivitetään?
Fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me.
annijatta kirjoitti:Kaikki kantavat vastuun omista teoistaan. Niin sinäkin joka tuomitset. Mistä tiedät että sinulle ei voi tapahtua jotain sellaista että omat kykysi hallita tilannetta käy vajavaiseksi. Haluatko silloin että haetaan ymmärrystä teollesi, vaan haluatko että sinut tuomitaan ja kivitetään?
Mä toivon, että jos ikinä päätyisin vahingoittamaan lastani syystä tai toisesta, niin kukaan ei koittaisi edes ymmärtää. Eikä hyväksyä. Kyllä mut saa kivittää ja tuomita siinä tilanteessa.
Lähtiskö spekuloimaan seuraavaksi sitä?
Eli pointtini oli että ehkä tosiaan jos poliisilla on tälläinen näkemys että se ei todnäk ollut onnettomuus, niin siitä vois jokainen vähän miettiä että sille jotkut perustelutkin on.