mä toivoisin et voisin joskus istua faijan kanssa ja oikeesti jutella oikeista asioista. istutaan kyl iltaa ja otetaan viiniä ja puhutaan politiikasta ja päivänpolttavista asioista, tärkeistäkin, mut on asioita joista ei vaan kykene juttelemaan yli 50-vuotaan kokoikänsä samassa pienessä kylässä asuneen duunarin kanssa. ois hienoja juttuja mistä haluisin puhua, asioita joista oon jopa ylpee, mut tiedän et se tuomitsis eikä koskaan ymmärtäis. haluaisin että se ymmärtäis, näkis asioita niinku mä oon nähny. mut se on suoraan ilmaissu et se ei halua tietää, se pelkää koska ei ymmärrä.
ni toivoisin että voisin sille joskus kertoa suoraan mitä ajattelen asioista ja mitä oon nähny ja mihin lopputulokseen tullu ilman että tarvitsisi pelätä isän reaktiota. mutsi tajuaa, sen kans oon jutellukin, mut isäntyttönä toivoisin jotenkin sen hyväksyntää mun elämäntavoille.
edit: ny ku luin ton ni se kuulostaa siltä et oisin lesbo tms. mut siitä ei oo kyse, elän vaan sellasta pikkasen boheemia elämää ja omaan pari tiukkaa mielipidettä
